Kolmoishermosärky

Tuskallista

Hei! Onko täällä kukaan kärsinyt kolmoishermosärystä? Minulla on ilmeisesti sellainen tullut hieman epäonnistuneen hammasimplanttileikkauksen jälkeen. Hammaslääkäri ei asiaa myönnä, mutta sähköiskumaiset, järkyttävän kovat kipukohtaukset alkoivat heti leikkauksen jälkeen, kun puudutus oli ohi. Kipu tuntuu vasemman yläleuan hampaissa ja nenänpielessä, ja vetää samanpuoleiseen korvaan. En voi käsittää miten voi olla näin saatanallisen kova kipu edes olemassa!!?? Se ei kestä kauaa, mutta kipukohtauksia tulee pahimmillaan jopa 10 min välein. Töissä olen ollut, mutta nyt olen niin väsynyt että ajattelin jo mennä toiselle lääkärille ja pyytää jotain muuta lääkettä (sain tramadolia, ei auta) ja sairaslomaa pariksi päiväksi, että jos saisin nukuttua edes vähän.

Jos teitä on muita, niin miten ihmeessä selviätte?? Olen kuullut että tämä voi kestää jopa vuosia. Oletteko töissä, sairaslomalla, sairaseläkkeellä? Auttaako hermosärkyyn ylipäätään yhtään mikään lääke??

182

75851

Vastaukset

  • Luepa tuolta tietoa: http://www.migreeni.org/

    (->päänsäryn eri muotoja->kolmoishermosärky)

    Se kipu on ihan hirveetä. Usko pois tiedän tunteen. Kolmoishermosärystä sanotaankin, että se on varmaan hirvein kipu mitä voi olla vaan olemassa. Saa isot miehetkin itkemään. Itsellä tuota kipua oli vajaa 3 vuotta ja mun tapauksessa löydettiin syykin siihen mikä sitä aiheuttaa. Se voi todella kestää loppuelämän. Välillä voi olla pidempiäkin jaksoja ettei ole oireita. Kipuun eivät auta mitkään buranat tms. Jotkut ihmiset voivat saada lievitystä epilepsialääkkeinäkin käytettävistä lääkkeistä.

    Oletko menossa neurologille??

    • Käytän Lyrikaa hermosärkyyn, kun selkäleikkauksessa tuli hermojuurivaurio, se auttaa kun syö tarpeeksi suurta annosta


    • Mun sukulaisella on hortoninsyndrooma jonka silmään kohdistuva kipu vaikuttaa monta astetta pahemmalta kuin khr :0 jos yhtään lohduttaa. itellä pahimmat hammaskivut ja kaikki vissiin liittyy samaankasvohermo järjestelmään? Ungh


  • Ukillani on kolmoishermosärky, parhaiten siihen auttaa kannabis.

    Sativex-lääkevalmiste (joka on hyväksytty Kanadassa ja Englannissa) on kannabisuutetta ja tarkoitettu mm. hermokipujen hoitoon silloin kuin muut kipulääkkeet eivät auta. Lääkelaitoksen myönteistä päätöstä odotellessa muu ei auta kuin laittaa omat puskat pystyyn, tai vaihtoehtoisesti kärsiä pahimmista kivuista mitä ihmisellä voi olla.

    • Hei, kärsin itse myös kolmoishermosärystä ja olen huomannut myös saman, kannabis on ollut kaikista lääkkeistä paras. Ikävä kyllä täällä Suomen maassa ei taida olla laillista saada sitä kipulääkkeeksi, vai onko? Olen itse tällä hetkellä opiaattien kierteessä,silti vain harva lääke on auttanut edes jonkin verran.. :( En tue "huumausaineita" mutta kahesta pahasta kannabis olisi minulle itselleni paras.
      Hyvää joulun aikaa kaikille.


    • Höpö höpö luoja mitä paskaa...Minulla on kolmoishermosärky neurontin ja opiaatti ei kipua.


    • Tuikki2 kirjoitti:

      Höpö höpö luoja mitä paskaa...Minulla on kolmoishermosärky neurontin ja opiaatti ei kipua.

      Tuikki2: Kannattais ehkä lukea jotain tästä sairaudesta ennekuin arvostelee!!!
      Esim. itselläni ei MITKÄÄN lääkkeet tai yhdistelmät auta...ainoastaan nyt kolmatta kertaa tehtävä elektrokoagulaatio...on aina vienyt kivun pois noin kolmeksi vuodeksi.


    • titta101 kirjoitti:

      Tuikki2: Kannattais ehkä lukea jotain tästä sairaudesta ennekuin arvostelee!!!
      Esim. itselläni ei MITKÄÄN lääkkeet tai yhdistelmät auta...ainoastaan nyt kolmatta kertaa tehtävä elektrokoagulaatio...on aina vienyt kivun pois noin kolmeksi vuodeksi.

      Hei! Minä kieriskelen 8.tta vuotta helvetillisessä kolmoishermokivussa. Elektrokoagulaatio,joka tehtiin,meni pieleen ja kivut pahenivat,sitä ei kannata enää yrittää.Tehtiin janetta leikkkaus, putsattiin kolmoishermorunkoa painanavia suonia. opiaateista ainoastaan dolmed(metadon) saattaa auttaa hermokipuun,minulla ei auta,eikä epilepsialääkkeet. Jouluk.2013 minulle asennettiin magneettistimulaattori laitteet, ei ainakaan vielä ole apua ollut vaikka kuinka yritän olla positiivinen. NIIN ETTEI HERMOKIPU AVANNOSSA PARANE!


  • Minulla oli kolmoishermosärky muutama vuosi sitten. Kävin hammaslääkärillä kolme kertaa ja terveyskeskus lääkärillä kaksi kertaa ja ei löytynyt apua. Menin kirjastoon ja luin lääkärikirjasta kohdasta oireet. Menin taas lääkäriin ja sanoin lekurille että on kolmoishermosärky, hän katsoi vähän epäilevästi mutta kun kysyi oireet niin uskoi loppujen lopuksi ja antoi lääkettä nimeltä neurotol slow 100mg. Illalla otin 2 ja aamulla 2 niin alkoi heti auttaa. Kannattaa kokeilla, ei sitä kipua jaksa kuunnella kukaan!!!

    • nuo lääkkeet kuten neurotol slow eivät auta akuuttiin kipuun. Voi viedä viikkojakin ennenkuin vaikutusta on... hyvä jos sulla toimi!


    • Minulla on myös kolmoishermosärky. Ensimmäisenkerran kaksivuotta sitten alkoi 7.1.15 hammaslääkärin jälkeen. Olin viikon sairaalassa 4 yöyä ja päivää nukkumatta.. sitten yksi yö sanoin hoitajalle, nyt en enää kestä. Mikään teidän lääkkeistä ei auta , opiaatit oli aivan turhia. Sitten sain yöllä , sitä Neurotol slov 100mg.se alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Nyt kävin hammaskirurgilla 5.1.17, seuraavana aamuna heräsin hirvittävään kipuun. Enää ei Neurotol slov 100 mg auttanut. Valvoin 5 yötä, ei mistään apua. Sitten laittoivat minut migreenitippaan, alkoi auttamaan. Olin nukahtanut, 2 tunnin sisällä tiputuksen alusta Kohtalon ivaa sama aika ja sama toimenpide laukaisi kivun. Nyt on uusi lääke, mutta kunnon kipuvastetta, ei tableeteista ole vielä ollut. Särkee vähän kokoajan, mutta ei niin kamalasti, kuin sairaalassa ennen migreenitippaa. Olin sairaalassa taas viikon, odotin kotona kipujen kanssa 4 pv, viidentenä lähdin ambulanssilla sairaalaan. Luulin, että vanha lääke auttaa, mutta ei ollenkaan. Että sellainen on kolmoishermosärky kasvoissa. Aina ei auta samat keinot!


  • Kiitos kommenteista. Olen menossa neurologille, mutta vasta parin viikon päästä. Sain lääkäriltä viikon sairasloman ja kun ilmoitin siitä töihin, tuli esimieheltä aikamoista vittuilua. Tyyliin että pitääkö koko VIIKKO olla pois kun vähän päätä särkee... Tuli pahamieli. Hän kysyi vielä lopuksi, että onko tämä vaan niitä akkojen vaivoja?!?!? Olisi tehnyt mieli sanoa, että toivottavasti saat tämän saman saatanan säryn itsellesi, niin tiedät..

    En tajua, miten minusta nyt yks kaks on tullut mukamas luuseri ja laiskottelija. Tätä ennen en ole ollut kolmeen vuoteen pois töistä (paitsi vuosilomalla tietysti).

    Oletteko te joutuneet olemaan töistä pois tämän takia? Miten sairauteen on teidän kohdalla suhtauduttu? Olen kuullut että jotkut ovat joutuneet jopa sairaseläkkeelle tämän takia :-(

    • olen ollut poissa duunista/koulusta. Älä välitä esimiehestäsi mitään kerta on tuollanen ymmärtämätön moukka! Tuo kipu voi olla niin julmettua, että se invalidisoi täysin. Meepä siinä sitten töihin kun et pysty kivuiltasi syömään, juomaan, puhumaan yms. Tätä ei muut voi ymmärtää kuin potilas itse. Onko sinulla särky ollut niin kovaa että olet joutunut rajoittamaan juuri syömistä yms.!?? minkä ikäinen olet? omalla kohdalla toiset on säikähtänyt kun multa on yhtäkkiä jäänyt esim. suu auki kun en ole pysty puhumaan...toiset taas ei tunnu tajuavan, että koskee!!!


