harrastelija vai ammattilainen

Tämä on vaikea kysymys kuka on taiteilija...itse olen saanut vahvan kulttuuritaustan sekä isäni että isoisäni olivat kokopäiväisiä taiteilijoita ja he kävivät Turun että Hgin taidekoulun. Itse kävin Kpään taidekoulun ja katsonkin että koulutukseen pääseminen on taiteilijaksi kasvamiseen pohjaedellytys...sillä niin kevyesti käytetään taiteilija nimitystä. Nähtiinhän se myös idolsikisassakin -kaikki kokivat olevan hyviä laulajia? ;) Itse olen valtavan kriittinen itseäni kohtaan ja aina tuntuu että on aina lisää opittavaa taiteen saralta..kuitenkin mikäli ei ole koulutukseen hakeutunut (kunnon kouluun ei epämääräisiin opistoihin )niin näytön saavuttaminen on kahta kertaa vaikeampaa.
Taiteilija ja taiteellisuus on eri asia.
Mutta käy aina joskus näinkin kuten Van Goghille..todellinen taide ei tosiaan ole aina myyntituloista kiinni..uusi tyyli ei aina välttämättä pure ja myös joku voi myydä vaikka kuinka paljon perusmaisemia jss.ilman että niillä sen kummempaa arvoa on kuin ehkä sisustuksellisuus...Taiteen sisäinen maailma tekee taiteen ja tällöin taiteilijan.

Henriikka kirjoitti:

Tämä on vaikea kysymys kuka on taiteilija...itse olen saanut vahvan kulttuuritaustan sekä isäni että isoisäni olivat kokopäiväisiä taiteilijoita ja he kävivät Turun että Hgin taidekoulun. Itse kävin Kpään taidekoulun ja katsonkin että koulutukseen pääseminen on taiteilijaksi kasvamiseen pohjaedellytys...sillä niin kevyesti käytetään taiteilija nimitystä. Nähtiinhän se myös idolsikisassakin -kaikki kokivat olevan hyviä laulajia? ;) Itse olen valtavan kriittinen itseäni kohtaan ja aina tuntuu että on aina lisää opittavaa taiteen saralta..kuitenkin mikäli ei ole koulutukseen hakeutunut (kunnon kouluun ei epämääräisiin opistoihin )niin näytön saavuttaminen on kahta kertaa vaikeampaa.
Taiteilija ja taiteellisuus on eri asia.
Mutta käy aina joskus näinkin kuten Van Goghille..todellinen taide ei tosiaan ole aina myyntituloista kiinni..uusi tyyli ei aina välttämättä pure ja myös joku voi myydä vaikka kuinka paljon perusmaisemia jss.ilman että niillä sen kummempaa arvoa on kuin ehkä sisustuksellisuus...Taiteen sisäinen maailma tekee taiteen ja tällöin taiteilijan.

Lue lisää

Tuo laulaja-rinnastus on mielenkiintoinen. Ja onhan laulaminen eräs taiteen laji sekin...

Mikä tekee laulajasta ammattilaisen?

Laatu? Ei. Kun arvioidaan jonkun ammattilaisuutta, työn taso ei ole ratkaiseva. Ja kuka sitäkin on valtuutettu arvioimaan? Miten sitä voi objektiivisesti mitata? Kuviota mutkistaa vielä sekin, että aikalaiset eivät tiedä, mitä myöhemmin arvostetaan (vrt. Van Gogh).

Koulutus? Ei. Varsinkin pop/rock/iskelmälaulajilla ei yleensä ole muodollista musiikin tutkintoa. Oopperalaulajilla ym. se voi olla tavallisempaa, mutta ei pelkkä tutkinto kenestäkään ammattilaista tee. Kun paperit on saatu, täytyy vielä laulaa.

