Usein etenkin 50v. villitiksen saaneet miehet rakastuvat toiseen, vaihtavat pitkän avioliitin tähän uuteen pelkästään jonkin huuman takia.
JOS mies rakstuessaan (uuteen) joutuu siis valitsemaan pois lastensa äidin sekä arjen lasten lähellä (plus kaikki muut pitkän suhteen arvot), voiko tämä jossain vaiheessa katkeroittaa häntä? Kaduttaa?
Eli jos naisena "vien" miehen uusioliittoon kanssani koska olisimme hullaantuneita toisiimme, voisiko mies olla myös minulle katkera, koska tämän "pimahtamisen" takia meni ja erosi jostain arvokkaammasta? Kun alkuhuuma laantuu, mies alkaakin nähdä menetyksensä ja kokee minua siihen syyllisenä (vaikka itse siis aktiivisempi aloiteentekijä alunperin jne.)ja onkin onneton?
Voitteko miehet rakastua ja pitää sitä pahana kohtalona, koska maksettava hinta eli ero entisestä elämästä on liian kova?
JOS mies rakstuessaan (uuteen) joutuu siis valitsemaan pois lastensa äidin sekä arjen lasten lähellä (plus kaikki muut pitkän suhteen arvot), voiko tämä jossain vaiheessa katkeroittaa häntä? Kaduttaa?
Eli jos naisena "vien" miehen uusioliittoon kanssani koska olisimme hullaantuneita toisiimme, voisiko mies olla myös minulle katkera, koska tämän "pimahtamisen" takia meni ja erosi jostain arvokkaammasta? Kun alkuhuuma laantuu, mies alkaakin nähdä menetyksensä ja kokee minua siihen syyllisenä (vaikka itse siis aktiivisempi aloiteentekijä alunperin jne.)ja onkin onneton?
Voitteko miehet rakastua ja pitää sitä pahana kohtalona, koska maksettava hinta eli ero entisestä elämästä on liian kova?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Oppivat ruuanlaiton, pyykinpesun, silityksen, ja lapset ympärillään ym... siis oppivat elämään!!! Pääsevät irti siitä KAAMEASTA KAAKISTA !!!
Eivät KADU pätkääkään!!!
Olen kolmatta kertaa naimisissa ja kyllä se niin on ettei parisuhde vaihtamalla parane.
Halvemmaksi olisi tullut pysyä sen ensimmäisen kanssa koko elämä
Oikeassa lienet, monesti (mutta ei aina) olisi ollut viisampaa pysyä sen
ensimmäisen kanssa. Ongelmattomia suhteita tuskin on, ehkä riidellään vaan
vähän eri asioista. Ongelmana siinä kun on ollut vain yhden kanssa pitkään
naimissa on se, ettei ole "vertailutietoa" siitä minkälaista naimisissa
oleminen on muiden kanssa. Testaamaankaan ei voi ruveta tai jos rupeaa, niin se
on sitten pysyvä ratkaisu ja paluuta entiseen, joka sittenkin oli hyvä, ei enää
ole". Tuotteita voi kokeilla ja useimmiten palauttaa, jos niihin ei jostain
syystä olla tyytyväisiä koeajan jälkeen, mutta ihmisten kohdalla näin ei oikein
voi eikä tulisikaan menetellä. "Börje Kekki"
Hyvä, taloudellinen näkökulma ja vähän huumoriakin tähän keskusteluun!
Tarkoitatko, miten seksi sujuu!
Kyllähän seurusteluaika on kuitenkin aika hyvä aika tutustua, eihän usein liitton rynnätä viikon seurustelun jälkeen! Muutamassa kuukaudessakin näkee, millaisista asioista ihminen esim pillastuu, miten, ja mitä sitten tapahtuu, onko tuhlaavainen, epäsiisti jne. Seurustelu on helpompi lopettaa kuin suhde, jossa on lapsia ja muita sijaiskärsijöitä.
