Elikkä töissä on sellanen vähän mua vanhempi jätkä, josta oon vähän kiinnostunu. En oo sinäänsä tehny mitään isompia siirtoja, koska en ees tiedä onko se vapaa..
Mutta: musta tuntuu, et "ahdistelen" liikaa sitä (saattaa huomatakin?), mutta en voi muutakaan! xD
En tiedä mitä se musta ajattelee, koska se reagoi aina vähän erilailla..
Joskus se tulee juttelemaan mulle, mutta sit taas joskus tuntuu et se välttelee mua/ on kiusaantunu jos meen juttelemaan sille tms..?!
Alkuvuodesta se tuli ehkä useemmin juttelemaan ja heittämään läppää tms. jolle naurettiin sit yhessä..ja muutenkin oli tosi hauskaa (Aah, se on niiiin söpö kun se hymyilee!:p). Mitäköhän nyt on tapahtunu?:( Saiskohan jotenkin kätevästi (kysymättä suoraan) selville et onko se varattu ja mahdollista kiinnostusta?
Mutta: musta tuntuu, et "ahdistelen" liikaa sitä (saattaa huomatakin?), mutta en voi muutakaan! xD
En tiedä mitä se musta ajattelee, koska se reagoi aina vähän erilailla..
Joskus se tulee juttelemaan mulle, mutta sit taas joskus tuntuu et se välttelee mua/ on kiusaantunu jos meen juttelemaan sille tms..?!
Alkuvuodesta se tuli ehkä useemmin juttelemaan ja heittämään läppää tms. jolle naurettiin sit yhessä..ja muutenkin oli tosi hauskaa (Aah, se on niiiin söpö kun se hymyilee!:p). Mitäköhän nyt on tapahtunu?:( Saiskohan jotenkin kätevästi (kysymättä suoraan) selville et onko se varattu ja mahdollista kiinnostusta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En usko että se on kiinnostunut naisesta, joka itse ei saa suutaan auki tuollaisesta asiasta.
Jos nyt kykenet edes normaaliin keskusteluun, voithan tietty kysyä jostain asiasta/paikasta/menosta että no mitäs sun tyttöystäväs siitä tykkäs? Eiköhän siinä vaiheessa käy ilmi löytyykö sellaista vai ei.
Mitäköhän ajattelit kierotiellä, jotain numerotiedustelun tyttöystäväpalvelua?
Hah, taidat olla vähän pimee (,varmaan joku vanhapiika)..x)
Koska et minua tunne niin pitääpä vähän valistaa: saan kyllä tuollaisessa tilenteessa suuni avattua (usko pois;)), mutta haluan tällä kertaa ensin selvittää olisiko mitään suuria esteitä etenemiselle. Avaan varmasti suuni sitten kun aika on kypsä.
Olen kokenut sen, että on ollut vähän säpinää varatun kanssa (en tiennyt sitä). Eikä ole kiva yllätys saada yllättäin tietää sitä..
Ja tässä sinulle myös vähän valistusta miehistä (jotta jopa sinulla voisi ehkä joskus olla toivoa..): Hekään kaikki eivät ole samasta muotista, joku ehkä tykkää hyökkäävästä tyylistä ja aloitteellisista naisista, mutta osa kokee sen myös ahdistavana.
Muistaakseni kirjotin että juttelemme kyllä "edes"(kuten kirjoitit -joten o-p-e-t-t-e-l-e lukemaan) normaalisti ja välillä vähän syvällisempiäkin.. Tiedän kyllä noi vanhat, muka hyvät konstit..
Onnea sinulle miesjahtiin, luulen että tarvitset sitä minua enemmän!x)
Kieltämättä juu vähän pimeä, kun en tajunnut kuinka nuoren ihmisen kirjoitus oli. Vedottakoon siihen, että tuo töissäkäynti hämäsi ajattelemaan jotain vähän aikuisempaa. Olen pahoillani, jos viesti tuntui turhan kärkevältä, en osannut ilmeisesti suunnata sitä ikäisesi ajatuksenjuoksulle sopivasti.