    • Minulla kolmoishermosärky alkoi aivoleikkauksesta. Minulta suljettiin nivuksen kautta suoneen laitetun katetrin avulla yksi suoni aivoista. Kivut alkoivat pari päivää toimenpiteen jälkeen ja jatkuivat reilun 2 kk. Tiedän päässeeni ajallisesti vähällä. Kipu tosin oli n. kuukauden lähes jatkuvaa. Nukkua en voinut kuin vasemmalla kyljellä, jostain syystä juuri se puoli missä kivut olivat. Silti se kuukausi meni kyllä kuin huumeissa kun jumalattomasta väsymyksestä huolimatta nukkuminen jäi kipujen takia todella vähäiseksi. Lisänä minulla tosin oli vielä tehty toimenpide ja sen seurauksista toipuminen. Popsin pari kuukautta gapapentiiniä, josta oli hieman apua, sen vaikutus alkaa tosin pikku hiljaa. Sen lisäksi sain tehokkaita kiputippoja.

      Kuuden viikon jälkeen toimenpiteestä menin jo töihin. Kivut olivat välillä niin hirveät että luulin pyörtyväni työpöydän ääreen, mutta ei pomoni semmoista ymmärtänyt. Ihmetteli vaan kun en säteile positiivisuutta ja hyvää mieltä joka ilman suuntaan. Aikaisemmin minulla oli todella huono omatunto kun jouduin olemaan niin kauan poissa töistä. Se huono omatunto karisi kyllä nopeasti.

      Kummallista kyllä kipuni loppuivat (ainakin sillä kertaa) juhlittuani Saksassa kaksi päivää karnevaaleja (ts. ryypättyäni tasaiseen tahtiin). En ole viime vuosina pahemmin ryypännyt. Ehkä se kävi tällä kertaa shokkihoidosta.

      Toivotan sinulle paljon voimia ja että saat neurologilta apua.


    • Olen joutunut jättäytymään kokonaan pois opiskelusta, tai toivottavasti väliaikaisesti vaan pois. Apua ei tunnu löytyvän, terveyskeskuslääkäri ei pystynyt auttamaan joten lähete kipupolille ja neurologille. Epilepsialääkkeistä ei vieläkään mainittavaa hyötyä ja kipulääkkeet on mitä on. :(
      Tunnen itseni aivan tyhjäntoimittajaksi, eivätkä läheiseni jaksa kuunnella jatkuvaa valitustani kuinka kipeää tekee. Tuntuu välillä että kipuani pidetään mitättömänä jota se ei kuitenkaan ole, valvottuja öitäkin takana riittää. Kyllä se aina mietityttää että miten sitä jaksaa jatkaa.. Olen miettinytkin että tietääkö kukaan, onko kolmoishermosärystä kärsiville olemassa vertaistukiryhmiä? Muiden kolmoishermosärystä kärsivien ajatukset ja tuki tulisi tarpeeseen,varsinkin kun kaikki me "kivuliaat" tiedämme ettei tämä aina ihan helppoa ole.


    • eräs potilas kirjoitti:

      olen ollut poissa duunista/koulusta. Älä välitä esimiehestäsi mitään kerta on tuollanen ymmärtämätön moukka! Tuo kipu voi olla niin julmettua, että se invalidisoi täysin. Meepä siinä sitten töihin kun et pysty kivuiltasi syömään, juomaan, puhumaan yms. Tätä ei muut voi ymmärtää kuin potilas itse. Onko sinulla särky ollut niin kovaa että olet joutunut rajoittamaan juuri syömistä yms.!?? minkä ikäinen olet? omalla kohdalla toiset on säikähtänyt kun multa on yhtäkkiä jäänyt esim. suu auki kun en ole pysty puhumaan...toiset taas ei tunnu tajuavan, että koskee!!!

      Hei, aivan samaa olen itse kokenut ja se että todellakin jotkut ihmiset ovat niin ajattelemattomia että alkavat vielä vähätellä sitä kipua mitä tunnet on sairasta. olen itsekin kärsinyt jo kolme vuotta järkyttävistä kivuista ja aina kun on tulla hammashoidot vastaan alaleuassa ,kun ensin hammaslääkärit on juoksuttanu luonaan monia kertoja on piru ollu irti, Taas on niitäkin oireetomia kausia onneksi että voi tuntea elävänsä. Trileptaal ja ajoittain vahvat morfiinit on tuonut tilapäistä apua. Yritetään jaksaa.


  • Minulla alkoivat myös kolmoishermosäryt hammaslääkärillä käynnin jälkeen. Kipeää hammasta puudutettiin, ja yksi puudutuskohdista alkoi tuntua kipuna silmänpohjassa, nenänjuuressa sekä korvassa.
    "Vehkeet" suussa yritin selittää hammaslääkärille, että koskee erittäin kovasti. Hän sanoi, että kohta helpottaa.

    No, eipä helpottanut, vaan siitäpä se alkoi...Olin viikon sairaslomalla, ja hampaan hoitamisesta ei meninannut tulla mitään, koska siihen kun toimenpidettä tehtiin, alkoivat jumalattomat särkyaallot uudelleen.....
    Eli jälkikäteen nähtynä: yritetty juurihoitoa tulehtuneelle hampaanjuurelle, ilman antibioottihoitoa. Sekä puudutuspiikki kolmoishermon läpi!
    Oli elämäni viimeinen kerta kunnallisessa hammaslääkärissä. Ja tämä hl vielä oli erikoistuva!! Apua.

  • Mulla oli hermosärkyä hampaan
    poiston jälkeen.
    Onneksi ei oireita enään, muutaman
    kuukauden oireili.

    Lääkkeeksi söin Triptylttiä.
    Se on erittäin väsyttävää varsinkin alussa
    joten kun otti illalla niin varmasti nukku
    ei riippuvuutta aiheuttavaa.

    http://www.tohtori.fi/laakkeet/tuote.php3?ID=1393

    • Täällä yksi reilut 6 vuotta kolmoishermosärkyä jatkuvasti sairastanut. Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta. Mulla tämä kestää loppuelämän kun hermo vaurioitui tapaturmassa, eikä lääkärin mukaan palaudu ennalleen. Neurontin on kohtalainen lääke Lamictalin kanssa yhdessä käytettynä. Ovat epilepsialääkkeitä. Auttavat minkä auttavat, parempiakaan ei ole olemassa.Kaikki on kokeiltu. Pitää vaatia jo heti alkuun tarpeeksi vahvoja lääkkeitä, ettei sairauden kanssa ihan kokonaan tule uupumista.
      Yritetän nauttia kesästä säryistä huolimatta!


    • peikkotyttö kirjoitti:

      Täällä yksi reilut 6 vuotta kolmoishermosärkyä jatkuvasti sairastanut. Pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle kesäkuun alusta. Mulla tämä kestää loppuelämän kun hermo vaurioitui tapaturmassa, eikä lääkärin mukaan palaudu ennalleen. Neurontin on kohtalainen lääke Lamictalin kanssa yhdessä käytettynä. Ovat epilepsialääkkeitä. Auttavat minkä auttavat, parempiakaan ei ole olemassa.Kaikki on kokeiltu. Pitää vaatia jo heti alkuun tarpeeksi vahvoja lääkkeitä, ettei sairauden kanssa ihan kokonaan tule uupumista.
      Yritetän nauttia kesästä säryistä huolimatta!

      Olen kärsinyt kolmoishermosärystä 6 vuotta. Sain taudin hampaan juurihoidon yhteydessä. Hoitava hammaslääkäri ei tiennyt edes sellaisen taudin olemassa olosta ennen kuin kävin toisella hammaslääkärillä päivystyksessä. Välillä on ollut muutaman kuukauden remissioita, mutta sitten taas koskee kuukausia kerrallaan. Olen käynyt töissä, yrittänyt elää normaalisti, mutta välillä tekee mieli hypätä alas.
      Epätyypillinen kolmoishermosärky on viheliäisin. Olen kokeillut kaikki epilepsialääkkeet läpi. Lyrica auttaa, mutta sitten tulee kovat jomottavat kivut alaleukaan...Leuka on jäykkä ja siinä on tuntohäiriöitä. Kuulema leikkaushoito ei auta epätyypillisiin kipuihin.
      Jos tätä pitää kestää loppuikänsä, vaikeeta tulee. Olen neurologin hoidossa, mutta keinot on jo käytetty.


  • Kävin kuukausi sitten hammaslääkärillä, vihlovien ylä-alahammas -oireiden takia. Hiottiin paikkoja, otettiin kuva, täysin ehjät paikat, mutta kuitenkin pyysin puudutusta (koska säryn luulin olevan täysin hampaista johtuvan) sitten korjattiin paikka - purupintaa. Seuraavana päivänä kipu paheni ylä-alaleuassa ja kiersi nenään ja korviin saakka. Vihlova, salama, sähköiskun tapainen. Söin puranaa 2-3 tunnin välein ja puudutin hermoni. Menin lääkärille, joka pitkän miettimisen jälkeen totesi minulla olevan KOLMOISHERMOSÄRYN. Kamala, paha tauti, en soisi myöskään pahimmalle vihamiehellenikään. Nyt syön epilepsialääkkeitä. Olen kauhean väsynyt, voimaton, pillerihumalassa käyn töissä. Toisina päivinä lääke puree, toisina ei, on lisäksi syötävä kipulääkkeitä. Ilo on karannut elämästäni. Otin yhdet kovat kännit ja sain kipuni pois, tai ainakin unohdin siksi illaksi kipuni. Mutta en aio tällä alkoholin juomisella ainakaan toistaiseksi poistaa kipujani. Nyt osaan antaa arvoa terveydelle, jokaiselle säryttömälle päivälle.

