1990-luvun kovia suomalaisia musanimiä

Heli luokkala tulee ekana mieleen. Ei mitään hittipainotteista musaa tyyliin popeda. Lähestymistapa täysin eri tulokulmasta. Omaperäiset kappalerakenteet ja taitavaa tekstin rytmittämistä. Toukokuun 1&rakastunut rampa todella hyvä singlelevy. Esikoisstudiolevy tosi onnistunut myös ja jatkoa seurasi melkein ensimmäisen studiolevyn toisinto. Eipä paremmaksi voi enää pystyäkään. Ei kerännyt otsikoita 1990-luvulla mutta panosti kovaan huippulaatuun. Unohtakaa popeda ja leevi and the leavings ! Heli luokkala on todellinen huippu, joka ehkä sukupuolensa takia jäi monien miesten varjoon.

Myös tämä seuraava naisbändi little mary mixup jäi liikaa miesbändien varjoon. Tämä indie yhtye todella teki puhdasta huippulaatua ysäriluvulla! Ei mitään isoille massoille tehtyä musaa vaan lähestymistapa täysin eri. En sanoisi että ihan marginaalimusaa, mut jotain sinne suuntaan toki. Tekstin ideat vakuuttaa kuten lähestymistapa tulkinnassa se miten laulaja käsittelee ja rytmittää tekstiä. Bändin sointi on hyvinsoiva. Kappaleet on kunnianhimoista indiemusaa. Ei kerännyt tämäkään otsikoita mut panosti kovaan huippulaatuun.

CMX , bändi joka osittain tunnettu mutta jotenki jäi silti monien tuttujen nimien varjoon. Ehkä syynä tekstin kryptisyys ja osa kappaleista vaikeastilähestyttäviä vai mitä sanotte semmosista biiseistä kuin yö ei ole pimeä päivä, timanttirumpu, suuri äiti tai vaikkapa neljäs valtakunta jotka kiertää kaukaa radiot. Ensinmainittu ja timanttirumpu kiertävät radiot äärimmäisen kaukaa. Noh radioonkin asti pääsi CMX toki kuten esimerkkinä folk -kappale ruoste josta tuli iso hitti.

Eija kantola jonka hieno sointi laulupuolella vakuuttaa ja orkesteri täydentää hyvin eijan vahvuuksia ja tuovat esille näin ollen myös omat vahvuudet eli kukaan ei sooloile orkesterissa. Tanssi-iskelmää ja laadukasta sellaista. Yön kuningatar nousi isoksi hitiksi.

Karita mattila oopperalaulajamme joka nousi parrasvaloihin. Eikä syyttä. ÄÄniala taipui parhaiten draamaan ja voimaesityksiin.

Waltari joka osoitti metalligenressä sen,ettei kaikkien biisien tarvi olla isoja hittejä.

Lyijykomppania joka osoitti suomenkielisellä metallilla on sanottavaa! Ei mitään suosittua musaa välttämättä, mutta ainakin saivat jotain huomiota osakseen. Rumpalin tarkkuus silmiinpistävää = ei virheen virhettä. Kikka-arsenaali jätettiin jokseenkin minimalistiseksi , siis rumpalin. Sävellykset nousi eniten esille sekä orkesterin tumma soundi.

Olli koskelin taidemusan pioneeri joka esitti teoksia huilulla, viuluilla ja harpuilla sun muilla joilla nyt yleensä taidemusaa ruukataan esittää. Hieno sointi nostaa esille hyvin ollin kunnianhimoiset sävellykset.

The blaster master joka nimi sotkee erääseen nes 8 bit konsolipeliin. Yhtye ei varastanut otsikoita eikä biisit nousseet oikein radioonkaan, ei ainakaan pitkäaikaisiksi kestohiteiksi. Tyylilajina ska music.

Maj karman kauniit kuvat joka ei noussut aina otsikoihin mutta kappaleissa aika usein oli paljon kunnianhimoisia rakenteita jotka ei nostaneet yhtyettä radioihin sitten millään eivätkä hititkään oikein vieneet yhtyettä 90-luvulla isoon massasuosioon. Ei edes valaiden laulu, buster keaton eikä kappale eetteripyörretango. Ylpön laulu ei parasta korville mutta tarpeeks hyvä.

Kolmas nainen joka nousi suosioon pitkälti 90-luvun levyjen hyvää&kaunista, elämän tarkoitus&tiheän sisään ansiosta. Ominainen hyvä soundi vei yhtyettä eteenpäin hienolla tavalla kun yhtye monipuolisti ja rikasti musa-asuansa. Parhaat livekeikkavuodet yhtye kuitenki eli 80-luvulla.

Suurlähettiläät jotka nousi otsikoihin ja yhtye oli paljon enemmän kuin hittibiisit. Itseasiassa minun mielestä yhtye oli enemmän kuin hitit sillä ensinnäkin huikea soittotaidot omaava ryhmä ja tuntemattomat kappaleet nosti minusta bändiä vielä korkeammalle tasolle. Hyvä rytmikäs basso kaiken A ja O ehkä kuiteki.

Taikapeili joka etenkin toisella studiolevyllä korkojen kera lunasti ne odotukset kovanluokan pop-dance yhtyeenä. Ei enää välttämättä yhtä isoja hittejä kuin esikoisstudiolevyllä mutta kakkoskiekolla kokonaisuus onkin avainsana! Voi että miten upea kokonaisuus!

Janita joka kahdella ekalla studiokiekolla teki suomenkielistä pop-musaa jossa myös avainjuttujana oli säveltäjä tomi ervin sävellykset ja orkesterin hyvä sovitustekniikka jossa ei liikoja kikkailtu muttei menty liian turvallisilla metodeilla kuitenkaan. Aavistus esikoislevyn kappaleista toistaa itseään, muttei se haittaa minua, koska kappaleet tosi onnistuneita. Kolmas levy onkin ihan erityylistä janitaa. Euro tyylisempää pop-musaa.

Tarharyhmä jossa orkesterissa oli mm maija vilkkumaa ja näyttelijänä paremmin tunnettu minna Haapkylä. Esikoisstudiolevyllä kuuluu ehkä kaikkein kunnianhimoisimmat ja luovimmat ideat.

Sound of rels joka nosti minusta ressu redfordin lopulta todella kovanluokan pop-tähdeks . Aiemmin sooloura tuntui valuvan tylsyyteen ja unohduksiin häntä johtuen aika keskinkertaisista soololevyistä joissa oli ne pari isoa megahittiä mutta kokonaisuus ei niin hyviä