Olen todennäköisesti saanut kiusaajan/ahdistelijan leiman otsaani työpaikalla. Kaikki alkoi siitä, kun meille tuli syksyllä töihin todella kaunis minua pari vuotta vanhempi nainen. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, että hän oli naimisissa, joten aloin lähentelemään. Asia selvisi myöhemmin ja otin vähän etäisyyttä. Kuitenkin ihastuminen oli jo ehtinyt tapahtua ja vaistomaisesti sitä aina hakeutui sen naisen lähelle. Nainen ei kuitenkaan viestinyt millään tavalla, että lähentely olisi häiritsevää. Näin jatkettiin pitkälle kevääseen, oltiin hyviä työkavereita, kerrottiin vitsejä, juteltiin asioista. Pari viikkoa sitten kun olimme työpaikan risteilyllä, tapahtui jotain. Aluksi tilanne oli normaali. Sitten yks kaks nainen alkoi välttelemään minua. Yritin sitten päästä jutteluetäisyydelle, mutta hän yritti koko ajan paeta tilanteesta. Lopulta hän ei enää halunnut edes jutella kanssani. Työkaverit kertoivat sitten, että olin hänen mielestään ahdistellut ja seurannut joka paikkaan. Se oli musertava tieto. En missään vaiheessa halunnut, että hän kokisi ihastumiseni ahdisteluna. Enkä varsinkaan yrittänyt iskeä häntä. Tapauksesta on jo kohta kaksi viikkoa, eikä nainen halua vieläkään jutella kanssani vaikka olen esimiesten välityksellä sitä yrittänyt. Työkaverit ja tutut sanovat, että täytyy pitää kunnolla etäisyyttä siihen naiseen ja antaa tilanteen rauhoittua itsekseen. Itse vaan olen sellainen luonne, että haluan selvittää tällaiset asiat mahdollisimman pian. Tilanne on siis todella ahdistava, kun sille naiselle ei uskalla sanoa enää edes "moi". Tiedän, että olen itse typeryyttäni soppani keittänyt ja saan kärsiä tästä vielä pitkään, mutta haluaisin kuitenkin tilaisuuden yrittää sovittaa tekoni. Kysynkin nyt, että mitä tulisi tehdä? Kyseinen nainen jää kohta lomalle, joten haluaisin selvittää asiat ennen sitä.
Mikä neuvoksi?
En_keksi
182202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Selvitä asiat loman jälkeen, kun nainen on rauhoittunut. Yksipuolisissa ihastumisissa on se ongelma, että toinen osapuoli kokee ne usein ahdistavana. Pidä taukoa edes lomien ajan, selvittäkää syksyllä asia uudestaan. Sitä, ettei ole kiinnostunut, voi olla varsinkin työtoverille tai muulle ihmiselle jonka kanssa on tekemisissä todella vaikea ilmaista. Sitten, jos kamelin selkä katkeaa se voi tapahtua yht'äkkiä. Et sinä varmasti mitään väärää ole tehnyt, mutta anna työtoverillesi vähän taukoa tilanteesta. Hän voi ihan oikeasti kokea olevansa häiritty. Pyydä sitten lomien jälkeen vaikka joku yhteinen työtoveri välittäjäksi. Anteeksipyynnöllä voi saada ihmeitä aikaan. Sopikaa pelisäännöt kesän jälkeen. Kerro suoraan että olit kovin ihastunut, muttet tahtonut häntä tietenkään häiritä. Lupaa muuttaa käytöstäsi. Paras työpaikka on työpaikka jossa tullaan toimeen.
mutta tekisin sen nimenomaan ennen lomaa, ja sitten syksyllä saisi aloitettua puhtaalta pöydältä.
Pyydä se esimies mukaan kun menet pyytämään anteeksi, niin on selvempää kun on todistaja mukana.
Voi nimittäin olla, et sen naisen kesäloma menee pilalle kun se miettii sun käytöstä.
Pyydät anteeksi ja jätät rauhaan.
