Nyt se sitten on poikki lopullisesti.
Yhdessä oltiin jonkin aikaa, sitten vastapuoli alkoi panikoida. Sovittiin että pidetään yhteyttä, mutta sekin oli sähköpostin ja teksiviestien varassa, kun et puhelimeen pystynyt puhumaan. Tätä jatkui yli kolme kuukautta, kunnes päätin tänään; jos ei pysty puheluihin, niin sitten koko homma jäihin.
Ja niinhän siinä kävi. Kerroin että ottaa halutessaan yhteyttä sitten kun polla on kunnossa.
Nyt se sitten on lopullisesti ohi, koska tiedän etten tämänpäiväisen jälkeen kuule hänestä enää pihaustakaan. Nyt lueskelen niitä maileja mitä läheteltiin, tippa silmässä ja katuen. Olisiko sittenkin pitänyt pitää pää kiinni. Vai oliko parempi ettei enää tarvinnut kärvistellä...
Muut samassa tilanteessa olleet kommentoikoot (jos jaksavat). V*****ksen ja murheen määrä on tällä hetkellä potenssiin 10.
Olis se helppoo jos elämään ois oppikirja.
Yhdessä oltiin jonkin aikaa, sitten vastapuoli alkoi panikoida. Sovittiin että pidetään yhteyttä, mutta sekin oli sähköpostin ja teksiviestien varassa, kun et puhelimeen pystynyt puhumaan. Tätä jatkui yli kolme kuukautta, kunnes päätin tänään; jos ei pysty puheluihin, niin sitten koko homma jäihin.
Ja niinhän siinä kävi. Kerroin että ottaa halutessaan yhteyttä sitten kun polla on kunnossa.
Nyt se sitten on lopullisesti ohi, koska tiedän etten tämänpäiväisen jälkeen kuule hänestä enää pihaustakaan. Nyt lueskelen niitä maileja mitä läheteltiin, tippa silmässä ja katuen. Olisiko sittenkin pitänyt pitää pää kiinni. Vai oliko parempi ettei enää tarvinnut kärvistellä...
Muut samassa tilanteessa olleet kommentoikoot (jos jaksavat). V*****ksen ja murheen määrä on tällä hetkellä potenssiin 10.
Olis se helppoo jos elämään ois oppikirja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan teit viisaasti.Oman itsesi kannalta..
Itse olen samanlaisessa jutussa nyt.. minut jätettiin,mutta viestejä tulee tasaisen epätasaiseen tahtiin. Kaduttaa, milloin ei kaduta. harmittaa, ja milloin ei. Ja ne sellaiset viestit, joita ei lähetellä ihan kenelle tahansa... ikävät ja kauniit sanat..
Ja minä taivun siihen, koska en voi muuta.. Rakastan. Tämä sittenkin, vaikka seurustelun aikana koin sellaista henkistä väkivaltaa etten eläessäni.
Mitä vaan oma pää kestää.. mietin yökausia, ja päiviä. Luen viestejä, poistan niitä ja vannon ettei yhtäkään enää.. ja parin päivän päästä taas. Niinkuin ei mitään koskaan olisi ollutkaan- vastapuoli tahtoo minut kauas, mutta kuitenkin lähelle... Silloin kun tahtoo lähelle,se vain vie minut mennessään, vaikka tiedän että satutan sillä itseä. Seuraavana päivänä joudun taas kokoamaan itseni kyyneleet silmissä. Vihaan, ja rakastan.
Olen niin hajalle paiskottu,että mikään ei minusta enää ehjää tee.
hae itsellesi vapaa eikä varattu suhde..ehkä silloin homma toimii
Täälä valvon ja vollotan. Niinku ennenkin , samaa jatkunut jo pidempään, ja aina hän lähtee, palaa katuvana ja yritetään taas. Päätän aina että en tekstaa, mutta silti se viesti vain lähtee hups, kuin huomaamatta ja taas kaduttaa, että miksen voinut olla kovempi. Jatkuvaa taistelua tämä on, mistä saisin voimaa laittaa pisteen iin päälle ja kovuutta sanoa että "enää mun sydäntä ei pompotella"
Niinkauan kai jaksan kun rakastan :(
Minäkin itken, ei tunnu tulevan loppua tälle kyynel tulvalle. Tuntuu niin pahalta, ettei toinen halua enää olla yhdessä. Ei enää yrittää olleenkaan. Minä olisin valmis yrittämään kaikkeni, hän ei enää ollenkaan. Sanoo ettei usko meidän koskaan enää olevan yhdessä, sanoo ettei usko ikävöivänsä ja katuvansa kuukauden päästä, sanoo etten pysty saaman häntä enää uudestaan tykkäämään itsestäni niin että seurustelisi kanssani :,( Olen niin rikki, tuntuu niin pahalta että toinen sanoo ettei koskaan enää...kuitenkin eronneita avioparejakin menee uudelleen naimisiin...ei elämässä voi koskaan sanoa mielestäni ei koskaan...tämä toivonhippu mielessäni yritän kestää ja rukoilla että rakkaus häneenkin palaisi
Mitä vaan oma pää kestää.. mietin yökausia, ja päiviä. Luen viestejä, poistan niitä ja vannon ettei yhtäkään enää.. ja parin päivän päästä taas. Joo niinpä vaan tämäkin kuulostaa tutulta...tuli mieleen että ystäväni oli jotensakkin samassa tilateessa joku vuosi sitten sanoin hänelle heitä helv...tuo jätkä ja nyt olen itse samassa tilanteessa ja ystäväni on onnellisesti naimisissa löytämänsä eri kaverin kanssa että elämä voi olla joskus vaikeaa..
mistäs olet ? teksti liippa mua niin läheltä - itse olin se veivaaja osapuoli, joka johtui monen eri tekijän summasta. ei siis siitä, että olisi joku toinen ollut. en varmaankaan kadu koskaan mitään muuta yhtä paljon, kuin omaa lapsellista käyttäytymistäni, jonka vuoksi menetin elämäni naisen !
Ymmärrät vasta nyt mitä hänessä menetit,kun on kai myöhäistä.. Menikö rikki jotain mikä ei palaisi koskaan ennalleen - kuinka monet illat hän itki sinun takiasi,kun hän mietti sinua lakkaamatta.Hän nukahti sinuun ja heräsi sinuun.. Hän tiesi sen jo silloin,kuka Sinä olit. Silloin kun sinä et ehkä sitä nähnyt.
Tekisitkö nyt toisin... jos voisit.
Kerroitko sitä koskaan.
totta virkat.