Olen 25-vuotias mies ja asun opiskelija-asunnossa avovaimoni kanssa. Kämpppä on edullinen, vain n. 400 euroa. Ruokiin menee kuukaudessa n. 200 euroa yhteensä.
Itse olen yrittäjä, vedän firmaa ja tienestit ovat luokkaa 2500-3500 euroa kuukaudessa osingot. Maksan vuokrasta puolet eli 200 ja ruuista puolet eli 100 euroa, yhteensä 300 euroa.
Toisen puolen maksaa avovaimoni, jolla saa vain opintotuen ja asumislisän, hänelle ei jää kuin muutama lati vuokranmaksun ja ruokien jälkeen.
Hänellä on satunnaisesti töitä. Hän ei suostu tekemään esim. puhelinmyyntityötä, jota saisi helposti, takuutuntipalkka on vähintään 7 euroa/tunti.
Olemme keskustelleet tästä paljon, pitäisikö minun osallistua enemmän yhteisiin kuluihin? Varaa minulla siihen on.
Pelkään, että jos autan enempi, hän passivoituu, ettei tarvii tehdä töitä, hän ei ole laiskan oloinen mutta tilaisuus voi tehdä sen.
Mitä siis asian ratkaisemiksi?
Nälkään ei ole kukaan kuolemassa ollutkaan, eikä tulekaan.
Olen luonteeltani erittäin säästeliäs ja pihi.
NYt tuntuu, että osuuteni on sama kuin olisimme kämppäkavereita.
Häämme ovat n. vuoden päästä.
Itse olen yrittäjä, vedän firmaa ja tienestit ovat luokkaa 2500-3500 euroa kuukaudessa osingot. Maksan vuokrasta puolet eli 200 ja ruuista puolet eli 100 euroa, yhteensä 300 euroa.
Toisen puolen maksaa avovaimoni, jolla saa vain opintotuen ja asumislisän, hänelle ei jää kuin muutama lati vuokranmaksun ja ruokien jälkeen.
Hänellä on satunnaisesti töitä. Hän ei suostu tekemään esim. puhelinmyyntityötä, jota saisi helposti, takuutuntipalkka on vähintään 7 euroa/tunti.
Olemme keskustelleet tästä paljon, pitäisikö minun osallistua enemmän yhteisiin kuluihin? Varaa minulla siihen on.
Pelkään, että jos autan enempi, hän passivoituu, ettei tarvii tehdä töitä, hän ei ole laiskan oloinen mutta tilaisuus voi tehdä sen.
Mitä siis asian ratkaisemiksi?
Nälkään ei ole kukaan kuolemassa ollutkaan, eikä tulekaan.
Olen luonteeltani erittäin säästeliäs ja pihi.
NYt tuntuu, että osuuteni on sama kuin olisimme kämppäkavereita.
Häämme ovat n. vuoden päästä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Siis mikähän opiskelija se sinä olet??? Asut opiskelija-asunnossa jotta saisit edullisen asunnon. Ja vielä pienituloinen maksaa siitä puolet!! Ilman häntä ei olisi kattoa pääsi päällä edullisesti. Et siis ole pihi vaan omahyväinen!! Et todellakaan ajattele pätkääkään toista, vain ja ainoastaan omaa per*****i!!!
Toivottavasti osat joskus kääntyvät ja koet samaa kohtelua toiselta osapuolelta. Sitten tiedät (jos muuten ei aivot toimi) mitä tuollainen omahyväisyys tekee toiselle.
Häpeä!!
Ilmeisesti sielläkin päin riittää, että toinen osapuoli on opiskelija, jotta saisi asua opiskelijakämpässä. Näin meilläkin päin.
Raha-asiat ovat usein vaikeita suhteissa ja se, joka toimii yhden parin kohdalla ei toimi toisen kohdalla. Mekin olemme vielä opiskelijoita, tosin töitäkin on tullut tehtyä koko opiskeluajan oheella. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Me olemme olleet yhdessä reilut 5v, ja yhteenmuuton jälkeen rahat olivat kuin yhteisiä vaikka eri tileillä olivatkin (ovat edelleen).
Meillä kustannukset jaetaan maksukyvyn mukaan, kuitenkin laskematta senttejä. Eli se, joka tienaa enemmän tai jolla sillä hetkellä on enemmän rahaa kantaa suuremman taloudellisen vastuun. Kolme kesää sitten minä en ollut töissä, vaan opiskelin, mieheni taas kävi kesätöissä ja maksoi luonnollisesti suurimman osan ruoista ja menoista. Viime kesänä taas tilanne oli toisinpäin, silloin minä maksoin suurimman osan yhteisistä kuluista.
Ymmärrän, ettet halua kannustaa avovaimoasi lusmuilemaan mutta, parisuhteessa ollaan tuen ja turvan takia. Opiskelu on rankkaa, ja jos tulette toimeen pelkästään sinun tuloilla ( hänen tuillaan) niin miksi hänen pitäisi käydä sen oheella töissä? Mielestäni sinun ei tarvitse kustantaa hänen henkilökohtaisia menojaan (vaatteet, harrastukset, kampaamokäynnit...) mutta voisit maksaa suurimman osan yhteisistä menoista (vuokra, sähkölasku, ruoka...).
Avioliitossahan puolisoilla on toistensa elättämisvelvollisuus, ja sama pätee mielestäni kyllä vakavaan avoliittoonkin. Eli se, jolla on millä maksaa maksaa. Helppoa, eikö vain? ;)
olisiko oikein, että maksaisin sekä ruuat, että vuokrat yksinään?
haluan tehdä asialle jotain ja lopettaa omahyväisyyden.