Oikeastaan ajatukseni taustalla oli se, että samanaikaisesti ja rinnakkain ei (ainakaan Suomessa) voi olla naimisissa esim. kolmen henkilön kanssa ikään kuin testaen, että miten se arki sujuu kunkin kanssa. Monesti saattaa nimittäin kestää vuosia ennen kuin toisen on oppinut perusteellisesti tuntemaan.
..Ja siinä sitten menee aikaa hukkaan, kun opettelee elämään toisen kanssa ja sitten parin vuoden päästä huomaa, ettei tää sujukaan... aivan, jos eläisi kolmen kanssa yhtä aikaa, voisi sitten valita sen parhaan, mutta olsikohan liian rankkaa?
oppia tuntemaan toista, kun moni ei tunne edes itseään.
Parisuhde kun kait pitäisi aloittaa siitä, että tuntee itsensä ensin. Moni on kyllä sanonut lähtevänsä etsimään itseään, mutta harva on kehdannut palata kertomaan, mitä on löytänyt..
Ainakin mun ex katuu ja haluaa edelleen takaisin "vanhaan elämäänsä", vaikka on uuden kanssa ollut neljä vuotta. Voi olla että otan takaisinkin...joskus.
ei elämä oo mikään supermarketti että voi vaan valita mitä milloinkin tekee mieli
Älä ihmeessä ota takaisin. Samat peikot tulee sille nytkin, jos taas menette yhteen. Jokin syy sen miehen sun luotasi ajoi pois, joten se syy on vielä olemassa. Ette vaan nyt heti sitä muista tai jopa kaunistelette. Sitten se vasta kirpaiseekin, kun exäsi tulee takaisin, ja jättää nykyisen vaimonsa. Yritätte pari kuukautta, ja sitten ex alkaa syyttää sinua viimeisimmän parisuhteensa kohtalosta. Sitten jättää taas sinut, eikä taatusti enää perääsi itke. ELI sori vaan, miehesi ei ole aivan viisas kun ylipäätänsä sinua haikaileee. Älä ihmeessä lähde noin hassun matkaan..
Kadun ja rankasti !
Kyllä suurin osa miehistä katuu! Ensin ne luulee et uusi löytö on ihana, mutta viikko sen kanssa, niin jo kaipaa ex vaimon luo takaisin! Ne on kuin pieniä lapsia jotka haluu joka viikko uuden lelun, ja sitten kun saa, niin huomaakin ettei se ollut edes kiva, et entinen oli parempi!
Kyllä pitäis miettiä ensin, sillä paluu ei ole enää helppo. Kukan itseään kunnioittanva nainen ottaa kierrossa käyneen likaisen miehen takaisin!
Ei kannata kiertopalkintoa enää takaisin harmikseen ottaa. Ylipäätänsä miksi ottaa ketään. Miehet on niin onnettomia ja lapsellisia otuksia, että kaikki niihin uhrattu aika on aivan turhaan. Jos saisin päättää niin miehiä ei täällä maapallolla tarvitse olla ollenkaan. Kaikki ovat sikoja..
ja naiset kaikki huoriako?
No, pahimmassa surussa kai kaikki voi vähän yleistää, ja hyvähän se on vähän purkautua, mutta ei tolla asenteella ainakaan mitään rakenna.
Pieni nostalginen katsaus kannattaisi jokaisen eroa toisen takia harkitsevan tehdä ennen päätöstä.
Jos olemassaolevan kumppanin kanssa elettävästä elämästä poistaisi "arjen", suhteessa olleet murheet ja vaikeudet, lasten tuoman muutoksen, mahdolliset taloudelliset vaikeudet, toisen vyötärölle kertyneet makkarat, liiat kupin kumoamiset toisinaan.. Katsoisi hetken sitä toista niillä laseilla kuin ensimmäisen krran..
Muuttuiko se kumppani vain? Vai muuttuiko kukin ja parisuhde myös?
Eikö sen uuden kanssa tunnu samanlaiselta kuin kerran sen nykyisenkin kumppanin kanssa? Samat perhoset vatsassa, ei arjen taakkoja, ei yhteisiä koettuja vaikeuksia.. Vain hullaantumisen tunne.
