Suoi oli ajopuu ja kävi erillissotaa

Siis kuinka Suomi uhkaisi Leningradia sodan jälkeen, kun se kiltisti oli turvannut sitä Saksalta Saksan ja Neuvostoliiton sodan aikana rinnalla juuri tuolloin jo toista vuotta omalla maallaan? Koko sodalla silvottiin Suomi ja rauhansopimuksessa kiellettiin maassamme kansallissosialismin yms. harjoittaminen. Suomesta siis tehtiin pakolla liberaalis-vasemmistolainen alue eli tunnetun viisauden mukaisesti automaattisesti tuhoutuva kulttuuri (liberalismi). Lisäksi siis selvästi Länsi luovutti Karjalan N-liitolle eli tie oli auki kesän 1944 tilinteolle. Länsi ei tukenut Suomea, joten Suomi joutui hyökkäyksen kohteeksi ja menetti Karjalan. Varmaankin myös Lännessä pidettiin hyvänä sitä, että Karjala vietiin hyökkäyksellä jo 1944 kesällä, jolloin asiasta ei julkisesti syntynyt niin helposti teurastuksen makua. Propaganda-asiathan ovat aina Lännelle hyvin tärkeitä. Lopulta oli siis makuasia, millä tavoin Suomi tuhoutuisi. Onhan tietenkin kiistatta astetta parempaa tuhoutua osana Länttä kuin Itää. Suomi jä tosin hieman harmaalle alueelle ja siksi seurasi Vaaran vuosia ja Kekkoslovakiaa. Suomi jäi N-liiton etu- tai intressipiiriin. Siis vaikka johtajamme olivat koko ajan petollisia Saksaa kohtaan ja siten ihmiskunan asiaa vastaan. Olisiko kannattanut vain rynnistää koko voimalla Sorokkaan ja jopa Pietariin? No eihän sellaista vuosikausia vasemmistolaisuudella ja globaalin median valheilla mädätetty kansa olisi tehnyt. Tai kansahan jopa innostui, mutta poliitikot eivät. Ja aikaansa odottamassa oli vielä kahta kaameampia poliitikkoja Kekkosen ja rauhanopposition johdolla.

Keväällä 1944 NL vaati täysin mahdottomia ehtoja ja tämän tunnustivat niin USA:n, Englannin kuin Ruotsinkin johtomiehet. Ei saksalaisia millään olisi voinut karkottaa muutamassa viikossa paljon epäsuotuisammassa tilanteessa kuin syksyllä. Sitten Suomen olisi pitänyt saattaa armeijansa rauhantilaan. Sotakorvauksia vaadittiin kaksikertaa se määrä kuin myöhemmin. Ilmeisesti oi tarkoitus, että ehtoihin ei suostuttaisi. Vai oliko kyseessä koepallo? Ehdot merkitsivät antautumista. Niitä olisikin seurannut useita lisävaatimuksia esim. sotilastukikohdasta Suomenlinnan saariin ym. Suomen täyttä alistamista suunniteltiin. Stalin vaati ehdotonta antautumista myös kesällä 1944. Oliko tämä vain jokin kulissi, vai oliko Suomen kohtalo lähellä sinetöityä? Länsimaiden reaktio olisi ollut pahimmassa tapauksessa vain vastalause. Hyökkäyksen pysähdyttyä erillisrauhaa ja Suomen itsenäisyyttä kuitenkin kannatettiin. Asiaa pohtineet työryhmät USA:ssa tulivat jo 1943 siihen tulokseen, että Suomen itsenäisyyttä oli kannatettava, mm. siksi, koska Norjan ja Ruotsin asema olisi heikentynyt muutoin. Rajansiirtoa ei Lännessä juurikaan vastustettu tällaisten mietintöjen korulauseita lukuun ottamatta. Niissäkin raja sai kuitenkin siirtyä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että mietinnössä yksi tärkeä seikka Suomen miehitystä vastaan oli Suomen miehityksen ja sovjetisoimisen Norjassa ja Ruotsissa herättämä viha Neuvostoliittoa kohtaan. Tämä vaikeuttaisi kansakuntien yhteistyötä ja rinnakkaiseloa sodan jälkeen! Todellisuude
Todellisuudessa siis Länsi ei Suomea juuri tukenut, koska salli suurhyökkäyksen ja rajansiirron ja jopa Stalinin vaatimukset antautumisesta. Erillisrauhaa ja itsenäisyyttä tuettin USA:ssa kuitenikin, etenkin hyökkäyksen pysähdyttyä. Stalin saattoi myös ajatella Suomesta lypsylehmää sodan jälkeen.