On aina helppoa kommentoida toisten elämää. Kuten sanoin, näihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia, mutta "meidän mallin" mukaan sinä maksaisit ehkä 2/3 vuokrasta ja avovaimosi 1/3. Lisäksi sinä maksaisit suurimman osan ruoasta, vaimosi vastuulla voisi taas olla sähkölasku.
Tärkeintä on, ettei kumpikaan tunne olonsa hyväksikäytetyksi, vaan molemmat kantavat vastuunsa parhaimman mukaan. Mielestäni ei ole järkevää, että vajaa 3000e ja reilut 400e kuussa tienaavat maksavat yhtä paljon vuokraa tai yhtä paljon yhteisistä kuluista: molemmat maksavat kykynsä mukaan niin, että "omaa rahaa" turhuuksiin jää edes jonkin verran. Harvassa suhteessa tulot ovat koko ajan staattisen tasasuuret, yleensä jompikumpi tienaa enemmän.
Oletko yrittänyt keskustella avovaimosi kanssa? Ehdota vaikka, tuollaista 2/3 - 1/3 -jakoa vuokrassa, ja ilmoita, että sinä otat päävastuun ruokaostoksista ja hänen vastuulle jää esim. juuri tuo sähkölasku.
Mielestäni olet toiminut ihan hyvällä tavalla. Epäilit, että avopuoliso saattaisi passivoitua, jos maksaisit kaiken hänen puolestaan. Siinä on vinha perä. Nykynuoret kun saavat kaiken liian helpolla. Eläminen ei ole halpaa ja siihen on hyvä tottua jo opiskeluaikan. Vuokranmaksun puolittaminen on järkevää, mutta voisit toki osallistua juokseviin menoihin (esim. ruoka) hiukan enemmän, koska tulosi ovat riittävät.
en asu opiskelija-asunnossa sen takia, että se on edullista, vaan,että rakkaimpani on opiskelija, ja haluan asua samassa kämpässä.
ei siihen tietenkään tarvita sitä, että molemmat olisi opiskelijoita.
tarjoudu maksamaan vaikka vuokra. parisataa euroa lisää menoa sinun tienestiisi ei varmaan kirpaise, ja tytöllesi jää enemmän omaa käyttörahaa.. ruokakustannukset kannattaa jättää molempien kontolle, sillä aina tulee tilanteita milloin vain toinen on/voi käydä kaupassa... noloa sitten pyydellä että anna rahaa ku ei mun näitä pitäis maksaa...
että maksa vuokra kokonaan yksin, koska jos asuisit vaikka yksin jossakin tavallisessa vuokra-asunnossa, et sen halvempaa taatusti löytäisi. Eli säästät rahaa asumalla niin edullisessa asunnossa tyttösi ansiosta, vaikka maksaisit sen kokonaan yksin! Ja tyttö tuntisi olonsa paremmaksi ja arvostaisikin sinua enemmän.
Näin tyttönä voin sanoa seuraavan: minusta ei tuntuisi hyvältä asua yhteisessä asunnossa jos en lainkaan maksaisi vuokraa tai edes laajakaista/vesi- ja sähkölaskua. Kyllä minä haluaisin maksaa edes vähäsen vuokraa, vaikka sitten vain 100e. Muuten tuntisin, että minut on "velvoitettu" tekemään kotitöitä ja vastaavaa sen vuokran edestä, eli en tuntisi oloni lainkaan mukavaksi. Sillä en haluaisi asua asunnossa, joka ei tuntuisi omalta ja josta en maksaisi mitään.
Tämä on vain minun mielipide.
Niin ja onhan tässä myös se, että jos tyttösi asuisi yksin hän saisi todennäköisesti hieman suurempaa asumislisää kuin nyt, koska nyt sinun tulosi vaikuttavat hänen tukiinsa. Vaikka kyse olisi muutamasta kympistä, on se silti aika ratkaisevaa toimeentulon kannalta...
Mielestäni olisi kohtuullista että ottaisit maksaaksesi suuremman siivun menoista. Ei kaikkea tietenkään, vaan kohtuuden nimissä. Siten, että tytöllesi jää inhimillinen määrä käyttövarojakin. Mikä on kyllä enemmän kuin suurimmalle osalle ei-työssäkäyvistä/ei-opintolainaa nostavista opiskelijoista ikinä jää.
Terveisin itsekin köyhä opiskelija (tosin tällä hetkellä myös ohessa hengenpitimiksi työssäkäyvä).
Mites kun toinen maksaa vuokran kokonaan niin eikö toiselta lopu sitten asumistuki kokonaan?
Helsingissä ainakin pitää näyttää kuitti siitä että on maksanut itse vuokransa kun tekee asumistuen välitarkastushakemuksen.
Teron avovaimo on opiskelija, joten hän ei saa yleistä asumistukea vaan asumislisää. Sitä koskee mielestäni eri säännöt. Kela ei nimittäin tarkista kuka maksaa vuokran, opiskelija saa silti asumislisän. Meillä nimittäin usein tehdään niin, että maksetaan koko vuokra joka toinen kuukausi, eli ei siirretä rahoja kuukausittain tililtä toiselle.
Asumislisähakemukseen ei mielestäni edes tarvitse liittää kuittia maksetusta vuokrasta vaan kopio vuokranmaksukuitista riittää. Kela saa muutenkin kaikki tarvittavat tiedot suoraan opiskelija-asuntosäätiöltä.