Kaipa sitä joillakin ihmisillä on todella niin surullinen tilanne, että kauhein mahdollinen kuviteltavissa oleva kohtalo on ilman poikien kiinnostusta jääminen, mutta kyllä sekin asia iän myötä korjaantuu. Kypsymistä on vielä pitkästi edessä, jos vielä "et pärjää miesjahdissa" on kamala loukkaus. Otin itse sen kohteliaisuutena, en todella pärjääkään, koska en ole sillä rintamalla joutunut koskaan kisaamaan, miehet kun ilmestyvät maisemiin ihan jahtaamatta. Huomannet saman, jahka ikäistesi pikkupoikien ujous karisee sen verran, että naisjahti alkaa onnistua. Samoin on aika ikävää, jos itsetuntosi on vielä niin heikoissa kantimissa, ettet uskalla avata keskustelua sinua kiinnostavasta aiheesta pelätessäsi että poika pitää sitä hyökkäävänä tai muutoin ei-toivottavana. Mutta ole huoleti, eiköhän tuo miellyttämisentarvekin kohtuullistu aikuistumisen myötä.
Olet ollut tämän "jätkän" (äläpäs nyt sekota poikasia miehiin) kanssa samassa työpaikassa jo puolisen vuotta (päätellen kommentistasi alkuvuodesta) ja mielestäsi keskustellut syvällisesti hänen kanssaan. Kuitenkin sinulla ei ole alkeellisintakaan käsitystä kyseisen kaverin yksityiselämästä, etkä uskalla asiaa ottaa puheeksi ennen kuin "aika on kypsä". Jos kyse tosiaan on miehestä, eikä säikystä pikkupojasta, ja jos sinulla on alkeellisimpiakaan sosiaalisia kykyjä ja jonkunlaista etten sanoisi pelisilmää ja keskustelutaitoja, on kyllä lähinnä naurettavaa ettet keksi keinoa saada selville pojan tämän hetkistä tilannetta parisuhderintamalla. Annettakoon se kuitenkin (henkisen) ikäsi puolesta anteeksi, ehkä tosiaan odottelet että aika ja sinä kypsytte, ja otat asian puheeksi myöhemmin.
Niin, ja kiitoksia onnentoivotuksista, ne tosin eivät näin onnellisesti parisuhteessa elävälle ole ihan ajankohtaisia. Koitapa sinä sen sijaan keskittyä vähemmän siihen jahtiisi, ja enemmän tälle vuosituhannelle siirtymiseen. Joskus vuonna laama ja lapset oli tosiaan vielä kovinkin kova kohtalo jäädä vanhaksipiiaksi ja ilman miestä, nykyisellään tuollainen loukkaa ehkä korkeintaan ikäistäsi, itsetunto-ongelmiensa kanssa painiskelevaa tyttöraasua, jota niin kovin huolestuttaa mitä pojat ajattelevat. Toisaalta, koska tiedän loukanneeni tahattomasti herkkää sieluasi, sallin sinun kyllä lohduttaa itseäsi ajatuksella, että minä jään katkeraksi neitsyeksi koko loppuelämäkseni ilman toivoakaan menestyksestä miesjahdissa.
Tää vika näissä palstoissa on, heti jos kysyjä ei saa mieleisiään neuvoja niin uskomattomat herneet nenukissa ja riehutaan siitä kuinka te ette tunne mua!!111 No ei tietenkään tunneta, yhden viestin perusteella.
En mä kyllä tajua miten saa jonkun työpaikalla olevan suhteet selville muuten kun siltä iteltään. Paa joku rohkeempi kysymään, joku vanhempi nainen vaikka? Tai kysele, ne varmaan jo tietää. Ihme säätämistä, jos ei se jätkä ite halu kertoo eikä oo jo kertonu nii minkäs teet.
