Suomen itsenäisyyden lahjoittajan Leninin kuolemasta 100 vuotta

Jari Tervolla on silmää sarkasmille. Parasta Leninissä tosiaan on sen kuolinpäivä.
Oleellista on muistaa että Leninsetä aiheutti Suomen sisällissodan.

Venäläiset balsamoivat Lennin että jokainen voi henkilökohtaisesti käydä varmistamassa että se on todellakin kuollut. Samaa toivotaan Putinille, mahdollisimman pian.

Kyse ei tosin ollut lahjasta vaan tunnustuksesta. Eri asiat.

Ilman Leniniä ja hänen voittoisaa Puna-armeijaa ei Suomi olisi itsenäinen vieläkään. Kuten muistetaan niin Venäjän valkokenraalit eivät suin surminkaan halunneet tunnustaa Suomen itsenäisyyttä.

Todellisuudessa Leninillä ei ollut vaihtoehtoja tunnustukselle. Bolsevikkien valta oli vasta heikoissa kantimissa 1917, joten Lenin olisi vaarantanut oman valtansa Venäjällä, jos olisi kieltäytynyt Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. Valtaansa Lenin ei olisi koskaan asettanut kyseenalaiseksi noissa olosuhteissa.

kyllä Lenin on suomen kannalta suurimies.

Voisimme kunnioittaa Lenin 100-vuotispäivää esim. siten, että Helsingin Lenin-puiston nimi vaidettaisiin johonkin rauhaomaiseen nimeen ei enää viittamaan muinaiseen neukku- naziin.

Vladimir Iljitsh Lenin oli kuppatautinen ja kyltymättömän vallanhimoinen rähjääjä.

Venäjän bolsevikkien päämäärä oli maailmanvallankumous ja yhtenä osana sitä oli suomalaisten sosialidemokraattien vuonna 1918 aloittama vallankumousyritys Suomessa, jota he vaativat tukivat ja aseistivat.
Onnistuessaan se olisi tiennyt Suomen joutumista Neuvosto-Venäjän kommunismidiktatuurin osaksi.

"Suomalaiset toverit alkoivat tässä vaiheessa todella harmittaa Leniniä. Pelkkää puhetta Helsingissä ilman tekoja. Lenin piti vuoden 1918 alussa muutaman päivän loman Terijoella ja merkitsi työtehtäviinsä artikkelin aiheesta "Pikkuporvariston loismaisuus ja suomalaisten sosialidemokraattien petos".
Viikkoa myöhemmin Tukholman sosialistinen pormestari Carl Lindhagen kävi tervehtimässä Leniniä Smolnassa ja sai kuulla, että "suomalaiset sosialidemokraatit ovat pettureita . . . he eivät halua tehdä vallankumousta vaikka se on heidän velvollisuutensa".

Lähde: Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. 2018. s. 158.

Mielenkiintoista nähdä miten kukin on saanut oppinsa Ihmisestä joka on kuollut jo ennen kun meitä oli olemassakaan . Mielipiteet kertovat mitä kukakin on .
Itselläni ei ole oikeastaan mitään mielipidettä tästä ihmisestä enkä pysty sanomaan mitä hän teki tai jätti tekemättä . Eikä oikeastaan pysty muutkaan
Ja kuten tavallista eri puolueet näkevät asian eri tavalla , ja sitten riidellään kuka on oikeassa ,
Ne jotka lukevat historiaa, miten he voisivat nähdä asian kun kullakin oma versionsa siitä

Suomen itsenäistyminen oli erikoinen tapahtuma, jonka mahdollisti Saksan tarjoama "aikaikkuna" Brest-Litowskin rauhanneuvotteluiden muodossa. Saksa sen itsenäisyyden Suomelle hoiteli, mutta suomalaiset eivät meinanneet tajuta tilannetta. Heti kun ulkovaltojen tunnustuksia alettiin saada, Venäjältä saadun tunnustuksen jälkeen, Suomi solmi Saksan kanssa kauppasopimuksen ja sitoi itsensä Saksaan, aina sieltä tulevaa kuningasta myöten. Englanti ja Usa panttasi tunnustuksiaan Suomessa olevien saksalaisten joukkojen takia. Suomen rauhansopimusneuvottelut bolsevikki-Venäjän kanssa, ensin Berliinissä ja sittemmin Tartossa, oli erikoinen näytelmä, jossa alun vaatimuksena oli todellinen Suur-Suomi, jonka itäraja oli Äänisen takana ja pohjoisessa Jäämeri ja Kuolan niemimaa ja etelässä Syvärin tausta. Sittemmin olikin jo tyytyminen pelkkään Petsamoon ns. vanhojen historiallisten rajojen lisäksi.

