Olen keski-ikää lähestyvä mies ja ollut parisuhteissa aika suuren osan elämästäni ja tällä hetkellä taas sinkkuna. Olen aina tykännyt siitä, että elämässä ei tiedä mitä ja ketä eteen tulee ja voi pienimuotoisesti seikkailla. Tuollainen ei ole onnistunut parisuhteessa, vaan silloin elämä on melko tasapaksua ja yllätyksetöntä. Olen parisuhteissa ollessani ollut uskollinen aina, enkä ole edes flirttailut silloin muille. Monesti kuitenkin silloin haaveilin olevani sinkku, että elämässä olisi jännitystä ja vapautta.
Nyt sinkkuna jotenkin kaipaa toista vierelleen ja varsinkin kun voisi hyvällä omatunnolla harrastaa seksiä ilman kortsua. Lähes koko ajan on sellainen olo, että haluaa löytää jonkun edes vähäksi aikaa. Lyhyitä suhteita onkin ollut paljon. Viihdyn kyllä yksin, mutta jotenkin tuntuu ettei palikat ole kasassa elämässä. Joku voisi sanoa, että en vain ole löytänyt sitä oikeaa. Olen minä parikin kertaa, mutta aina tulee se kyllästyminen parisuhde-elämään jossain vaiheessa. Tuntuu, ettei ikinä ole hyvä, paitsi uuden suhteen alkuvaiheessa. Ehkä yritän elää aina sitä ensihuumaa vain ja sitten lopetan suhteen tai sabotoin tilanteen niin, että minut jätetään. Sillä tavalla ei tule niin paha fiilis, että satuttaisi toista.
Olen varmaan aika itsekäs ja paska ihminen. Pystyykö kukaan samaistumaan näihin fiiliksiin tai antamaan neuvoja miten tulisi elää?
Nyt sinkkuna jotenkin kaipaa toista vierelleen ja varsinkin kun voisi hyvällä omatunnolla harrastaa seksiä ilman kortsua. Lähes koko ajan on sellainen olo, että haluaa löytää jonkun edes vähäksi aikaa. Lyhyitä suhteita onkin ollut paljon. Viihdyn kyllä yksin, mutta jotenkin tuntuu ettei palikat ole kasassa elämässä. Joku voisi sanoa, että en vain ole löytänyt sitä oikeaa. Olen minä parikin kertaa, mutta aina tulee se kyllästyminen parisuhde-elämään jossain vaiheessa. Tuntuu, ettei ikinä ole hyvä, paitsi uuden suhteen alkuvaiheessa. Ehkä yritän elää aina sitä ensihuumaa vain ja sitten lopetan suhteen tai sabotoin tilanteen niin, että minut jätetään. Sillä tavalla ei tule niin paha fiilis, että satuttaisi toista.
Olen varmaan aika itsekäs ja paska ihminen. Pystyykö kukaan samaistumaan näihin fiiliksiin tai antamaan neuvoja miten tulisi elää?
Vastaukset 19
Vanhimmat
En pysty samaistumaan, mutta ehkä siksi en harrasta parisuhteita kun ajattelen et siinä vois käydä just noin. Itse oon varsin tyytyväinen sinkkuiluun :)
N
En voi samaistua, olen ollut parisuhteessa lähes koko aikuisikäni ja olen nytkin. "Uusi" suhteeni on kestänyt 13 vuotta, asumme erilleen. Takana on myös 27 vuoden avioliitto.
Ällöttää tollaset kukasta kukkaan pomppijat!
Nyt voit ottaa olutta ja nauttia oluesta eli kun tapaat naisen niin voi oluet jäädä eli nauti vielä kun voit
Ei se nainen kiellä niitä oluita jos ei oo jokapäiväinen olut. Nautitko sä oluesta enempi kun vaimosta makkarakeitosta leivoksista ja siitä nautinnosta? <3
"Nyt sinkkuna jotenkin kaipaa toista vierelleen ja varsinkin kun voisi hyvällä omatunnolla harrastaa seksiä ilman kortsua."