Toinen maailmansota lopetti Suomen itsenäisyyden ja vei Euroopan kansakunnat tuhokurimukseen ja alistei ne kuolettavaan komentoon kaikkialla. Länsi oli hyökkääjä ja tuhoaja ja rikollinen. Suomi ja muut kärsivät. Saksa ei ollut syylline sotaan eikä edes Talvisotaan. Meille on valehdeltu kaikki.

Suomen petoksen suuruus Saksaa kohtaan saa varmistuksensa Rautkallion kirjasta. USA sai Suomesta Mannerheimin päämajan tason lähteestä selville lähes kaiken mahdollisen Saksan armeijoiden ja suomalaisten sijainnista ja vahvuuksista. Yksittäisiä omin päin vuotajia oli tietenkin, kuten esim. ilmavoimien komentaja Lundqvist. Mutta on selvää, että tietovirtojen takana oli itse Mannerheim ja Suomen korkein johto. Mannerheimin erikoiskuriiri Georg Enckell oli yksi tärkeä lähde salaisten tietojen vuotamisessa OSS:lle. USA sai tärkeitä tietoja Japanin, Saksan ja Neuvostoliiton armeijoiden sijainnista ja esim. varusteluteollisuudest anäissä maissa. Tietenkin myös Suomen salaisuuksia. Kesäkuussa 1944 mailla oli käytännössä jo yhteinen tiedustelu. Tietojen antaminen oli kuitenkin jatkunut koko sodan ajan

Rytin ja Mannerheimin tie on lähestymässä päätepistettään. Maanpetturipoliitikot luovuttavat kv. eliitille jo pohjavedetkin ilmaiseksi. Pian kaikki loputkin resurssit ja ihmisten varallisuuden/omaisuuden.

Erinäisissä yhteyksissä on ollut esillä sodan ajan kanta, jonka jokin taho esitti. Sen mukaan Saksan voittaessa ”Suomi saisi Karjalan, mutta Saksa ottaisi Suomen”. Siis ottaisi pois Länneltä? Että suomalaiset eivät enää saisi totella ja palvella sokeasti vapaamuurarieliittiä? Että suomalaisten omaisuus olisikin turvattu ja riippumattomuus Saksan johtamassa Euroopassa? Euvostoliitto ja kommunismi ja Stalinin kanssa veljeily olivat ilmeisesti niin huikean tärkeitä asioita, että tietenkin valittiin ne.

Vaikka Suomi koko ajan oli rähmällään Stalinin edessä ja USA:n, niin silti kommunistien on annettu jauhaa vuosikymmeniä Suur-Suomen rakentamishaaveista ja jopa ”pelaamisesta”. Valtiohjohto on Paasikiven ja Kekkosen ja osaksi seuraajienkin johdolla osallistunut valehteluun vastoin parempaa tietoaan puolustautumisen sijaan. Todellisuudessa siis hyökkäys Itä-Karjalaan ja Suur-Suomen kaavailu olivat vain Saksan petkuttamista. Tietenkin myös kansakunnan petkuttamista. Itä-Karjalaan eteneminen oli tietenkin välttämätöntä myös sotilaallisesti. Stalinin kanssa sovittiin siis Tahvanaisen tietojen mukaan, että siellä on vain pieni vastus. Niin olikin. Miekantuppipäiväkäsky oli annettava Hitlerin miellyttämiseksi. Samoin hyökkäystä 10.7. ei voitu enää kauempaa juuri pidätellä, koska Saksa vaati sellaista. Tämä selviää jo Promeritin Hautamäki-julkaisuista. 1944 aika avoimesti länsiliittoutuneiden leirissä myönnettiin, että Suomen sotimisesta eu ollut juuri lainkaan mitään vahinkoa liittoutuneile eikä juurikaan hyötyä Saksalle. Mutta siis Suomi on sallinut asian esittämisen toisin. Salaiset sopimukset on salattu ja Suomi esitetään Saksan koriin kaikki marjat laittaneena, ehkä Mannerheimin päätökset poikkeuksena. Ammattihistorioitsijat ovat tässä mukana. Tietenkin Suomen olisi tullut toimia näin. Mutta koska ei toiminut, valehtelu siitä on osa yleistä mädättämisprosessia. Kaikki väännetään oikein kieroon ja siten saadaan vasemmistolaisuus näyttämään viisaammalta kuin onkaan. Samoin Neuvostoliiton toiminta ja Neuvostoliitto positiivisemmassa valossa, vaikka mitään positiivisuutta ei ollut. Sodan ajan päätösten tekijöistä valehdeltiin, mutta valehdellaan myös edelleen. Siinä kaikki kiitos heille palveluksistaan. Väärennös palvelee mädättämistä ja maamme ja kansakunan ryöstämistä. Tämän kaiken nopeuttamista.

