en haluaisi loukata.

pikkuasioihin ei kannata koskaan takertua, kokonainen paketti on tärkein sanon minä. Jos tämä ihminen on rehellinen ja hyvä, kannattaa pitää kiinni. Kolmen lapsen äitinä ja 15-vuoden suhteen lopettaneena ei niin helposti löydä ihmistä lähelleen. Minä ainakin pelkäisin sitä mitä mahtaa naisen päässä tapahtua. Kihloissa kerran ollutkin on hankala tapaus, mitä tekee sitten pitkä avioliitto ja lapsia. Siinä on juttuja joita vaan ei voi taakseen helposti jättää.

toisaalta jos ajatuksesi ovat päätepisteessään ja et kertakaikkiaan näe suhteellenne tulevaisuutta; ei kannata valehdella itselleen liian kauaa. Vaikka olet kyllästynyt partneriisi, ole hänelle hyvä, hän luultavasti ansaitsee sen ja huono omatunto ei jälkeenpäin soimaa niin pahasti. Toivottavasti tajunnanvirrastani saa jotain selvää :)

etene pienin askelin.äläkä tee harkitsemattomia päätöksiä..koska et ole valmis vielä sitoutumaan niinkuin mies odottaa.puhu hänelle rehellisesti mitä tunnet, myös negatiiviset tunteesi.mikä ihastuttaa ja ärsyttää...kerro, mitkä asiat hänessä on hyviä ja mitkä asiat vielä askarruttaa.ja myös, ettet ole valmis menemään pidemmälle.ainakaan näin pian.niinkuin mies odottaa.sillä jos niin teet vain toisen toiveista tai siksi, että hän tulee lasten kanssa toimeen, niin olet loppujenlopuksi onneton. sinun pitää kuunnella omaa sydäntä ja anna itsellesi aikaa kypsyä suhteeseen. ja hän ymmärtää varmaan sinun kantasi, kun kerrot rehellisesti asiat, joita nyt olet tuonut esille.

että odotuksesi ovat liian kovat kariutuneen avioliiton jälkeen? Edellisen suhteen päättyessä sinullakin oli ehkä jossain aivojen kolkassa ajatus "ensi kerralla parempi mies". Ja nyt kun seuraavakaan ei ole "täydellinen", niin heti hälytyskellot soivat.

Et varmaan ole etsimässä tietoisesti mitään täydellistä miestä, mutta ehkä alitajuisesti? Ja kaikillahan on omat pikku vikansa, mutta ovatko ne ystävälläsi olevat sitten niin ylitsepääsemättömiä vikoja?

Kerroit vertailevasi häntä ex-mieheesi. Mitkä ominaisuudet sinua puolisossasi ärsyttivät? Onko näillä asioilla joku yhteys?

Kukkan tuskii eroaa toisen syömätavan tms. takia, mutta ehkä pelkäät alitajuisesti, että "uusi" on samanlainen etkä uskalla/voi jättää pikkuvikoja huomiota vaille.

Aluksi uusi suhde oli tietysti jännittävä ja mielenkiintoinen, mutta arki tulee eteen kaikissa suhteissa. Kumppanisi on vielä huomattavasti nuorempi kuin sinä ja häneltä puuttuu elämänkokemusta sinuun verrattuna. Anna hänelle mahdollisuus kehittyä rauhassa partnerina, myös seksipartnerina. Aika näyttää, jäättekö yhteen. Älä tee hätiköityjä päätöksiä.

Maailmassa on tolkuttoman monta miestä, jotka noin niinkun paperilla ruodittuna ovat ihan kivoja. Kivan näköisiä, kilttejä, ihan ok.... Silti ei vaan natsaa. Eikä tarvitsekaan! Jos ei ole kemiaa, niin ei ole kemiaa. Ei siinä tarvitse luetella minkä takia ei rakasta, jos ei rakasta. Kaikkiin ei vaan syty.

Et kai itsekään ajattele että kuka tahansa maailman hyvän näköisistä, luotettavista ja rehellisistä miehistä, jotka tulevat lasten kanssa toimeen, käy kyllä. Että ihan sama natsaako henkilökemiat, kunhan periaatteessa on ihan ok.

Haluatko viettää loppuelämäsi jonkun ihan ok:n kanssa vain siksi, että et osaa sanoa yksittäistä syytä sille, miksei nappaa, vain jotakin pikkuasioita? Jos rakastaisit, jaksaisit naureskella pikkujutuille, kun et rakasta, ne ärsyttävät.

Tietysti, jos sinusta on parempi olla ihan jonkun kanssa vaan kuin yksin, niin mikäs siinä. Jos taas haluat jakaa elämäsi valitsemasi miehen kanssa, älä jää seuraksi jollekulle vain siksi, ettet osaa sanoa hänelle mikset haluaisi olla.

"Tykkään hänestä ihmisenä tosi paljon mutta romanttiset ajatukseni hänestä ovat hävinneet.
Tuntuu että käytän häntä vain turhautumiseni ja
yksinäisyyteni helpottamiseen. "

Tuo oli ihan hiton hyvin sanottu. Sano sille tuo. Kerro myös tunteiden ailahteluista ja sano että et tunnu oikealta...Anna selitys mut ilman yksityiskohtia.

Saat sitten omassa rauhassasi selvitellä ajatuksiasi. Kyllä se aika sitten näyttää mihin suhteenne johtaa.

Itse kävin aivan samoja ajatuksia läpi edellisessä suhteessani. Usko pois, ei ne mihinkään katoa! Lisääntyvät vain.

Tulin sitten loppujen lopuksi samaan tulokseen, ihana tyyppi, mutta enemmän veljen kuin rakastajan roolissa.

Loppuhan siinä tuli. Tuli itkukin, kummaltakin, mutta hetken kuluttua olo helpottui. Ahdistus lähti ja yksinkään en jäänyt.

Vaikea tilannehan tuo on. Mutta vedätys varmasti sattuu mieheen enemmän kuin suorat sanat...

Noh, olen nuorempi, mutta tilanne tuntui kuitenkin aivan samalta...

Mukavampaa kesän jatkoa!