Toimeentulo? Ehkä. Vaikeaa on Ville Valon tai Jari Sillanpään ammattilaisuutta kiistää, sen verran paljon he laulamisellaan tienaavat. Toisaalta, jos he lakkaisivat ottamasta maksua laulamisestaan, lakkaisivatko he olemasta ammattilaisia?

Intohimo laulamiseen. Ei. Ammattilainen voi olla ilman intohimoa, ja laulaa pelkästään bisneksen vuoksi. Ja moni, jolla on intohimoa laulamiseen, pääsee toteuttamaan sitä vain suihkussa ja karaokessa.

Kokopäivätoimisuus? Ei. Jos on päässyt tiettyyn asemaan, vähempikin voi hyvin riittää. Ei ole yksi tai kaksi rokkibändiä, jotka ovat suosioon päästyään keskittyneet seksiin ja huumeisiin, rokkenrollin jäädessä vähemmälle. Kokopäivätoimisuus ei toisaalta takaa sitä, että kukaan kiinnostuisi tuotoksista.

Mikä sitten? Itse tarjoaisin oikeastaan vain yhden kriteerin: Tunnetaanko kyseinen henkilö laulajana?

Laulaja on siis sellainen, joka laulajana tunnetaan. Hän on ammattilainen. Hän tuottaa musiikkia ja hänen musiikkiaan kuunnellaan. Kaikki eivät tietenkään tykkää, mutta ei tarvitsekaan. Oma yleisö löytyy, ja se riittää. Ja nekin, jotka eivät tykkää, joutuvat myöntämään, että näyttäisi olevan joitakin, jotka tykkäävät.

Että tämmöinen pitkä sepustus, näin yön hetkinä. Eri mieltäkin saa olla ;)

Luciano Sillanpää kirjoitti:

Tuo laulaja-rinnastus on mielenkiintoinen. Ja onhan laulaminen eräs taiteen laji sekin...

Mikä tekee laulajasta ammattilaisen?

Laatu? Ei. Kun arvioidaan jonkun ammattilaisuutta, työn taso ei ole ratkaiseva. Ja kuka sitäkin on valtuutettu arvioimaan? Miten sitä voi objektiivisesti mitata? Kuviota mutkistaa vielä sekin, että aikalaiset eivät tiedä, mitä myöhemmin arvostetaan (vrt. Van Gogh).

Koulutus? Ei. Varsinkin pop/rock/iskelmälaulajilla ei yleensä ole muodollista musiikin tutkintoa. Oopperalaulajilla ym. se voi olla tavallisempaa, mutta ei pelkkä tutkinto kenestäkään ammattilaista tee. Kun paperit on saatu, täytyy vielä laulaa.

Toimeentulo? Ehkä. Vaikeaa on Ville Valon tai Jari Sillanpään ammattilaisuutta kiistää, sen verran paljon he laulamisellaan tienaavat. Toisaalta, jos he lakkaisivat ottamasta maksua laulamisestaan, lakkaisivatko he olemasta ammattilaisia?

Intohimo laulamiseen. Ei. Ammattilainen voi olla ilman intohimoa, ja laulaa pelkästään bisneksen vuoksi. Ja moni, jolla on intohimoa laulamiseen, pääsee toteuttamaan sitä vain suihkussa ja karaokessa.

Kokopäivätoimisuus? Ei. Jos on päässyt tiettyyn asemaan, vähempikin voi hyvin riittää. Ei ole yksi tai kaksi rokkibändiä, jotka ovat suosioon päästyään keskittyneet seksiin ja huumeisiin, rokkenrollin jäädessä vähemmälle. Kokopäivätoimisuus ei toisaalta takaa sitä, että kukaan kiinnostuisi tuotoksista.

Mikä sitten? Itse tarjoaisin oikeastaan vain yhden kriteerin: Tunnetaanko kyseinen henkilö laulajana?

