En olis IKINä uskonu että netin kautta vois löytyä joku, johon voi oikeesti ihastua. Tai en ainakaan minä.. Mutta niin vaan kävi. Ensiks kirjoteltiin muutama kerta sähköpostilla, sit soitettiin pari kertaa ja sovittiin tapaamisesta. Kun tavattiin, multa lähti saman tien jalat alta ja niin myös poikaystävältäni. siitä tapaamisesta asti ollaan oltu kun paita ja peppu. Noin neljä kuukautta. Ollaan erittäin onnellisia, umpirakastuneita voisin sanoa ja tulevaisuuttakin jo hiljakseen pohdittu.
Niille joilla on käyny huonommin, voin vaan sanoo että sen oikean löytyminen tätä kautta on oikeesti ihan mahdollista ja onnee etsimiseen. Se etsiminen saatetaan palkita todella ihanasti. Ja niille myös jotka on jo toisensa löytänyt paljon onnea tulevaisuudellenne! =)
Niille joilla on käyny huonommin, voin vaan sanoo että sen oikean löytyminen tätä kautta on oikeesti ihan mahdollista ja onnee etsimiseen. Se etsiminen saatetaan palkita todella ihanasti. Ja niille myös jotka on jo toisensa löytänyt paljon onnea tulevaisuudellenne! =)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaikille ei käy niin. Osa jää koukkuun treffi-ilmoihin tai galleriaan, ja jatkaa etsimistä=valppaana oloa, kun itsetunto on noussut huomion saamisesta ja onnistumisen kokemuksesta?
Nälkä kasvaa syödessä ja se vielä parempi voi odottaa postilaatikossa minä hetkenä tahansa...
Itse en osaa uskoa verkko-onnistumisiin ja sulosanoihin kuin parin prosentin verran.Osahan pyörii täällä kuin ammattilaisdeittaajat :)
Tääl on niin paljon valinnanvaraa,et aina tulee uus,parempi,kun eilinen ihastus,ja huomisesta ei taas tiedä,saatat saada postia vieläkin kiinnostavammalta tyypiltä,kierre on valmis.
Mutta kun aikas pyörit,jäljelle ehkä jää sittenkin se,,joka eniten kiinnostaa sua ja mikä tärkeintä,sä kiinnostat aidosti sitä!!!
Kyl tääl kannattaa katsastella kauemmin,ei tuu sit niitä pahoja lommoja sydämeen,kyl se oikee löytyy,kun jaksaa sitkeesti katella.Niitä monia ihania satuja sä varmasti saat kuulla kymmeniltä,mutta kyllä se aito ihminen sieltä eteen tulee jossain vaiheessa.Se joka ei runoile ja tarinoi,vaan toimii!!!
Sillä välillä,kun se sulle sopiva odotuttaa itteensä,kivahan niitä satuja ja tarinoita on lukea,niiltä ns. ammattideittailijoilta.
Tsemii vaan ja jaksamista kaikille!!!
Opettavaista ehkä. Mutta huonoja asioita ei kannata ahnehtia oppimaan.
Mieluummin sitä oppii kivoja asioita, niinku luottamusta ja intohimoa!
Itse tiedän ihastuneeni siitä, että muut ikään kuin lakkaavat olemasta. Kiitän siitä taidosta, koska raskastahan se on otsa hiessä hamuta kaikkea mikä liikkuu :) Mitäpä sitä kirjoittelemaan edes jollekulle, joka ei oikeesti kiinnosta. Elämää on ehkä vain yksi ja aika on melkoisen arvokasta, nääs nääs nääs.
Jospa se itsetunto(itsetuntemus)on jo korkealla.Tietää mitä haluaa,eikä halua muuta.
Yleensä niillä ihmisillä on selvillä joku tietyntyyppinen ihminen ja sitä etsitään.
Jos on selvillä mitä haluaa,miksi tyytyä muuhun,jos vaikka tästä netti-keitosta sellainen sattuma sattuisikin vaikka löytymään.Kuviot ja suunta selvillä,se toinen puolikas vain puuttuu,se jolle ne samat suunnitelmat ja kuviot sopii. Palat loksahtaa,kaikkien kanssa ei vaan yksinkertaisesti kolahda.
Ihastua ja rakastua,loppuuks se kesken jossain välissä,niinku vessapaperi kaupanhyllyltä.
Ne pahimmat pettymykset just tulee siitä kiireestä...kiire rakastua ja ...pettyä.
Siitä ei herran tähden ole kysekään.
Mut eihän silloin puhuta toiselle ihastumisesta, eikä jaeta henk.koht. asioita liioin. Kun ollaan haku päällä, sitä vain kertakaikkiaan koeajetaan ja mielellään esim. valehdellaan heti alussa, että en ole valmis parisuhteeseen. Tämä on toiselle viesti, että minusta ei sitten heru tämän enempää. :)
Kyllä nettideittailuunkin hyvät tavat kuuluu. Ja tässä tapauksessa ne saisivat olla tyylikkäitä ja johdonmukaisia valkoisia valheita ennemmin kuin todellisia valheet, jotka johtaa toista uskomaan, että tästähän on syntymässä jotain: "Mä oon tosi ihastunut suhun" jne.
Sitäpaitsi haloo, itsetunto on pikemminkin matalalla, jos ei kykene rauhoittumaan rakkausrintamalla, ei suinkaan korkealla. Palat loksahtaa kohdaalleen kymmeniä kertoja elämässä,varsinkin jos tekee toista fyysisesti mieli, kyse onkin siitä kykeneekö tuntemaan ketään kohtaan mitään ja kykeneekö itse rakastamaan ja kehittymään, vai tarvitseeko jatkuvaa huomiota muilta, ei toisen piirteistä tehdä minut hiton tyytyväiseksi.
sellaisilta, jotka sitä heti alussa ovat etsivinään. Minä olen vanha piika. Henkilökohtaisesti en tiedä sellaisista kiireistä mitään. :)
Tsemppii sit vaan vanhallepiijalle....
jospa se sullekkin löytys sellanen vannoutunu vanhapoika :)
Älä kovasti "tamppaa",mattopiiskalla ainakaan niitä vanhojapoikia,voip mennä vellit ja puurot niiltä pian sekasi :)
on taitolaji, johon mattopiiska ei mitenkään kuulu. Rontti.
Onnea sata kiloa!
Keskustelkaa jo valmiiksi se, jatkaako jompi kumpi paremman metsästystä netistä edelleen kun suhteenne normalisoituu. Toivottavasti ei.