    Kun särky on pahimmillaan, oma sylkikin suussa on liikaa. Ulos ei voi mennä, tuuli pahentaa kipua. Lääkettä ei voi kunnolla nielaista veden kera, onneksi epilepsialääkkeet nukuttaa, vie hetkeksi unholaan. Mutta työpäivät ovat joskus tosi vaikeita.

    Kuinkahan paljon meitä on ja minkä ikäisiä?
    Onkohan mitään leiriä, yhteistapaamisia tms.
    Olen täysin yksin tämän sairauteni kanssa.
    Enkä halua edes perheeni jäsenten tästä tietävän, en tarvitse sääliä. Ainoastaan haluaisin terveyteni takaisin.

    • Hei,
      oli kiva lukea muiden tuskaisia kokemuksia kolmoishermosärystä. Minulla itselläni todettiin tai epäiltiin diagnoosia eilen, kuukausia kestänyttä särkyä hoidettiin antibiootein. Helpotti 800 burana hetkeksi. Kipu jatkuu kokoajan ja ei tee mieli syödä ollenkaan. Nieleminenkin tuottaa tuskaa. Kipu on vasemmalla puolella ja öisin jo pään kääntelykin aiheuttaa vaikeaa. Olen ollut neurologin hoidossa pahan migreenin vuoksi ja lääkkeenä on estolääkkeet 3xpäivässä. Ilman niitä huuleni puutuvat ja pään särky on läsnä. Lisäksi tuli tämä kammottava särky. Minulla on myös fibromyalgia, joka aiheuttaa kovia viilteleviä kiputiloja, mutta tämä kipu se vasta on jotakin. Sain epilepsialääkkeet ja aloitin tänään, eivät ne tietysti heti auta, mutta toivottavasti ajan kanssa. Tuska on kovaa. Kirjoitelkaa minulle kuulumisia ja antakaa ohjeita, jotta tämäntyyppisen säryn kanssa voisi pärjätä, leuka ja korvasärky on aivan hirvittävää.


    • mombasa kirjoitti:

      Hei,
      oli kiva lukea muiden tuskaisia kokemuksia kolmoishermosärystä. Minulla itselläni todettiin tai epäiltiin diagnoosia eilen, kuukausia kestänyttä särkyä hoidettiin antibiootein. Helpotti 800 burana hetkeksi. Kipu jatkuu kokoajan ja ei tee mieli syödä ollenkaan. Nieleminenkin tuottaa tuskaa. Kipu on vasemmalla puolella ja öisin jo pään kääntelykin aiheuttaa vaikeaa. Olen ollut neurologin hoidossa pahan migreenin vuoksi ja lääkkeenä on estolääkkeet 3xpäivässä. Ilman niitä huuleni puutuvat ja pään särky on läsnä. Lisäksi tuli tämä kammottava särky. Minulla on myös fibromyalgia, joka aiheuttaa kovia viilteleviä kiputiloja, mutta tämä kipu se vasta on jotakin. Sain epilepsialääkkeet ja aloitin tänään, eivät ne tietysti heti auta, mutta toivottavasti ajan kanssa. Tuska on kovaa. Kirjoitelkaa minulle kuulumisia ja antakaa ohjeita, jotta tämäntyyppisen säryn kanssa voisi pärjätä, leuka ja korvasärky on aivan hirvittävää.

      minulla todettiin tänään ja olen kauhusta jäykkänä täällä kun luen teidän juttuja. voiko tämä kaamea kipu todella jatkua kuukausia jopa vuosia. Minä en ainakaan kestä tätä.


    • Hei. Sinuna kyllä kertoisin vanhemmillesi ja ystäiellesi koska tähän tautiin tarvitaan tukea ja turvaa. Onneksi minulla on ihana avomies ja lapset jotka olevat minua kannistaneet. Kipu on kauhea ja tuska myös. Olen juuri täyttänyt 40 ja nauttinut siittä mutta nyt tämä tauti vie hermot.


    • nuusku kirjoitti:

      minulla todettiin tänään ja olen kauhusta jäykkänä täällä kun luen teidän juttuja. voiko tämä kaamea kipu todella jatkua kuukausia jopa vuosia. Minä en ainakaan kestä tätä.

      Hei, kiva kun lueskelet kokemuksia ja näkemyksiä särystä. Niin minäkin teen, lähes joka päivä. Olen sairauteni kanssa vielä melko alussa, mutta kokoajan ammennan lisää tietoa toisten kokemuksista. Mulla ei tosin ole pitkää aikaa diagnoosista, mutta lääkket mitä syön väsyttävät todella paljon ja tuskin jaksan enää töiden jälkeen tehdä enää mitään muuta kuin ottaa torkkuja. Epilepsialääke vie kyllä mehut minusta. En myöskään tiedä, mitä tämä kokonaisuudessaan oikeasti on, en tahdo uskoa, että se on totta. On todella hienoa, että sinulla on tukijoita ja perhe on ottanut vastuun auttaakseen sinua sairautesi pahimpina aikoina. Heille halaus! Minulla on myös ihana perhe, joka auttaa. Itse olen 44-vuotias ja särystä huolimatta yritän säilyttää huumorintajuni, vaikkakin se on joskus vaikeaa. Mielestäni minulla on ollut näitä oireita ainakin kymmenen vuotta, mutta en ole ymmärtännyt, mitä ne korvan vihlomiset ja inhottavat tuikkaukset ovat olleet. Olen vain ajatellut, että omituisesta paikasta vetää suonta. Nyt minulla on lähes kokoaikainen särky ja sen lisäksi tulee silloin tällöin kipupiikkejä useita kertoja päivässä, kestävät ehkä noin minuutin-kaksi ja uusiutuvat kohta. Kun kipu on kovimmillaan, nieleminen vaikeutuu ja toinen puoli kurkusta on todella kipeä. Olen käynyt myös korva-nenä-ja kurkkutautien erikoislääkärillä sekä hammaskuvissa-ei löytynyt mitään vikaa. Aivotkin on tutkittu-kait ne oli niin pienet, ettei kannattanut mainita niiden olemassa oloa. Jaksamista sinulle ja hae tukea ja apua neurologilta sekä lähimmäisiltäsi. Kylmät viimat ovat tulossa-osta tai kudo itsellesi pörrölangasta iso ja paksu kaulahuivi.Sellaista minäkin teen tällä hetkellä. Pakkanen sattuu poskeen ja aiheuttaa vihlomista. Kaikkea hyvää sinulle!


    • nuusku kirjoitti:

      Hei. Sinuna kyllä kertoisin vanhemmillesi ja ystäiellesi koska tähän tautiin tarvitaan tukea ja turvaa. Onneksi minulla on ihana avomies ja lapset jotka olevat minua kannistaneet. Kipu on kauhea ja tuska myös. Olen juuri täyttänyt 40 ja nauttinut siittä mutta nyt tämä tauti vie hermot.

      Itselläni on ollut kolmoishermosärky jo useamman vuoden ajan. Ennen diagnoosia kävin useasti hammaslääkärillä, kun en tiennyt mikä on vikana. Pahimmillaan säryt kestivät noin kuukauden kerrallaan ja "hyvää aikaa" oli vain pari kuukautta kun taas kivut alkoivat. En voinut syödä Neurotol Slowta, kun muisti alkoi pätkiä niin pahasti ja opiskelin juuri silloin.

      Päätin kokeilla vaihtoehtoista hoitomuotoa ja olen ottanut akupunktiota. Se yleensä auttaa minun kohdallani. Mutta jos joudun menemään hammaslääkäriin niin kamala särky iskee heti. Tällä hetkellä tuntuu todella kamalalle ja mikään ei tahdo auttaa.

      B-vitamiini on itselleni ollut myös erinomainen apu. Kun kipu on pahimmillaan, niin syöt sitä kourakaupalla eli noin 10-15 päivässä. Otan tietysti myös magnesiumia ja kalsiumia mutta normaalin määrän. Olen todennut B-vitamiinin itselläni auttavan. Itse olen 39 vuotias ja elämä edessä, joten olen päättänyt kokeilla kaikkia erilaisia keinoja, jotka vain vähänkin auttavat.

      Tuulisella ilmalla on vuorattava itsensä hyvin. Ihmisellä on ns. tuulipisteet niskassa ja jos minulla niskaan osuu tuuli, niin kipu on varmaa - ainakin minulla.

      On olemassa kolmoishermoyhdistys ja olen ollut heihin yhteydessä. Tuntuu, että saa edes henkistä tukea sieltä.

      Toivottavasti te kaikki jotka kärsitte samasta särystä, saatte jostain apua. Tämän kanssa eläminen ei ole helppoa, varsinkaan kun ei etukäteen tiedä milloin särky tulee.


    • Elämä edessä kirjoitti:

      Itselläni on ollut kolmoishermosärky jo useamman vuoden ajan. Ennen diagnoosia kävin useasti hammaslääkärillä, kun en tiennyt mikä on vikana. Pahimmillaan säryt kestivät noin kuukauden kerrallaan ja "hyvää aikaa" oli vain pari kuukautta kun taas kivut alkoivat. En voinut syödä Neurotol Slowta, kun muisti alkoi pätkiä niin pahasti ja opiskelin juuri silloin.