Koska sinä et voisi asua opiskelijaasunnossa ilman avovaimosi opiskelua, mielestäni on kohtuullista että sinä maksat enemmän tai sitten silloin tällöin maksat koko vuokran. Haluaisitko sinä sitten jos sinä jäät työttämäksi ja vaimosi saatua hyvän työpaikan että joudut edelleen maksamaan puolet asuntolainannen kuluista tai vuokrista.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä tuollaista pihiyttä, mielestäni kokonaisonnellisuuden tavoittelu olisi suotavampaa, mutta sehän ei onnistu jos toinen on noin saita ja pihi. Oletko mielestäsi onnellinen kun vaimosi kituu ja sillä ei ole kaunista päälle laitettavaa koska sinä haluat että menot menee tasan oli tulot mitkä tahansa. Jos avovaimosi on yhtä pihi niin sitten voit pitää puoliasi, mutta silloin olette molemmat tosi tylsiä tyyppejä joiden kanssa ei ole kiva olla tekemisissä. Te jaatte varmaa pizzalaskunkin jos kävisitte pizzalla, sekö tekee sinut miehenä onnelliseksi? Eikö sinua hävetää. Häänne taitaa jäädä haaveiluksi kun naisesi löytää oikean herrasmiehen.
avomieheni käy töissä, minä olen opiskelija (tällä hetkellä äitiyslomalla) ja minun "tuloni" ovat vain vanhempainraha ja lapsilisä, nämä rahat menevät yleensä kaikki laskuihin, eivätkä edes riitä (lähimaillekkaan), mieheni maksaa siis ruuat ja loput laskut...ja vielä lisäksi antaa minulle rahaa, mihin ikinä sitä tarvitsenkaan...että kyllä meillä on rahat yhteisiä (vaikka oikeastaan miehenihän ne on).
on yrittäjä, mutta vasta aloitteleva, ja tulot sen mukaiset. Minä maksan melkein kaiken ja mies sen, minkä pystyy. Olemme myös avoliitossa. Eikös parisuhde oli yhteinen yritys??? En mä ainakaan ole pelännyt, että mies siitä passivoituu, jos mä maksan, kun mulla kerran enemmän rahaa on.
Miten avovaimosi saa asumislisän jos hänen avopuolisonsa on noin hyvätuloinen? En mie vaan saa...
Minun avomies tienaa kuussa 2600 euroa, minä 0 euroa. Opintorahaa en saa vanhempieni hyvien tulojen ansiosta, ja asumislisä taas jää saamatta miehen tulojen vuoksi. Yhdessä on sovittu, että lainaa en ala ainakaan vielä kerätä, kouluja kun on todennäköisesti vielä 5-7 vuotta edessä.
Kun muutin omasta opiskelijaluukustani miehen luo, oli itsestään selvää, että en maksa vuokraa. Miehen vuokrahan ei minun muutostani kasva, mutta minulta taas loppuu asumislisä ja vanhemmilta saamani jokakuinen laina. Milläpä minä sitä vuokraa olisin maksanut?
Koska muutin pois kotoa aikaisemmin kuin vanhemmat sisarukseni, äiti kokee edelleen velvollisuudekseen auttaa minua raha-asioissa. Hän on päättänyt kustantaa 2. asteen koulutuksen (lukio/ammatilliset opinnot) loppuun asti kouluun liittyvät asiat. Hänellä on kyllä melko laaja käsitys noista: kirjojen lisäksi mm. vaatteet kuuluvat "koulutavaroihin".
Ruoat maksamme avomiehen kassa varmaan puoliksi. Tai siis molemmat ostaa pääsääntöisesti omat ruokansa, minä ostan paljon halvempaa sapuskaa kuin mieheni. Maitoa, pakastevihanneksia tms ei jaeta viivoittimen ja millilitramitan kanssa, vaan jos toinen ostaa maitoa, toisen ei tarvitse. Se menee miten sattuu.
Puhelinlaskuni maksan itse. Mies maksaa sähkön ja veden, sekä autopaikan ja autonpidon, hänenhän se auto onkin... Mies maksaa myös ehkäisypillerini, koska 30e/kk tekee kuitenkin aikamoisen loven niihin 0 euron tuloihini.
Tällä hetkellä elän säästöilläni ja vanhempien ja mummujen lahjarahoilla. Satunnaisesti saan iltatöitä lastenvahtina. Meillä on sovittu niin, että kun rahat näyttää loppuvan niin mies sitten siirtää tililleni sen verran kuin tarvitsen. Meidän suhteessa on turha pelätä sitä, että passivoidun tai ryhdyn kotirouvaksi, koska minun itsenäisyyteni saa kovan kolhun kun joudun roikkumaan muiden rahapussilla, en siis tee sitä kuin pakon edessä.
Niin ja vielä: sen vuoksi maksamme molemmat omat päivittäisostoksemme, koska jos tietäisin, että mies maksaa ne, en kehtaisi valita suosikkimurojani, jotka ovat parikymmentä senttiä muita kalliimpia, tai ostaa jotain muuta kuin euroshopper-shampoota. Minä säästän lihasta, juomista, juustoista tms. mutta oikeaa shampoota minun on pakko saada!
Kesällä ajattelin tienaavani rahaa vähän syksyn elämistä varten, kun en tosiaan tykkää elää toisen siivellä, vaikkei se tätä toista haittaakaan. Eipä tullut kesätöitä vaikka 27 hakemusta lähetinkin.
Olipas pitkä ja varmaan ketjun aloittajan mielestä turha vuodatus. Siis asiaan: mielestäni voisit kyllä osallistua enemmän, mutta muista, että toinen herkästi vaistoaa jos alat pitää häntä "riesana". Ja sehän ei käy. Mielestäni tuollaisessa - ja tällaisessa - tilanteessa varakkaammalta olisi ihan suotavaa osallistua enemmän. Ei ole kivaa laskeskella riittääkö rahat uusien sukkien ostoon, kun toinen katselee silmät kiiluen 42-tuumaisia taulutelevisioita =) Velvollisuuttahan elättämiseen ei ole, mutta minusta se tuntuisi luonnolliselta vaihtoehdolta.
Mitkä e-pillerit on noin kalliit?! Mun pillerit maksaa 10 euroa/kk.
Niinpä niin, pääsi virhe tekstiin =) Hyvä kun huomasit! Eli siis kolmen kuukauden satsi on sen 30e, eli kymppi kuussa.
