Mitä/millaista on mielestänne tänä päivänä kristityn miehen maskuliinisuus? Onko sellaista ylipäätään? Miten on asia erityisesti meillä luterilaisilla?
Katolisella puolella joukko miehiä kirjoittaa aiheesta varsin mielenkiintoisesti. Olen vasta vaiheessa lukemassa teosta Man Up!, mutta ajattelin nostattaa keskustelua jo täälläkin.
http://www.amazon.com/Man-Becoming-New-Catholic-Renaissance/dp/1936453169
Man Up!-teoksen kirjoittajat pohtivat eri näkökulmista mitä tarkoittaa olla katolilainen mies nykyään. Käsittelyn alla näyttäisi olevan niin henkilökohtainen rukouselämä, pyhien kirjoitusten opiskelu, opiskelu ylipäätään, fyysinen harjoittelu kuin vaikkapa nettipornoaddiktiosta pääseminen, kellä sellainen sattuu olemaan.
Kotoinen luterilaisuutemme näyttäytyy ainakin minulle kovin feminiinisenä. Tarkoitan, papisto yhä enemmän naispainotteista, seurakunta jo pitkään kärsinyt miespulaa. Käyn silloin tällöin ortodoksien jumalanpalveluksissa niiden tunnelman takia. Omien havaintojeni perusteella siellä on paremmin myös karumpi sukupuoli edustettuna. Ortodoksien suhteen löytyi asiaa pohtiva teksti
http://journeytoorthodoxy.com/2010/10/why-orthodox-men-love-church/
Oma kristillisyyteni näyttäytyy itselleni yllättävän feministiseltä, kun tässä istahdin asiaa pohtimaan. Olen aina kannattanut mm. naispappeutta, muutenkin sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia vaikkapa avioliittoon, kaikki jotenkin ei-äijämäisiä asenteita. Näen samankaltaisen suvaitsevuuden ja laajakatseisuuden myös Kristuksessa, mutta hänessä en kuitenkaan näe feministisyyden häivääkään. Mielestäni Jeesus Nasaretilainen näyttäytyy hyvin miehuullisena hahmona, vaikka tietyn suuntaiset kristilliset ajatusrakennelmat omat tehneet hänestä osin hellanlettas-Jeesuksen.
Olisiko meidän miesten syytä katsoa peiliin joissakin suhteissa, koska emme enää viihdy kirkossa? Mitä voisimme tehdä? Joitakin aikoja sitten TV:n keskusteluohjelmassa (taisi muuten olla TV7, jota en juuri kestä katsoa) joku pohti islamin suosiota, ja tässä yhteydessä tuli esiin sen tietynlainen maskuliinisuus, mikä näyttäytyy huomattavan suurena miesten mukanaolona moskeijoiden toiminnassa. En nyt tarkemmin muista keskusteljan argumentteja.
Kuitenkin jos katolisella puolella niin maallikot kuin papiston edustajat yhdessä näkevät aiheelliseksi keskustella yhdessä maskuliinisuudesta, ja jopa kirjoittaa kirja aiheesta, eikö se sopisi myös luterilaisille, vaikka opillisesti jonkin verran poikkeammekin toisistamme. Luterilaisuudessakin luulisi olevan sijaa maskuliinisuudelle. Vai onko? Millaiselle?
Katolisella puolella joukko miehiä kirjoittaa aiheesta varsin mielenkiintoisesti. Olen vasta vaiheessa lukemassa teosta Man Up!, mutta ajattelin nostattaa keskustelua jo täälläkin.
http://www.amazon.com/Man-Becoming-New-Catholic-Renaissance/dp/1936453169
Man Up!-teoksen kirjoittajat pohtivat eri näkökulmista mitä tarkoittaa olla katolilainen mies nykyään. Käsittelyn alla näyttäisi olevan niin henkilökohtainen rukouselämä, pyhien kirjoitusten opiskelu, opiskelu ylipäätään, fyysinen harjoittelu kuin vaikkapa nettipornoaddiktiosta pääseminen, kellä sellainen sattuu olemaan.
Kotoinen luterilaisuutemme näyttäytyy ainakin minulle kovin feminiinisenä. Tarkoitan, papisto yhä enemmän naispainotteista, seurakunta jo pitkään kärsinyt miespulaa. Käyn silloin tällöin ortodoksien jumalanpalveluksissa niiden tunnelman takia. Omien havaintojeni perusteella siellä on paremmin myös karumpi sukupuoli edustettuna. Ortodoksien suhteen löytyi asiaa pohtiva teksti
http://journeytoorthodoxy.com/2010/10/why-orthodox-men-love-church/
Oma kristillisyyteni näyttäytyy itselleni yllättävän feministiseltä, kun tässä istahdin asiaa pohtimaan. Olen aina kannattanut mm. naispappeutta, muutenkin sukupuolten tasa-arvoa, sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja oikeuksia vaikkapa avioliittoon, kaikki jotenkin ei-äijämäisiä asenteita. Näen samankaltaisen suvaitsevuuden ja laajakatseisuuden myös Kristuksessa, mutta hänessä en kuitenkaan näe feministisyyden häivääkään. Mielestäni Jeesus Nasaretilainen näyttäytyy hyvin miehuullisena hahmona, vaikka tietyn suuntaiset kristilliset ajatusrakennelmat omat tehneet hänestä osin hellanlettas-Jeesuksen.
