niin siinä sitten kävi että että helmikuun lopulla mies otti ja lähti ruotsiin vuodex töihin.. nyt nähtiin viimex vappuna ja vasta juhannuksena olis tarkotus nähä seuraavan kerran... on ihan hirvee ikävä koko ajan ja sitä vaan miettii että miten sitä jaksaa odotella vuoden että saa vihdoin ja viimein tilaisuuden tehdä suhteesta suhteen.
sillon kun hän lähti ei oltu oltu ku noin kolmisen kuukautta yhdessä. eli pohjalla ei ole ollut mikään vakaa suhde vaan vasta se alkuhuuma... toista ei oo oppinu vielä edes tuntemaan hyvin ja pitäs yrittää silti sinnitellä ja odotella että taas näkee... ite oon niin vanhanaikanen että mieluummin puhun kasvokkain ku jottain lankoja pitkin. joka päivä kylläkii puhutaan puhelimessa ei siinä mittään mutta on niin vaikee esittää ilosta ku suoraan sanottuna vituttaa että ei oo muuta kosketusta ..
nytkii on alkanu tuntumaan että jokin on muuttunu.. puhelut ja viestit ei oo ennee samanlaisii ja muutenki tuntuu että junnataan vaan paikallaan.. tulis vaan juhannus äkkiä niin toivottavsti pääsis korjaamaan tilanteen ja ehkä saatas selvitettyä kaikki asiat..
jos jollain on jotain hyviä neuvoja niin mielellään otan vastaan!!
masentaa tämä tilanne niin paljo että ei mittään järkee!!
sillon kun hän lähti ei oltu oltu ku noin kolmisen kuukautta yhdessä. eli pohjalla ei ole ollut mikään vakaa suhde vaan vasta se alkuhuuma... toista ei oo oppinu vielä edes tuntemaan hyvin ja pitäs yrittää silti sinnitellä ja odotella että taas näkee... ite oon niin vanhanaikanen että mieluummin puhun kasvokkain ku jottain lankoja pitkin. joka päivä kylläkii puhutaan puhelimessa ei siinä mittään mutta on niin vaikee esittää ilosta ku suoraan sanottuna vituttaa että ei oo muuta kosketusta ..
nytkii on alkanu tuntumaan että jokin on muuttunu.. puhelut ja viestit ei oo ennee samanlaisii ja muutenki tuntuu että junnataan vaan paikallaan.. tulis vaan juhannus äkkiä niin toivottavsti pääsis korjaamaan tilanteen ja ehkä saatas selvitettyä kaikki asiat..
jos jollain on jotain hyviä neuvoja niin mielellään otan vastaan!!
masentaa tämä tilanne niin paljo että ei mittään järkee!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on melko samanlainen tilanne, yhdessä ollaan oltu n. 8 kuukautta. Melkein koko ajan yhdessä, ja varsinkin alku oli huumaavan ihanaa! Olin ihan varma että tässä se nyt on, mun ihan oma ja oikea puoliskoni. Sitten koitti kesä ja erossa ollaan, ihan eri puolella Suomea töissä eikä nähdä kovin usein. No, useammin kun te mutta kuitenkin. Ihan sama tunne on nyt mulla, että jokin on muuttunu. Viestien sävy on erilainen jne. ja heti alkaa kauhea pelko että jos toinen ei välitäkkään?! Se on aivan järkyttävä tunne. Ja jotenkin ei vaan ees osaa puhelimessa puhuakkaan kunnolla, ja tuntuu että toinen ei ees halua puhua näistä asioista! Sitten sorrun lähettämään ruikuttavia tekstiviestejä vaikka yritän olla reipas. Siis kamalaa. Välillä koen hetkellisiä valaistumisen hetkiä ja ajattelen että mies ei mieti näitä juttuja kuitenkaan samalla lailla, mutta huono fiilif kyllä hiipii takas aika pian...
"Voin sanoa oman kokemukseni perusteella, että ikävä pienenee vain lyödäkseen sinut muutaman kuukauden kuluttua lähes työkyvyttömään kuntoon."
"Et näe kättä joka nostaisi sinut kyynelten merestä."