Rytillä ja Mannerheimilla oli koko sodan ajan suora yhteys OSS:n kautta USA:n johtoon. Miehiin luotettiin USA.ssa ja heitä pidettiin hyvinä ja ystävällismielisinä johtajina. Naurettava rauhanoppositio yritti opettaa samaan aikaan, kuinka USA:n suhteet olisi laitettava kuntoon ym.
Minusta näyttää siltä, että NL ja Suomi harrastivat ”sopuista” sotaa myös 1944. Vaikuttaa siltä, että Laatikainen olisi saanut tehtäväkseen laskea vihollisen lähes ilman vastarintaa Viipuriin. Näin Stalin sai varmasti näyttävästi onnistuneen Kannaksen ja Viipurin valtauksen pienin tappioin suomalaisille. Sitten Suomi sai taistella hyökkäyksen kumoon. Tietenkin Stalinin oli saatava vallata myös Aunus ja Itä-Karjalaa takaisin. Tämä oli helpompaa, kun suomalaisia oli vedetty pois Kannakselle. Nyt oli pakko vetäytyä myös vallatuilta alueilta ja kansa ymmärsi, että oli pakko. Kun Suomi oli täyttänyt ehdot (varmasti asiasta on sovittu), niin Suomi saattoi irtautua sodasta sopivalla hetkellä.

Kun nyt sitten tapahtui “täydelline yllätys” ja “halkijuoksu”, niin vasemmisto on saattanut räkyttää siitä. Liberaalit voimat voittivat Suomessa ja kansalliset laitettiin kuriin ja kitumaan hiljaa pois. Vapaamuurarit ja kommunistit löivät taas kättä tässäkin juonessa. Tietysti pakkohan se kai oli alistua, kun juonittelijat o.ivat tehneet sodasta tapiollisen myös Saksassa.

Epäilyttävää on se, että Laatikainen kuin olisi siirretty Kannakselle maaliskuussa töpeksimään. Hän oli myös se, joka sitten muissa tehtävissä epäsi Viipurin puolustajilta ammukset. Ennen suurhyökkäystä hän pimitti ilmakuvia rintamajoukoilta (Tirronen: Jylisevät tykit). Selvästi hyökkäys oli tulossa ja rintamamiehet näkivät sen. Silti mitään ei tehty ja muka yllätys. Tällainen on niin tuttua Georgin kirjasta. Ilmavoimien kenraali Lundqvist onmyös alkanut haista sotilasaikakauslehden viimeaikaisten artikkelien ja keskustelun jälkeen.