Ei hänellä ole mitään velvollisuutta toimia sinulle anteeksiantoautomaattina, kun itse olet mokannut noin pahasti. Tiedän kokemuksesta (olen itse joutunut eriasteisen ei-toivotun huomion kohteeksi), että paras ja toivotuin tapa toimia on yksinkertaisesti lopettaa typerä häirintä ja jättää ihminen rauhaan. Vain ja ainostaan sitä häirinnän kohde kaipaa. Kuten melko todennäköisesti tällä hetkellä sitäkin, että ottaisit ja hankkisit uuden työpaikan. Voiko sellaisen ihmisen kanssa tehdä töitä, jonka käytös on/on ollut epäilyttävää? Ainakin tällä hetkellä häntä taitaa oksettaa ajatuskin. Jos hän sinusta olisi ollut kiinnostunut, hän olisi sen kyllä aikaa sitten viestinyt. Ja millä ihmeen tavalla olisi muka pitänyt viestiä, että piti lähentelyä häiritsevänä? Työkaverien kanssa on yritettävä tulla toimeen, asialinjalla, juteltava kahvipöydässä niitä näitä ilman mitään sen kummempia tarkoittamatta. Jotkut asiat on syytä vain ohittaa, niin pitkään kuin mahdollista, jotta voidaan jatkaa töitä kohtuullisessa ilmapiirissä. Miksi hänen pitäisi laittaa omaa energiaansa tähän juttuun yhtään enempää, jotta sinulle tulisi hyvä mieli? Sinun olisi pitänyt ymmärtää pitää etäisyyttä ja käyttäytyä asiallisesti. Jatkamalla häiriköintiä teit itsestäsi ääliön. Jatkossa voit lunastaa normaalin maineen vain olemalla asiallinen. Älä kiusaa häntä yhtään enempää.
Muutama muukin on suosittanut, että antaa asian olla toistaiseksi. Allekirjoitan täysin sen, että paras työpaikka on työpaikka jossa tullaan toimeen. Tulenkin toimeen kaikkien muiden kanssa. Ja milläkö ihmeen tavalla olisi muka pitänyt viestiä, että piti lähentelyä häiritsevänä? No ihan vaikka sanomalla suoraan, että "LOPETA NYT, S*****A!" Ei se aina ole ihan noin selvä juttu. Ja kuitenkin aina kun hän sanoi esim. että "nyt en ehdi jutella. on kiire." tai vaikka "tää juttu ei kuulu nyt sulle" niin menin reilusti muualle. Tottakai olis pitäny itelläkin ruveta hälytyskellot soimaan, mutta olisin silti kaivannut suoraa puhetta.
Jätä se nainen rauhaan, ei mitenkään toistaiseksi, vaan pysyvästi! Lopeta nyt heti! Olet nyt jo ollut ISO ongelma tälle naisihmiselle, mistä et tainnut edes mainita olevasi häpeissäsi tai pahoillasi. Sinä esität ongelmaksi vain sen, että sinut on leimattu työpaikalla. Höh? Seuraavaksi varmaan alat kiusata täysin tuntemattomia naisihmisiä, teet heidän elämästään helvetin? Hankkiudu terapiaan, jotta saat epäterveet persoonallisuutesi piirteet korjattua.
Ja erittäin häpeissäni. Sitä ei voi edes sanoin kuvata sitä häpeän tunnetta mitä olen viime aikoina kokenut. Se tunne ei ihan hevillä lähde.
ja vaihda työpaikkaa sillä välillä kun nainen on kesälomalla. Se olisi paras ratkaisu. Mene psykiatrin luo ja koita saada kuuppasi kuntoon.
"nyt en ehdi jutella. on kiire. tai vaikka tää juttu ei kuulu nyt sulle"
Kyllä sinun olisi pitänyt tajuta aiemmin lopettaa. Taitaa teillä tai sinulla olla leppoisa työtahti, kun ehdit tuollaiseen työaikana.
Niin olisi pitänyt. Ja leppoisa työtahti oli kieltämättä vielä syksyllä ja alkukeväästä. Yleensä se juttu lähti luistamaan siten, että se nainen kysy ekaks jotain työhön liittyvää asiaa, sitten hän alkoi juttelemaan muuta. Ja en missään vaiheessa jäänyt itse väkisin jatkamaan juttua. Jos hän vaikutti siltä, että nyt ei enää jaksa jutella niin menin muualle.