Laulaja on siis sellainen, joka laulajana tunnetaan. Hän on ammattilainen. Hän tuottaa musiikkia ja hänen musiikkiaan kuunnellaan. Kaikki eivät tietenkään tykkää, mutta ei tarvitsekaan. Oma yleisö löytyy, ja se riittää. Ja nekin, jotka eivät tykkää, joutuvat myöntämään, että näyttäisi olevan joitakin, jotka tykkäävät.

Että tämmöinen pitkä sepustus, näin yön hetkinä. Eri mieltäkin saa olla ;)

Lue lisää

Taiteen arvioimisessa on vaikea olla objektiivinen ja sanoisin että lähes mahdottomuus aina kritiikki on viitteenomaista siksi on hyvä saada monelta eri ihmiseltä lausunto..koulutus eli se että olet päässyt taidekouluun antaa viitettä siihen että sinulla on oikeasti lahjoja alalle eikä se jää vain omaksi näkökulmaksi..siinä idolsikisassa en verrannut laulua sen kummemmin taiteeseen vaan lähinnä lahjakkuuteen. Huomasi selvästi että monilla ihmisillä siinä kisassa heistä tuntui että osaavat laulaa mutta todellisuus oli toista. Sitten oli niitä joilla oli lahjoja mutteivat olleet kehittäneet itseään laulutunnein äänenmuodostamisineen. Eli tähän esimerkkiin verraten voi soveltaa myös piirtämisen/värisilmän etc. lahjaan todellinen lahjakas taiteilija menee koulutukseen ja pyrkii kehittämään itseään eikä ole useinkaan valmis etteikö olisi uutta opittavaa ja pyrittävää. Sanoisin että taiteen ulkoinen puoli tulee lahjakkuudesta ja tekniikan kehittämisestä ja sisäinen osuus elämänkokemuksesta ja näkemyksestä.
Myös laajan kulttuurituntemuksen omaksuminen on ehdoton edellytys.

Henriikka kirjoitti:

Taiteen arvioimisessa on vaikea olla objektiivinen ja sanoisin että lähes mahdottomuus aina kritiikki on viitteenomaista siksi on hyvä saada monelta eri ihmiseltä lausunto..koulutus eli se että olet päässyt taidekouluun antaa viitettä siihen että sinulla on oikeasti lahjoja alalle eikä se jää vain omaksi näkökulmaksi..siinä idolsikisassa en verrannut laulua sen kummemmin taiteeseen vaan lähinnä lahjakkuuteen. Huomasi selvästi että monilla ihmisillä siinä kisassa heistä tuntui että osaavat laulaa mutta todellisuus oli toista. Sitten oli niitä joilla oli lahjoja mutteivat olleet kehittäneet itseään laulutunnein äänenmuodostamisineen. Eli tähän esimerkkiin verraten voi soveltaa myös piirtämisen/värisilmän etc. lahjaan todellinen lahjakas taiteilija menee koulutukseen ja pyrkii kehittämään itseään eikä ole useinkaan valmis etteikö olisi uutta opittavaa ja pyrittävää. Sanoisin että taiteen ulkoinen puoli tulee lahjakkuudesta ja tekniikan kehittämisestä ja sisäinen osuus elämänkokemuksesta ja näkemyksestä.
Myös laajan kulttuurituntemuksen omaksuminen on ehdoton edellytys.

Lue lisää

Jatkaisin vielä tuota laulaminen-kuvataide rinnastusta. En ehkä tehnyt tarpeeksi selväksi, että luettelemani asiat sopivat mielestäni myös kuvataiteeseen.

Kuka siis on ammattitaiteilija, "oikea" kuvataiteilija?

Töiden tasoa, koulutusta, toimeentuloa, intohimoa ja kokopäivätoimisuutta ei mielestäni voi pitää minään kriteerinä sille, onko joku "oikea" taiteilija vai ei. Kieltämättä nämä asiat usein liittyvät taiteilijan menestykseen, mutta kriteereistä ei silti mielestäni ole kyse. Perustelut voit lukea aiemmasta viestistäni, ne soveltuvat myös kuvataiteeseen - samoin kuin vaikkapa kirjallisuuteen.

