Jätin kaikki päihteet. Nyt huomaan että olen aivan pulassa traumojeni kanssa. On alettava avautumaan terapiassa asioista, enkä tiedä selviänkö siitä hengissä. Yllättävää huomata millainen rassukka sitä on oman elämänsä kanssa. Pelkään että terapeutti hylkää minut tai alkaa projektio. Sekä uskooko hän että olen todellakin kokenut niitä asioita, mitä olen kokenut? Kaikki ei ole ihan "tavallisia asioita".
Voi kauhistus mitä tein
Anonyymi-ap
24355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jatka vain päihteillä itsesi lääkitsemistä, et sinä sieltä terapiasta apua saa.
Selviät, vaikka aluksi muulta tuntuisikin. Avaudu niistä peloistakin, että saat työkaluja niiden työstämiseen.
Oi
En kyllä usko ihan näin vaan
Oishan se ihanaa
Sulle
Ja ihmiskunnalle
Kyl taitava terapeutti osaa. Harmi vaan, ettei nekään ole ajatustenlukijoita. Eli pitäis pystyä avautumaan terapeutille asioistaan suht lyhyessä ajassa.
Pelkään etten jaksa enää elää.
Kerro sekin.
Joo. Enkä tarkoita että tekisin mitään itselleni, vaan että luhistun tai sekoan.
Sitä ei voi ennakkoon tietää. Asioiden panttaaminenkin voi aiheuttaa myöhemmin vielä nykyistä vaikeamman tilanteen.
Joitain asioita olen pantannut todella kauan, kun ovat liian kamalia ja outoja.
Ehkä se terapeutti on kuullut kamalampiakin asioita.
Ihan varmasti on. Ei todellakaan ole mikään "virkaihminen".
Terapeutti hylkää sinut vasta kun rahasi loppuu
Opettele olemaan rohkeasti oma itsesi, ja muista olla itsellesi lempeä koko ajan.
Hyväksy itsesi kokonaan, myös kaikkine epätäydellisyyksineen.
Alkuun hankalalta tms. vaikuttava terapeutti voi olla pitkällä tähtäimellä hyväksi, mutta jos selvästi tuntuu että terapeutti ei kuuntele, tai välitä, tai ymmärrä, niin kannattaa silloin vaihtaa terapeuttia.
Olen käynyt tällä terapeutilla jo. Jos jollekin pystyn avautumaan, niin varmaan hänelle. Ehkä eniten pelkään, etten pysty puhumaan niistä asioista. Tekee liian kipeää. Pelkään että kun avaan niitä asioita, hajoan lopullisesti. Ei minulla ole sitten kuitenkaan ulkopuolella mitään tukijoita. Olen aivan yksin näiden asioiden kanssa. Ei kukaan ymmärrä minua.
Haavojen auki repiminen on rankkaa. Onko sinulla ketään, joka tietää tilanteesi? Uskon, että joku voisi ymmärtää ainankin sen, miten vaikeaa sinulla nyt on ja kannustaa. Eri
On pari oikeaa ystävää. Mutten aio alkaa heitä sen enempää kuormittamaan. Mutta jollain lailla ymmärtävät. Enkä voi olettaa, että kukaan täysin ymmärtäisi. Kyllä se on niin, että lähinnä joutuu opettelemaan kohtaamaan ja käsittelemään ne tunteet itsenäisesti.
Kyllä, jokaisen on se opeteltava. Sekin on jo jotain, jos ystävälle voi kertoa ettei oikein tunne jaksavansa. Oikea ystävä ymmärtää senkim, jos et halua heille vuodattaa kaikkia raskaita asioita. Sama eri
Paljon on tullut pettymyksiä ihmisten kanssa, jotka eivät pysty ymmärtämään. Olen tullut siihen tulokseen, että haluavat nähdä vain sen "hauskan" ja iloisen puolen minusta. Se on tehnyt kovasti kipeää.
Meditoi ja blaadaa alkohol minimum
Näin sut, olit hakureissulla.
Et kyllä minua ole nähnyt missään hakureissulla.
Minäkin olen miettinyt että lopettaisin Alkon käytön. Olen huomannut, että jaksoina kun olen ilman, niin olen paljon onnellisempi, saan paljon enemmän aikaan, joka taas tuottaa tyydytystä ja hyvää oloa. Olo on paljon selkeämpi ja olo freesimpi.
En ole mitään päätöstä vielä tehnyt, kun hyvien jaksojen jälkeen olen kuitenkin taas juonut vaikka elämä on hymyillyt. En todellakaan juo mitään isoja määriä, mutta olen juonut kuitenkin. Seuraava päivä menee aina ihan hukkaan, kun en saa tehtyä mitään järkevää, joka taas aiheuttaa jonkinasteista morkkista kun tuhlaan päivän laiskotteluun. Juominen ei enää nykyään edes anna minulle yhtään mitään, joten ajattelin että nyt alkaaisi olla oikea aika lopettamiseen.
Niin ja ettei väärinymmärrystä syntyisi, niin määräni eivät ole sen suurempia kuin kolme pientä keskioluttölkkiä tai kaksi tuoppia per kerta. :D Krapulaa niistä ei edes saa, mutta pöhnäisen tunteen koko seuraavaksi päiväksi. ja ihmetyksen, miksi piti edes nämä juoda?!
Et varmasti kadu sitä päätöstä. Ja kyllä ne pienetkin määrät voivat vaikuttaa vaikkapa serotoniinitasoihin. Ja voin vanhasta kokemuksesta sanoa, että ajan pitkään pää selkeytyy vielä lisää, voimat lisääntyvät ja kaikki tuntuu paremmalta. Tuntuu elämältä. Itselläni vaan tuli aika, kun koin että kaikki kaatui päälle ja turvauduin vanhaan tapaan uudestaan. Että en niin kuin kestänyt enää olla niiden tapahtumien ja omien ajatusteni kanssa selvänä. Itselläni se tarkoittaa kyllä sitä, että välimuotoja ei ole. Että pitää olla ihan kokonaan ilman. Ja tietyt seurueet jää kokonaan pois, mutta eipä se kyllä oikeastaan haittaa yhtään. On ne melkein muutenkin jo jäänyt. Minulle ei päihteet myöskään enää toimi siten, kuin joskus ennen vanhaan. Ja nyt tässä lyhyessä pätkässä on ollut jo niitä hyviä hetkiä, olen energisempi ja toiveikkaampi. Masennus ja ahdistus jäänyt myös pois. Mutta niitä tuskallisia tiloja tulee välillä, kun joutuu kohtaamaan tunteitaan. Varmaan kuuluu asiaan, eikä kait niihin kuole. Ja olen saanut terapeutin, joka on luvannut olla hylkäämättä. Vaikka on siltikin aika vaikeaa luottaa. Kaikkea hyvää sinulle ja paljon tsemppiä! Ap