Meillä on ollut jo pitkään näin; mies on pihi, joten säästää. Minun käsissäni raha ei pysy, joten se on fiksumpaa laittaa johonkin tarpeelliseen, kuten vuokraan, ruokiin ja vatteisiimme, johonkin se menisi joka tapauksessa, pankissa ei homehdu.
Mielestäni järjestelmä toimii hyvin. Olemme kyllä molemmat työssä, joten tulomme ovat suunnilleen samaa luokkaa. Katkeruutta en tunne, vaikka ikinä ei rahaa säästöön jääkkään, koska miehelläni jää. Ja ne rahat käytetään sitten yhteiseen hyvään. Olemme ostaneet jo auton ja nyt haaveissa siintelee talo maalta.
Mielestäni pihiys ei siis ole ollenkaan huono asia. Sinäkin varmasti olet sitten valmis käyttämään säästösi johonkin sellaiseen asiaan, josta on myös puolisollesi ja tuleville lapsillenne hyötyä.
On kuitenkin erittäin inhottavaa mikäli tyttöystäväsi kärsii rahattomuudestaan, jos hän ei koe, että tarpeen tullen teillä kyllä on rahaa, sinun pankkitililläsi.
Kokeile vaikka laittaa kotiin hätävararahasto. siis jokin purkki tai muu mihin yhdessä keräätte ylimääräisiä rahoja lompakosta lojumasta. (Kolikot, sinä voit laittaa seteleitäkin.) Molemmat saatte siitä ottaa mikäli on puutetta, vaikka kympin viedä kun tarvitsee uuden hoitoaineen. Sinä tietenkin rikkaampana pidät huolen, että rahastossa on aina pesämunaa. Et laske häviääkö rahaa ja miten paljon. Jos tyttöystäväsi vie heti kaikki rahat kupista, voit huomata, että hän on elänyt rahan puutteessa. Sitä paitsi tuollainen rahasto on hyvä olla muutenkin, joskus tarvitsee maitopurkin vain kaupasta, tai ovella on yllättäen joku keräys, tai työkaverin lahjaan tarvitsee yllättäen kasieurosen... On ankeeta käydä pikkurahan takia aina pikapankilla.
Tuolla konstilla voit saada tyttöystäväsi pitämään vielä kiinni kunniastaan, eli sallia hänen maksaa osansa asumiskustannuksistanne. Mutta kuitenkin voit pitää huolta, ettei hän joudu puutteessa elämään. Eikä hänellä ole mitään syytä elää puutteessa, sillä hänellä on varakas puoliso. Mielestäni ei ole järkeä sinun kustantaa aivan älyttömiä, esimerkiksi jos tyttöystäväsi haluaa uudet farkut joka kuukausi, opiskelija pysyköön kuitenkin lestissään, mutta opiskelijanakin on inhottavaa mikäli joutuu luopumaan kaikesta hauskasta rahan puutteen takia. Esimerkiksi itse jouduin opiskeluaikoina jättämään väliin viisi euroa maksavan laskettelu matkan, kun ei sen vertaa jäänyt laskujen jälkeen käteen, tuollaisiin tilanteisiin auttaisi jokin rahakuppi, josta voisi vipata.
Meillä hiukka samanlainen tilanne, itse olen tosin se naispuolinen köyhä opiskelija ja avomieheni keskituloinen duunari. Mies lyhentää asuntolainaa, minä maksan vastikkeet (n. 280€/kk), ruoat maksetaan suunnilleen puoliksi, itse maksan myös omat puhelinlaskuni ja e-pillerit muut omat menot, silloin kun rahaa johonkin ylimääräiseen on. Se on tietty plussaa, että mies maksaa nettilittymän, kissojemme sapuskat, kotivakuutuksen sun muut ns. ylimääräiset joihin en itse pysty osallistumaan, mutta periaatteessa maksan oman elämiseni enkä muuta voisi kuvitellakaan.
Toki tuo riippuu ihan ihmisestä miten haluaa elämänsä elää ja miten parisuhteessa raha-asiat ratkaista. Monessa suhteessahan varakkaampi maksaa köyhemmän elämisen, mutta oma pääni ei sellaista kestäisi. Kun muutin kotoani pois enkä enää halunnut vanhempieni kustantavan elämistäni, oli se itselleni merkki itsenäistymisestä enkä halua siirtää vastuuta elättämisestäni avomiehelleni, vaikka hän sen suostuisi tekemäänkin. Tarvittaessa olen tehnyt hommia mm. juuri puhelinmyyjänä tienatakseni omat pennoseni.
Mutta mutta, tee niinkuin tykkäät. Mielestäni ei ole väärin olettaa, että avovaimosi on itse vastuussa omasta toimeentulostaan. Kuten sanoit, hänen elämänsä kustantaminen voi kannustaa laiskotteluun, ja siitä kierteestä ei ole kovin helppoa irroittautua. Toki toista voi jeestata jos rahat on loppu ja jotain tarpeellista on pakko saada, mutta mielestäni siinä on tarpeeksi, ei sun toista tarvitse elättää kokonaan. Ei se raha kuitenkaan puissa kasva.
Ei tähän voi oikeen muuta sanoa, kuin että...
Vittu kun olet pihi. Toivottavasti naisesi tajuaa häipyä paikalta ennen häitä.
Cheers.
Teet mielestäni siinä mielessä väärin, että ei ole kovin miehekästä maksattaa naisella puolet kuluista etenkin kun tuloero on noin merkittävä. Olet pihi, kuten mainitsitkin. Minun olisi vaikeaa tuntea oloani Naiseksi kanssasi. Itse kaipaan turvaa, huolehtivaa miestä ja sitä, että mies pystyy tarvittaessa osoittamaan myös taloudellisesti olevansa vahvoilla (voi maksaa asioita, jos naisella ei satu olemaan rahaa jne. -ei sen yltiöpäiseksi tarvitse mennä).
