Nevakivi: Länsi petti Suomen Talvisodassa

Suomi oli Saksalle tärkeä tuontimaa. Se toi 25 % sahatavaran-, puuhiokkeen- ja sellulosantuonnistaan Suomesta. Kun varustautuminen oli käynnissä täysillä, mikään ei saanut vaarantaa tätä tuontia Suomesta. Siksi Ribbentrop vastusti Suomea koskevia seikkailuja ja hän vastusti Kuusisen hallituksen perustamista, Piti sitä virheellisenä ratkaisuna (Bror Laurla: Tie Talvisodan rauhaan (1982) s.15)

S. 56: Suomi oli Saksalle tärkeä vientimaa. Hitler pelkäsi konfliktin vaikuttavan haitallisesti sotatalouteen. Suurlähettiläs Blücher antoi esimiestensä ymmärtää, että Saksan sotatalous vaati esteettömät toimitukset Suomesta kuten puuta, kuparia ja molybdeeniä. Tämä johti siihen, että Saksan hallitus pyysi Neuvostoliittoa olemaan pommittamatta Viipurin kaasulaitosta, Lavolan vesivoimalaa, Imatran rautatehdasta ja voimalaitosta, Käkisalmessa sijaitsevia saksalaisten omistamia Waldhofin tehtaita sekä Outokummun ja Petsamon kaivoksia. Vastapalveluna Saksa sallisi neuvostolaisten ratapölkkyjen viennin Englantiin.

Hitler salli sotatalouttaan varjelevan mielialan vallitessa Göringin ryhtyä toimeen Suomen auttamiseksi.

57: Hitler uskoi Suomen vastarinnan taustalla olleen Englannin suurvaltavaikutuksen. Ulkoministeriön mukaan Suomessa riehuva sota johtui Englannin vaikutuksesta skandinaaviseen pääomaan ja siten Suomen hallitukseen. Sota oli pettymys Joulukuun 2-6 päivien ohjeen mukaan (lähetystöille) kysymyksessä olleen vain neuvostohallituksen toivomasta uuudesta järjestelystä luoda Leningradille laajempi tausta ja turvata N-liitolle parempi pääsy Itämerelle ja siksi asiasta olisi pitänyt voida sopia. Tämä ei loukkaisi Suomen suvereenisuutta. Englanti oli taioumattomuuden takana ja hausi Suomesta tukikohtia…

S. 64 Kiinnostava sisältö Saksan lähettilään Artturi Wuorimaan ja UM:n Pohjoismaiden osaston päällikkö Grundherrin keskustelusta: Grundherr totesi N-liiton ajavan tahtonsa läpi. Suomi tarvitsi ainakin 100 000 miestä lisää mutta apua ei olisi mistään saatavilla. EI ruotsistakaan. Suoimen tuli tehdä rauha, jopa raskain uhrauksin. Jos Saksa voittaisi suursodan, ne voitaisiin myöhemmin korjata. Nyt Saksa ei voinut toimia välittäjänä (myöhemmin se tarjoutui siihen kyllä). Keskustelun päätteeksi Grundherr vei Wuorimaan kartan ääreen ja näytti vuoden 1721 Uudenkaupungin rajaa. Vedoten historiallisiin tosiasioihin hän mainitsi, että tästä ja Hangosta voisi olla kyse. Tämä keskustelun kohta on mielenkiintoinen. Kun Moskovassa suomalaiset protestoivat Molon vaatimuksia vastaan, tämä huomautti, että rajaa vuodelta 1721 oli pidettävä historiallisena ennakkotapauksena. Kun Grundherr toi esille saman ajatuksen herää kysymys, johtuiko se vain hänen suurvaltahenkisestä kaukonäköisyydestään, vai oliko näin sovittu Moskovassa elokuussa 1939? (Tai sitten informoitu/neuvoteltu sotatavoitteista, kun Suomi Saksan yllätykseksi ei taipunut)

KN Rantakarille yksityishenkilönä sodan aikana Grundherr totesi Suomen sodan olleen ikävä asia, mutta että Romania öljyineen oli sillä hetkellä tärkeämpi. Suurlähetystöneuvos Mosokovan lähetystössä v. Tippelskirch totesi 25.1.1940 analyysissään Suomen sodan vieneen Stalinilta mahdollisuuden seurata alkuperäistä strategiaansa odotella koskemattoman armeijan kanssa sopivaa tilaisuutta Eurooppaan etenemiseen. Nyt sota Suomessa helpotti painetta Balkanilla ja viivästytti Neuvostoliiton toimia siellä.( Näin siis edes jotain valoa Saksallekin)