Jääkärieversti Ragnar Nordström kritisoi kovasti postuumeissa muistelmissaan Mannerheimin johtamista. Mannerheim oli kysynyt mielipidettä sodan johtamisesta everstiltä sodan jälkeen ja tämä oli yllättänyt kehuja odotelleen ylipäällikön haukkumalla sodan johtamisen lyttyyn. Kirjaansa hän lisäsi, että kaikesta huomasi Mannerheimin veljeilleen koko ajan vihollisen kanssa. Nordströmin mukaan Suomen olisi tullut iskeä täydellä voimalla. 1944 ei olisi tullut tehdä rauhaa, vaan hyökätä uudelleen Kannaksella syksyllä

Siis tällä tempauksella hävitä joukkoja Kannaksella ja pikavetäytymisellä/paolla saatiin syy Itä-Karjalan tyhjentämiselle. Itä-Karjala siis luovutiin käytännössä, vaikka Aunuksessa taisteltiinkin viivyttäen. Joka tapauksessa siis joukkojen siirto Kannakselle merkitsi Itä-Karjalasta luopumista.

Näyttäisi siltä, että Liittoutuneiden kanssa pelattiin omaa kansakuntaa vastaan ja että tämä kansakunta oli jo tuolloin kuin päävihollinen. Sitä uhrattiin ja sitä petettiin. Osana vallinnutta maailmanjärjestystä. Kansalta kysymättä Liittoutuneiden kanssa yhteisymmärryksessä. Tietenkin muussa tapauksessa uhattiin koko Suomen tuholla. Mutta tämä tiehän oli valittu jo aiemmin.
Ryti (Kommentteja netistä)

http://magneettimedia.com/sveitsiin-kansanaanestys-rahanluontioikeuden-kansallistamisesta/#comment-29854
”Ehkäpä tahtomattaan tuo Kaukinen tulee haudanneeksi salaisuuksia. Ryti ei ole täysin sopiva sankarihahmoksi, vaikka huonompiakin hahmoja on olemassa. Ryti oli vapaamuurari ja anglofiili, jolla oli svät suhteet Englannin ja USA:n pankkimaailmaan. Ehkä varsin hyväuskoinenkin tai sitten sitoutunut näiden kelkkaan. Hän ei pitänyt lainkaan kansallissosialismista eikä nationalismista Suomessa. Hän oli edityspuolueen talousguru eli liberaali ja hän siis edustaa puhdasta länsimaista pankkidemokratiaa demareineen ja tyhjine näkemyksineen kansallisvaltion ym. suhteen. Rytin nykyinen palvonta on siinäkin mielessä liian yksisilmäistä, että hänhän oli mies, jonka NL junaili pressaksi kieltämällä muiden ehdokkuudet. NL ja USA olivat tässä ovelasti yhdessä.

Lisäksi Kaukinen sanoo Englanni Pankin yrittäneen pelastaa Rytin. Kyse ei tietenkään ollut kuin muutamista henkilöistä siellä. Kaikihan on teatteria ja Englannin Pankin ylin vallankäyttäjähän oli koko sodan takana ja päätti noistakin asioista sekä N-liitossa että Lännessä.”

N-liitto todellakin mahdollisti Rytin presidenttiyden ilmoittamalla, keitä se ei missään nimessä hyväksyisi. Siis v. 1940. Ryti kelpasi.