Toisaalta, jos naisesi pitää tilannetta luonnollisena niin ei kai siinä sitten mitään... Itsepä on ukkonsa valinnut (mutta mahtaako rehellisesti ottaen olla sinusta kovinkaan ylpeä?). Tai ehkä hän kokee, että elämä on joka tapauksessa taloudellisesti helpompaa sinun kanssasi kuin ilman sinua. Yksin ollessaan hänen olisi PAKKO tehdä töitä.
Tämä nyt ei varsinaisesti liity aloittajan kysymykseen, mutta tulipa mieleen tällainen asia.
Kerrot, että haluat tuntea itsesi Naiseksi, josta mies pitää huolen myös taloudellisesti. Entäs jos tilanne olisi toisinpäin? Voisitko sinä kuvitella kantavasi suuremman taloudellisen vastuun parisuhteessa? Nykyään kun mies ei automaattisesti tienaa enemmän kuin vaimo. Tuntisitko itsesi vähemmän naiselliseksi jos sinä toisit suurimman osan tuloista talouteen?
Minä olen näitä asioita jonkin verran pohtinut, suhteemme alussa kun näytti siltä, etten saa kesätöitä mieheni sanoi etten tule näkemään nälkä niin kauan kun hän on töissä. Ja näinhän siinä kävi, minä en saanut töitä joten mieheni kantoi suuremman taloudellisen vastuun. Taas toissa kesänä, minä sain töitä ja hän keskittyi opintoihinsa. Kyllähän se vissiin aluksi söi miestä, kun avovaimo maksoi suuremman osan vuokrasta ja yhteisistä menoista. Mutta kerroin miehelleni, etten tee mitään mitä hän ei tekisi minulle.
Minulle naisellisuus ja itsensä Naiseksi tunteminen tulee muista asioista kuin palkkatilistä, ja näköjään miehenikään ei tunne olonsa uhatuksi elättäjänä vaikka minäkin tienaan.
Näin sivukommenttina ja uuden keskustelun avaukseksi :)
Hyvä kysymys, ja onhan tuota tullut pohdittua. Nuorempana ajattelin aika sikamaisesti, että kun miehet hakevat naisesta kauneutta ja muita pinnallisia ominaisuuksia niin minä haen miehestä huolehtijaa itselleni. Edelleen huomaan, että kaipaan itselleni huolehtija-miestä, mutta kysymys ei ole taloudellisesta huolehtimisesta vaan kokonaisvaltaisemmasta huomiosta.
Luulenpa, että jos toista todella rakastaa -olipa se mies tai nainen- on valmis tukemaan häntä. Jos miehelleni tulisi taloudellisia ongelmia, tukisin häntä mahdollisuuksien mukaan. En usko, että naisellisuuteni kärsisi myöskään siitä, että tienaisin enemmän kuin mieheni. Todennäköisesti toivoisin silti, että hän silloin tällöin kuittaisi vaikkapa ravintolalaskun. Se on kuitenkin kohtelias ja mukavan konservatiivinen tapa.
Minä en ole koskaan ajatellut asioita noin perinteisesti, sillä minun vanhempien tilanne on se, että äitini paremmin koulutettuna tienaa hieman enemmän kuin isäni. Meillä kotona siis menot jaettiin tulojen ja maksukyvyn mukaisesti. Eli minulle tilanne on täysin "normaali" :)
Kyllähän se on kivaa välissä tuntea itsensä hölmön naiselliseksi: pyytää apua heti kun tietokone ei toimi, antaa miehen kantaa painavia kauppakasseja ja huutaa apua jos näkyy hämähäkki jne. Eikä siinä mielestäni ole mitään väärää. Kyllä minulleki passaa miehen tarjoama ravintolaillallinen silloin tällöin, en ole koskaan väittänyt vastaan jos hän tarjoutuu maksamaan. Mutta olen minäkin tarjonnut hänelle ravintolaillallisia merkkipäivien kunniaaksi tai ihan muuten vaan :)
Tärkeintä on, ettei rahoista riidellä vaan käytetään se aika parempiin asioihin.
on aina ollut avopuolisoni kanssa tavallaan yhteiset rahat. Ollaan oltu nyt vähän yli neljä vuotta yhdessä ja asuttu yhdessä myös saman verran, ollaan opiskelijoita ja ei asuta opiskelija-asuntolassa. Meillä minä olen ollut se joka on ollut joka kesä töissä jossain ja mies ei valitettavasti ole saanut töitä joten minä olen maksanut enemmän ruuista, laskuista yms ja ei se mua ainakaan haitannut, koska toinen maksoi sen minkä pystyi aina. Nyt tämä kesä onkin toisinpäin..minä olen äitiyslomalla joten en voi mennä töithin ja mies sai töitä ja nyt mies maksaa suurimman osan laskuista ja vuokrasta suuremman osan, koska hänen tulojen takia emme saa kauheasti asumistukea. Meille sopii tämä ratkaisu hyvin ja se tuli jotenkin luonnostaan..
Oot kyllä aika pihi, jos et voi maksaa esim. ruuasta isompaa osaa, kun sulla kerran on isommat tulot. Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos teillä osat olisi toisinpäin..tuskin sustakaan olisi kiva venyttää ja miettiä miten saa rahat riittämään joka kuukausi kaikkiin laskuihin yms ja toisella ei ole mitään ongelmaa, koska hän on töissä. Mutta sehän on jokaisen oma asia..meillä ei ainakana kumpikaan ole passivoitunut.