Olisiko meidän miesten syytä katsoa peiliin joissakin suhteissa, koska emme enää viihdy kirkossa? Mitä voisimme tehdä? Joitakin aikoja sitten TV:n keskusteluohjelmassa (taisi muuten olla TV7, jota en juuri kestä katsoa) joku pohti islamin suosiota, ja tässä yhteydessä tuli esiin sen tietynlainen maskuliinisuus, mikä näyttäytyy huomattavan suurena miesten mukanaolona moskeijoiden toiminnassa. En nyt tarkemmin muista keskusteljan argumentteja.
Kuitenkin jos katolisella puolella niin maallikot kuin papiston edustajat yhdessä näkevät aiheelliseksi keskustella yhdessä maskuliinisuudesta, ja jopa kirjoittaa kirja aiheesta, eikö se sopisi myös luterilaisille, vaikka opillisesti jonkin verran poikkeammekin toisistamme. Luterilaisuudessakin luulisi olevan sijaa maskuliinisuudelle. Vai onko? Millaiselle?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miten voi olla tilaa jos sanotaan homoista pahasti, niin väki eroaa kirkosta. Keskustele siinä sitten kun porukkaa pötkii pakoon jos sanominen ei miellytä.
Siinä harhaoppiset ovat vahingossa oikeassa, kun joskus sanovat ettei pidä katsoa ihmiseen. Joskin he puolustevat sitä että ovat olemukseltaan ja ulosanniltaan kuin tarkkisoppilaat kun muita herjaavat. Pitäisi vain katsoa oppiin eikä ihmiseen. Mutta ei silti uskossa tärkeintä ole ihmisten patsastelu, vaan Jumala ja Jumalan Hengen voima ihmisessä. Ei se ihminen itsessään, vaan Jumalan vaikutukset hänessä.
No ei varmaan ole kun yhä vähemmän miehiä
Ei ole sovinismille sijaa.
Naisvalta on ainakin meidän seurakunnassa. Kirkkoherra esiintyy vahvassa meikissä ja haluaa kutsua näyttelijöitä opastamaan vapaaehtoisia messuavustajia. Menepä siinä miehenä avustamaan, kun aina naispappi liturgina hienot hepeneet päällä osoittamassa ylemmyyttä ja miespolo siinä avustamassa häntä.
Pahaksi on mennyt maailma!
”Mitä/millaista on mielestänne tänä päivänä kristityn miehen maskuliinisuus? Onko sellaista ylipäätään?”
Oikeastaan kaikki kiteytyy tuohon, mitä on nykypäivän maskuliinisuus? Voi olla että eri sukupolvilla on erilainen käsitys siitä.
Huomaisin tämän kun juttelin erään naisen kanssa, miten me ymmärrettiin vähän eri asioita sillä, mikä on miehekästä ja mikä ei. Osa liittyi ulkonäköön, osa rooleihin ja osa ihan asenteisiin.
Kun meissä kaikissa on molempia puolia, enemmän tai vähemmän, rajan veto on oikeastaan aika vaikeaa.
Mikä siinä on vaikeaa? Mikä mielestäsi on miehekästä?
"Mikä mielestäsi on miehekästä?"
Juuri tuon määritteleminen, sillä eri asiat koetaan miehekkäänä.
Ei se ole ollenkaan vaikeaa.
No, jospa sitten määrittelisit sen, mikä sinusta miehekästä?
Tuskinpa on. Eihän maskuliinisuudelle ole sijaa enää maailmassakaan. Mies ja miehekkyys tuntuvat olevan lähinnä kirosanoja. Varsinkin konservatiivinen mies on nykypäivän ongelmajätettä. Mies voidaan hyväksyä, jos hän on "nykymies", mitä se sitten tarkoittaakaan, metroseksuaali, tai mieluiten feministi.
Vanha sanonta sanoo, että joka takapuolensa nostaa, se paikkansa menettää. Mies on ns. modernin ajan aikana paljolti vapaaehtoisesti luopunut luomisjärjestyksen mukaan hänelle kuuluvasta asemasta. Tämä on tehty jonkinlaisen edistysuskon ja siihen liittyvän vääristyneen tasa-arvokäsityksen nimissä.