Ja pitkässä parisuhteessa ei voinut? Taisit sitten jäädä kiinni klassisesta provoilusta, vaikka muuten aika asiassa menikin aloitus.
Ehkä oli huonosti muotoiltu lause. Tarkootin, että kun on sinkku, niin KAIPAA toista vierelleen ja seksiä ilman kortsua. Sinkkuna ei kannata paljaalla vedellä.
Sä tarviit sellasen erityisen ystävän siis.
Voi voi kun sinä voisit olla se mitä oon etsinyt.
En pysty kerrassaan yhtään samaistumaan. Mutta yksi ystävämies sanoi aikoinaan, että sinkkuna ollessa haluaa parisuhteen ja parisuhteessa ollessa haluaa olla sinkku, hänellä oli levoton mieli.
Mielestäni aina voi olla vapaa, ja elämä merkityksellistä ja yllätyksellistä, myös parisuhteessa.
- Sheena
Hommata joku tasainen mummo ja istutte pihakeinussa kuunnellen suvituulen soittoa koivuin lehvästössä.
Käy kahvilassa syömässä kakkua.
Rennosti takakenossa?
"Olen aina tykännyt siitä, että elämässä ei tiedä mitä ja ketä eteen tulee ja voi pienimuotoisesti seikkailla. Tuollainen ei ole onnistunut parisuhteessa, vaan silloin elämä on melko tasapaksua ja yllätyksetöntä."
Olet ollut tekemisissä vääränlaisten ihmisten kanssa.
Syitä siihen voi vain spekuloida:
- Ehkä et ole tiennyt, millaisista ihmisistä ja suhteista pidät.
- Et ehkä ole uskonut, että toivomasi kaltaisia ihmisiä on olemassa.
- Et ehkä ole tunnistanut toivomasi kaltaisia ihmisiä, kun heitä on tullut vastaan.
Kukin noista kolmesta syystä vaikuttaa jo yksistään siten, ettet löydä toivomaasi suhdetta. Jos kaikki kolme pitävät paikkansa yhtä aikaa, on lähes varmaa, että tulet kärsimään tasapaksuudesta ja tylsistymisestä (tai vaihtoehtoisesti suhteen puuttumisesta) lopun elämääsi.
Tiedän mistä puhun. Elän nyt sellaisessa suhteessa, josta olen aina haaveillut. Toiveeni ja tavoitteeni ovat olleet erilaisia kuin sinulla, mutta metodi niiden ratkaisemiseksi toimii kaikenlaisia suhteita etsittäessä.
🦄
Seikkaile nyt niin et pilaa toisen elämää .
Neuvomatta paras, omahan tuo on elämäs. Elä kuten hyväksi katsot. En kuitenkaan voi samaistua, kun en ole jännityksen perässä menijä. Minä taas kaipaan vakaata toimivaa arkea yhden ihmisen kanssa.
Minusta kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu eri sävyjä, myls kyllästymisen hetkiä. Sekin on itsestä ja kumppanista kiinni miten ne hetket klaaraa. Ei mitenkään, jollei hyväksy ihmisten arkea ja arkimaisuutta. Jokainen on pohjimmiltaan tylsä, oman arkensa taaplaaja. Se hauskuus tuleekin ehkä toistensa ymmärtämisestä ja asenteista.
Jasu
Outo ajatus, ettei parisuhteessa voisi seikkailla. Uskoton ei tarvitse olla, mutta hyvä parisuhde on itsessään seikkailu!
Joten en tosiaan ymmärtänyt avauksesta yhtään mitään. Sorry.
Keski-iässäkin joutuu valitsemaan juoko viinaa ja tapaa naisia. Vai onko raittiina ja ilman naisseuraa.
Krapulat tietty ovat pahempia mitä nuorena.
t. viinamies
Keräilyharrastuksen lopettaminen on hankalinta ajan käydessä lahjomattomasti. Kyllä tää tästä lähtee kerran.