Asuimme yhdessä vuoden ja kaikki meni hyvin, yhtäkkiä mies sanoi että haluaa omaa aikaa ja muutimme erilleen. Parin viikon päästä tästä mies sanoi että rakastaa minua eikä halua elää ilman minua ja palasimme yhteen, asuimme kyllä edelleen erillään. Nyt kesällä muutimme taas yhteen ja kaikki on ihan ok, mutta tuntuu että jokin puuttuu. Rakastan miestäni aivan hirveästi ja hänkin rakastaa minua. Ainut suuri ongelma on se, että mies ei ain osaa ottaa minua huomioon. Hän "unohtaa" minut välillä, kun esim. tekee jotain suunnitelmia. Esim. meidän piti lähteä käymään yhdessä tapahtumassa ja mieheni vanhempien luona. Mieheni soitti vanhemmilleen ja kävi ilmi että mieheni isä halusi kanssa tapahtumaan ja oli suunnitellut itselleen ja miehelleni sen päivän silleen että ne kävis kaikissa muissakin paikoissa yms. (mieheni isä ei tiennyt että minäkin olen tulossa mukaan) ja mieheni suostui tähän. Vasta puhelun loputtua hän tajusi että minunkin piti tulla mukaan. Tällä tavalla hän unohtaa minut ja asiasta on tullut hänelle niin iso asia että esim. tuon tapahtuman jälkeen hän itki monta tuntia sitä miten paska mies hän on. Kyllähän minäkin siitä suutuin, mutta se ei mielestäni ole niin kauhean vakava asia, ainakaan vielä. Uskon että asia korjaantuu ajan myötä. Hän taas pelkää että "jos nyt rakastan sinua ihan hirveästi enkä muista sinua välillä niin mitä tapahtuu tulevaisuudessa kun rakkaus varmaan hiipuu ainakin vähäsen - unohdanko sinut kokonaan?"
Tämän tapahtuman jälkeen mieheni myös ehdotti että eroisimme, koska ei halua että minä joudun kärsimään...
Mitä tässä nyt pitäisi ajatella tai tehdä. Minä en halua luovuttaa, miehessäni voisi olla pahempiakin vikoja ja uskon että asia korjaantuu aikanaan. Toisaalta pelkään että hän haluaa minusta eroon ja yrittää tuolla tavalla sen tehdä... toisaalta hän vannoo rakkauttaan ja uskon että hän on "hulluna" minuun...
Jos joku vana osaisi auttaa niin olisin ikuisesti kiitollinen...
Tämän tapahtuman jälkeen mieheni myös ehdotti että eroisimme, koska ei halua että minä joudun kärsimään...
Mitä tässä nyt pitäisi ajatella tai tehdä. Minä en halua luovuttaa, miehessäni voisi olla pahempiakin vikoja ja uskon että asia korjaantuu aikanaan. Toisaalta pelkään että hän haluaa minusta eroon ja yrittää tuolla tavalla sen tehdä... toisaalta hän vannoo rakkauttaan ja uskon että hän on "hulluna" minuun...
Jos joku vana osaisi auttaa niin olisin ikuisesti kiitollinen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluaisin kommentoida tuota "unohtamista". Sitä sattuu parhaimmillekin :)
Minun mielestäsi mies ei ole paska, vaikka unohtaakin aiemmat suunnitelmat hetkeksi. Sitä todellakin sattuu, niin pari- kuin kaverisuhteissa. Me olemme ihmisiä, ei koneita eikä kaikkea yksinkertaisesti voi muistaa. Turhaa hänen on potea siitä ylimääräistä huonoa omatuntoa tai pahaa mieltä, hän ei loukannut sua tahallaan. Vahinko tuo oli, ja niitä sattuu. Hän selkeästi kuitenkin rakastaa sua, kerta itki tuosta ja katu aiheutettua paha mieltä sinulle.
