Kuten vuosikymmeniä sitten, niin tänäkin keväänä kun meri aukesi, vetäen meren ihmiset puoleensa mangneetin tavoin. Silloin ennen, hyvinä vaiko huonoina aikoina, kun ne tulivat valko- ja mustakylkiset hinaajat apumoottoreineen toimiin ja tehtäviinsä merialueelle. Silloin me tunsimme ne silhueteista jo kaukaa, vaikka tunnuksia emme vielä odottaneet. Ja heräsi myös kateellinen kaukokaipuu, niille pojille jotka olivat rohkeina kiivenneet rahtilaivan kannelle, otettuaan pestin ensimmäisiin redille saapuviin laivoihin. Heille oli tie seikkailuihin auki, kaikille 7 merelle ja kyllähän me pojat kuuntelimme juttujaan. Lienevätkös kaikki sitten tosia, väliäkös hällä kun kuultavaa vain riitti. Ja todella silloin Perämeren pohjukka heräsi vilkkaaseen toiminnan eloon. Lastaavat laivat, proomut, puutavara lautat ja ennen kaikkea hinaajat, "kärpäsinä" ympärillään pyöri apumoottorit. Maailma oli silloin siinä, ilman televisiotakin, meidän poikaviikarien edessä. Niin rikkaana kuin se vain voi olla.Tänään kun katselee merta, se on alakuloisen autio ja tyhjä, rannoilla ei tuoksu terva eikä näy myöskään "rantojen miehiä ja naisia". Noita salaperäisiä veikkoja monine elämän tarinoineen. No juttu laitureiden läheisyydessä vielä luistaa, vaikka harvassa ovat enään ne, jotka muistavat valtavat mustakylkiset "onkut", jotka imivät sisäänsä sahojen tuotteita ja maasatehtaiden tonneja. Meri oli ääniä täynnä, joka huumasi kaikki meren miehet ja herätti jokaisessa terveen kaukokaipuun.
Muistatkos
martja
2395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No johas sulla nyt on asiaa, vähennä vähän tätä jeesusteluas... ei millään pahalla.
Ihan mukavaa,että joku palauttaa mieliimme kadonneen aikakauden. Tuijottele sinä vain,veetä,peetä ja saastaa.