S. 65 Ribbentrop sanoi nootissaan 22.6.1941 Suomen hallitukselle, että Suomi luovutettiin 1939 N-liiton etupiiriin, mutta hän väitti, että NL oli sitoutunut olemaan bolshevisoimatta ja miehittämättä ja valloittamatta Suomea. Missä määrin elokuun sopimukseen liittyvä konsultaatiomääräys salli poikkeamisen tästä sitoumuksesta siinä tapauksessa, että Suomi ei taipuisi Berliinin mielestä sille esitettyihin lieviin vaatimuksiin on asia, jota ei voida selvittää. Ruotsalainen tutkija W.M. Carlgren pitää selvänä, että NL oli tunnustellut Saksan suhtautumista Suomeen kohdistettuun aseelliseen toimintaan. Göringin marraskuun 6. päivänä 1939 Suomelle lähettämä varoitus, että asetettujen ehtojen torjuminen merkitsee sotaa, tukee tätä olettamusta. Göring kirjoitti langolleen kreivi v. Rosenille kirjeen 21.11.1940, jossa mainitsi Suomen virheellisen politiikan lähes maksaneen Suomen oelmassaolon.

Nämä kaikki seikat on pidetty piilossa ja kansalle propagoitu Saksan muka luvanneen vapaat kädet Suomen suhteen. Esitetty vaikka mitä Daladierin väärennöksiä ym. Tosiasiassa NL tuskin kuvitteli saavansa mitään muuta kuin Pietari Suuren rajan ja sodan alettua sen oli arvovaltasyistä jo saatava läpimurto Kannaksella, ennen kuin se saattoi tehdä rauhan. Länsivallat yritti maanitella Suomea jatkamaan sotaa, koska ne halusivat Suomen tuhoutuvan. Liitto Lännen kanssa olisi ehkä suonut siihen mahdollisuuden

Suomen oli parasta pyrkiä rauhaan, kuten uusi hallitus alkoikin heti tehdä

Sivut 122-123: Kun Göring joulukuun alussa keskusteli ruotsalaisen lankinsa kanssa, hän vaati tätä viemään eteenpäin viestin, että Ruotsin tuli auttaa Suomea toimittamalla sille sotavarusteita ja bensiiniä. Kun Göring lisäksi huomautti, että ellei Ruotsi menettelisi näin, hän ei olisi Ruotsin ystävä, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Saksaa pelkäävä Ruotsi käsittänyt, mitä hän tarkoitti. Samaan aikaan Göring tiedotti toista kanavaa käyttäen, että Saksa voisi myydä Ruotsille aseita, jotka Ruotsin olisi myytävä edelleen Suomelle. Mutta tämän tulisi tietenkin olla täysin salaista. Toiminnalla oli Hitlerin lupa, mutta Ribbentrop pidettiin siitä täysin tietämättömänä.

Näiden keskusteluiden yhteydessä Göringiltä kysyttiin, auttaisiko Saksa N-liittoa, jos Ruotsi joutuisi sen kanssa konfliktiin. Göringin vastaus oli ehdottoman kielteinen, mutta edellytyksenä hän piti sitä, että Ruotsin tuli olla puolueeton suhteessaan Saksan ja liittoutuneiden väliseen sotaan. Tämä Göringin ilmoitus saatettiin sekä Ruotsin että Suomen hallitusten tietoon.

Aseiden välitystoimintaa muutettiin hetimmiten Hitlerin käskystä, Saksalaisia aseita ei voitu kuljettaa Suomeen, mutta asia järjestettiin siten, että Ruotsi toimitti aseita omista varastoistaan ja Saksa täydensi näin syntyvän puutteen. Keskustellessaan Ruotsin sotilasasiamiehen kanssa Göring painotti nyrkkiä pöytään takomalla, että Ruotsin oli luovutettava Suomeen vastaava määrä aseita, kuin Saksa lähetti Ruotsiin. Samalla hän salli vapaaehtoisten ruotsalaisten varustamisen suoraan saksalaisilla aseilla.

