Kommunikointi ilman tietoisuutta

Kasvien kommunikaatio perustuu usein geneettisesti ohjelmoituihin reaktioihin ympäristötekijöihin.

. .

..

Mmmm

Joskus on verrattu eläinten ja ihmisten kommunikaatiota. Ihmisillä luonnollisesti puhekyky vaatii eläin ja kasvikuntaa laajempaa hahmotusta. Kielellinen kommunikaatio vaatii joidenkin mielestä sielun tai hengen olemassaoloa. Materia itsessään ei ole tietoinen , vaan esim. ihmisen persoonallisessa muodossa voi olla tietoisuutta. .
Jos kaikki energia on rakkauden ilmentymää, voisi ajatella että erilaiset olomuodot ovat sen tulosta. Esim. kivet, puu-aines ja muu "tavallinen" materia, ja toisaalta ei materiaaliset kuten eläimet ja ihmiset. Kasvit saattaisivat olla siinä välimaastossa ei täysin materiaalisina mutta ei myöskään sielullisina hmm. Eläimillä on kai jonkinlainen sielu, mutta ei tietoisuutta samalla tavalla kuin ihmisellä. Luonnossa olisi täten jonkinlainen hierarkia, eli materia, sielu/henki erilaisia ominaisuuksia, taajuuksia tai värähtelytasoja. Ihmisessä olisi kolme osaa kehollinen/materia, sielullinen/mieli, eli psyyke sekä henki/hengellinen.. Kolmen osion summa siis. Tätä kolminaisuutta ei olisi muualla luonnossa paitsi ihmisessä. Vanhan käsityksen mukaan ihminen edustaa luomakuntaa, koska hänessä yhdistyy koko sen olemassaoleva rakenne. Esim. keho on puhtaasti atominen tai materiaalinen, mutta ihminen ei ole pelkkä keho. Kukaan myöskään kohtele lajitoveriaan pelkkänä kehona ellei ole täysin paatunut. Ihminen tajuaa vaistonvaraisesti, että ihmisten väliset suhteet eivät ole pelkästään kehollisia eivätkä ne perustu materiaan.

Kommunikoihan sun puhelinkin koko ajan ympäriinsä, eikä sillä ole tietoisuitta.

Mikä siis on tässä ongelma?

Kasvien viestintä on moninaista. Ne viestii ympäristöön väreillä ja hajuilla, jotka houkuttelee pölyttäjiä, joka edistää niiden lisääntymistä. Ne tuottaa myrkkyjä, jotka estää niiden syömisen. Vioittuneet kasvit voi viestiä toisille kasveille uhasta.

Vaikka kasveilla on viestintäkeinoja, aistimismekanismit jne., mikään tässä ei tarvitse tietoisuutta. Eikä kasvit kommunikoi varsinaisesti keskenään. Kyse on molekyylitason toiminnasta, jossa kasveille on muodostunut ominaisuuksia ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien, sekä kuluttavien voimien mukaisesti. Kasvit reagoi, ei ajattele.

Sehän tiedetään ihmisestäkin, että koomassa ollessa ei kommunikoida. Kasvit siis ovat selvästi tietoisempia kuin koomapotilaat.

Kasvit viestii kemiallisesti. Luin joskus vuonna kuokka ja jussi eräästä kokeesta, jossa oli todettu läheisten kasvien reagoivan, kun jotain toista kasvia leikattiin.
Miten se todettiin en enää muista.

Vai ei eläimillä ole tietoisuutta?
Voitte yotubesta nähdä, että niillä on. Miten muuten mesimäyrä keksii ottaa haravan kainaloonsa, nostaa sen pystyyn betonisen vankilansa nurkkaan ja kiivetä haravan vartta pitkin pois kuopasta.
Se osaa myös avata rautalangalla kiinni sidotun portin lukon ja lujahtaa karkuun.

Miten kissa oppii avaamaan oven kahvasta, pelkästään nähtyään omistajan tekevän niin.

ATK pohjaiset järjestelmät kommunikoivat keskenään. Onko sekin merkki tietoisuudesta?

Ihminen lukee kirjaa on kyse kommunikoinnista tavallaan. Kirja ei ole tietoinen mutta ihminen on. Vain toisella on tietoisuus.

