Harjoituksia

Djangon jutut uskomattomia. Ne kun saat meneen, niin nostan hattua. Sillä oli aivan uskomaton tekniikka ja supernopeat aivot. Paras kitaristi kautta aikojen.

Tuohon voi vaan sanoa, onko nopeus ainoa argumentti joka kitaristilla pitää olla ja tekee siitä hyvän?
Itse kuuntelen paljon mieluummin jotain gary moorea, neal sconia tai vastaavaa joiden soitoissa on muutakin kuin joidenkin skaalojen mahdollisimman nopeaa ees taas veivaamista.
Jos tollasesta nopeasta pitää, niin eikö ole jo sama pyöritää hidastakin biisiä tuplanopeudella että olisi soolot yhtä lirutusta.

nopeammin kirjoitti:

Tuohon voi vaan sanoa, onko nopeus ainoa argumentti joka kitaristilla pitää olla ja tekee siitä hyvän?
Itse kuuntelen paljon mieluummin jotain gary moorea, neal sconia tai vastaavaa joiden soitoissa on muutakin kuin joidenkin skaalojen mahdollisimman nopeaa ees taas veivaamista.
Jos tollasesta nopeasta pitää, niin eikö ole jo sama pyöritää hidastakin biisiä tuplanopeudella että olisi soolot yhtä lirutusta.

Taas joku katkera komppaaja tilittää. Kyllä se on hyvä vaan osata kaikenlaista, toki on varsin typerää tunkea tilua joka paikkaan. Onhan se toki ikävää että monilla tulee motoriikka vastaan ja on sitten selitettävä kuinka hitaasti onkin oikeastaan vaikeampaa soittaa tai osaatko myös bendata (tota kysyttiin multa joskus). Itse tykkään treenata nopeutta,tarkkuutta ja erilaisia tekniikoita yleensäkkin mutta soitan tilanteen ja musan mukaan. Varsin moni virtuoosi on tehnyt opetuskirjasia ja videoita kannattaa tsekkailla omia suosikkeja. Skaaloja sitten tietysti kannattaa harjoitella sekä alternatella että economyllä ja vaikka täppinkillä. Ja sequence juttuja (suomeksi mikä?) eli skaaloja mutta soittaakin vaikkapa 1 2 3 4, 2 3 4 5 , 3 4 5 6 jne. tai 1 3 , 2 4 , 3 5 , 4 6...tahi 1 2 3, 2 3 4 , 3 4 5 ......normaalisti siis soitat varmaan 1 2 3 4 5 6 7 8......Noh joo. Mahdollisimman paljon erityylejä kannattaa tietysti opetella ja kuunnella, ja tietysti hioa eniten sitä tekniikkaa mikä on luontaisinta itselle ja mukavimman kuuloista omaan korvaan. Arpeggioita kannattaa harjoitella kaikilla erisormituksilla ja sweeppaamalla, tappaamalla, ja alternatella toki ja sitten voi tietysti swiippiä ja tappia pistää kehiin. Kirjastosta ja netistä löytyy, tai ota tunteja niin lopettaja varmaan antaa sulle kaikkea kivaa.

nopeammin kirjoitti:

Tuohon voi vaan sanoa, onko nopeus ainoa argumentti joka kitaristilla pitää olla ja tekee siitä hyvän?
Itse kuuntelen paljon mieluummin jotain gary moorea, neal sconia tai vastaavaa joiden soitoissa on muutakin kuin joidenkin skaalojen mahdollisimman nopeaa ees taas veivaamista.
Jos tollasesta nopeasta pitää, niin eikö ole jo sama pyöritää hidastakin biisiä tuplanopeudella että olisi soolot yhtä lirutusta.

Ei ollut kyse siitä kuka osaa soittaa niin hitaasti että se sopii jonkun muun makuun. Kysymys oli vaan harjoituksista. Mitä haastetta on hitaasti soitetussa soolossa ? Ei siinä tarvitse olla kummonen sävelkorva että pystyy oppimaan hitaan soolon kokeilemalla.

asdfa kirjoitti:

Taas joku katkera komppaaja tilittää. Kyllä se on hyvä vaan osata kaikenlaista, toki on varsin typerää tunkea tilua joka paikkaan. Onhan se toki ikävää että monilla tulee motoriikka vastaan ja on sitten selitettävä kuinka hitaasti onkin oikeastaan vaikeampaa soittaa tai osaatko myös bendata (tota kysyttiin multa joskus). Itse tykkään treenata nopeutta,tarkkuutta ja erilaisia tekniikoita yleensäkkin mutta soitan tilanteen ja musan mukaan. Varsin moni virtuoosi on tehnyt opetuskirjasia ja videoita kannattaa tsekkailla omia suosikkeja. Skaaloja sitten tietysti kannattaa harjoitella sekä alternatella että economyllä ja vaikka täppinkillä. Ja sequence juttuja (suomeksi mikä?) eli skaaloja mutta soittaakin vaikkapa 1 2 3 4, 2 3 4 5 , 3 4 5 6 jne. tai 1 3 , 2 4 , 3 5 , 4 6...tahi 1 2 3, 2 3 4 , 3 4 5 ......normaalisti siis soitat varmaan 1 2 3 4 5 6 7 8......Noh joo. Mahdollisimman paljon erityylejä kannattaa tietysti opetella ja kuunnella, ja tietysti hioa eniten sitä tekniikkaa mikä on luontaisinta itselle ja mukavimman kuuloista omaan korvaan. Arpeggioita kannattaa harjoitella kaikilla erisormituksilla ja sweeppaamalla, tappaamalla, ja alternatella toki ja sitten voi tietysti swiippiä ja tappia pistää kehiin. Kirjastosta ja netistä löytyy, tai ota tunteja niin lopettaja varmaan antaa sulle kaikkea kivaa.