Aseiden kulku Saksasta Ruotsin kautta Suomeen oli tietenkin sen luokan asia, joka sai jonkun suun puhumaan sanan liikaa. Seuraus näkyi lehtien palstoilla. Ja mikä ihmeellisintä, suomalainenkin lehdistö oli yhtä hanakka kuin mikä muu tahansa briljeeraamaan uutishankintansa tehoikkuudella ja antoi kyseenalaisen kuvan arvostelukyvystään. Asekuljetukset olivat herättäneet myös Kremlin huomion ja Berliinin oli pakko olla hyvin varovainen.

124: Ruotsin Berliinin lähettiläs kiinnittikin pian hallituksensa huomiota siihen, että aseita oli tullut Saksasta niin paljon ja Ruotsi lähettänyt Suomeen, että jos Ruotsi joutuisi sotaan, olisi kaikilla Suomeen lähtevillä joukoilla saksalainen aseistus.

S 99: 19.1. noottiin malmikuljetuksista Ruotsi vastasi luovuttaneensa 20%-30% sotavarustuksestaan Suomelle ja saanut vastaavan täydennyksen Saksalta. Malmikuljetukset tyrehdyttäisivät tällaisen avun.

Ruotsi olikin jo tuohon aikaan anatnut 2/3 kaikesta siitä, mitä sodan aikana antoi. Ruotsi avusti kirkkaasti eniten Suomea, mutta tosiasiassa tämän avun lähde oli Saksa. Ilman Saksan lupaa ruotsalaiset eivät olisi toimineet kai lainkaan. Samaan aikaan helmikuun alussa liittoutuneilta alkoi vasta tulla avustusta. Ne olivat antaneet 1/10 siitä vähästä avusta, mitä ne koko sodan aikana avustivat Suomea

Hallituksen riviministeri sanoi ääneen aikakirjoihin, että hänen mielestään Länsimaiden apulupaukset olivat pelkkää bluffia. Apua saapuikin lopulta hyvin vähän ja joukkoja tuskin olisi ollut luvassa. Suomi olisi tärvellyt suhteet Saksaan ja Ruotsiin apua pyytämällä ja vastineeksi ei olisi tullut mitään. Suomi olisi ehkä tuhoutunut.

Miksi vain ehkä? Miksi Talvisota sitten lakkasi? No on selvää, että koko Suomea ei saanut lisäpöytäkirjan mukaan vallata. Siihen sisältyi vain rajan siirtäminen. Tätä tulkintaosuutta ei vain ole julkaistu. Saksa nimenomaan esti koko Suomen valtauksen ja vaati sotaa lopetettavaksi. Muu ei loppua selitä.

Sodalla Suomi sai taisteltua itsensä riippumattomaksi eli YYA-vaatimus lopulta poistui N-liiton vaatimuksista. Rauha voitiin tehdä myös siksi, että Saksa oli luvannut turvata koskemattomuuden. Tähän suuntaanhan puhuttiin jopa Kekkosen suulla rauhaa solmittaessa eli tällaista evästystä oli hallitukselta tullut

Saksalaisjoukkojen kauttakulkusopimus 1940 viestii siitä, että Suomea ei tosiaan ollut lupa miehittää salaisen lisäpöytäkirjan nojalla, vaan siinä merkittyä etupiiri-käsitettä oli tulkittava toisin. Saksa kun tuossa vaiheessa ei halunnut ärsyttää Neuvostoliitto millään sopimusrikkomuksella. Pikemminkin se katsoi N-liiton omaa tulkintaa intressipiireistä (jota se ryhtyi esittämään yksipuolisesti) sopimusrikkomuksena. Kun tilanne tuntui uhkaavalta ja Suomen miehittämistä pelättiin, Hitler kauttakululla viestitti tukea Suomelle. Suomen miehittäminen uuden sodan kanssa sai jäädä. Ilmeisesti sitä olisi kuitenkin harkittu vasta siinä vaiheessa, kun Saksa olisi tehnyt maihinnousuyrityksen Britanniaan. Ranskan nopea kukistumien sotki pasmat Stalinin suunnalla.

Saksa oli pelastanut Suomen jo 1940. Tämäkin kielii siitä, että koko Suomea ei ollut lupa missään vaiheessa miehittää. Vain Hanko ja Pietari Suuren rajan itäpuoli.

Saksa kehotti esim. suurlähettiläs Schulenburgin suulla helmikuussa rauhantekoon ja totesi N-liiton saavuttaneen tavoitteensa. Tämä esim. Jakobssonin kirjassa Diplomaattien talvisota. Saksan rauhantahto oli selvä, koska se ei hyötynyt sodasta yhtään. Saksan lehdistö meni suorastaan paniikkiin, ku rauhanteko viivästyi ja viivästyi Suomen vetkutellessa. Mannerheimin salainen kansio oli ihan virallisesti olemassa vielä vuonna 2002 vuoden alussa. Ylikankaan mukaan sen sisältö tukee Tahvanaisen kertomuksia. Hitler vaati Talvisotaa lopetettavaksi kovin sanoin.