Olemme saapuneet tilanteeseen, jossa toisessa ääripäässä konservatiivisten miesten häviävä joukko käy kuolintaisteluaan. Toisessa ääripäässä feministimiehet juhlivat tasa-arvon toteutumista luovutettuaan perinteisen miehen roolinsa naisille. Keskellä on epämääräinen höttö, jossa ei saa sanoa mitään, ettei kenellekään tule paha mieli.
Tasa-arvo on itsestään selvyys. Missä tasa-arvoa poljetaan, siellä pitääkin asiaan puuttua. Mitä on tasa-arvo? Se on sitä, että olemme kaikki arvokkaita, Jumalan lapsia, Jumalan poikia ja tyttäriä. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Kummallekin sukupuolelle Jumala antoi oman roolinsa. Nuo roolit Jumala antoi syystä ja ne oli tarkoitettu pidettäviksi. Rehellinen katsaus maailman menoon osoittaa, mitä seuraa noiden roolien rikkomisesta.
”Tasa-arvo on itsestään selvyys.”
Hienoa että sinusta löytyy feminismiä. Sen tarkoitushan on, että naiset ja miehet ovat yhtä arvokkaita.
Tasa-arvon tarkoittaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä.
”Kummallekin sukupuolelle Jumala antoi oman roolinsa.”
Tämä sitten onkin jo kyseenalaista. Millaisia rooleja tuossa tarkoitetaan ja onko kaikkien miesten ja naisten oltavat aivan samanlaisia niissä rooleissaan? Vai saako poiketa niistä malleista?
Yksi ihmisen synneistä on se, että hän mielellään alkaa kyseenalaistamaan Jumalan järjestystä.
Nainen on miehen apuri kuten Eeva luotiin Aatamin apuriksi. Miehen tulee rakastaa vaimoaan ja vaimon kunnioittaa miestään ja alistua miehen tahtoon kaikessa. Naisten tulee olla samanlaisia tässä mielessä. Koko homma lopahtaa jo tuohon kunnioittamiseen.
:D Kun ollaan yhdenvertaisia, ei kummankaan tarvitse alistua mihinkään.
Kun kumpikin kunnioittaa toinen toistaan, voidaan elää yhdessä paremmin. Kun toinen ei enää ole kunnioittamisen arvoinen, suhde lopahtaa siihen.
Naisen alamaisuuden tulee lähteä hänen omasta tahdosta. Se ei tarkoita kärsimystä, vaan mieheltä vaaditut asiat eivät ole sen pienempiä, päinvastoin. Sekä miehen että naisen tulee kunnioittaa ja rakastaa toisiaan.
Kun kukaan ei vaadi miehiltä mitään, niin miten siinä sitten käy?
Alamaisuus voisi ehkä toimia kun molemmat ovat toinen toisilleen alamaisia.
Jos miehiltä ei vaadittaisi mitään, se olisi väärin. Ei alamaisuuden tule toteutua miten vain, vaan Raamatun hyvien ohjeiden mukaan toistensa kunnioituksessa jne ja kuten tuossa edelläkin mainittiin: ” Naisen alamaisuuden tulee lähteä hänen omasta tahdosta. Se ei tarkoita kärsimystä, vaan mieheltä vaaditut asiat eivät ole sen pienempiä, päinvastoin. Sekä miehen että naisen tulee kunnioittaa ja rakastaa toisiaan.”
VHM on kirous liberaaleille. Sitä vastaan pitää taistella kaikin voimin ja nujertaa se täysin.
Kristuksessa oleville ei ole miestä, ei naista.
Tuo on Paavalin harhaoppia ja sekin koskee vain ylösnousemusruumiita.
Mites Oulu menee niinkuin noin omasta mielestä? Teillä on nuorisotyössä kuulemma mies pedo fiili, eikä muutenkaan kovin valkeaa henkilökunnassa. Viittan kirjoitukseen Tom Pajukankaasta.
Ei ole. Pitää olla feministi.
:D Feministi on siis mies, joka kannattaa naisten ja miesten kesken tasa-arvoisuutta.
Intersektuaalinen feministi on ainakin kaukana tasa-arvosta ja reiluudesta
Jaa. Mielestäsi siis sillä ei ole merkitystä, miten sama henkilö voi kokea syrjintää useammasta eri syystä?
Eli miten syrjintää voi samanaikaisesti vaikuttaa ihonväri, etnisyys, sukupuoli sekä niiden taustalla kastijärjestelmät, uskonto, rasismi ja seksismi.
Luterilaisuudessa pärjää jos on homo tai "kela-lusmu". Oikeat ihmiset eivätkä oikeat köyhät ihmiset eivät pärjää.
:D Mitäs tuollainen "pärjääminen" on? Valta osa luterilaisista on toimeentulevia tavallisia suomalaisia.