Pelkäät, että hän passivoituu, jos maksat enemmemmän menoja. Pelko olisi varmaan aiheellinen, jos hän makaisi kotona tekemättä mitään. Avovaimosi kuitenkin opiskelee saavuttaakseen elämässään jotain, joten tue häntä taloudellisesti nyt, kun hän ei siihen itse pysty. Itsekään en opiskeluaikana työskennellyt lukukausien aikana, koska aikaa ei juuri ollut. Nyt olen hyvin toimeentuleva lakimies - siitäkin huolimatta että menot jaettiin avomiehen kanssa taloudellisten mahdollisuuksien mukaan. Ei olisi tullut mieleenikään jäädä kotiin passivoitumaan valmistuttuani!
naisesi siis opiskelee, todennäköisesti kokopäiväisesti. sen lisäksi hänen pitäisi tehdä töitä? eli käytännössä hän tekisi kahta työtä. kunnon opiskelu todellakin käy työstä, jos joku ei ole sattunut huomaamaan.
ja puhelinmyynnissä takuu 7e/tunti saa todella harvasta paikasta.
Elin avovaimosi kaltaisessa tilanteessa, eli minä opiskelin ja mies oli töissä. Tilanne oli siltä osin erilainen, että miehen suurten tulojen takia en saanut asumislisää, joten viralliset tuloni olivat opintoraha 250 €/kk. Kuitenkin hänen toivomuksestaan asuimme tilavassa asunnossa, jonka vuokra oli 710 €/kk. Maksoimme vuokran, ruokalaskut ja sähkölaskun puoliksi. Lisäksi maksoin itse omat kuluni (opiskelun liittyvät maksut, vaatteet, puhelinlaskun, bussilipun). Hän ei itse ollut kovin pihiä tyyppiä, sillä palkasta ei jäänyt pahemmin säästöön (rahaa kului aika paljon baariin ja vaatteisiin).
Koska opintoraha ei riittänyt edes vuokraan, elin kesätöistä säästämillä rahoilla ja vanhempien tuella. Urheileva mies söi moninkertaisesti itseeni verrattuna (olen pienikokoinen ja -ruokainen) ja valitettuani ruokalaskujen suuruutta siirryimme hänen ehdotuksestaan "eri ruokakuntiin" eli ostimme itse omat ruokamme (koska hän ei ollut kokkailevaa tyyppiä, hän söi usein ravintolassa ja minä tein itse ruokani kotona). Jossakin vaiheessa totesin olevani epäedullisessa kämppissuhteessa, sillä asuessani sinkkuna halvassa opiskelija-asunnossa täysillä tuilla käteeni jäi huomattavasti enemmän rahaa, eikä minulla ollut jokseenkin siivottoman asuinkumppanin jälkiä korjattavani (itselläni oli tiukemmat siisteyskriteerit asunnolle, joten siivous jäi jotenkin minun vastuulleni).
Asia ratkesi lopulta niin, että kyllästyin tuohon erittäin epäsuhtaiseen kämppiselämään ja erilaisiin elämäntyyleihin ja päätin, ettei minulla ole varaa sellaiseen opiskeluaikana. Mies olisi halunnut jatkaa yhteisasumista, eikä ollut tyytyväinen päätökseeni muuttaa halpaan opiskeluasuntoon opiskelujen loppuajaksi. Suhde siis loppui käytännöllisesti katsoen nykyaikaisen tasa-arvon tuomaan epätasa-arvoon.
Nykyinen poikaystäväni on valitellut oman asuntonsa tyhjyyttä ja naisen tuoman kodikkuuden kaipuuta ja ehdotellut tavaroideni siirtämistä sinne, mutta olen todennut, ettei minulla ole varaa muuttaa kenenkään miehen kanssa yhteen, ennenkuin opiskelut on ohi ja käyn vakituisesti töissä. Nykyaikainen tasa-arvokäsitys kaikkien yhteisten kulujen puolittamisesta tuloista riippumatta on johtanut siihen, että vain ne ovat tasa-arvoisessa suhteessa, joilla on samansuuruiset tulot.
Jos et halua, että oma tarinasi mukailee minun ja ex-avopuolisoni tarinaa, niin kehoittaisin sinua ottamaan enemmän taloudellista vastuuta. Vaikka oma tilanteeni oli erilainen kuin tyttöystävälläsi (oma taloudellinen tilanteeni oikeasti koheni muutettuani asumaan yksin ja bonuksena kotityöt vähenivät alle puoleen), niin henkinen tunne siitä, että itsellä on rahat tiukilla ja saa katsella vierestä kuinka toisella on millä mällätä, voi olla aika samankaltainen. Kaikki toisen itselleen ostamat herkut ja uudet vaatteet vain lisäsivät tietoisuutta siitä, että itsellä ei ole varaa, vaikka välillä mieli tekisi.
Kuulostaapa kauhealta. Mun mielestä parisuhteen yksi tarkoitus on yhteinen elämä johon kuuluu myös toisesta välittäminen ja huolehtiminen. Yks kaveripariskunta on just tollanen mikä teillä oli, rasittavaa katsella sen äijän pihtaamista. Jatkuvaa laskemista kuka maksoi mitäkin, huoh.
Jos löydän vielä jonkun joka pesee mun pyykit niin en varmasti pihtaa ;-)
kiitos osaaottavista sanoista.
Kynnys oli aikoinaan aika korkea yhteenmuuttamiselle, mutta nyt on kasvanut entisestään. Olen itse huomannut, että monissa suhteissa on vähän samankaltainen tilanne kuin ex-suhteeni. Lähtökohta yhteenmuutolle on monesti ollut se, että on jotenkin käytännöllisempää muuttaa samaan osoitteeseen eikä hinkata kahden asunnon väliä ja kuitenkaan toiseen ihmiseen, suhteeseen ja yhteiseen tulevaisuuteen ei olla sitouduttu. Jos avoliitossa eletään kuin kämppikset, niin sellaiseksi se kyllä muuttuukin kaikilta osa-alueiltaan. Perushuolehtiminen ja vastuun ottaminen niin itsestä kuin toisesta kuuluu asiaan. Moni saattaa toisen sairastuessa kaikota muualle pöpöjen pelossa tai vain siksi, että on kivempaa istua kavereiden kanssa baarissa kuin keitellä soppaa kuumehoureissa olevalle kumppanilleen.