Tilanne olisi huomattavasti pahempi, jos miehesi ei edes potisi pahaa mieltä tuommosesta. Tai jos hän tahallaan vaihtaisi suunnitelmia tai aiheuttaisi sinulle pahaa mieltä tieten tahtoen.
Kerro miehellesi, ettei tuommonen kaada maailmaa. Hän on ehkä unohtuvainen ja hajamielinen luonteeltaan? Minä ainakin olen, on usein käynyt niin että olen luvannut mennä kaverin luo kahville ja sitten unohtanut sen ja tehnyt muita suunnitelmia. Olen tällainen hajamielinen höpsö, jolla on hyvä mutta lyhyt muisti :)
Sinä tiedät nyt, että miehesi ei aina muista kaikkea suunnitelmia tai lupauksia, joten voit toimia sen mukaisesti. Ei rakkaus tai suhde ole menetetty tuon takia.
Olette olleet pitkään yhdessä? Jospa miehelläsi on kriisi meneillään. Itse olen nainen joka kävi kriisin suhteessa läpi. Ensimmäinen vuosi parisuhteessani oli melkoista tunteiden paloa ja intohimoa, sitten kun suhde tasaantui ja vakiintui tuli tyhjyyden ja tylsyyden tunne. Tässäkö tämä nyt on? Ajattelin etten rakasta miestä koska suhde ei ollut enää samaa kuin alussa. Etäisyyden ottaminen sai minut huomaamaan että rakastin häntä oikeasti. Hyväksyin sen että koko ajan ei voi olla ilotulitusta kun kuitenkin oli niin hyvä olla lähes koko ajan. Tajusin että aito rakkaus on tasaista, turvallista ja hauskaa ei vuoristorataa, itkua ja tulivuorenpurkauksia jatkuvasti. Voisiko olla että hän juuri nyt käy läpi tällaista kriisiä?
Voisihan se pientä kriisinpoikastakin olla... Miten teillä nykyään menee, pitäisikö minun pelätä että hän vielä jättää minut. Ollaan keskusteltu asiasta, mutta pelkään edelleen että hän laittaa suhteen poikki. Toivottavasti pääsen tunteesta joskus eroon. Olisiko sinulla mitään neuvoja miten minun pitäisi käyttäytyä tai mitä minun pitäisi tehdä ,että en pahenna ainakaan tilannetta?
parasta, jos olisit vaan oma itsesi. Mielestäni ei ole kovin hyvä asia suhteelle, jos toinen joutuu koko ajan miettimään mitä voi tehdä ja mitä ei. Tietenkin yksi asia, mitä kannattaa välttää, on se, että syyllistäisit miestäsi tuollaisista unohduksista, jos ne kerran aiheuttavat tuollaisia itkukohtauksia (eli miehesi ilmeisesti todella katuu unohdustaan).
tämä vastaus tulee vähän myöhään mutta toivottavasti vielä luet tämän eli nykyään meillä menee hyvin. Yritä antaa hänelle etäisyyttä jota hän mahdollisesti tarvii. Tiedän että se on vaikeaa, yritä löytää itsellesi jotakin uutta elämääsi mikä veisi aikaasi paljon, jokin uusi harrastus vaikkapa. Helpottaisi sinunkin oloasi varmasti jokin uusi juttu. Jos hän laittaa suhteenne poikki ei sille voi sitten mitään, minutkin on joskus jätetty ja tiedän että se sattuu mutta ajan kanssa siitäkin pääsee yli ja elämä jatkuu. Kuten tuo aikaisempikin neuvoi niin ole vain oma itsesi kaikesta huolimatta mutta älä ainakaan takerru...toivon parasta teille!Jos hän sinua oikeasti rakastaa niin hän ei jätä sinua vaikka nyt empisikin ja olisikin epävarma tunteistaan. Uskon siihen että oikea aito rakkaus kestää tällaisetkin kriisit