Säköhän kulkee 2 johdossa

Vaaleansinisessä piuhassa kulkee nollavaihe ja ruskeassa oikea vaihe ja kevissä sähkö joka on muutenvain vaiheessa.

Se kolmas on hätävara, että sähkö pääse pois jos tulee ongelmia.

Ne plussat ja miinukset kulkee muuten edes takas 50 kertaa sekunnissa. Mutta jos sitä kolmatta johtoa ei ole pistorasiassasi kytketty mihinkään, niin olet hengenvaarassa.

Älä kysele mitään, jonka voit helposti itse selvittää. Pliis...

Nimimerkillä
Ei avuton

sitä pitki liikku ne huolto ukot kiinasta

jotain linjaa niillekki pitää olla

marssilainen

Kolmas johdin on maa eli suojajohdin. Suomessa se kytkee laitteen kotelon maadoitettuun nollajohtimeen pääkeskuksessa (ns. nollaus). Vanhoissa talossa kytkentä tehdään jo pistorasiassa. Tällöin jos laitteen kuoreen tulee jännite korkea virta polttaa sulakkeen tai laukaisee johdonsuojan ja laite tulee vaarattomaksi.

Toisissa maissa (Tanska, Ranska, Italia, Espanja) johdin vie maaelektrodiin eikä nollajohtimeen. Tällöin tarvitaan vikavirtasuoja laitteen tekemiseksi vaarattomaksi.

Älä tee noin tyhmiä aloituksia jos et parempia keksi edes palstan aktivointiin pliis...

Sähkö ei sinänsä kulje mihinkään. Potentiaali hyppii ylös alas kuten hyppynaru ja luovuttaa energiaansa potentiaalierolla maita tai eri potentiaalissa olevaa vaihetta vasten. Virran sanotaan kulkevan mutta todellisuudessa naruista ei kulje mitään muuta kuin elektroneja edestakas (eivät kulu) ja liikkeessä olevien elektronjen määrä on yhtäkuin virta. (Tasavirralla tosin elektronit liikkuvat oikeastikkin anodin ja katodin välillä niin sanotusti paikasta toiseen.)

Se kolmas elikkö suojaamaksi nimetty on sama kuin sininen johdin joka on yhdistetty sähkölaitoksella generaattorin tähtipisteeseen jossa ei kulje virtaa elikkä nollapisteeseen kun siihen ei nouse jännite kuten taas nousee äärijohtimiin.
Siitä nimitys nolla,johdin joka on myös maadoitettu kuten generaattorin nollapiste

Asinantuntija
Sähkö , data, lämmitys, politiikka ja autot

Se kolmas johto on kapitalistien keksintöä, jotta voisivat myydä kalliimmalla. 😁

Tämän vuoksi voimalaitoksissa sähkö tuotetaan pääasiassa vierasmagnetoiduilla tahtigeneraattoreilla, joissa on automaattinen jännitteen säätö.

Jonka tähtipiste on maadoitettu joka on samssa potentilaalissa kun moola johdin ja suojammaadoitus

Esisonni

Tahtigeneraattorin magnetointi
muokkaa
Tahtigeneraattori magnetoidaan roottorin akselilla olevan apukoneen avulla. Tämä apukone on ulkonapainen vaihtovirtageneraattori, jonka tuottama sähkövirta tasasuunnataan ja johdetaan roottorin napoihin. Pienemmissä synkronigenerattoreissa samalla akselilla oleva tasavirtageneraattori on hyvin tavallinen magnetointivirran lähde. Vanhemmissa generaattoreissa magnetointivirran tasasuuntaus tehdään yleensä kommutaattorin avulla ja johdetaan liukurenkaiden kautta roottorille. Uudemmissa synkronigeneraattoreissa käytetään puolijohteita tasasuuntaukseen, akselin mukana pyörivä tasasuntaaja mahdollistaa rakenteen, jossa ei ole kuluvia liukurenkaita laisinkaan.