Lainaus Työturvallisuuskeskuksen sivuilta:
"Kaikenlaisen häirinnän kohteeksi joutuneen pitää ilmaista häiritsijälle selkeästi ja yksiselitteisesti, että kokee häiritsijän käyttäytymisen kiusalliseksi tai loukkaavaksi ja pyytää häntä lopettamaan."
Ja minulle ei todellakaan ilmaistu selkeästi ja yksiselitteisesti. En nyt mitenkään yritä puolustella tekojani, mutta haluan vain tähdentää, että tilanteen olisi voinut paikata hyvissä ajoin.
Et sinä ainakaan työpaikkakiusaaja ole! Työpaikkakiusaaminen on jonkun toisen tietoista alistamista ja/tai oman edun tavoittelua henkisen väkivallan keinoin.
Tarinassasi tunnustat ihan luonnollisen ihastumisen tapahtuneen. Eihän se ole lainkaan paha asia. Se, että ihastumisen kohde koki tämän ahdistavana lienee ihan luonnollista näissä yksipuolisissa jutuissa, mutta se ei silti tee käytöksestäsi kiusaamista.
Anna tilanteen nyt vähän aikaa jäähtyä ja tunnusta sitten tapahtunut. Kohteen tulisi kyllä ymmärtää että kyseessä on luonnollinen asia ja pitää tapahtunutta ennemminkin imartelevana kuin loukkaavana. Tämän jälkeen elämä jatkuu ihan normaalisti ja onpahan teillä kahdella "selvä peli" sitten jatkossa ja sitä kautta helpompaa olla yhteistyössä työasioissa kun kumpikin ymmärtää perusasiat eli olette vain työkavereita.
"Pari viikkoa sitten kun olimme työpaikan risteilyllä, tapahtui jotain." Mitä tapahtui? Ihan tavallista käytöksesi ei ole voinut olla, jos toinen reagoi noin voimakkaasti. Mikä oli se viimeinen pisara, jonka jälkeen hänen hermonsa eivät enää pitäneet?
Vaikea antaa neuvoja. Jos olette kumpikin 20-vuotiaita, sen voisi laittaa puutteellisten sosiaalisten taitojen ja keskenkasvuisuuden piikkiin. Tätä tilannetta en ymmärrä, mikset voinut lopettaa jo aiemmin? Ehkä nainen katsoi, että jatkoit aktiivista piirittämistä.
Sen haluaisin itsekin kuulla siltä naiselta suoraan. Kerroin jo ekassa viestissä että työkavereitten mukaan olin kuulemma seurannut koko ajan. En nyt ihan joka paikkaan seurannut, mutta yritin kyllä kovasti päästä juttelemaan. Hän ei ensinnäkään halunnut tulla samaan illallispöytään, jonka seurauksena itse jouduin tuiki tuntemattomien pöytään. Hän ei tekosyihin vedoten halunnut tanssia kanssani, joten yritin luonnollisesti päästä jutteluetäisyydelle selvittääkseni asian. Tein kaikkeni pysyäkseni asialinjalla tyyliin "sitten kun kerkiät niin mulla ois asiaa". En siis millään tavalla väkipakolla yrittänyt vetää syrjemmälle ja laukoa päin naamaa että "mikä v***u sulla on?!". Enkä muutenkaan käynyt käsiksi muuten kuin annoin onnitteluhalauksen, koska oli hänen syntymäpäivä. Humalassakaan en ollut, koska join vain pari siideriä ja yhden paukun.
Itse olen 25v ja nainen 27v. Sosiaaliset taidot on kieltämättä itselläni puutteelliset ainakin naisten osalta, koska en ole ollut kertaakaan seurustelusuhteessa. Mutta olen tähän asti tullut melko hyvin toimeen kaikkien kanssa. Tämä tapaus onkin myös siksi kova kolaus.