Tunnut pitävän muodollista koulutusta kovassa arvossa. Itse olen enemmänkin sitä mieltä, että kaikki opiskelu on viime kädessä itseoppimista - olipa oppimisen puitteet sitten Kankaanpään taidekoulu, Kuvataideakatemia, Turun piirustuskoulu, Limingan taidekoulu, Vapaa taidekoulu tai pelkkä kirjasto ja oma työhuone. Koulu ei tee kenestäkään taitavaa, ja taitava voi olla ilman muodollista koulutusta. Myöskään siihen ei pitäisi liikaa kiinnittää huomiota, kuka tulee valituksi johonkin kouluun - onhan valinta kuitenkin viime kädessä vain muutaman ihmisen (valintaraadin) mielipide. Miksi juuri nämä muutamat ihmiset olisivat oikeutettuja arvioimaan, kenellä on lahjakkuutta ja kenellä ei? Miksi heidän mielipiteensä olisi ehdottomasti oikeampi kuin jonkun toisen? (huom: En sano tätä katkeruuttani. En ole pyrkinyt koskaan taidekouluun, enkä pidä itseäni lainkaan taiteilijana. Olen muuten vain alueesta kiinnostunut.)

Mielestäni jokainen, joka tekee kuvataidetta ja asettaa töitään esille, on kuvataiteilija. Mitä laajemmin taiteilija tunnetaan, sen ammattimaisempana häntä voidaan pitää. Tästä ei kuitenkaan kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, kenen työt ovat pitkällä aikavälillä arvokkaimpia (jälleen esimerkki van Gogh).

Samoin keskustelu siitä, onko jokin "taidetta", "viihdettä" vai "näennäistaidetta", on mielestäni täysin tarpeetonta. Kuka senkin määrittelee, mikä kuuluu mihinkin luokkaan? Kaikki, mikä asetetaan taiteen nimissä esille, on taidetta. Sillä siisti, eikä asiaa tarvitse tehdä sen monimutkaisemmaksi. Se on sitten eri asia, mistä kukakin tykkää ja mistä ei.

Luciano Sillanpää kirjoitti:

Jatkaisin vielä tuota laulaminen-kuvataide rinnastusta. En ehkä tehnyt tarpeeksi selväksi, että luettelemani asiat sopivat mielestäni myös kuvataiteeseen.

Kuka siis on ammattitaiteilija, "oikea" kuvataiteilija?

Töiden tasoa, koulutusta, toimeentuloa, intohimoa ja kokopäivätoimisuutta ei mielestäni voi pitää minään kriteerinä sille, onko joku "oikea" taiteilija vai ei. Kieltämättä nämä asiat usein liittyvät taiteilijan menestykseen, mutta kriteereistä ei silti mielestäni ole kyse. Perustelut voit lukea aiemmasta viestistäni, ne soveltuvat myös kuvataiteeseen - samoin kuin vaikkapa kirjallisuuteen.

Tunnut pitävän muodollista koulutusta kovassa arvossa. Itse olen enemmänkin sitä mieltä, että kaikki opiskelu on viime kädessä itseoppimista - olipa oppimisen puitteet sitten Kankaanpään taidekoulu, Kuvataideakatemia, Turun piirustuskoulu, Limingan taidekoulu, Vapaa taidekoulu tai pelkkä kirjasto ja oma työhuone. Koulu ei tee kenestäkään taitavaa, ja taitava voi olla ilman muodollista koulutusta. Myöskään siihen ei pitäisi liikaa kiinnittää huomiota, kuka tulee valituksi johonkin kouluun - onhan valinta kuitenkin viime kädessä vain muutaman ihmisen (valintaraadin) mielipide. Miksi juuri nämä muutamat ihmiset olisivat oikeutettuja arvioimaan, kenellä on lahjakkuutta ja kenellä ei? Miksi heidän mielipiteensä olisi ehdottomasti oikeampi kuin jonkun toisen? (huom: En sano tätä katkeruuttani. En ole pyrkinyt koskaan taidekouluun, enkä pidä itseäni lainkaan taiteilijana. Olen muuten vain alueesta kiinnostunut.)