Automaattinen jännitteen ja loistehon säätö toimii siten, kun loistehon tarve verkossa kasvaa, lisätään virtaa apukoneen staattorille, jolloin myös magnetointivirta kasvaa ja generaattori tuottaa enemmän loistehoa. Loistehon tuotanto ylläpitää verkon jännitettä. Ilman verkon kuormitusta pyörivässä synkronigeneraattorissa magnetoinnin lisäys näkyy jännitetason nousuna. Loistehon tuotanto teoriassa ei vaadi energiaa generaattoria pyörittävältä voimakoneelta. Käytännössä suurentuneet virrat aiheuttavat häviötä ja siten tehontarpeen nousun.

Periaatteessa kuluttajan sytyttäessä hehkulampun (lisäten resistiivistä kuormaa), jossakin generaattorissa kasvaa samanaikaisesti generaattorin pyörittämisen voimantarve. Jos kuluttaja kytkee verkkoon jotakin, joka kuluttaa loistehoa, esim. kuormittamaton kolmivaihemoottori, periaatteessa kasvaa jonkin generaattorin loistehon tuotantotarve, vaikka energiantarve lisääntyykin vain siirtohäviöiden verran. Samoin, jos kuluttaja kytkee kapasitiivista kuormaa verkkoon loistehon tarve pienentyy, tällöin jonkin generaattorin on supistettava loistehon tuotantoa ja voimantarve lisääntyy vain siirtohäviöiden verran. Yleensä sähköyhtiöt ja suuret kuluttajat tuottavat loistehoa kondensaattoriparistoilla, joka on synkronigeneraattorien loistehon tuotantoa taloudellisempi tapa. Voimalaitoksissa synkronigeneraattorit yleensä lievästi alimagnetoidaan. Tällöin häiriöiden johdosta verkosta tippuvan synkronigeneraattorin napajännite ei kasva ryntäyksen seurauksena tolkuttoman suureksi. Induktiivisen tehon irrottaminen verkosta rasittaa kytkinlaitteita myös vähemmän.

Valtakunnan verkossa pienet sähkönkulutuksen muutokset kumoavat toisiaan ja kulutus on varsin tasaista. Valtakunnan verkossakin tarvitaan jonkin verran niin sanottua säätövoimaa eli energialähteitä, joissa pystytään nopeasti säätämään generaattorin pyörittämiseen tarvittavaa voimaa. Suomessa tällaisena säätövoimana käytetään vesivoimalaitoksia.

Magnetointivirralla pystytään säätämään myös tahtigeneraattorin loistehoa. Ylimagnetoimalla roottori eli käyttämällä suurempaa magnetointivirtaa kuin jännitteen ylläpitäminen vaatisi, saadaan tahtigeneraattori tuottamaan induktiivista loistehoa. On rakennettu myös synkronigeneraattoreita, jotka pyörivät verkossa reilusti ylimagnetoituna loistehoa tuottaen. Niissä on vain pieni sähkömoottori, joka antaa alkuvauhdin, jotta synkronikone saadaan tahdistettua verkkoon. Tämän jälkeen generaattori pyörii synkronimoottorina ja ylimagnetoituna tuottaa loistehoa. Tämän loistehon tuotantotavan on syrjäyttänyt kondensaattoriparisto.

Alimagnetoimalla synkronikoneen roottori saadaan kulutettua loistehoa. Tällöin synkronikone näkyy verkkoon päin induktiivisena, ts. loistehoa kuluttavana laitteena. Jos alimagnetointi on kovin rajua suhteessa koneen akselitehoon voi tapahtua tahdista tippuminen. Jos koneessa ei ole lainkaan magnetointivirtaa ylläpitäviä laitteita, mutta roottorin magnetointipiiri on oikosuljettu, tai säätövastuksen avulla yhdistetty, alkaa koneen jättämä generoida piiriin magnetointivirtaa. Sähköistyksen alkuaikoina heikkojen verkkojen aikaan liukurengasmoottori oli hyvin tavallinen voimakone, koska se voitiin käynnistää pienten sulakkeiden läpi. Liukurenkailta magnetointivirta johdettiin säätövastukseen, joka kierrettiin kiinni koneen kiihdyttyä käyttönopeuteensa. Joissain koneissa oli vielä erityinen oikosulkupala, jolloin hiiliharjat nostettiin ylös ja liukurenkaat oikosuljettiin käynnistysjakson päätteeksi. Tämän vuoksi liukurengaskone on hyvin helppo muuttaa generaattoriksi vaihtamalla säätövastus magnetointivirtalähteeksi.

