Ongelmani on se, että minussa on monia puolia joihin on helppoa tarttua, jos ajatellaan tätä hommaa kiusaamisen kannalta. On tullut koettua tämä homma henkilökohtaisesti työelämässä.
Koska yläaste meni ihan päin helvettiä koulukiusaamisen takia, niin päädyin huonolla todistuksella ammattikouluun. Jossa taas pärjäsin erittäin hyvin ja sain erittäin hyvän todistuksen, koska kukaan ei kiusannut ja oli oikeasti helppo opiskella. Monet opettajat ihmettelivät miksi en mennyt lukioon. Työelämässä tuli sitten vastaan lähinnä samanlaisia koulukiusaajia kuin yläasteella.
Unelmien työpaikka olisi sellainen, jossa saisi olla rauhassa. Tehdä työnsä ja lähteä kotiin. Joku arkistonhoitajan tyylinen työ voisi olla minulle passeli.
Koska yläaste meni ihan päin helvettiä koulukiusaamisen takia, niin päädyin huonolla todistuksella ammattikouluun. Jossa taas pärjäsin erittäin hyvin ja sain erittäin hyvän todistuksen, koska kukaan ei kiusannut ja oli oikeasti helppo opiskella. Monet opettajat ihmettelivät miksi en mennyt lukioon. Työelämässä tuli sitten vastaan lähinnä samanlaisia koulukiusaajia kuin yläasteella.
Unelmien työpaikka olisi sellainen, jossa saisi olla rauhassa. Tehdä työnsä ja lähteä kotiin. Joku arkistonhoitajan tyylinen työ voisi olla minulle passeli.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hoitoallalla saa töitä, mutta näytät olevan kiusaamismagneetti. Muulta osin opiskelisin inssiksi, mutta se on vain minä. Itse on selvitettävä mihin sopii, esim. tradenomiksi, jolla voi päästä kaupan kassalle ja tulla kiusatuksi. Olisko halpapalkka-ala restonomi sopiva?
Konetekniikan insinööreitä taitaa olla liikaa ja siksi vaikea työllistyä. Opiskelisin rakennusinsinööriksi jos joksikin insinööriksi mutta jos ei yhtään kiinnosta niin ei varmaan kannata. Eikö tradenomi pääse muualle kun kassalle? Miten niin kassalla kiusataan?
Ehkä kannattaa ensin haarukoida, pystytkö ylipäätään "aivot narikkaan" -hommiin, joissa ei saa käyttää päätään? Tämä tarkoittaa yleensä palvelualoja, jolloin olet erilaisten asiakkaiden toiveiden sekä työn ja työnantajan asettamien vaatimusten välissä päivästä toiseen, usein ihmishälinän keskellä nauttien pientä palkkaa huonoilla työsopimuksilla. Olet helposti korvattava, joten ei arvostusta.
Jotkus viihtyvät vaikka kaupan kassalla vuosikymmenet, mutta näin on rehellisesti sanottuna hyvin harvojen kohdalla.
Suunnitteluhommissa saa käyttää päätään ja yleensä viettää osan ajasta työhönsä uppoutuneena. Palkka on parempi ja työnantajan arvostus tulee usein osaamisen mukana.
MIten olisi kuljetusala? Voisi kuskata tavaraa ajellen autolla omassa rauhassaan? Ihmiskontateja olisi vain, kun noutaa/toimittaa paketteja varmistaen, että osoite on oikea. Tai niin kuvittelen.
Suunnittelutöitä pystyy tekemään kyllä kuka vain niin ihan samalla tavalla sitä on korvattavissa suunnittelutöissäkin. Meillä on tässä maassa no puolet porukasta korkeakoulutettuja. Ei se työnantaja yleensä arvosta yhtään sen enempää vaikka olisi minkälaista osaamista. Sanoisin että kannattaa kokeilla erilaisia hommia ja tehdä sitä mikä on omasta mielestä mielekästä hommaa.
eikös tavoitteen työnteosta ja omasta elämästäkin pitäisi olla jotain lisäarvoa ja hyvää toisille ihmisille ja maailmaan tuottavaa. Sellainen tavoite että saisi olla vain rauhassa on aika pelottava elämänfilosofia.
Työ/tehtävät, joita voi tehdä yksin tai etänä tarvitsematta turhaan pyöriä työyhteisössä? Yksinyrittäjyys?
Kannattaa välttää naisvaltaisia aloja ja korostetun hierarkisia paikkoja.