Aurinko vetää painovoimalla komeetan luokseen ja kiihdyttää sen vauhtia. Kyseessä on eräänlainen kommunikointi. Kuitenkaan aurinko tai komeetta eivät ole tietoisia?

Kaksi elektronia kommunikoi fotonin välityksellä . Sähkömagneettista voimaa välittyy silloin. Kuitenkaan kumpikaan elektroneista ei ole tietoisia?

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-700)

Kommunikointi ei edellytä tietoisuutta, mutta toisaalta esim. Castaneda:n esittelemän nagualismin mukaan kaikkien elävien olentojen tunnusmerkki on nimenomaan se, että niillä on tietoisia emanaatioita ja esim. myös kasveilla siis on tietoisuus ja myös kokoomapiste, joka kokoaa niiden kulloinkin havaitsemat emanaatiot, joista kullakin puolestaan on alkeistietoisuus, vaikka ne eivät olisikaan tietyllä hetkellä osia tietoisista entiteeteistä.

Kokoomapiste on reaalinen rakenne, jolla on tietty toiminnallisuus liittyen energiaa omaaviin emanaatioihin, vaikka kokoomapiste ei olekaan osa ihmisten kognition sisältöjä kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissa. Oleellisesti kyse on sellaisesta rakenteesta, jonka avulla elävät olennot havaitsevat tietoisesti, mutta se havaitseminen ei rajaudu vain siihen, mitä tavallisesti kyetään havaitsemaan aistien kautta.

Kasvien tietoisuus on erilaista kuin ihmisten, vaikka molemmat tietoisuustyypit siis perustuvatkin tietoisiin emanaatioihin ja Castaneda:n mukaan Meksikon muinaiset tietäjät käyttivät sitä tietoisuuden erilaisuutta apunaan pyrkiessään siirtämään omaa kokoomapistettään mahdollisimman kauas sen tavanomaisesta sijainnista. Tuo tekniikka perustuu siihen, että tietyssä sijainnissa oleva kokoomapiste lisää todennäköisyyttä sille, että myös muut kokoomapisteet liikkuvat vastaavaan sijaintiin, havaitsijan tietoisuuden ollessa kiinnittyneenä kommunikaation intentioon.

Nagualismin mukaan kasvien kanssa kommunikointi on siis täysin mahdollista myös ihmisille ja Castaneda:n opettaja suositteli Castaneda:lle sitä yhtenä monista harjoitteista, mutta sen onnistuminen edellyttää mm. sitä, että ihminen ei pidä itseään sen tärkeämpänä, kuin niitä kasveja, joiden kanssa pyrkii kommunikoimaan. Tietenkään tuo kommunikointi ei myöskään onnistu ihmisen kokoomapisteen tavanomaisessa sijainnissa, vaan jotta kasvien tietoisuuden sisällöt olisivat ymmärrettäviä, niin selittämättömän voiman täytyy ensin siirtää havaitsijan kokoomapiste sellaiseen sopivaan sijaintiin, jossa kyseinen informaatio on saavutettavissa.

Täytyy ymmärtää, että muinaisen Meksikon tietäjät ja etenkään modernit nagualistit eivät ole hölmöjä toimiessaan energeettisesti moitteettomasti, eikä kyse ole siitä, että kasvit, eläimet tai muutkaan oliot varsinaisesti puhuisivat heille, vaan kyse on vaikutelmasta, joka on seurausta siitä, että informaatio tulee saavutettavissa olevaksi kokoomapisteen siirtymisen seurauksena, koska ihmisten vakiintunut intentio on puhua siitä, mitä he havaitsevat. Vastaavalla tavalla on tietysti mahdollista myös esim. lukea muiden ihmisten ajatuksia tai kommunikoida myös esim. ns. epäorgaanisten olentojen kanssa. Nämä tekniikat ovat kuitenkin kaikenkaikkiaan vaarallisia, eivätkä siis sovellu aloittelijoille.