Juhani Suomi: ”Ryti oli ehkä liian herkkä brittivaikutteille eikä mielellään noussut saarivaltakunnan intressejä vastaan. Silloinkaan, kun oman maan oikeutetut edut tuntuivat sitä vaativan (Kohtalona yksinäisyys (1989), s. 127)”. Britannia oli kaapannut suomalaiset laivat satamissaan I maailmansodan jälkeen pantiksi, koska oli sitä mieltä, että myös Suomen oli osallistuttava maailmansodan aiheuttamiin kustannuksiin. Venäläiset olivat vaatineet tätä Berliinin rauhanneuvotteluissa. Tarton neuvotteluissa Suomi oli vapautunut tästä ja tämä vastasi usean kovan tason ulkomaisen oikeusoppineen kantaa. Britannia kiristi Suomen luopumaan kanteesta eikä koskaan korvannut laivoja. Ryti ei halunnut vaarantaa suhteitaan Britannian hallitus- ja pankkipiireihin, vaikka juuri hänellä oli mahdollisuudet neuvotella asia kuntoon ja tälle olivat hyvät edellytykset. Tietyillä tahoilla ei ollut oikeaa tietoa ym. Ryti väisteli projektia ja pesi kätensä koko jutusta. Vstaavia esimerkkejä on muitakin. Ilmeisesti vapaamuurari Ryti ajoi Britannian valtakunnan etuja kunnon rapparien tyyliin. Hänen suhteensa pankkimaailmaan olivat syvät ja ”good boy” nautti ”suurta arvonantoa” kuulemma 30-luvun lopulla Lontoon Cityssäkin. Ryti kannatti ”saksalaisen militarismin patoamista” ja kannatti Britannian aggressiivista politiikkaa Saksaa kohtaan Britannian lehdistön ja sotapoliitikkojen tavoin. Saksa ei siis olisi saanut varustautua yhtään. 30-luvulla anglofiili Ryti suhtautui Saksaan erittäin viileästi loppuun asti. Suuri arvonanto oli tietenkin seurausta finanssiaatelin mieleisestä talouspolitiikasta, jota koko sotien välisen ajan eturivissä politiikkaa tehnyt ja pitkäaikainen Suomen Pankin pääjohtaja oli tehnyt. Ryti toimi jo 20-luvun alussa valtiovarainministerinä ym. 1938 Ryti kutsuttiin The Bankers’ Club of American jäseneksi. Huomionarvoista on myös monivuotinen toiminta BIS-pankin hallituksessa. Suomen mukaan Rytin henkilökohtaiset yhteydet maailman johtaviin pankkimiehiin loivat edellytykset sille, että maailman finanssikeskuksissa luotettiin Suomen kykyyn hoitaa talouttaan 20- ja 30-lukujen epävakaissa oloissa.

Erkon ja co:n Edistyspuole oli länsimaistyylinen liberaalipuolue, joka edusti Lännen vapaamuuraridemokratioita Suomessa. Nämä tyypit pitivät angloamerikkalaista maailmaa ja elämänmuotoa johtotähtinään. He olisivat tänään ilman muuta ns. ”suvakkitahoja”, jtka hyväksyisivät nykyisen kansanvaihtopolitiikan ja tuhon Euvostoliittoineen

Kiinnostava nettikirjoitus:

”Suomen johtava eliitti oli aika hirvittävää jo maailmansodan aikana. Tähän käsitykseen päätyyy viimeistään lukemalla kirjan Suomi myrskyn silmässä osa 2. Paljastu, että Mannerheim ja Ryti olisivat halunneet sotia Stalinin puolella Jatkosodan. Tähän olisi päädytty, jos Stalin olisi suvainnut ajoissa antaa johdolle jonkinlaisen kirjallisen lupauksen. Sitten olisi kieltäydytty ottamasta saksalaisia joukkoja Suomeen ja varauduttu sotaan Hitleriä vastaan Stalinin tuella. Myös Tannerille oli kerrottu asiasta ja yhdessä Tanner, Ryti ja Mannerheim odottivat ilosanomaa idästä. Aivan kuin kaikki olisivat olleet sosialidemokraatteja. No liberaaleilla ja sossuilla ei juuri ole eroa. Kommunismin esiaste. Tässä voi tietenkin olla mukana voittajien jälkiviisasta mielistelyä ja siis valheellisuutta Mannerheimilta kansioonsa/Tahvanaiselle..

Koko sodan sitten vehkeiltiin vihollisen kanssa. Sodittiin huonosti ja päästettiin venäläisiä moteista pakenemaan. Kirjassa väitetään, että Suomen ratkaisu saattoi ratkaista koko maailmansodan lopputuloksen. Siis sotimalla hartiavoimin maailma olisi pelastunut nyjkyisestä kurimuksesta. No oolihan Saksassakin paljon porukkaa, jotka sabotoivat sotaponnistuksia ja kavalsivat kaikki tiedot viholliselle. Siis ehkäpä Suomi ei kuitenkaan ratkaissut sotaa. Niin moni oli aivopesty tai lahjottu ymms. taistelemaan pimeyden voimien puolesta. Saksa ja Eurooppa ei saanut pelastua eikä irtautua saatanallisten pankkiirien otteesta. Kun isäntä Lännestä käski, piti valita jopa kommunismi.

