Monta kertaa naimisissa

Sivusta totean, että minä ainakaan en ymmärrä myöskään noin toimivia miehiä. En ymmärrä miten ihminen onnistuu järjestämään tilanteensa sellaiseksi, että hänellä on lapsia useamman kanssa. Mä en kuitenkaan koe mitään suurta paheksuntaa, enkä koe tarvetta nimitellä. Lähinnä ihmettelen ja vähän säälin, sillä ei ole helpoa elämää.

Mä itse tunnen siis miehiä, joilla on lapsen parin kolmen naisen kanssa. En ainakaan tiedä tietäväni ketään, jolla olisi lapsi(a) neljän eri kumppanin kanssa. Tuo, että on lapsia kahdenkin kanssa, vaikuttaa aikamoiselta palapeliltä, varsinkin jos on eronnut molemmista, puhumattakaan siitä, jos on lapsi kolmen kanssa. Jo ihan se taloudellinen puoli on hyvin vaativa kuvio. Elatusmaksujen maksaminen kolmeen eri perheeseen on paljon kalliimpaa puuhaa kuin se, että ne kaikki kolme olisivat itsen kanssa samassa taloudessa. Samassa taloudessa olevat lapset menevät monelta osin samoilla kuluilla tai ainakin hieman jaetuilla kuluilla, kun taas kolme eri paikassa asuvaa kuluttavat paljon enemmän.

Vielä vaikeampi palanen on ajan jakaminen. Valtaosa eroperheiden lapsista kuitenkin on yhteishuollossa ja viettää vähintään joka toisen viikonlopun myös siellä etävanhemman luona. Mä tunnen yhden miehen, jonka yhden liiton lapset ovat miehen luon 50/50 ja toisen liiton lapsi joka toinen viikonloppu ja sitten on vielä kolmannesta parisuhteesta, joka asuu kauempana ja käy harvemmin. Jokainen arvaa, että sehän onnistuu harvoin, että kaikki olisivat yhtä aikaa hänen luonaan ja aikataulut muuttuvat usein. Lapset ovat tietenkin mustasukkaisia toisilleen, kun toiset saavat enemmän aikaa isältään ja sitten jos ovat yhtä aikaa, niin riitely on tavallista jne. Mä en tajua miten kukaan jaksaa sellasta. Mä luulen, että tuo tilanne olisi helpompi, jos olisi kaikkien lähivanhempi.