Muutamia kiintoisia kirjoja Suomen itsenäisyyden alun tapahtumista:

Jääskeläinen Mauno: Itä-Karjalan kysymys - Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918-1920

Holsti Kalevi J.: Suomen ulkopolitiikka suuntaansa etsimässä 1918-1922

Polvinen Tuomo: Venäjän vallankumous ja Suomi 1

Ilvessalo Jaakko: Suomi ja Weimarin Saksa

Nurmio Yrjö: Suomen itsenäistyminen ja Saksa

Hjelt Edv.: Vaiherikkailta vuosilta 1-2, osa 2: Sotavuodet ja oleskelu Saksassa. Otava 1919

Paasivirta Juhani : Suomen itsenäisyyskysymys 1917 I-II

Stenroth Otto: Puoli vuotta Suomen ensimmäisenä ulkoministerinä - Tapahtumia ja muistelmia

Virkkunen Paavo: Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeniltä

Vares Vesa: Kuninkaan tekijät - Suomalainen monarkia 1917-1919

Kirkinen Heikki, Jussila Osmo, Zetterberg Seppo et al.: Venäjän ja Neuvostoliiton historia

Paasivirta Juhani: Suomen diplomaattiedustus ja ulkopolitiikan hoito

Jussila Osmo : Suomen historian suuret myytit

Juva Mikko (toim.) - Niitemaa Vilho (toim.) - Tommila Päiviö (toim.): Suomen historian dokumentteja 1-2

Paasivirta Juhani: Suomen poliittisen työväenliikeen kehitys


Saksa takasi Suomen itsenäisyyden.

Suomen itsenäisyydestä, ja Saksan vaikutuksesta sen saamiseksi, muutama hyvä kirja:

Mauno Jääskeläinen

Itä-Karjalan kysymys / Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918-1920

Wsoy 1961, (väitöskirja)

Nurmio Yrjö Suomen itsenäistyminen ja Saksa
Wsoy, 1957, 376 s., 1. p

Pakaslahti Aaro Suomen itsenäisyyden tunnustaminen - Asiakirjakokoelma
Wsoy/Ulkoasiainministeriö, 1937, 286 s., painos: p1

Edvard Hjelt: Vaiheikkailta vuosilta I ja II (Otava 1920 ja 1919).

Etenkin Hjeltin muistelmien osa II kertoo Saksan armeijan ylipäällikön, Ludendorfin, kertoneen hänelle Venäjän hyväksyneen Brest-Litowskin rauhanneuvotteluiden pohjaksi annetut ehdot ja 5.12.1917 solmittiinkin aselepo Saksan ja Venäjän välillä.

Ehtoihin kuului Venäjän joukkojen vetämisen pois mm. Baltian maista (ja näiden itsenäistyminen). Nyt Hjelt sähkötti Tukholman kautta Suomeen, että AIKA ON OTOLLINEN itsenäisyysjulistukselle, joka annettiinkin jo 6.12.1917.

Itsenäisyyden tunnustaminen haettiin Pietarista joulukuun lopulla, kun sen saaminen ensimäiseksi kävi selväksi muiden maiden tunnustuksen saamiseksi. Sitten tuli 4.1.1918 tunnustamiset Ranskasta ja Ruotsista. Saksasta se saatiin myöhemmin eli 6.1. mutta se päivättiin "kauneussyistä" samalle päivälle kuin Ruotsin ja Ranskan tunnustukset.

---

Muiden maiden tunnustus Suomen itsenäisyydelle

Venäjän jälkeen Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen 4. tammikuuta sekä ja Tanska ja Norja 10. tammikuuta. Saksan tunnustus julkaistiin 6. tammikuuta, mutta valtakunnankansleri Georg von Hertling kertoi jälkeenpäin tunnustamisen tapahtuneen jo 4. tammikuuta. Kaikkiaan 15 maata tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1918 aikana, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tunnustus saatiin vasta keväällä 1919

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsenäistyminen

Huvittava episodi näihin Suomen itsenäisyyden tunnustuksiin liittyen oli raha. New York:issa oli Suomen tekemiä pankkitalletuksia 14 miljoonaa dollaria ja Lontoossakin rahaa oli jonkin verran. Näihin rahoihin ei vain päästy kiinni, eikä edes luottoa saatu, vaikka Suomessa oli ankara ruokapula ja nälänhätä. Anglofiili Holsti yritti Englannissa saada ostettua viljaa, mutta rahoja ei saatu irti ennen näiden länsimaiden tunnustamaa itsenäisyyttä. Englanti pelkäsi viljan päätyvän saksalaisille ja toinen syy oli, ettei sitä olisi käytetty kuin valkoisten ruokapulaan ja puoli Suomea, siis punaiset, olisi jääneet ilman. Parempi oli siis Englannin mielestä olla nälissään...

Niinpä Englanti ja Usa käytännössä ajoivat Suomen Saksan vasalliksi ja kun Hjelt (ominpäin ?) allekirjoitti Saksan kanssa tiukan kauppasopimuksen, niin ruokahan senkin lopulta ratkaisi.

Toki Saksan joukkojen tukeen luotettiin Suomessa liki sokeasti, eli kuviteltiin venäläisten saattavan muuttaa mielipiteitään Suomen itsenäisyydestä ja kun Englantikin uhkaili sodalla Itä-Karjalan selkkauksen tiimoilta. Englannilla oli miljoona tonnia sotamateriaalia laivattuna Muurmanniin ja Arkangeliin. Sitä ei oltu kyetty toimittamaan Saksaa vastaan sotineelle keisarillisen Venäjän joukoille, eikä sen haluttu joutuvan bolshevikeille. Sitä vartioimaan he perusti ns. Muurmannin legioonaan, joka koostui enimmäkseen suomalaisista Venäjälle loikanneisiin punikkeihin. Tämä joukko piti laajaa aluetta hallussaan aina Venäjän Kemiä ja Kantalahtea myöten.