Rajoitteina näissä kommunikaatiomuodoissa on lisäksi se, että jotta kommunikaatio olisi ylipäätään mahdollista, havaitsijan energiaruumiin täytyy tietää kommunikoinnin intentio, kokoomapisteen täytyy liikkua vastaavaan sijaintiin ja jotta välittyvä tai tiedostettava informaatio olisi oikeellista ja luotettavaa ja tietysti myös, jotta havaitsija ei tulisi sekopäiseksi, niin hänen täytyy toimia johdonmukaisesti energeettisesti moitteettomasti, mikä puolestaan on helpommin sanottu kuin tehty johtuen mm. ihmisten intention luontaisesti tyypillisestä epäkoherenssista.

Selväjärkinen suhtautumistapa näihin kommunikaatioon liittyviin asioihin – kuten kaikkeen muuhunkin - on se, että ne ovat vain harjoitteita muiden sellaisten harjoitteiden joukossa, joiden tarkoituksena on se, että kokoomapiste liikkuu tarvittaessa havaitsijan intention mukaisesti optimaalisesti niihin sijainteihin, jotka mahdollistavat nagualismin tavoitteiden saavuttamisen.

Mielenkiintoinen ajatus tuo kokoomapiste. Eräänä sen soveltavana merkityksenä näin vapaasti ajatellen voisi pitää ajatusta, jossa kokija keskittää ajatuksensa johonkin tavalla jossa yhdistyy kaikki se tieto ja ymmärrys joka valitaan koottavaksi.
Kokoomapiste olisi tällöin se todellisuus, jonka tihentymästä ei saisi karsia tai sinne lisätä mitään vierasta. Sillä olisi totuudellinen tila ja ominaisuus.
Mutta koska totuus ei ole pelkkä tietoa, se tarvitsee suunnan ollakseen kokoomapiste.
Ihminen valitsee mihin suuntaan hän kulkee. Kokoomapisteessä on ajatus tai idea, johon ihminen vertaa tiensä suuntaa. Nykyinen tapahtumahosrisontti luo kontrastia saavuttamattomalle.

Mutta mihin vedetään raja reagoinnin ja kommunikoinnin välille?
Riippuu mistä suunnasta katsoo.
Psykologia, sosiologia, biologia, jne...

Lähtökohtaisesti yksinkertaisten asioiden pohjalta on kehittynyt ja rakentunut monimutkaisempia juttuja.

Ihmisen äly ja tietoisuus on hyvä esimerkki.
Tämmöinen kilpailukeino luonnossa on vaan kehittynyt tämmöiseen suuntaan, koska se on menestynyt suhteessa olosuhteisiin ja muihin lajeihin.

Jos puilla on tietoisuus se perustuu Intian mukaan neljään toimintoon.
Syöminen, Nukkuminen, Lisääntyminen, Puolustautuminen. Tietoisuus herää ja toimii parhaiten kun puu joutuu puolustaan omaa olemassaoloaan.

Metsän puiden teollinen hyödyntäminen alkoi 1800 luvulla ja se johti lopulta ketjureaktiona herkän ja haavoittuvan Ilmakehän tuhoutumiseen.

Puut tietoisina olioina etsivät vaihtoehtoisia ratkaisuja tuholleen ja niiden tietoisuus johti siihen että otettiin käyttöön hiili, öljy, ydinvoima ja muu vastaava. Tämä edellyttää että puiden tietoisuudella pitää olla jokin yhteinen linkki ihmiskunnan tietoisuuteen. Gaia hypoteesi.

Kommunikoihan myös kirves ja halko. Ei kommunikointi tietoisuutta tarvitsekaan.

Ihminen on tiettävästi ainoa olio joka kommunikoi ulos ja sisäänpäin. Toisin sanoen reagoi ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, pystyy niitä tarkkailemaan ja tutkimaan myös omia reaktioitaan ja tulkintojaan niistä. Muodostuu tietoisuuden jana. joka koostuu erilaisesta informaatiosta. Esim. puhtaasti tunnetasoiset reaktiiviset, tai "pidemmän kaavan" oppimisen kautta tapahtuvat esim. etiikka ja suhde arvoihin. Tämä liittyy itsetuntemukseen ja yleiseen ihmistuntemukseen. Reaktiiviset ennemmin vietteihin ja vaistonvaraiseen. Sitten on vielä luovuus, joka on yhteydessä ei materiaaliseen.

Entäs tietoisuus ilman kommunikaatiota ?

aika kurjaa.


sellainen olisi joku limamöhkäle