Itse kyllä mielelläni pesen pyykit ja tiskaan astiat ja pidän miehen tyytyväisenä makuuhuoneenkin puolella jos hän vain osoittaa rakkautta ja huomaavaisuutta. Vaan kilttiä tyttöä on helppo pitää itsestäänselvyytenä ja kohdella kaltoin. Sen vaan olen tajunnut, että yhteenmuuttaminen on sellainen asia, että siinä muodostetaan ne (rooli)mallit, millä meinataan elämää siitä eteenpäin yhdessä elää. Siksi ei kannata muuttaa yhteen liian aikaisin "tutustumismielessä", sillä liian helposti toinen tai molemmat päätyy sellaiseen elämänmalliin, missä ei halua loppuun asti elää. Totuttuja tapoja on nimittäin aika vaikea enää muuttaa. Avoliittoon kannattaisi lähteä sillä periaatteella, että se on avioliitto ja vaatii täyden sitoutumisen toiseen, muuten on aika vaikea muuttaa mitään, kun joskus mennään naimisiin ja aletaan perustaa perhettä (vaikka onhan se niinkin, että ihmiset muuttuvat kokoajan).
Varmasti sinäkin löydät itsellesi sopivan naisen, odotapa vain. Kunnollisille miehille on aina kysyntää, eikä tarjontaa tunnu olevan liikaa sillä saralla...
Mielestäni teet väärin.
Jos avovaimollesi ei jää käyttörahaa kulujen jälkeen, hän on riippuvainen sinusta ja kun aviolittoja suunnittelette, teidän kannattaisi oppia elämään yhdessä ja ajatella, että teillä on yhteiset varat ja yhteynen jääkaappi.
Mitäs jos rahavaroja kontrolloiva haluaisi ostaa shampanjaa ja köyhikselle riittäisi 10€ pullo - vaatisitko häntä maksamaan puolet? Tämä oli kärjistetty esimerkki, mutta tuollaisiin tilanteisiin joudutaan, jos tulot ovat kovin eri tasolla. kulutustottumukset voivat olla täysin eri, ja jos hän jolle käteen jää rahaa, elää leveästi ja toinen kituuttaa - ei siitä hyvää seuraa.
Ystäväni asui joskus urheilijamiehen kanssa. tulot olivat suunnilleen samat, mutta urheilija mies söi kolminkertaisen määrän ruokaa. Epäsuhta kävi ilmi, kun ystäväni ihmetteli, miten ihmeessä hänelle jää yhdessä asuessa vähemmän rahaa kuin omillaan, vaikka pienemmästä vuokrasta yms. olisi pitänyt jäädä jotain säästöön. No, on makuasia, miten tässä perheessä olisi pitänyt tehdä, lopputulos oli, että mies alkoi maksaa vähän enemmän ruokamenoista.
Maksukyvyn mukaan on minusta oikea peruste - ja jos toisella on jostain syystä kalliita harrastuksia, hän maksakoon ne ja tinkiköön sitten jostain muusta.
Mitä sitten kun teillä on lapsi tai pari, vaimo äitiyslomalla ja vuokra min. 800 e/kk? Vaimosi tulot eivät tuolloin ylety edes opintorahan/asumislisän tasolle? Lähetätkö hänet myymään itseään, ettei vain passivoituisi?
hyviä kommentteja
toisaalta olen sitä mieltä, että yrityksen omistajana ja toimitusjohtajana olen joutunut ja joudun jatkossakin ottamaan riskejä aika paljon.
olen aloittanut pienestä, enkö saisi nauttia siitä. aion kyllä jatkossa maksaa vuokrasta isomman osan, ruokamenoistakin olen valmis maksamaan pikkusen enempi.
kuule, mee kasvamaan, vaikka oletkin toimitusjohtaja/yrittäjä..saatana jos jätkä itkee täällä palstoilla kohtaloaan maksumieheksi joutumisestaan...
kyllä huomaa jo jutustasi että nuori oot..
kai sun olis jo nyt pakata laukkusi ja mennä "nauttimaan" yrityksestäsi..muutam vuosi ikää lisää ja kitsautesi vaan pahenee.
Ajattelehan nyt sanomaasi "enkö saisi nauttia siitä". Tottakai saat ja pitääkin, mutta jos olet parisuhteessa niin eikö avovaimosi saisi nauttia rinnallasi siitä hyvästä. Vai joutuuko hän pienempi tuloisena kituuttamaan rinnallasi ja katselemaan sivusta sinun menestystäsi. Tekisi melkein mieli sanoa, että jos hiukankin mietit siihen suuntaan niin et ole valmis vielä parisuhteeseen.
Et aiemmin maininnut, mitä avovaimosi tekee näin kesällä. Jos hän on opiskelija niin hän on luultavasti hakeutunut kesätöihin, vai meinaako hän kittuuttaa 259e asumislisällä kesän ylikin?
Mikäli aiotte tosiaan naimisiin, sinun kannattaisi luopua "minä -asenteesasi" ja ryhytä ajattelemaan sinua ja tulevaa vaimoasi tiiminä. Tottakai yrittäjä joutuu ottamaan riskejä työelämässään, ja sitä varten tarvitaankin kotoa tukea ja turvaa. Tarjoa sinä vaimollesi taloudellista tukea ja turvallisuutta, niin hän varmasti tarjoaa sinulle tarvitsemasi henkisen tuen ja rakkauden pitkän työpäivän jälkeen.