Mielestäni jokainen, joka tekee kuvataidetta ja asettaa töitään esille, on kuvataiteilija. Mitä laajemmin taiteilija tunnetaan, sen ammattimaisempana häntä voidaan pitää. Tästä ei kuitenkaan kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, kenen työt ovat pitkällä aikavälillä arvokkaimpia (jälleen esimerkki van Gogh).

Samoin keskustelu siitä, onko jokin "taidetta", "viihdettä" vai "näennäistaidetta", on mielestäni täysin tarpeetonta. Kuka senkin määrittelee, mikä kuuluu mihinkin luokkaan? Kaikki, mikä asetetaan taiteen nimissä esille, on taidetta. Sillä siisti, eikä asiaa tarvitse tehdä sen monimutkaisemmaksi. Se on sitten eri asia, mistä kukakin tykkää ja mistä ei.

Lue lisää

Olet oikeassa minä tosiaan arvostan "muodollista" koulutusta jossa toki aina kaikki perustuu itse oppimiseen ei edes taidekoulussa tehdä kaikkea valmiiksi oppilaille mutta se antaa puitteet perusopinnoille väriopista, taidehistoriasta, kuvanveistosta etc. kukaan ei ole seppä syntyessään vaikka lahjoja olisikin niitä täytyy aina kehittää. Ensin opetellaan miten siivet toimii; pienet linnunpoikasetkin räpistelevät ensin sitten vasta lähdetään lentoon ei toisinpäin ;)
Kävin tässä taannoin yhdessä harrastelija näyttelyssä ja olen toki yhden harrastelijanäyttelyn jyryttänytkin- työt olivat suoraan sanottuna kaikki raakileita joita olisi pitänyt vielä työstää. Usko hänellä oli kova mutta tyyli oli erittäin harrastelijamainen. Hän oli yrittänyt tehdä realistisia kasvokuvia mutta epäonnistui värien käytössä, siveltimen vedot olivat heikkoja ja omaa tyyliä ei ollut muodostunut...tämän voi sanoa pitkän taidekokemuksen kautta (... mikäli olet ollut paljon taiteen kanssa tekemisessä niin siihen tulee selkeä näppituntuma kuten jokaiselle ammattilaiselle omalla alallaan- toki joskus voi rajan veto olla hankalaa-tasoja kun on paljon ja eri tyylejä)..lisäksi hämmästyin hänen vähäistä kulttuuritietämystä ..ja myös ensimmäinen ihminen jonka olen kuullut haukkuvan Schjerfbeckin töitä (vaikka itse ei yltänyt lähellekään samaan tasoon enkä hänenä olisi tuollaista kehdannut edes suustani päästää vaikkei töistä sinänsä välittäisikään tunnetasollaan luulisi arvostavan hänen korkeata taiteellista tasoaan)varsinkin loppuajan, joissa ainakin minua koskettaa ihmisen ajan pikkuhiljainen loppuminen jolloin meistä ei kenestäkään jää kuin pieni aavistuksellinen herkkä veto kankaalle...
Se että ymmärtää taiteen perusolemuksen(toki taiteella voi olla erilaisia pyrkimyksiä oli kyse sitten ekspressionismista, käsitetaiteesta, surrealismista jne.) voi myös ymmärtää mikä tekee harrastelijasta taiteilijan..
Tämän vuoksi sekä taiteilijoille että maallikoille olisi hyväksi laaja taidehistorian tuntemus..vaikka vain saadakseen näyttelyistä enemmän irti kun pääsee asian sisälle.