Britannian ministeri Dalton tivasi sodan jälkeen Molotovilta, että miksi NL antoi Suomen pitää Petsamon. Britannia teki selväksi, että NL saa koko nikkelikaivoksen heidän puolestaan, koska muutoin tuotanto on Saksan kontrollissa. Tämä kerrotaan Laurlan vuoden 1982 kirjassa. Samoin se, että Ruotsin mielestä Talvisodan aikana Suomi ei ollut kuolemanvaarassa. Vasta vuonna 1940 Ruotsissa pidettiin Suomea täydellisesti uhattuna. Talvisodan aikana Ruotsi oli vakuuttunut siitä, että N-liitolla oli vain rajoitetut tavoitteet.

Voimme siis päätellä, että Suomi sai pitää Petsamon, koska Saksa vaati niin. Ruotsia tietenkin saatettiin myös miellyttää, mutta Sallan rata ja alueluovutukset pohjoisessa olivat kyllä myrkkyä sille ja osoittivat N-liiton piittaamattomuutta Ruotsista tiettyyn rajaan saakka.

Neuvostoliittoa ei nimetty USA:n hallituksen taholta sotaa käyväksi maaksi, kuten ei oltu nimetty Puolan sodankaan aikana 17.9.1939 jälkeen.Rautkallion mukaan Morgenthaun miehet suunnittelivat jo USA:n liittymistä sotaan Neuvostoliiton rinnalla. Kirjassa kerrataan USA:n johdon kylmyys Suomea kohtaan Talvisodan aikana. Vaikka 30 miljoonan dollarin laina myönnettiin ja iso kuorma-autokauppa, niin USA:n viranomaiset vetkuttivat Suomen yksityisiltä yrityksiltä ostamien aseiden saamista Suomeen niin, että kaikki ennätti perille vasta Välirauhan aikana. Samoin Ruotisn ostamat, mutta Suomelle luvatut haupitsit, kanuunat ja ammukset laivattiin vasta kesällä 1940 Suomeen. Valtio ei halunnut myydä Suomelle mitään, mutta järjesti tuntuvat asetoimitukset Neuvostoliittoon ostamalla kultaa ym. Neuvostoliitosta ja tarjoamalla sille näin mahdollisuus ostaa aseita. Asevientiä N-liittoon harjoitettiin kiertämällä pykäliä, kun taas esim. lentokonelahjoitus Suomeen estettiin tekemällä se Ranskan kannasta riippuvaiseksi. Morgenthau esti ehdotetun ison 60 miljoonan dollarin lainan ja ison lahjoituksenomaisen tuen Suomelle poliittisella manööverillä. ”Vuosina 1939-40 lentokonebensiini ja lentokoneet olivat Neuvostoliiton keskeisiä tuontitavaroita. Neuvostoliiton lentokonetehtaissa toimi jo ennen Talvisotaa amerikkalaisia insinöörejä. Yhdysvallat oli lentokoneteollisuudessa tärkeiden alumiinin ja molybdeenin viejänä lähes ainoa maa maailmassa. Ne oli virallisesti luettu ”moraalisen kiellon” piiriin, mutta niiden vienti jatkui tästä huolimatta. Kiertotietä vienti Neuvostoliittoon vain kasvoi Talvisodan aikana.” ”Neuvostoliiton sodankäynnille elintärkeän lentokonebensiinin rahtaaminen jatkui kaikessa hiljaisuudessa Vladivostokiin, kunnes amerikkalainen lehdistö paljasti toimitukset. California Standard Oil Company oli toimittanut vuoden 1939 lopulla lentokonebensiiniä 1,3 miljoonaa tynnyriä (yli 1550 miljoonaa litraa) Vladivostokiin ja ne oli kuljetettu rautateitse Leningradiin, Suomen rintamalle.” Hull vahvisti Suomelle 25.1.1940 tiedot oikeiksi, mutta rauhoitteli sanomalla, että askeleita olisi otettu tällaisten toimitusten vähentämiseksi sellaisille maille kuten NL. FDR väitti julkisuudessa lentokoneteollisuudelle tärkeiden tarvikkeiden viennin pysähtyneen jo kokonaan. Morgenthau kuitenkin neuvotteli heti kiertotien. Kuljetukset jatkuivat koko Talvisodan ajan ja ne hoidettiin etupäässä neuvostoliittolaisilla aluksilla. (Rautkallio s.53-54)