Sinä et ainakaan osaa edes lukea. Minä siis vaan KUUNTELEN mieluummin sitä melodisempaa musiikkia. Mutta täähän onkin jokin tummanpuhuva speedhevi palsta joka ei tunne sellaisia "komppaajia" kuin joku tuntematon Clapton, Santana, Blackmore jne.
Kun on kitaraa soittanut yli 25v ei tarvitse todistella täällä kenellekkään mitään.
Niin että valukaa vaan hikeä ja tikatkaa niitä "kaavoja" valoakin nopeammin. Näitä "persoonallisia" virtuooseja kun ei olekkaan kuin muutama miljoona ja uusia syntyy kun sieniä sateella. Mutta jospa SINÄ oletkin se seuraava tähti?
Tietysti esimerkiksi tuon listan y.m musiikissa on ihan hyviä melodioita. Vaikkakin pystyy melkein arvaamaan milloin heitää jonkun dim skaalan. Ja harjoittelustahan se kuulemma sanoo: i just play!

harjoittelee kirjoitti:

Sinä et ainakaan osaa edes lukea. Minä siis vaan KUUNTELEN mieluummin sitä melodisempaa musiikkia. Mutta täähän onkin jokin tummanpuhuva speedhevi palsta joka ei tunne sellaisia "komppaajia" kuin joku tuntematon Clapton, Santana, Blackmore jne.
Kun on kitaraa soittanut yli 25v ei tarvitse todistella täällä kenellekkään mitään.
Niin että valukaa vaan hikeä ja tikatkaa niitä "kaavoja" valoakin nopeammin. Näitä "persoonallisia" virtuooseja kun ei olekkaan kuin muutama miljoona ja uusia syntyy kun sieniä sateella. Mutta jospa SINÄ oletkin se seuraava tähti?
Tietysti esimerkiksi tuon listan y.m musiikissa on ihan hyviä melodioita. Vaikkakin pystyy melkein arvaamaan milloin heitää jonkun dim skaalan. Ja harjoittelustahan se kuulemma sanoo: i just play!

Kuuntelen kyllä aivan kaikenlaista musaa, hidasta ja nopeaa, ja totesinpa että on varsin hyvä osata kaikenlaista ja harjoitella nopeasti ja hitaasti. Todistelusta ei ole kyse, toisen pändini kanssa en juuri sooloja soittele kun siihen ei sitä kaivata. Mutta on eriasia sitten että pystyykö siihen, ja kun jotkut eivät pysty (eivät viitsi harjoitella tai motoriikka ei riitä)niin sitten tilitetään juuri tätä lahjattomat treenaa läppää joka siis on täyttä paskaa. Pidän Claptonista, mutta kun sitäkin kuuntelee niin samat kaavathan ne siellä toistuu ei mitään uutta kyllä ole sekään keksinyt. Pidän myös Blackmoresta (tosin en siitä nykyisestä roskasta), ja Sanataakin olen kuunnellut (luuletko ettei ne ole treenanneet?). Myös nopea soitanta voi olla melodista. En pidä speedhevistä. En pidä blackmetallista. Enkä deathmetallista. Ja varsinaisia virtuooseja ei kyllä ole muutamia miljoonia ja synny kuin sieniä sateella, sillä harva viitsii ja jaksaa treenata useita tunteja päivässä ja monet eivät vain pysty siihen vaikka treenaisikin. Mutta kuten sanottua tekniikka on vain yksi osaalue, ja mitä paremmin sen hallitsee sitä vapaammat kädet on tehdä mitä haluaa. Luovuutta ei voi opiskella mutta sitä voi oppia käyttämään. Ja olen vastaavaa selitystä "kitaristeilta" jotka ei kykene itse soittamaan nopeasti kuinka ei vain viitsi soittaa tai opetella nopeutta kun ei sitä oikeastaan tarvi ja teoriankin opiskelu tappaa luovuuden jne jne jne ei oikein jaksa. Kuulostaa lähinnä katkeruudelta, ja selittelyltä ja todistelulta. Vaan jokainen omalla tyylillään, suosittelen silti opettelemaan mahdollisimman paljon, tarkasti, nopeasti, hitaasti, erityyleillä jnejne. Silloin pystyy improvisoimaan paremmin ja tekemään enemmän ja erilaista. Eipä musiikkia silti kannata urheiluna ottaa toki.