Oletteko ajatelleet järjestelyä, joissa avaisitte kolmannen, yhteisen, tilin johon molemmat laittaisitte kuukausittain rahaa yhteisiä menoja varten. Esim. vuokraa, ruokia, yhteisiä laskuja jne. varten? Eräs tuttavapariskunta joissa tulot ovat hyvin erilaiset (suunnilleen samassa suhteessa kuin teidän) harrastavat tätä. Molemmilla on käyttöoikeus tilille, joten vaimosi voisi ostaa vaikka ruoat tältä tililtä? Tällä tavalla molemmat osallistuisivat parhaansa mukaan yhteisen kodin ja talouden hoitoon.
Tuota tuota,pitäisköhän sun tosiaan vähän muuttaa asennettasi.Tietenkin saat ja sun pitääkin nauttia mutta etkö voisi tehdä sitä yhdessä tulevan vaimosi kanssa?
Niinkuin joku kommentoikin sun täytyy alkaa ajattelemaan teitä kahta tiiminä,et voi enää ajatella MINÄ-tyyliin.
Itse olen kahden pienen lapsen äiti ja hoidan lapsiani kotosalla.Mies puolestaan käy töissä.Meillä on aina ollut rahat yhteisiä,ei sinun tai minun vaan MEIDÄN.Joskus olen miestäni kiusannutkin että "nii,minä tässä sun siivellä elelen..." mutta hän naurahtaa ja sanoo että "oo hiljaa,pöhkö".
Ikinä meillä ei ole tullut mieleenkään että pitäisi jotkut rajat vetää että kuka maksaa mitäkin,meidän on hyvä näin.Ja aikanaan kun itsekin olen töissä,en varmasti ajattele että voivoi,MINUN rahani...hehe...
Ihan tosi Tero.Käännäpäs tilanne toisinpäin ja mieti miltä susta tuntuis olla avopuolisosi tilalla...tuo tuollainen liika pihiys syö varmasti teidän parisuhdettannekin!Itse en henk.koht. alkaisi vastaavaa touhua kattelemaan.
Mutta toivottavasti nyt löydät hyvän ratkaisun tuohon,tuollainen tilanne on kuitenkin epäreilu.
minua jäi avauksessasi eniten vaivaamaan tämä lause:
" Pelkään, että jos autan enempi, hän passivoituu, ettei tarvii tehdä töitä, hän ei ole laiskan oloinen mutta tilaisuus voi tehdä sen."
myös äskeinen kysymyksesi - eikö sinulla olisi oikeutta "nauttia" hyvistä ansioistasi - särähti korvaani mutta sitä jo muutamat ihmiset ovat kommentoineet suunnilleen samalta pohjalta kuin mitä ajatuksia se minussa herätti eli ei siitä sen enempää.
Mutta tuo siteeraamani lause.. Noin sanomalla kerrot että a)et luota avovaimoosi b)suhteenne ei ole aidosti tasaveroinen vaan c) katsot että sinun tulee tai sinulla on oikeus manipuloida häntä sen perusteella että sinulla on enemmän tuloja. Ja d) suhtaudut väheksyen ja epäonnistumista ennakoiden ( "hän ei ole laiskan oloinen mutta tilaisuus voi tehdä sen") ilman muuta perustetta kuin oma epäluuloisuutesi tai kontrollin tarpeesi.
Huh huh... etkö sä yhtään ole tietoinen siitä miltä asenteesi vaikuttaa ja mitä se sinusta kertoo? Sitten kun tai jos vähän aikuistut ja kypsyt ja sulle toivottavasti aukeaa myös mitä rakkaus on niin raha-asiatkin loksahtanevat paikoilleen luontevammin.
jos sulla on rakastava sydän tätä hlöä kohtaan, sä tiedät kysymättä, mitä pitää tehdä. opiskelu on hänen työtään. kyllä tulee aika, kun homma kääntyy toisin. ja mitä sitten vaikkei tulisikaan. kannusta opiskeluun, älä vaadi työntekoa opiskeluaikana, jotta joskus valmistuukin. itse olen opiskelijakumppanini elättänyt opiskelun yli ja nyt hän tienaa enemmään ja maksaakin maksuja enemmän. ole mies, äläkä hiiri. miten olen tämän naisen saanut kiikkiin, taitaa olla hyväsydäminen hölmö.
Jos tosissaan yhdessä ollaan ja aiotaan jatkossakin olla, niin onhan se aika koomista jos silloin vielä lasketaan paljonko kummankin olisi syytä maksaa.
Meidän perheessä se maksaa, jolla on kulloisenkin laskun erääntyessä tilillä rahaa. Kaupassa maksaa se kenen pussissa sitä rahaa on. Lapsiperheessä kun ei tilille ylimääräisiä juuti kerry.
Tuosta kirjoituksesta tuli väkisinkin mieleen ex-mieheni jolla oli tämä puolittamisen periaate. Aina se ei onnistunut koska minun tuloni oli usein paljon pienemmät. Jos ja kun usein hän joutui maksamaan enemmän, niin katsoi ettei silloin tarvinnut kotitöihin osallistua. No yleensäkään minusta ei sen tarvitsekaan, joka töissä on ja toinen kotona. Jos menin kauemmaksi kauppaan, jouduin autoon ostamaan bensat. Hänen ostamallaan ei sopinut ajaa. Jos hän oli ostanut jotain jääkaappiin itselleen, ei siihen saanut kajota. Ja monia muita koomisia esimerkkejä. Nyt kun tuota muistelee niin johan on ollut melkoinen mies. Nykyisen kanssa oli sitten opetteleminen aivan toiseen tyyliin, yhteiseen hiileen puhalletaan maksuasioissakin. Pidetään huoli toisistamme, siitäkin joka tienaa vähemmän.