Vaihda tyopaikkaa.Ja opettele kohtelemaan kaikkia ihmisia tasa arvoisina ikaan ja sukupuoleen katsomatta.Heikot sortuu elon tiella se on luonnon laki ja silla hyva.Talt laakaripalstalt tuskin apua saat.
sinulle hyvä opetus ihmissuhteiden jalossa taidossa ja kirjoittamattomien lakien noudattamisessa. On aina yhtä pallo hukassa, kun yrittää keksiä, miten osaisi tyhjentävästi selittää, mikä meni pieleen, kun "häiriköksi" leimattu on aina yhtä öönä eikä tajua mitä tapahtui. Jos toinen on naimisissa, hän tuskin kaipaa sellaista huomiota joka ylittää työpaikan normaaleja ihmissuhteita. Varsinkin kun ilmeisesti olet osoittanut kiinnostuksesi varsin selvästi ja kulkenut perässä kuin koiranpentu. Työpaikan risteily on sellainen tilaisuus, jossa ei voi turvautua työpaikan roolien taakse ja sinäkin ne taisit reippaasti ylittää halaamalla ja ilmoittamalla, että sinulla on asiaa. Työkaverisi hermostui ja harmistui ihan syystä. Onko mahdotonta ajatella, että sen oman ihastuksen voisi siirtää johonkin toiseen kohteeseen eikä jäädä roikkumaan yhteen ja samaan, varsinkin kun tämä ajattelee sinusta koko ajan huonompaa ja huonompaa? Jos teillä olisi ollut suhde ja kyse olisi suhteen viilentelystä, olisi ehkä ymmärrettävämpää, että toinen osapuoli ei olisi halukas tai kykenevä päästämään irti. Mutta kun on kyse ihan jostain muusta. Ehdotan Sinulle, että alat käydä ulkona ja harrastaa, vaikka lavatansseja (sieltä saa seuraa selvinpäin), jospa sieltä löytäisit itsellesi mukavan naisihmisen, joka olisi kiinnostunut myös takaisinpäin. Tässä työpaikan ongelmatilanteessa ehdotan, että annat vain asian olla, ilmoitat vain kaikille asiasta kiinnostuneille lyhyesti, että olet pahoillasi ja ei siitä sen enempää, mutta isommalla draamalla kaivat vain itsellesi kuoppaa. Täytyy toivoa, ettei karman lait toimi tässä siten, että joskus tulevaisuudessa saat vastaavasti perääsi sinnikkään naisihmisen, jonka kannoilta karistamisessa olet aivan yhtä öönä ja ihmeissäsi.
Miten se on niin vaikeaa ehdottaa että pysytään vain työkavereina, jos kerta on niin "fiksu" että huomaa toisen olevan ihastunut?
Toinen jännä juttu on se, että ei lähentely ole epätoivottavaa, vaan se, että sitä tekee "väärä" henkilö. Sen sijaan että ihmiset viitsisivät etsiä vikaa omasta päästään, koetaan "väärän" henkilön lähentelyt loukkauksena ... syytetään toista omista negatiivisista tunteista.
Okei, toki on väärin jatkaa lähentelyä, jos toinen sen kieltää. Mutta. .. kuten sanoin, se mikä on toiselta kiellettyä, on toiselle sallittua.
Siis miksei kukaan lähennelty tule ajatelleeksi että ei taatusti ole lähentelijän tarkoitus tuottaa mielipahaa ihastuksen kohteelleen, päinvastoin!! Ottaako se niin pahasti lähennellyn egoon ettei pysty ajattelemaan, että jospa kuitenkin turhaan asiasta hermostuin.
Voi veikkoset. Tämä on tuttu tilanne. Nainen voi flirttailla ja sitten kun miestä kiusataan liikaa ja miestä rupee panettamaan, niin ykskaks kaikki onkin ihan toisin kuin olen luullut. Kaikki on väärinpäin ja olen kiusaaja ja uhkailija ja vaikka mitä. Kyllä siinä tuntee itsensä idiootiksi.
Mies on yksinkertaista rautaputkea loppujen lopuksi eikä ymmärrä naisten sosiaalisten flirttailujen kaikkia nyänsseja.
En ole selvinnyt muuten kuin kömpelöllä anteeksipyynnöllä, mikä ei ole oikeasti paljoa auttanut. Olen vältellyt "ahdistelemaani" henkilöä ja muitakin mahdollisesti outoja tilanteita ja tarkkaan harkinnut kannattaako silmäpeliin mennä, koska ne voi olla ihan tosi vaan naiselle pelaamista viihteen takia. Ihmissuhteita on mennyt poikk ikoska olen ymmärtänyt kaiken i-h-a-n väärin.