      Päätin kokeilla vaihtoehtoista hoitomuotoa ja olen ottanut akupunktiota. Se yleensä auttaa minun kohdallani. Mutta jos joudun menemään hammaslääkäriin niin kamala särky iskee heti. Tällä hetkellä tuntuu todella kamalalle ja mikään ei tahdo auttaa.

      B-vitamiini on itselleni ollut myös erinomainen apu. Kun kipu on pahimmillaan, niin syöt sitä kourakaupalla eli noin 10-15 päivässä. Otan tietysti myös magnesiumia ja kalsiumia mutta normaalin määrän. Olen todennut B-vitamiinin itselläni auttavan. Itse olen 39 vuotias ja elämä edessä, joten olen päättänyt kokeilla kaikkia erilaisia keinoja, jotka vain vähänkin auttavat.

      Tuulisella ilmalla on vuorattava itsensä hyvin. Ihmisellä on ns. tuulipisteet niskassa ja jos minulla niskaan osuu tuuli, niin kipu on varmaa - ainakin minulla.

      On olemassa kolmoishermoyhdistys ja olen ollut heihin yhteydessä. Tuntuu, että saa edes henkistä tukea sieltä.

      Toivottavasti te kaikki jotka kärsitte samasta särystä, saatte jostain apua. Tämän kanssa eläminen ei ole helppoa, varsinkaan kun ei etukäteen tiedä milloin särky tulee.

      Hei!

      Ajattelinpa kirjoittaa oman tarinani tänne.. Olen parikymppinen tyttönen ja luulin elämäni olevan edessä. No, kuinkas sitten kävikään. Päivänä eräänä menin hammaslääkäriin, joka ei osannut asiaansa. Kaikki meni muutaman vuoden hyvin, mutta sitten se alkoi.

      Epätyypillinen kolmoishermosärky täällä. Kipupiikkejä ei minun versiossani tunneta käytännössä ollenkaan. Epätyypillinen kun on sitä, että kipu on jatkuvaa. Koko helvetin päivän tuntuu painetta ja vihlovaa kipua korvasta silmän takaa nenän vierustaa leukaan. Halvaannuttavia kohtauksia en omaa, enkä ole esim. vielä joutunut rajoittamaan puhumistani tai syömistäni (siinä asiassa olen onnekkaassa asemassa), mutta kyllä tämä kamalaa on.

      Pitäisi yrittää opiskellakin. Sairaslomalla tässä ollaan, mutta maisteriksi asti olisi tarkoitus yrittää. En tiedä onnistuuko enää tämän kivun kanssa. Syön Neurotol Sloweja, joista kuitenkin jonkin verran on ollut apua (suosittelen edes kokeilemaan!). Vievät, penteleet, kyllä koordinaatiokyvystä puolet ja pistävät muistin koetukselle (tosin en ole kauaa vielä käyttänytkään.. ehkä lieventyvät vielä?). Mutta tällä hetkellä olen iloinen, että edes vähän apua kipuuni on siunaantunut.

      Muuten olen kovin hädissäni ja mietin, mitä tästä elämästä oikein tulee. Vaikka minun ei tarvitse kipuani odotella ja pelätä sen saapumista, en tiedä, onko tämä jatkuvakaan kolmoishermosärky sietämisen arvoista.

      Toisaalta olen pahoillani, että teitä muita saman kivun kanssa kamppailevia on (sillä tätä ei todella toivoisi kenellekään), mutta koska teitä on, olen iloinen, että onpahan ihmisiä, jotka tietävät, mitä on olla tällä tavalla kipuinen.

      Toivon teille kaikille kaikkea hyvää. Ja voihan tämä loppuakin. Eihän sitä koskaan tiedä.

      Enkeleitä ja kaunista joulun odotusta!


    • kokeile akupunktiota. Lääkärin on se osattava, kuka tahansa ei osaa. Helpottaa.


    • pimmeli kirjoitti:

      kokeile akupunktiota. Lääkärin on se osattava, kuka tahansa ei osaa. Helpottaa.

      Hei,
      kuinka monta kertaa akupunktiota pitää ottaa, että se auttaisi kolmoishermosärkyyn? Itse olen joskus 15-vuotta sitten saanut akupunktiota migreeniin ja se piti migreenin poissa vuosia. Meillä täällä maaseudulla ei ole sellaisia lääkäreitä, jotka voisivat akupunktiota antaa, joten minun on suunnattava isompaan kaupunkiin apua saamaan.


    • pimmeli kirjoitti:

      kokeile akupunktiota. Lääkärin on se osattava, kuka tahansa ei osaa. Helpottaa.

      Olin jo reilu kuukausi sitten lääkärillä oikean puoleisen kasvokivun vuoksi. Ensin hammaslääkärillä kun luulin hammaskivuksi, siitä suoraan työterveyslääkärille. Epäili poskiontelotulehdusta, mutta röntgenkuvat olivat ok. Söin buranaa reilun viikon tuskiini ja vaiva meni ohi.
      Kunnes kipu ja tuska tulivat takaisin. Särkyä kesti 3 päivää ja taas sama rumba...hammaslääkärille ja yleislääkärille...kotiin ja särkylääkettä. Nyt burana 600 ja panacod yhdessä. Taju kankaalle aina toviksi mutta kipu ei hellittänyt kokonaan. Kului 9 päivää sitten riitti ja taas lääkärille..lähete korvakurkku..lääkärille ja epilepsia lääkkeet..Neurotol.
      Nyt lääkecocktailin lisäks neurotol ja vielä pahemmin kuuppa sekasin. Toinen vuorokausi meneillään ja kipu on helpottanut mutta kokonaan ei ole vieläkään poissa.
      Yölliset säryt olleet ihan kamalia..helvetillisiä.
      Koskaan en ole vastaavaa kipua kokenut, välillä tuntunut että pää irtoo, tai ainakin toivonut sitä että tuska loppuisi.
      Nyt odottelen kutsua sairaalan polille ja sieltä magneettikuvauksiin jotta saadaan selvyys onko kyseessä MS tai kasvain tai mikä lie, vaihtoehtojahan on vaikka millä mitalla.
      Pelottaakin kun on aivan vieras ja uusi asia.


    • pieni kirjoitti:

      Hei!

      Ajattelinpa kirjoittaa oman tarinani tänne.. Olen parikymppinen tyttönen ja luulin elämäni olevan edessä. No, kuinkas sitten kävikään. Päivänä eräänä menin hammaslääkäriin, joka ei osannut asiaansa. Kaikki meni muutaman vuoden hyvin, mutta sitten se alkoi.

      Epätyypillinen kolmoishermosärky täällä. Kipupiikkejä ei minun versiossani tunneta käytännössä ollenkaan. Epätyypillinen kun on sitä, että kipu on jatkuvaa. Koko helvetin päivän tuntuu painetta ja vihlovaa kipua korvasta silmän takaa nenän vierustaa leukaan. Halvaannuttavia kohtauksia en omaa, enkä ole esim. vielä joutunut rajoittamaan puhumistani tai syömistäni (siinä asiassa olen onnekkaassa asemassa), mutta kyllä tämä kamalaa on.

      Pitäisi yrittää opiskellakin. Sairaslomalla tässä ollaan, mutta maisteriksi asti olisi tarkoitus yrittää. En tiedä onnistuuko enää tämän kivun kanssa. Syön Neurotol Sloweja, joista kuitenkin jonkin verran on ollut apua (suosittelen edes kokeilemaan!). Vievät, penteleet, kyllä koordinaatiokyvystä puolet ja pistävät muistin koetukselle (tosin en ole kauaa vielä käyttänytkään.. ehkä lieventyvät vielä?). Mutta tällä hetkellä olen iloinen, että edes vähän apua kipuuni on siunaantunut.

      Muuten olen kovin hädissäni ja mietin, mitä tästä elämästä oikein tulee. Vaikka minun ei tarvitse kipuani odotella ja pelätä sen saapumista, en tiedä, onko tämä jatkuvakaan kolmoishermosärky sietämisen arvoista.

      Toisaalta olen pahoillani, että teitä muita saman kivun kanssa kamppailevia on (sillä tätä ei todella toivoisi kenellekään), mutta koska teitä on, olen iloinen, että onpahan ihmisiä, jotka tietävät, mitä on olla tällä tavalla kipuinen.

      Toivon teille kaikille kaikkea hyvää. Ja voihan tämä loppuakin. Eihän sitä koskaan tiedä.

      Enkeleitä ja kaunista joulun odotusta!

      olen itse opiskellut särkyjeni kanssa ja tällä hetkellä olen johtavassa asemassa. en tuo tässä itseäni esille, vaan sitä, että tämänkin sairauden kanssa voi pärjätä elämässään.

      toivottavasti sinä olet jo kenties valmistunut..? älä anna taudin masentaa, vaan puske vaikka läpi harmaan kiven. vaikka kirjaimellisesti.

      ehkä joistakin asioista joutuu tinkimään ja joitakin tekemään erilailla, mutta kaikki on mahdollista.

      vastaan mielelläni ihmisille, jotka haluavat kysyä... viive voi tosin olla pitkä. sorry.

      olen elänyt komoishermosäryn kanssa noin 7,5 vuotta.


    • pieni kirjoitti:

      Hei!