On olemassa vanha sanonta, että kun lähtee sutta pakoon, niin tulee karhu vastaan. On oikeastaan epäreilua verrata uutta suhdetta vanhaan. Paitsi, jos hetkeksi uskaltaa katsoa olemassa olevaa suhdetta siinä valossa kuin se ensimmäinen kohtaaminen oli.
Pyytäisinköhän liikaa, jos parisuhteessa elävät edes yhden päivän katsoisivat kumppania nostalgisesti. Ja miettisitte samalla ne asiat, mitkä ovat muuttuneet "huonompaan" suuntaan oivaltaen, että ne ei alussa olleet sellaisia.. Muutos on mahdollinen myös parempaan suuntaan.
En tiedä, mutta kun äijä jäi kiinni pettämisestä ja sanoin että ero tulee ( käytiin terapiaa, lakiasiaa sun muuta konkreettia) alkoi hommat muuttua.
Aloitti uuden ryhtiliikkeen; viinaa vähemmän ja enemmän lasten kanssa.
Ehkä tajusi mitä paskaa on edessä kun pelleilee; kämppä myyntiin- takaisin vuokramurjuun, lasten tapaamista silloin tällöin, villi teinipoikaleikki ei enää iskenytkään kipinää, mutta vierasta pillua piti vaan kepillä päästä kokeilemaan. Ja kaiken lisäksi huono kännipano.
Jos ja kun itse teen saman, teen sen edes niin että varmasti nautin.
Miehet on just tollasia! Pitää suurin piirtein lyödä nyrkillä päin näköä, ennenku herää!
Jos vielä sitä ukkoas kestät, niin voimia! Ja totisesti nauti, jos tilaisuus tulee ;)
Muista; niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan...
Olen nähnyt kerran telkkarista dokumentin, jossa joku mies itki (siis kyyneleet silmissä) sitä, että kukaan ei kertonut hänelle homman vaikeutuvan kierros kierrokselta. Mies oli kolmannessa liitossaan. Pointti oli, että menneisyys seuraa perässä (lapset edellisistä liitoista jne.) ja asiat menevät näin ollen hankalimmiksi kierros kierrokselta.
Näistä vastauksista voisi päätellä että miestä ei niinkään kaduta se että tuli vaihdettua hyvä nainen huonompaan vaan se, että elämä hankaloituu... yhtäkkiä joutuukin ottamaan vastuuta omasta elämästään eikä voi vain luottaa että kyllä se vaimo pitää huolta.
Mutta onko mukavuuden- tai turvallisuudenhalu sitten hyvä syy pysyä siinä tutussa liitossa?
äläkä tulkitse niin kuin haluat tulkita: on ilmiselvää, että ei se nainen ole sen "parempi" kuin entinenkään pitemmässä juoksussa, mutta kun miehen oma pää ei ole yhtään paremmaksi muuttunut ei hän saa yhdestäkään uudesta parisuhteesta toimivaa, eli voisiko syy ollakin miehessä joka kiertää kehää kuin kapinen kettu ja pilaa sivussa lastensa elämät?
Kukin on vapaa tulkitsemaan ihan miten haluaa. Ei minun muodostamani käsitys näistä vastauksista ole yhtään sen parempi/huonompi kuin sinunkaan. Ja yleispätevää vastausta on turha etsiäkään. Yksi teoria pätee yhteen, toinen toiseen.
Itse tajusin asia hieman samalla tavoin kuin sinä. Eli ei se ukko muuta porannut kuin elämänsä hankaloitumista ja tajusi itsestään selvän asian vasta, kun oli mokan jo muutaman kerran tehnyt.
Sinänsä en usko, että vanha tai uusi nainen on toistaan huonompi. On aika typerää kuvitella, että ukko haluaa vanhan muijan takaisin, kun vanha oli niin ihana nainen. Eiköhän se suomeksi sanottuna vain jossain vaiheessa tajua, että pillu kuin pillu, arki tulee joka suhteessa vastaan, pääsee elatusmaksuista (ellei ole uusia lapsia tehnyt uuden kanssa), vanhaan palatessa saa takaisin ehkä kaiken sen mitä on vuosien kuluessa rakennettu (esim. toimiva arki, asunto jne.).