Suomen demokraattisessa systeemissä kaikki valtapuolueet tuolloin jo ottivat käskyt Ameriikasta ja Lontoosta. Ulkomaisia rapparivoimia toteltiin ehdottomasti. Tietenkin täytyy muistaa, että myös tilanne oli pitkään sellainen, että Saksan tilanne oli toivoton ja USA sekä länsimaat olivat yhdessä muun Euroopan kanssa aivan ylivertaisessa asemassa. Ulkopolitiikassa oli kuuneltava vahvemman ääntä. Mutta kun tämä Länsi oli myynyt Suomen kommunisteille ja Hitler pelastanut Talvisodassa ja vieläpä Ranska kaatunut, niin miksi silloin vielä valittiin Länsi ja kommunismi? Tämä on aivan hirvittävää.

Sodan lopussahan Mannerheim laverteli kaiken mahdollisen informaation viholliselle. Luoja ties mitä jo aiemminkin oli raportoitu. Tahvanaisen touhut lopetettiin jo 1941 tai 42 alussa. Tämän jälkeen on suhteita itään hoitanut joku muu. Miksi tästä ei ole paljastuksia? Onko toiminta ollut vielä inhottavampaa? Jotain voidaan kai päätellä kesästä 1944. Selkeästi tahallaan uhrattiin ainakin divisioona miehiä ja valtava varustus. Aivan kuin olisi ollut tarkoitus tehdä kansalle selväksi, että Itä-Karjalasta oli luovuttava ja rauha saatava aikaan. Jos lomalaiset olisi kutsuttu aiemmin ja Kannasta linnoitettu, joukkoja ei olisi tarvinnut vetää pois Itä-Karjalasta. Jotenkin hahmottuu käsitys, että Suomen kansa oli johtomme vastustaja. Kenties pahin kaikista ja periaatteellisin. Olivathan johtajamme jo valmiiksi vihollisen puolella. Luomassa kommunistista maailmaa, jossa Suomea mädätettiin eniten kahdesta suunnasta ja joka päätyisi väistämättä kansanvaihtoihin ja tuhoon kommunismissa. Tätä kaikkea Lännen johto edusti jo tuolloin ja oli kauan jo edustanut. Oliko kesän 44 tapahtumista sovittu jonkun toisen kuriirin välityksellä? Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden.

Mannerheim paljastuu kansallissosialismin ja Saksan vastaiseksi ja erittäin Venäjä-mieliseksi henkilöksi. No tämähän on tiedetty jo aiemmin. Pirullisen juonikkaasti ja paljon jopa kaikilta johtajiltakin välillä pimittäen hän luotsasi Suomen vihollisen puolelle ja sodan läpi. Kuuluisa Miekantuppipäiväkäskykin oli vain Hitlerin petkuttamista ja taipuminen tämän uhkavaatimukseen kuuluttaa sotapäämäärät julkisesti. Myös kansaa huijattiin. Ihan kuin olisi taisteltu Suomen puolesta ja tavoiteltu heimoalueita. Kansa oli innoissaan, vaikka Stalinin kanssa käytiin sotaa puoliteholla. Mannerheim halusi Suomen häviävän ja Venäjän voittavan, koska oli sille tielle lähtenyt. Hän ei juuri erotu demokraattipoliitikoista. Rytihän oli anglofiili vapaamuurari ja liberaali edistyspuoluelainen eli varmaan sopisi nykyiseksi kansanvaihtajapoliitikoksi kuin nakutettu. Myös Paasikivi ja muut huippupoliitikot edustivat sama

Myös Paasikivi ja muut huippupoliitikot edustivat samankaltaista pimeytttä ja pankkiylivaltaa/länsivirtausta. Nationalismi oli kaiken alla jo salaa päävihollinen”