      Ajattelinpa kirjoittaa oman tarinani tänne.. Olen parikymppinen tyttönen ja luulin elämäni olevan edessä. No, kuinkas sitten kävikään. Päivänä eräänä menin hammaslääkäriin, joka ei osannut asiaansa. Kaikki meni muutaman vuoden hyvin, mutta sitten se alkoi.

      Epätyypillinen kolmoishermosärky täällä. Kipupiikkejä ei minun versiossani tunneta käytännössä ollenkaan. Epätyypillinen kun on sitä, että kipu on jatkuvaa. Koko helvetin päivän tuntuu painetta ja vihlovaa kipua korvasta silmän takaa nenän vierustaa leukaan. Halvaannuttavia kohtauksia en omaa, enkä ole esim. vielä joutunut rajoittamaan puhumistani tai syömistäni (siinä asiassa olen onnekkaassa asemassa), mutta kyllä tämä kamalaa on.

      Pitäisi yrittää opiskellakin. Sairaslomalla tässä ollaan, mutta maisteriksi asti olisi tarkoitus yrittää. En tiedä onnistuuko enää tämän kivun kanssa. Syön Neurotol Sloweja, joista kuitenkin jonkin verran on ollut apua (suosittelen edes kokeilemaan!). Vievät, penteleet, kyllä koordinaatiokyvystä puolet ja pistävät muistin koetukselle (tosin en ole kauaa vielä käyttänytkään.. ehkä lieventyvät vielä?). Mutta tällä hetkellä olen iloinen, että edes vähän apua kipuuni on siunaantunut.

      Muuten olen kovin hädissäni ja mietin, mitä tästä elämästä oikein tulee. Vaikka minun ei tarvitse kipuani odotella ja pelätä sen saapumista, en tiedä, onko tämä jatkuvakaan kolmoishermosärky sietämisen arvoista.

      Toisaalta olen pahoillani, että teitä muita saman kivun kanssa kamppailevia on (sillä tätä ei todella toivoisi kenellekään), mutta koska teitä on, olen iloinen, että onpahan ihmisiä, jotka tietävät, mitä on olla tällä tavalla kipuinen.

      Toivon teille kaikille kaikkea hyvää. Ja voihan tämä loppuakin. Eihän sitä koskaan tiedä.

      Enkeleitä ja kaunista joulun odotusta!

      Minun tarinani alkaa vuodesta 2003 jolloin todettiin kasvain oikealla puolella päätä. Se leikattiin loppuvuodesta 2003. Kasvain oli hyvälaatuinen ja saatiin kokonaan poistetuksi. Kasvain oli harvinaislaatuinen hermokudoskasvain. Harvinaisemmaksi sen teki vielä sen sijainti. Se oli kolmoishermossa.Olen käynyt kontrollikuvauksissa. Viimeksi kuukausi sitten ja neurologi sanoi että ei ole mitään uusiutumista havaittavisssa. Minulla säryt alkoivat vaivata suuremmin vasta leikkauksen jälkeen. Itseasiassa kivut alkoivat viime vuonna ja ovat pikkuhiljaa pahenneet. Minulla on neurotol slow 200mg x 2/pv lääkityksenä tällä hetkellä. Välillä iskee silmän ja ohimon välissä kuin miljoona volttia ja muuten on koko oikea kasvojen puoli kuin oma maailmansa särkyjä ja erilaisia tuntemuksia koko ajan, mutta eiköhän tämä tästä. Lääkitys on helpottanut hivenen särkyjä. Elämää jatkuu...
      Kuulumisiin!


    • pieni kirjoitti:

      Hei!

      Ajattelinpa kirjoittaa oman tarinani tänne.. Olen parikymppinen tyttönen ja luulin elämäni olevan edessä. No, kuinkas sitten kävikään. Päivänä eräänä menin hammaslääkäriin, joka ei osannut asiaansa. Kaikki meni muutaman vuoden hyvin, mutta sitten se alkoi.

      Epätyypillinen kolmoishermosärky täällä. Kipupiikkejä ei minun versiossani tunneta käytännössä ollenkaan. Epätyypillinen kun on sitä, että kipu on jatkuvaa. Koko helvetin päivän tuntuu painetta ja vihlovaa kipua korvasta silmän takaa nenän vierustaa leukaan. Halvaannuttavia kohtauksia en omaa, enkä ole esim. vielä joutunut rajoittamaan puhumistani tai syömistäni (siinä asiassa olen onnekkaassa asemassa), mutta kyllä tämä kamalaa on.

      Pitäisi yrittää opiskellakin. Sairaslomalla tässä ollaan, mutta maisteriksi asti olisi tarkoitus yrittää. En tiedä onnistuuko enää tämän kivun kanssa. Syön Neurotol Sloweja, joista kuitenkin jonkin verran on ollut apua (suosittelen edes kokeilemaan!). Vievät, penteleet, kyllä koordinaatiokyvystä puolet ja pistävät muistin koetukselle (tosin en ole kauaa vielä käyttänytkään.. ehkä lieventyvät vielä?). Mutta tällä hetkellä olen iloinen, että edes vähän apua kipuuni on siunaantunut.

      Muuten olen kovin hädissäni ja mietin, mitä tästä elämästä oikein tulee. Vaikka minun ei tarvitse kipuani odotella ja pelätä sen saapumista, en tiedä, onko tämä jatkuvakaan kolmoishermosärky sietämisen arvoista.

      Toisaalta olen pahoillani, että teitä muita saman kivun kanssa kamppailevia on (sillä tätä ei todella toivoisi kenellekään), mutta koska teitä on, olen iloinen, että onpahan ihmisiä, jotka tietävät, mitä on olla tällä tavalla kipuinen.

      Toivon teille kaikille kaikkea hyvää. Ja voihan tämä loppuakin. Eihän sitä koskaan tiedä.

      Enkeleitä ja kaunista joulun odotusta!

      Hei1

      Olen siis aivokasvainleikkauksessa ollut 43v mies ja kärsin kolmoishermosärystä. Ennen leikkausta kärsin mm.migreenistä, Se on jäänyt pois, tämä "kolmonen" tuli tilalle.
      Että silleen...


    • mombasa kirjoitti:

      Hei, kiva kun lueskelet kokemuksia ja näkemyksiä särystä. Niin minäkin teen, lähes joka päivä. Olen sairauteni kanssa vielä melko alussa, mutta kokoajan ammennan lisää tietoa toisten kokemuksista. Mulla ei tosin ole pitkää aikaa diagnoosista, mutta lääkket mitä syön väsyttävät todella paljon ja tuskin jaksan enää töiden jälkeen tehdä enää mitään muuta kuin ottaa torkkuja. Epilepsialääke vie kyllä mehut minusta. En myöskään tiedä, mitä tämä kokonaisuudessaan oikeasti on, en tahdo uskoa, että se on totta. On todella hienoa, että sinulla on tukijoita ja perhe on ottanut vastuun auttaakseen sinua sairautesi pahimpina aikoina. Heille halaus! Minulla on myös ihana perhe, joka auttaa. Itse olen 44-vuotias ja särystä huolimatta yritän säilyttää huumorintajuni, vaikkakin se on joskus vaikeaa. Mielestäni minulla on ollut näitä oireita ainakin kymmenen vuotta, mutta en ole ymmärtännyt, mitä ne korvan vihlomiset ja inhottavat tuikkaukset ovat olleet. Olen vain ajatellut, että omituisesta paikasta vetää suonta. Nyt minulla on lähes kokoaikainen särky ja sen lisäksi tulee silloin tällöin kipupiikkejä useita kertoja päivässä, kestävät ehkä noin minuutin-kaksi ja uusiutuvat kohta. Kun kipu on kovimmillaan, nieleminen vaikeutuu ja toinen puoli kurkusta on todella kipeä. Olen käynyt myös korva-nenä-ja kurkkutautien erikoislääkärillä sekä hammaskuvissa-ei löytynyt mitään vikaa. Aivotkin on tutkittu-kait ne oli niin pienet, ettei kannattanut mainita niiden olemassa oloa. Jaksamista sinulle ja hae tukea ja apua neurologilta sekä lähimmäisiltäsi. Kylmät viimat ovat tulossa-osta tai kudo itsellesi pörrölangasta iso ja paksu kaulahuivi.Sellaista minäkin teen tällä hetkellä. Pakkanen sattuu poskeen ja aiheuttaa vihlomista. Kaikkea hyvää sinulle!

      minulla on ollut kolmoishermosärky jo 18vuotta. noin kymmenen vuotta sitten tehtiin kuopiossa toimenpide jossa poistettiin tunto kolmannesta hermosta,sähköllä.toimenpide oli tosi kivulias.nukutettiin vain hetkeksi kerrallaan,kipuahan ei kestä määräänsä enempää kukaan,varsinkaan kun hermoja rassataan sähköllä.tunto lähti kaikista hermoista,oikealta puolelta kasvoista. eli leikkaus epäonnistui. luvattiin että tunto palaa takaisin muihin hermoihin noin kolmen vuoden päästä.ei ole palannut. särky on pysynyt suhtkoht kurissa,mutta tilalle tullut toinen särky.kasvot ovat koko ajan kuin puudutettuna.en suosittele kenellekkään toimenpidettä,tai jos sitä harkitsee kannattaa ottaa riskeistä hyvin selvää.tällähetkellä syön neurotolia 300mg päivässä.välillä tuikkii. välttäkää kuumasta kylmään menemistä.ja samoiten kuumia ja ihan kylmiä ruokia. ja pukeutuminen hyvin on myös tärkeätä. vedossa ei saa ollla.en halua säikytellä,mutta kolmoishermosärky ei parane koskaan,on vaan oireettomia aikoja. se kun on tullut jäädäkseen. sen kanssa on opittava vain elämään. jaksamisia kaikille jotka sitä sairastaa.