Toki Suomi kuvitteli saavansa Itä-Karjalan Saksan avulla, mutta eipä täällä tiedettykään Venäjän ja Saksan solmimasta lisäsopimuksesta (siis Brest-Litovskin rauhansopimuksen lisäksi), jossa Saksa sitoutui olemaan sekaantumatta Suomalaisten, ja toki muidenkin reunavaltioiden (lähinnä niissä olevien valkoisten venäläisten kenraalien joukkojen), hyökkäysaikeisiin Pietariin.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Edvard_Hjelt

Sota on perunakysymys, kuten Ludendorf totesi. Tuossa kuvassa suomalaiset toimittavat prenikoita Saksan sotimisesta vastaaville johtomiehille.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cd/Vapaudenristi_von_Hindenburgille_ja_von_Ludendorffille_heinäkuu_1918.jpg

Suomen itsenäisyyden tunnustamista hakevaa valtuuskuntaa johti valtioneuvos Edvard Hjelt (kolmas oikealta). Valtuuskunta kävi heinäkuussa 1918 Saksassa ja Itävallassa. Saksan sodanjohdon päämajassa kenraali Hannes Ignatius (uloimpana oikealla) valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin nimissä luovutti Suomen vapaudenristin suurristin sotamarsalkka Paul von Hindenburgille (toinen oikealta) ja kenraali Erich Ludendorffille (kolmas vasemmalta).

Tämä Itä-Karjalan kysymys -väitöskirja on erinomaisen kattava aikansa tapahtumista. Tarton rauhaneuvotteluihin mentiin todellisella Suur-Suomi -rajavaatimuksilla: Itäraja Äänisen itäpuolella ja Kuollan niemimaa sekä raja Litsajoelle! Porajärvi ja Repola oli kuin pieru Saharassa, mutta eipä niitäkään lopulta saatu. Vain Petsamo saatiin ikuisiksi ajoiksi kun tsaari oli sen luvannut Siestarjoella = Rajajoella sijainnutta Tulan asetehtaan aluetta vastaan. Siihen oli tyytyminen. Neuvotteluissa mukana ollut Väinö Tanner kavalsi porukan kertoen venäläisille Suomen minimitavoitteet. Muuten neuvotteluja ei olisi saatu koskaan päätökseen ja rauhaa solmittua.


Täällä nämä kerrotaan. Väitöskirja on kyseessä.

Jääskeläinen Mauno: Itä-Karjalan kysymys - Kansallisen laajennusohjelman synty ja sen toteuttamisyritykset Suomen ulkopolitiikassa vuosina 1918-1920


Kaikille Suomen itsenäisyydestä ja Saksan vaikutuksesta sen saamiseksi ja vaikkapa Ahvenanmaan tapahtumista 1918 kiinnostuneille suosittelen luettavaksi Nurmion kirjaa Suomen itsenäistyminen ja Saksa.

Ostin oman kappaleeni divarista 13.4.2012 ja sattuipa siinä olemaan tekijän omistekin kaupan päälle. "Maakunta-arkistonhoitaja Aslak Outakoskelle veljellisesti tekijä".

Kirjassa on käyty melkoisen tarkkaan läpi mm. Ahvenanmaan asukkaiden yritys liittää saaret Ruotsiin, Ruotsin suorittama Ahvenanmaan miehitys keväällä 1918 ja Ruotsin miehitysarmeijan lähtö pois isomman konfliktin pelossa. Suomihan (ja Mannerheim) pyysi kiireesti Saksaa apuun ja miehittämään saaret. 

Ahvenanmaan kysymystä käydään kirjassa läpi seuraavissa luvuissa: 

IV-V Ruotsin ja Saksan Ahvenanmaahan kohdistamat suunnitelmat s. 85-127
V Saksa ryhtyy auttamaan Suomea s. 132-175

Nurmio Yrjö Suomen itsenäistyminen ja Saksa
Wsoy, 1957, 376 s., 1. painos

Pakaslahti Aaro Suomen itsenäisyyden tunnustaminen - Asiakirjakokoelma
Wsoy/Ulkoasiainministeriö, 1937, 286 s., painos: p1

Edvard Hjelt: Vaiheikkailta vuosilta I ja II (Otava 1920 ja 1919).

Lennu oli "suurmies" vain muinaisessa neukussa eikä nyky-Venäjä juurikaan muistele häntä enää...

Lenin sai aikaan bolsuvallan ja bolsut tekivät tsaarien takapajuisesta maatalousmaasta nykyaikaisen teollisuusmahdin.

Iva Lenin patsaalle voi viedä ruusuja ja muistella Stalinin urhoollisuutta!😛

Mikä lienee Putinohvin kohtalo?

Lennu voisi kupsahtaa uudelleen niin taas hurrattaisiin!