Osassa 2 todellakin tehdään selväksi, että Mannerheim lähetti agenttinsa Churchillin pakeille ja tämä määräsi Suomen tottelemaan Stalinin viestejä Tahvanaisen radioon eli kaikki oli tiedossa myös siellä ja Suomi koko ajan vihollisen asialla. Sen sijaan, että olisi Saksan kanssa torjuttu vaaraa ihmiskunnalle, valmistauduttiin elämään kommunismin kanssa ja toteltiin Lännen sotapoliitikkoja. Tuskin edes vain siksi, että voimasuhteet olivat toivottomat ja Saksan voitto siten epätodennäköinen.
Mannerheim on kokonaisuudessaan turhaa historiaa. Suomelle oli tuhoisaa, että Ympärysvallat voittivat sodan. Saksan voitto olisi asemoinut kaikki kauemmaksi nykyisestä rajojen avaamispolitiikasta ym. Lännen voitto merkitsi heti kuolemaa. Suomen tuho oli allekirjoitettu jo 1919. Saksa olisi ollut parempi isäntä kuin rapparidemokratiat Lännessä. Tietenkin Saksaakin olisi yritetty mädättää sisältäpäin. Suunnasta olisi taisteltu kuitenkin väkevästi. Saksan voittaessa Mannerheimilla olisi tuskin ollut minkäänlaista roolia Suomen historiassa.

Waldemar Erfurth – Sotapäiväkirja vuodelta 1944 s.34-35. Päiväkirja 6.2.1944.

Illalla olin kutsuttu kenraalien Hägglundin ja Vihman luokse heidän kotiinsa. He olivat naimisissa kaksoissisarten kanssa, jotka asuivat yhteisessä taloudessa sodan aikana mikkeliläisessä perintötalossa. (sisaret sukunimi os. Alléen) Muita vieraita olivat kenraalit Heinrish Gustafson, eversti Bruncrona muuan mikkeliläinen tuomari. Lisäksi kenraalien tyttäret olivat mukana. Tiedonanto Helsingin pommituksista sai levottomuutta aikaan seurassamme. Mannerheim oli juuri matkustanut Helsinkiin ja Heinrich oli hänestä huolissaan.
Kenraali Vihma, joka aina osoitti suurta luottamusta minulle ja jolle saksalais-suomalainen aseveljeys on aina sydämen asia lausui: ” Me rintamakenraalit, emme ymmärrä miksi suomalaiset eivät auttaneet saksalaisia näiden hyökätessä Leningradia vastaan. Jos me oikealla hetkellä yhdessä olisimme käyneet hyökkäykseen kaupunkia vastaan sekä etelästä että pohjoisesta, olisimme vallanneet sen ja säästyneet kaikilta nyt ilmaantuneilta vaikeuksilta. ”
Vastasin kunnon kenraalille. Sotilaallisesti asiat ovat epäilemättä noin, mutta poliittiset seikat ovat saaneet suomalaiset pysymään pois yrityksestä.” Tähän Vihma tuhahti. ” Poliittiset seikat ovat pelkkiä harhakuvitelmia, joihin ainoakaan rintamakenraali ei usko.” Meille rintamakenraaleille on päivän selvää, ettei Yhdysvallat koskaan tule meitä auttamaan. Me ja saksalaiset kuulumme ruuminemme ja sieluinemme yhteen. Meidän onnettomuutemme on että meillä on liian vanha ylipäällikkö ja presidentti, joka elää sotaa edeltäneen ajan kuvitelmissa, jota ei enää ole olemassa tai jotka ovat meille suorastaan vihamielisiä.”

Ajopuuhan Suomi oli täysin. Poliitikot ja Mannerheim kavahtivat uutta sotaa ja Saksan kanssa tuhoutumista. Talvisota oli N-liiton puhdasta aggressiota ilman syytä. Saksa oli ainoa pelastus. Koska Saksa sai aikaan rauhan ja koska muualta ei tullut tukea, Neuvostoliiton jatkuva uhkaava painostus ajoi Suomen Saksan syliin. Suomella ei ollut vaihtoehtoja, koska muuten Hitler olisi rangaissut. Suomi yritti torjua kurimuksen valtioliitolla Ruotsin kanssa. Saksa ja NL estivät liiton toteutumisen alkuunsa. Suomi oli johtonsa puolesta täysin Länteen suuntautunut ja laajojen kansankerrosten osalta myös. Demokraattinen systeemi sai kaikki puolueet sksalaisvastaisiksi. Jopa IKL niuhotti kansallissosialisteille