    • minulle tuli tämä vaiva hampaanpoiston jälkeen.
      On ollut jo toistakymmentä vuotta.
      Diagnoosin sain vasta kolme vuotta sitten.
      nyt juuri on "päällä" kolmatta päivää, aika pitkän tauon jälkeen(muutama kuukausi).
      Tramalia otan, kun ei meinaa kestää.
      kun oikein sattuu ,itku tulee. Ei voi mitään.
      On pitänyt joskus alkuaikoina syödä puupuikoillakin. hampaiden pesu on yhtä tuskaa.


    • Kärsin kovista säryistä varmaan 20vuotta.Sattumalta luin miehestä joka lupasi parantaa tämän pirullisen vaivan. Otin yhteyttä ja sain neuvoksi akupainantaa. Se piste on kivun puoleisen korvalehden keskikohdalla poikittain olevan jänteen paksummalla kohdalla.Siis yläosassa korvaa. Painellaan sitä kolme minuuttia aamuin ja illoin noin viikon ajan. Siinä kohdassa on kipeä paikka.Ainakin minä sain avun, yritäpä sitä.


    • miksi nielu olisi kipeä nielemiselle, lääkken ototssa tms..?
      Oletko tutkituttanut mikä epilepsian laukausee, aiheuttaa?


    • Elämä edessä kirjoitti:

      Itselläni on ollut kolmoishermosärky jo useamman vuoden ajan. Ennen diagnoosia kävin useasti hammaslääkärillä, kun en tiennyt mikä on vikana. Pahimmillaan säryt kestivät noin kuukauden kerrallaan ja "hyvää aikaa" oli vain pari kuukautta kun taas kivut alkoivat. En voinut syödä Neurotol Slowta, kun muisti alkoi pätkiä niin pahasti ja opiskelin juuri silloin.

      Päätin kokeilla vaihtoehtoista hoitomuotoa ja olen ottanut akupunktiota. Se yleensä auttaa minun kohdallani. Mutta jos joudun menemään hammaslääkäriin niin kamala särky iskee heti. Tällä hetkellä tuntuu todella kamalalle ja mikään ei tahdo auttaa.

      B-vitamiini on itselleni ollut myös erinomainen apu. Kun kipu on pahimmillaan, niin syöt sitä kourakaupalla eli noin 10-15 päivässä. Otan tietysti myös magnesiumia ja kalsiumia mutta normaalin määrän. Olen todennut B-vitamiinin itselläni auttavan. Itse olen 39 vuotias ja elämä edessä, joten olen päättänyt kokeilla kaikkia erilaisia keinoja, jotka vain vähänkin auttavat.

      Tuulisella ilmalla on vuorattava itsensä hyvin. Ihmisellä on ns. tuulipisteet niskassa ja jos minulla niskaan osuu tuuli, niin kipu on varmaa - ainakin minulla.

      On olemassa kolmoishermoyhdistys ja olen ollut heihin yhteydessä. Tuntuu, että saa edes henkistä tukea sieltä.

      Toivottavasti te kaikki jotka kärsitte samasta särystä, saatte jostain apua. Tämän kanssa eläminen ei ole helppoa, varsinkaan kun ei etukäteen tiedä milloin särky tulee.

      Tästä kommentista on jo pitkä aika, mutta laitan kommentin tähän kohtaan. Koskee kirjoittajan "Elämä edessä" havaintoa tuulen vaikutuksesta kivun alkamiseen.

      Minulla on 2006 lähtien ollut säännölliset "kausittaiset" kolmoishermosäryt.
      Nyt 2014 (maaliskuu) odottelin niiden taas hellittävän. Ajattelemattomasti juoksin kovalla tuulella, ilman päähinettä, puolen kilometrin matkan bussille. Uskomaton, mutta aivan selvä syy-yhteys kipujen palaamiseen entistä kovempina.

      Nyt asiaa pohtiessani muistelen, että keväisin kolmoishermo on alkanut vaivata aiemminkin ehkäpä juuri ilman päähinettä kulkemisesta. Tänään minulla on lääkäriaika ja etsin keskustelusta vihjeitä ehdotukseksi kipulääkkeeksi. Vuonna 2008 saamani resepti Neurotol Slow jäi käyttämättä, mutta Indometin (50) tuli käytetyksi. Kipuun siitä ei ole suurtakaan hyötyä, mutta oletan tulehduskipulääkkeen vaikuttavan hermon rauhoittumiseen.
      Onkohan tuulen vaikutus yleensäkin näin voimakas tulehduskivun kohdalla? Minä ainakin vuoraan itseäni vähän huolellisemmin tästedespäin.


    • hei ,et ole yksin sain avun helvettiin kaikkien huimausten ,epätodellisen olon ,vasemman ylähampaan uskomattomaan kipuun syömättä päiviin ,poskionteloongelmiin,kasvot puutu,takaraivo puutu,jatkuva kipu ja paska olo koko päässä ym helvettiä......SAIN AVUN HYVÄLTÄ KANSANPARANTAJALTA !!ON LÄÄKETIETEELLINEN KOULUTUS TAKANA;ERITYISKOULUTUKSET ! !Uskomaton juttu,ei enään oireita eikä buranaa.Olen yrittäjä ja käynyt helvetin mut nyt olen kiitollinen ja jaksan töissä,uusi elämä ! !eikä lääkeitä eikä leikkauksia.Kiitos tämän enkelin joka paransi mut ja jatkan hoitosuhdetta työhyvinhoidon vuoksi.Toivon et löydätte omalta paikkakunnalt tai läheltä samanlaisen enkelin ja parantajan,ihmeen minkä itse koin,Vaihtoehtohoidosta sain avun.Koko ydin on kallonpohjan hermossa.Toivotan kaikkea hyvää kanssaihmisille,APU LÖYTYY OIKEILTA IHMISILTÄ !


    • neslow kirjoitti:

      Hei1

      Olen siis aivokasvainleikkauksessa ollut 43v mies ja kärsin kolmoishermosärystä. Ennen leikkausta kärsin mm.migreenistä, Se on jäänyt pois, tämä "kolmonen" tuli tilalle.
      Että silleen...

      Olisipa kiva tietää kuulumisiasi. Itselläni sivulöydöksenä löytyi meningeooma vasemmanpuoleisesta kolmoishermosta elokuussa 2016. Koska kasvain on alustavasti todettu hyvälaatuiseksi, joudun odottamaan leikkausta maalis- huhtikuun 2017 vaihteeseen. Sillävälin kärsin näistä kamalista kolmoishermosäryistä ja jatkuvasta pahoinvoinneista - ja kyllä, Yrjö vierailee miltei päivittäin :(
      Lääkityksenä Trileptal 300mg 3xpv ja pahoinvoinnin estolääkitys.
      Oireet lisääntyvät koko ajan ja oma jaksaminen on vähissä.
      Olisin kiinnostunut tietämään kuinka olet/tai joku muu samassa hermossa kasvaimen omannut jaksanut leikkauksen jälkeen, onko säryt helpottaneet/pahentuneet tai vastaavasti kasvain uusiutunut ?


    • HELVETISTÄ SELVINNYT kirjoitti:

      hei ,et ole yksin sain avun helvettiin kaikkien huimausten ,epätodellisen olon ,vasemman ylähampaan uskomattomaan kipuun syömättä päiviin ,poskionteloongelmiin,kasvot puutu,takaraivo puutu,jatkuva kipu ja paska olo koko päässä ym helvettiä......SAIN AVUN HYVÄLTÄ KANSANPARANTAJALTA !!ON LÄÄKETIETEELLINEN KOULUTUS TAKANA;ERITYISKOULUTUKSET ! !Uskomaton juttu,ei enään oireita eikä buranaa.Olen yrittäjä ja käynyt helvetin mut nyt olen kiitollinen ja jaksan töissä,uusi elämä ! !eikä lääkeitä eikä leikkauksia.Kiitos tämän enkelin joka paransi mut ja jatkan hoitosuhdetta työhyvinhoidon vuoksi.Toivon et löydätte omalta paikkakunnalt tai läheltä samanlaisen enkelin ja parantajan,ihmeen minkä itse koin,Vaihtoehtohoidosta sain avun.Koko ydin on kallonpohjan hermossa.Toivotan kaikkea hyvää kanssaihmisille,APU LÖYTYY OIKEILTA IHMISILTÄ !

      Voisitko kertoa missä hoidossa olet käynyt?


  • Minulla oli vuosikausia sietämätön jatkuva poski- ja päänsärky. Useat lääkärit diagnostisoivat poskiontelotulehdukseksi ja punkteerattiin usein, ei löydöksiä. Silti punkteerattiin. Särky yltyi sietämättömäksi, en kestänyt kylmässä oleilua lainkaan. Lopulta kivunhoitoon perehtynyt lääkäri totesi atyyppiseksi kolmoshermosäryksi. Hoitona pitkäkestoinen akupunktio. Hurraa. Elämä on taas hyvää. 7 vuotta olin epätoivoinen.

    • Mahtavaa, että sait avun akupunktiosta!

      Itse olen joskus sitä kokeillut, mutta ei ole kohdallani toiminut.. Joskopa kokeilisin vielä, kun kerta apua (ja noin pitkäkestoista!) on siitä ollut sinulle. Kuulin myös, että vyöhyketerapia voisi auttaa. Pistetään verenkierto kuntoon ja sitä rataa. Alankin jo olla kyllästynyt näihin länsimaisen lääketieteen avuihin (lue: lääkkeiden syömisrumbaan).