No huh- huh, saimpahan tekstistäsi ainakin hyvät naurut! ;D Ja kukakohan se olikaan joka skitsahti (taisi osua arkaan paikkaan)..;)
No, anyway viestisi oli niiin täynnä väitteitä jotka pitäisi korjata, joten en viitsi edes vaivautua.. Sen kun ajattelet minusta ja nykynuorisosta noin, (ei jaksa kiinnostaa) jos kerran saat siitä jotain tyydytystä (jota ilman taidat olla elänyt jo jonkin aikaa..xD)!
Mutta ymmärrän kyllä sinua, on varmaan vaikeaa olla se joka aina (mielestään) tietää kaiken..
Niin, ja siitä työstä: olen nyt kesätöissä, aikasemmin olemme tavanneet muissa yhteyksissä.
P.S. Poikien kiinnostus ei ole minulle kaikki kaikessa, mutta onhan huomio kieltämättä imartelevaa. En tosin enää jaksa siitä innostua niin paljon, sillä se on sen verran jokapäiväinen asia.
...Ja tämän enempää en viitsi aikaani kuluttaaa vanhan harpun kanssa väittelyyn...x)
Get a life!
Joo sori nyt vaan, mutta kukaaan (tai en ainakaan minä) en ole riehunut mitään, ainakaan "väärien" vastauksien takia. Ainut mitä sanoin oli se että kommentoin kirjottajaa, jonka viesti sisälsi lähinnä vittuilua. Ei ole minun vikani, jos sillä on jotain ongelmia...
Ja kuka on sanonut että pitäisi tuntea/tuntisitte minut? Pointti oli, että jotkut luulevat tietävänsä ihan vieraista ihmisitä jotain, joka ei todella pidä paikkaansa..
Ja voitte nyt keskittyä oman elämänne pohtimiseen (jos siinä mitään sisältöä on),
sain jo haluamani vastaukset jätkältä itseltään (keltään muulta en ole niitä odottanutkaan) kun tänään tuli sopiva hetki puhua mm. siitä..
Just just, puhuit asiasta jätkän ittenssä kans. Eli toisin sanoen teit just niin ku toi "vanha harppu" sano. :D :D Osaa ne teinitkin näköjään opikseen ottaa, vaikkei myöntään pystykkään. Mut leikitään et se oli sun idea ja keksit sen iha ite kun oot niin oma-alotteinen. :D
Mut se on kyl karmeeta kun ihmiset puuttuu asioihin joita niiltä on kysytty.
Mahtavaa viihdettä aamukahveille, kiitti!
Niin, itseasiassa olin kyllä puhunut jo ennen harpun neuvoja (samana aamuna, jonka JÄLKEEN illalla/päivällä luin harpun viestin)..
Sen nyt kai tajuaa jokainen, että joissain asioissa suoraan kysyminen on ainut keino, ei se ole mikään harpun keksintö! Kunhan kysyin vaan, jos jollain olisi ollut vaihtoehtoisia ideoita, miten "pääsisi helpommalla".. On se hyvä, että säkin saat elämääs jotain sisältöä edes tällä tavalla, vaikkakin toisille vittuilu ei ehkä ole kaikista normaalein tapa.. Uskomatonta että aikuiset ihmiset jaksaa jauhaa tollasta paskaa eikä osaa lopettaa. Mä ainakin lopetan tän keskustelun osaltani tähän, jauhakaa keskenänne jos se on niin hauskaa..x)
Niin joo, olit puhunut jo ennen harpun neuvoja, mutta kas kummaa, vastauksessasi neuvoon kuitenkin sanot ettet vielä aio puhua vaan vasta myöhemmin...
Jos aiot valehdella, koita edes pitää tarina yhtenäisenä. Onko se nyt niin kova paikka myöntää että sait asiallisen neuvon, jota et itte ollu saanu aikaseks toteuttaa?