Uimarin ei tarvitse olla pitkä

Eiköhän tuo ole ihan yleisesti maailmalla oleva käsitys, Suomessahan uinti kilpailulajina ei ole edes ns. kahvipöytäpuheissa aiheena.

Lätkä, lätkä ja vielä vähän lisää lätkää, siinä suomalainen urheilukulttuuri. Paitsi maastohiihto neljän vuoden välein kun on talviolympialaiset.

Mikään mahdottomuus ei ole 165 cm varrella ja 39 jalalla voittaa 200 metrin perhosen olympiakulta. Mutta kyllä se käytännössä on vain vaikeampaa kuin 30 senttimetriä pidemmälle kaverille, koska se pitempi kaveri on sukelluksesta aina 30 senttimetriä edellä.

Tai toisinpäin sanottuna, ei siitä lyhyydestä varsinaisesti ole hyötyäkään.

Sama kuin puhutaan maratoonareista. Ei ole olemassa mitään maratoonarin vartaloa. Ylipainoiset juoksevat maratoneja, bodarit juoksevat maratoneja ja alaraajattomat kelaavat maratoneja. Mutta kun mennään paljon alle 2:40 loppuajan, siinä tietynlainen vartalotyyppi alkaa korostua.

Sama uinnissa, uinti sopii kaikille vartaloille ja kansallisissa masterseissa on paljonkin eri mittaisia ja mallisia ihmisiä. Mutta, kun mennään kapeampaan otokseen eli arvokisojen finaalieriin, tietyt piirteet korostuvat: pitkä selkä, liikkuva nilkka, iso jalkaterä, iso kämmen ja ennen kaikkea pitkä syliväli.

Tiukat spiidut on hyvät takaamaan vauhdin. Ja pääsee vessaan.