      Ehkä valoa tunnelin päässä on sittenkin. Kiitos onnistuneen akupunktiokokemuksen jakamisesta! :)


    • Ensinmäiset merkit tämä tuskallinen tuska-hirviö antoi itsestään muutamia viikkoja sitten. Tuli juostua hammaslääkärillä ja terveyskeskuslääkärillä vuoron perään. Kunnes omalääkäri terveyskeskuksessa hoksasi mistä on kyse ja lähetti neurologille. Lääkettä sain , mutta tuska-hirviö muistuttaa itsestään kipujen ja muiden oireiden kanssa päivittäin.Pilli ja soseutettu ruoka on tullut tutuksi, puhuminen tuottaa välillä hankaluuksia ja silloin tämä kirjoittaminen on helpompaa.
      Kaikkihan on vielä minulla alussa! mutta luettuani tarinoitanne, käsitän että voihan tämä joskus vaikka ainakin hetkeksi hellittääkkin! Jakasamista kaikille...


  • Hei,
    eipä siihen särkylääkkeet auta. Jos vaiva johtuu hampaista, yökisko suuhun sekä akupunktio.

    • Mulla alkoi särky 3 päivää sitten.
      Särkee alaleukaan ja korvaan, välillä ohimoon?
      Voisko tää olla kolmoishermosärkyä?
      Pystyn kyllä syömään ja juomaan ihan normaalisti?


  • Hei!

    Olen kärsinyt kyseisestä vaivasta n.5-6 vuotta ja syönyt älyttömän määrän lääkkeitä (Tegretol retard, Neurontin) jotta kivut pysyisivät poissa.

    Kesti jonkin aikaa ennen kuin vaiva diagnosoitiin ja tänä aikana kokeilin jos jonkinlaista kipulääkettä (myös Tramadolia) mutta ilman tulosta. (Ehkä lyhytaikainen vaikutus Tramadolilla).
    Kipukohtauksen yllättäessä ei voinut mitään tehdä, olin vain paikallani ja odotin että menee ohi ja melkein itkin. Ei voinut syödä, ei juoda, ei pestä hampaita, jopa nieleminen joskus sattui.
    Pyöräilemistä ei kannattanut ajatellakaan, saati tuulisella rannalla makaamista, pieni tuulenvirekin sattui.

    Onneksi lopulta löytyi nimi vaivalle ja lääkkeet, jotka auttoivat, tosin erittäin suurina annoksina. Pahimmillaan otin kahta lääkettä yhteensä 2400 mg/vrk. Lääkkeitä jouduin käyttämään usean vuoden ajan.
    Olin kuitenkin tietoinen lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista (koin itsekin muutamia ikäviä vaikutuksia, ja mitä ne nyt sitten sisuskaluillekin tekevät...) enkä halunnut enää yhtään kauempaa niitä syödä kun törmäsin Herbalifeen. Aloitin syömään Herbalifen tuotteita viime huhtikuun alussa ja samalla vähensin koko ajan lääkitystä. Nyt olen ollut kuukauden ajan ilman lääkitystä eikä mitään oireita!!!
    Ilmeisesti oikeanlaisen ravinnon saanti on minun kohdallani ollut ratkaiseva tekijä.
    Vatsan toiminta on parantunut huimasti (kärsin aiemmin esim. ummetuksesta), kynnet ei enää pienestä katkeile ja ihon kunto on parantunut.

    Halusin kertoa tämän esimerkiksi muille kolmoishermosärystä kärsiville, kannattaa kokeilla muutakin kuin vain lääkkeitä, koskaan ei tiedä, mistä apu löytyy.

    Toivon sydämestäni että olet itse jo saanut avun särkyysi.

    • Hei Härkärotta olen utelias tietämään, onko tässä Herbalifessa jokin tietty jota käytät vai vaan yleisesti näitä tuotteita.Olen itse sairastanut 10 vuotta kolmoishermosairautta ja nyt minulla on todella kovia kipuja.Minulle akupunktio on auttanut mutta olisi kiva kokeilla muitakin hoitoja ja mikä tärkeintä voisi jättää lääkkeet pois tai ainakin pienentää annosta.


    • Päärynä5 kirjoitti:

      Hei Härkärotta olen utelias tietämään, onko tässä Herbalifessa jokin tietty jota käytät vai vaan yleisesti näitä tuotteita.Olen itse sairastanut 10 vuotta kolmoishermosairautta ja nyt minulla on todella kovia kipuja.Minulle akupunktio on auttanut mutta olisi kiva kokeilla muitakin hoitoja ja mikä tärkeintä voisi jättää lääkkeet pois tai ainakin pienentää annosta.

      Hei Päärynä.
      Ikävä kuulla että sairautesi on nyt pahana. Tiedän mitä se on.
      Aloin huhtikuussa käyttää Herbalifen proteiinipirtelöä sekä kuitu- ja yrttipuristeita ja monivitamiinia. Ehkä n. kuukauden päästä otin mukaan vielä Cell-Activator-nimisen tuotteen, joka auttaa ravintoaineiden imeytymistä elimistössä sekä auttaa mm.stressin siedossa (sis.mm. B-vitamiineja). Koska en ole vuosiin syönyt kalaa, aloitin kesällä myös kalaöljytabletit. (Herbalifen kalaöljystä ei tule kalanmakuisia röyhtäilyjä, joita muista vastaavista tuotteista olen saanut).
      Näillä eväillä pystyin elokuun alussa lopettamaan lääkitykseni kokonaan enkä ole tarvinnut niitä sen jälkeen.
      Jos haluat lisätietoja, voit laittaa minulle postia: meria7(@)luukku.com


    • Älä sinä hae ihmisiä joilla on todellisia vaivoja saadaksesi myytyä tuotteita, joilla on todettu olevan haitallisia vaikutuksia elimistöön! Ei alkuunkaan mitään luonnontuotetta, olet vain yksi niistä jotka yrittävät saada rahaa todella sairailta. Menee alle limboriman!!! Häpeä!


    • yksi meistä sairaist kirjoitti:

      Älä sinä hae ihmisiä joilla on todellisia vaivoja saadaksesi myytyä tuotteita, joilla on todettu olevan haitallisia vaikutuksia elimistöön! Ei alkuunkaan mitään luonnontuotetta, olet vain yksi niistä jotka yrittävät saada rahaa todella sairailta. Menee alle limboriman!!! Häpeä!

      Älä tuomitse hallitsematta asioita..


    • yksi meistä sairaist kirjoitti:

      Älä sinä hae ihmisiä joilla on todellisia vaivoja saadaksesi myytyä tuotteita, joilla on todettu olevan haitallisia vaikutuksia elimistöön! Ei alkuunkaan mitään luonnontuotetta, olet vain yksi niistä jotka yrittävät saada rahaa todella sairailta. Menee alle limboriman!!! Häpeä!

      Olen samaa mieltä, jos on todella sairas, niin kyllä lääkkeen rinnalla luonnontuotteet on kotoisin sieltä, missä ei ole päivävaloa. Olen yksi niistä joka repsahti luonnontuotteisiin ja tilani paheni pahenemistaan. Onneksi menin ajoissa neurologille ja sain kunnon lääkkeet jotka lievittävät kipua. Kolmoishermosärkyä sairastan itsekkin, tukirankavaivojen lisäksi, joten tiedän mistä puhun.


    • Härkärotta kirjoitti:

      Hei Päärynä.
      Ikävä kuulla että sairautesi on nyt pahana. Tiedän mitä se on.
      Aloin huhtikuussa käyttää Herbalifen proteiinipirtelöä sekä kuitu- ja yrttipuristeita ja monivitamiinia. Ehkä n. kuukauden päästä otin mukaan vielä Cell-Activator-nimisen tuotteen, joka auttaa ravintoaineiden imeytymistä elimistössä sekä auttaa mm.stressin siedossa (sis.mm. B-vitamiineja). Koska en ole vuosiin syönyt kalaa, aloitin kesällä myös kalaöljytabletit. (Herbalifen kalaöljystä ei tule kalanmakuisia röyhtäilyjä, joita muista vastaavista tuotteista olen saanut).
      Näillä eväillä pystyin elokuun alussa lopettamaan lääkitykseni kokonaan enkä ole tarvinnut niitä sen jälkeen.
      Jos haluat lisätietoja, voit laittaa minulle postia: meria7(@)luukku.com

      Trigepotilaat älkää menkö helppoon! Tässä joku Härkärotta yrittää myydä troppejaan. Niistä ei ole mitään apua kolmoishermosärkyyn. Tällaisia ei saisi päästää tänne.


  • Hei. Minä olin hammaskirurgin toimenpiteessä alkuvuodesta 2005 ja saman vuoden joulukuussa alkoi kohtaukset, juuri samanlaiset kuin kuvasit. Että mäkin yllätyin siitä, että voiko näin kovaa kipua edes olla? Huh, näköjään voi. Mulla kohtaukset rajoittuu yhteen kohjaan leukaa. Mä olen oppinut sen että kun se alkaa, niin pitää vaan olla rauhallinen ja uskoa että kohta helpottaa...Itse henkilökohtaisti rukoilen, en nyt ala saarnata. Mutta kun kyse on hermosta niin se rauhallisuus on kaikkein tärkeintä. Olen ottanut asian puheeksi terveysasemalla mutta en ole vielä mennyt eteenpäin; netissä on juttua kolmoishermosärystä, epilepsialääkeillä ollut tehoa näemmä. Koita olla rauhallinen. ÄLÄ ANNA SEN MASENTAA SUA. :) Laita sähköpostia jos haluat. Mikko.