Amerikkalaislehdistö sai helmikuun alussa 1940 tietoonsa, että USA:n valtionpankki oli ostanut kultaa N-liitosta ja tankkeri Kim oli toimittanut San Franciscoon salaa 5,6 miljoonan dollarin edestä kultaa, mikä takasi ”moraalisen boikotin” alaisten tuotteiden laivaamisen edelleen Neuvostoliittoon. Sama alus laivasi sitten Meksikon satamasta USAan toimitetun kuparilastin Vladivostokiin Neuvostoliittoon. Kultaa laivattiin useassa erässä helmikuussa ja Neuvostoliiton vienti kasvoi 10 miljoonaan dollariin. White oli kertonut muistiossaan 9.1.1940 Morgenthaulle laivausten jatkuvan Neuvostoliittoon taukoamatta; kuukauden loppuun mennessä ainakin neljä alusta oli lähdössä salaisista satamista rahdattuna sodankäynnin tarvikkeilla ja metalleilla. Paljastukset johtivat viimein vastalauseisiin kongressissa. Sittemmin alettiin laivata jalostettujen polttoaineiden sijaan amerikkalaisilla laivoilla Neuvostoliiton satamiin öljynjalostamoihin tarkoitettua laitteita. NL saisi siten itse jalostaa polttoaineensa! Vastaava kosmeettinen ele polttoainetoimitusten myöhäisen lopettamisen tavoin Suomen hyväksi oli Brewster-kauppa. Kuten tunnettua, ne eivät ennättäneet sotaan. Mannerheim innostui ja pyysi 1.3.1940 lahjoittamaan tai myymään 160 hävittäjää ja 36 pommikonetta. Esitys sai Morgenthaulta jäätävän vastaanoton. Esitys siirrettiin sotilasviranomaisille ja FDR otti periaatteessa myönteisen kannan. Koska koneet olisi ollut mahdollista ottaa vain Ranskalle jo luovutetuista, asia siirrettiin Ranskan ja Englannin viranomaisille ja sieltä Liittoutuneiden ylimmälle sotaneuvostolle, joka tietenkin esti lahjoitukset tai myynnin. Lopullisen päätöksen teki Ranskan hallitus (R. s. 54-56)

Mielenkiintoisesti siis NL ilmeisesti muistion mielestä saisi Ruotsin otteeseensa Talvisodan tuloksena. Se saattaisi siten vaikuttaa malmikuljetuksiin Ruotsin ja Norjan kautta. Joka tapauksessa Itämerellä. Kuljetukset olisivat siis ainakin sen armoilla. Se voisi koska tahansa hyökätä malmikentille. On selvää, että nikkelin ohella tämä oli myös Saksan puolella tärkeä tekijä Suomen suhteissa. Itse asiassa tärkein. Nämä kuljetukset olivat Saksalle elintärkeät. Canariksen viestissä 1940 (Stefan Scheil esittää sen kirjoissaan) Lontooseen oli ilakoiva sävy, kun hän luuli Länsimaiden pääsevän Norjaan. Hänen mielestään Saksa olisi silloin hävinnyt sodan.

Raja vuotaa" Natojoukkoja Suomen rajalle ja äkkiä!

Voi vee mitä uhriutumista taas. Petti Suomen? No mitä oli muka luvattu yhtään kenenkään toimesta ja miksi tuolloin liittoutumattomalle Suomelle olisi pitänyt ylipäätänsä kenenkään mitään luvata?

Miksi ei nosteta otsikoita siitä että Suomi petti SEKÄ länsimaat, Neuvostoliiton ETTÄ Saksan koko suursodan aikana? Ensin petettiin NL rikkomalla vastatehty rauhansopimus ja liittoutumalla Saksan kanssa hyökkäyssotaan, samalla petettiin meitä talvisodassa tukeneet länsimaat hyppäämällä demokratioiden joukosta niiden vihollisen Saksan riveihin, ja lopulta puukotettiin meitä auttanutta liittolais-Saksaakin selkään.

Kovan vaivan on ryZZä taas nähnyt, kun nämäkin turhat sepustukset on tälle palstalle jälleen suoltanut.