Juuri noin minäkin sen käsitin, ehkä en vain ilmaissut itseäni tuossa aikaisemmin kovin selkeästi...
En kadu pätkääkään. Lapset olivat jo aikuisia kun ero tuli.
Nyt asun yhdessä elämäni naisen kanssa. Nyt tiedän mitä rakkaus on, se on katsomista yhteen suuntaan, yhdessä. Suunnitelmia, samoja arvoja, toisen arvostamista. Mökkeilyä ja tavallista arkipäivää.
Parikymppisenä sitä meni naimisiin sen kanssa kenet sai ja kyynisesti voi sanoa että keneltä sai.
Nyt on erotiikka tullut minullekin tutuksi. Se ei ole vain "lastenteko -väline" vaan se on hyvää yhdessäoloa.
Kyllä "vaihtamalla parani" ja helkutisti.
Hei!
Et kadu pätkääkään. Mutta on sinulla ollut hirveä aviopuolisokin.
Minkälainen itse olet?
Tuo viimeinen viestinviejä kirjoitti oikein jonkun toisen hajatelmia ja voin todistetusti sanoo saman: Nyt olen kypsä parisuhteeseen.
Riitta, en sanonut että exäni oli hirveä, tapasimme vaan väärään aikaan ja menin naimisiin väärin perustein. Nyt olen mennyt naimisiin rakkaudesta.
...että ne kun ottavat opikseen itsetutkiskelun kannalta ja pystyvät ylipäätään käymään läpi omaa itseään/tunteitaan voivat onnistua paremmin seuraavassa mahd. suhteessa. Jos ihminen on "rikki"/on traumoja/syvällä olevia ongelmia niin mikään suhde ei toimi eikä parane vaihtamalla. Kehitystä siis täytyy löytyä, ja halua siihen. Jos vaan haluaa "muutosta/huumaa" se on liian kevyt peruste erolle. Mutta jos senkin asian takaa löytyy "vakavampaa" muutoshalua niin ehkä asia toimii. Jossain juuri luin papista joka oli kolmatta kertaa naimisissa ja elämänsä onnellisin: "vasta nyt olen niin kypsä että minusta on parisuhteessa eläjäksi".
Vaimo halusi eroa. Lopulta minä suostuin. Vaimo oli yllättynyt että suostuinkin eroon eikä hän voinutkaan kiristää erovaroituksillaan haluamiaan asioita.
Itki melkein samantien minua takaisin. Voi kyynel. Tein oman surutyöni, mutta aika pian tajusin että kyllä tämä oli minulle paras ratkaisu, ja myös lapsille. Vähän väliä ex-vaimo antaa ymmärtää että haluaisi meidän palaavan yhteen, mutta ei kiitos. Huonot muistot ovat näiden vuosienkin jälkeen liian hyvin muistissa, ja jälkikäteen on tullut varmuus että samat paskat asiat siellä olisi odottaneet jos olisi taas palattu yhteen.
Pari suhdeviritelmää on tässä välillä ollut, ja nyt yksikin alkamassa. Otan rauhallisesti ja varovaisesti, pyrin varomaan vääränlaisen kanssa yhteenmenemistä.
Onneksi olkoon.
Hyvä että et syöksynyt uuteen suhteeseen.
Useat miehet tekevät sen virheen eron jälkeen,
että takertuvat ensimmäiseen vastaantulevaan naiseen
siksi että pelkäävät olla yksin.
Myös vastemielinen selibaatti on syynä
harkinnan puutteeseen.
Hiljaa hyvää tulee.
SURUTYÖ ON TEHTÄVÄ HYVIN,
SILLOIN SE EI SEURAA
SEURAAVAAN PARISUHTEESEEN.
Suurin osa avioeroistahan on naisten alulle laittamia.
Jos mies lähtee vanhoilla päivillään vielä toisen matkaan, niin siinä pitää miehen ymmärtää, että sillon on silta tulessa selän takana.
Ellei sitten se vaimo oo niin hyväuskoinen että rakentaa toista puista bensalla valeltua siltaa viereen.