Jotkin sähkölaitteet, kuten induktiomoottorit ja loistelamput kuluttavat loistehoa verkosta toimiessaan. Tällöin loistehon kulutus näkyy energiankulusta suurempana virrankulutuksena, ts. laite vaatii suuremmat sulakkeet, kuin pätötehon perusteella tulee. Energiaa ei kumminkaan kulu enempää, koska tehoa kulutetaan ja tuotetaan puolijakson aikana, summa on vasta pätöteho, tehojen itseisarvojen erotus on loisteho. Energia virtaa siis edestakaisin, joka puolijaksolla. Loistehon kulutus ilmoitetaan cos-arvona. Induktiomoottorille tyypillinen cos-arvo on 0,8, tällöin tehon puolesta laskettu esim. 10 A muuttuukin 10 A/0,8=12,5 A virraksi. Induktiomoottorin tapauksessa käyn

Meni jauhot suihin

Meni mmj asentaja lla jauhot suihin

Maadoitusjohdin eli se keltavihreä johdin on normaalitilanteessa tarpeeton esim. pesukoneen toiminnalle. Tilanteessa jossa maadoitusta ei ole ja varsinainen virtajohdin vahingoittuu eli paljas kuparijohdin koskettaa pesukoneen metallista runkoa aiheuttaa se kumitassujen päällä lepäävän pesukoneen metallirunkoon 230V:n jännitteen. Tuossa tilanteessa jos kosketat pesukonetta niin myös sinuun kohdistuu 230V:n jännite. Jos seisot paljain jaloin esim. kaakelilattialla tai kosket toisella kädellä esim. vesipatteriin niin lävitsesi kulkee sähkövirta joka hyvin pienenäkin voi aiheuttaa sydänkohtauksen ja kuoleman.

Jotta pesukoneen runko ei koskaan pääsisi tulemaan jännitteiseksi niin pesukoneen metallirunkoon on kiinnitetty keltavihreä maadoitusjohdin joka yhdistyy pistotulpassa pistorasian maadoitusliittimeen. Esim. johdon rikkoutuessa jännite ohjautuu maadoitusjohdinta myöden sähkökeskukseen ja lopulta sieltä maahan. Tälläisessa tilanteessa virran suuruus voi nousta niin suureksi, että pistorasiaa syöttävä sulake palaa sähkökeskuksessa. Maadoitusjohdin on aina kytkettynä eli siinä ei ole mitään katkaisijoita eikä sitä voi ottaa pois käytöstä ilman työkaluja muuta kuin irroittamalla laitteen virtajohto pistorasiasta.

Maadoituksen päätarkoitus on siis suojella sähkölaitteen käyttäjää sähköiskulta. Sillä on muitakin tarkoituksia esim. teollisuudessa vähentää mittalaitteiden virheitä, korroosiota yms. mutta se on eri jutun aihe.

Laite joka suojaa hyvin sähköiskuilta on vikavirtasuoja. Vikavirtasuoja voi kuitenkin toimia liiankin herkäst esim. kosteissa tiloissa olevien pesukoneiden tapauksissa ja laukaista virran pois päältä kun pesukoneen pintoihin tiivistyy kosteutta saunomisen tai suihkuttelun jäljiltä.

Sökö sökö söö.

Maadoitus tarkoittaa yleisesti sähkölaitteen kytkemistä muuntajan maahan kaapelin kautta, jolla on vähäinen vastus. PE on jännitteetön. Sähkö kulkee helpoimman kautta ja laukaisee vikavirtasuojan, kun se ei kuljekaan 0:n kautta. N on 3-vaiheen neljäs johdin. Vaiheiden välinen jännite on 400 V ja vaiheen ja nollan välinen 230V.

Niin ja sähköä tuodaan Ruotsista ja Virosta vain yhdellä johdolla.