  • mulle alkoi eilen tulla ihan yllättäen kivuliaita viiltoja, kuin sähköiskuja yläleuan yhteen kohtaan. Ensin kipu oli pientä mutta yöllä kohtaukset yltyivät suorastaan helvetilliseksi, järkyttävä lamauttava viiltävä kipu tulee kohtauksittain, nyt olen selvinnyt yöstä..sain nukuttua varmaan yhteensä tunnin. Mutta kipukohtauksia tulee ~1minuutin välein, järkyttävää. Soitin hammaslääkärille ajan jos olisin onnekas ja hampaassa olisi vikaa...hieno homma, sain vielä aikuisiän vesirokon tähän päälle joten arvata vaan voi kuinka paljon v.ttaa, kroppa täynnä kutisevia näppyjä ja järkyttävä särky poskessa.

    • Tervehdys kohtalotoverit. Tässä minun tarinani. Eräänä aamuna 2,5 vuotta sitten heräsin karmaisevaan tuskaan jota luulin hammassäryksi. Kipin kapin vastaanotolle. Hampaista ei löytynyt mitään vikaa, ja lääkäri pisti kolme piikkiä lidokaiinia poskeen kun melkein itkin tuolissa. Ei mitään vaikutusta. Hän ehdotti heti neurologia. Ei löytynyt vikaa korvasta, poskiontelosta, ei murtumaa kasvoluista eikä aivokasvainta. Diagnoosi oli ensin yleislääkärillä ja heti perään neurologilla kolmoishermosärky. Ensimmäisen vuoden sanoinkuvaamaton kipu oikealla puolella oli jatkuvaa (aivan kuin olisi ketunraudat naamassa ja kaikki hampaat murskana) ja siihen päälle vielä ne kunnon kohtaukset jotka uskomatonta kyllä olivat vieläkin pahemmat. Teki mieli tehdä itselle eutanasia miehen työaseella. Sain kaikki mahdolliset kovat kipulääkkeet, Tramadol, Panacod, Vioxx, Clotamin, Pronaxen, Miranax... mikään ei kipua poista mutta Tramadol ja Panacod tajun kylläkin eli helpotushan sekin on. Ei kuitenkaan sovellu töissä otettavaksi, työni vaatii tarkkuutta ja nopeaa reagointia. Myös karbamatsepiiniä on tyrkytetty useasti, en ole suostunut osittain juuri koska pelkään etten kykene suoriutumaan töistäni. Kipua aiheuttaa kaikki perinteinen; kylmä ja kuuma ja kova ruoka, kaikki syöminen ylipäätään, kolaus kasvoihin, tuuli, kipeä puoli tyynyä vasten nukkuminen jne. Ensimmäisen vuoden kestäneen alituisen kivun jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa kunnes tätä hetkeä edeltävät noin 8 kuukautta (joista puoli vuotta vietin lämpimässä maassa) olivat oikein hyvät; vain yksi aivan sairas kipukohtaus (taas heräsin yöllä) ja muuten piti välttää esim auton ilmastoinnin pitämistä päällä oikealle puolelle kasvoja. Palasin takaisin Suomeen 4 viikkoa sitten. Heti kun tulivat kylmänkosteat viimat iski särky takaisin ja huolella. Nyt syöminen on mahdotonta, onneksi kaupasta saa nestemäisiä laihdutusaterioita jotka voi pistää mikroon hetkeksi ( tosi ihanaa...) ja juoda pillillä. Niillä pysyy hengissä. Ajatuskin syömisestä nostaa kylmän hien pintaan kun tietää minkä tuskan sillä saa aikaiseksi.
      No kuinka tämä alkoi ja millaisia kokemuksia minulla on lääkäreistä? Uskon että hammaslääkärin johtopuudutus meni reisille ja piikki osui hermoon. Tai sitten tapani purra hampaita yhteen nukkuessa on ärryttänyt hermon. Tai kaikki tuo yhdessä. Lääkäreiltä saamani ohjeet ovat olleet huimia; "pidä kommandopipoa päässä myös kesäisin"(entäs naamioitumiskielto?), "älä mene kaupassa kylmähyllyjen väliin" (koirako sen maitopurkin sieltä hakee?), "poistata heti viisaudenhampaat" (leukakirurgin mukaan ehdoton ei koska toimivaa kivunlievitystä ei ole ja hermo voi riehaantua lisää), ja "kaikillahan meillä on joskus piuhat vähän sekaisin" ja kaiken tämän jälkeen kun reagoin hieman ärtyneesti määräsi hän minulle rauhoittavia kun olin "hieman vihamielinen". No nyt olen taas menossa kerran työpaikkalääkärin vastaanotolle yksityiselle lääkäriasemalle. Taas tulee lähete neurologille joka kauppaa karbamatsepiiniä ja ehkä toteaa kuten eräs kollegansa että "ei tässä neurokirurgi rupea kenenkään päätä poraamaan ennen kuin karbamatsepiini on kokeiltu" ihan kuin se olisi se mitä siellä olen vailla. Aina kun kertoo lääkärille tämän vaivan nimen ja ettei halua enää yhtään enempää nappeja jotka eivät kuitenkaan toimi vaan jotain suunnitelmaa kuinka tätä hoidettaisiin, näkee ilmeestä että lekuri huomaa ettei voi tehdä mitään hyväkseni, tyttöparka (olen 32v.) ja taas lähteissä on kädessäni uusi kipulääkeresepti.
      Toivottavasti jollekulle antaa toivoa ja jaksamista se, että sinulle voi käydä kuten minulle, särky voi olla pitkäänkin lähes poissa. Omani siis paheni taas äkkiä... siinä on sulattelemista ja pelottaa että jos tätä menoa taas jatkuu putkeen seuraava vuosi. Kuinka sen jaksaa? Jaksaako? Mutta onko sekään että ei jaksa mikään vaihtoehto? Onneksi minulla on ihana mies ja vanhemmat ja ystävät jotka eivät pidä sekopäänä ja työnantajakin on ollut ymmärtäväinen. Kyllä tämä talvi joskus loppuu ja ehkä kipukin sitten. Toivossa on elettävä! Hyvää jatkoa kaikille ja voimaa...


    • Blondito kirjoitti:

      Tervehdys kohtalotoverit. Tässä minun tarinani. Eräänä aamuna 2,5 vuotta sitten heräsin karmaisevaan tuskaan jota luulin hammassäryksi. Kipin kapin vastaanotolle. Hampaista ei löytynyt mitään vikaa, ja lääkäri pisti kolme piikkiä lidokaiinia poskeen kun melkein itkin tuolissa. Ei mitään vaikutusta. Hän ehdotti heti neurologia. Ei löytynyt vikaa korvasta, poskiontelosta, ei murtumaa kasvoluista eikä aivokasvainta. Diagnoosi oli ensin yleislääkärillä ja heti perään neurologilla kolmoishermosärky. Ensimmäisen vuoden sanoinkuvaamaton kipu oikealla puolella oli jatkuvaa (aivan kuin olisi ketunraudat naamassa ja kaikki hampaat murskana) ja siihen päälle vielä ne kunnon kohtaukset jotka uskomatonta kyllä olivat vieläkin pahemmat. Teki mieli tehdä itselle eutanasia miehen työaseella. Sain kaikki mahdolliset kovat kipulääkkeet, Tramadol, Panacod, Vioxx, Clotamin, Pronaxen, Miranax... mikään ei kipua poista mutta Tramadol ja Panacod tajun kylläkin eli helpotushan sekin on. Ei kuitenkaan sovellu töissä otettavaksi, työni vaatii tarkkuutta ja nopeaa reagointia. Myös karbamatsepiiniä on tyrkytetty useasti, en ole suostunut osittain juuri koska pelkään etten kykene suoriutumaan töistäni. Kipua aiheuttaa kaikki perinteinen; kylmä ja kuuma ja kova ruoka, kaikki syöminen ylipäätään, kolaus kasvoihin, tuuli, kipeä puoli tyynyä vasten nukkuminen jne. Ensimmäisen vuoden kestäneen alituisen kivun jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa kunnes tätä hetkeä edeltävät noin 8 kuukautta (joista puoli vuotta vietin lämpimässä maassa) olivat oikein hyvät; vain yksi aivan sairas kipukohtaus (taas heräsin yöllä) ja muuten piti välttää esim auton ilmastoinnin pitämistä päällä oikealle puolelle kasvoja. Palasin takaisin Suomeen 4 viikkoa sitten. Heti kun tulivat kylmänkosteat viimat iski särky takaisin ja huolella. Nyt syöminen on mahdotonta, onneksi kaupasta saa nestemäisiä laihdutusaterioita jotka voi pistää mikroon hetkeksi ( tosi ihanaa...) ja juoda pillillä. Niillä pysyy hengissä. Ajatuskin syömisestä nostaa kylmän hien pintaan kun tietää minkä tuskan sillä saa aikaiseksi.
      No kuinka tämä alkoi ja millaisia kokemuksia minulla on lääkäreistä? Uskon että hammaslääkärin johtopuudutus meni reisille ja piikki osui hermoon. Tai sitten tapani purra hampaita yhteen nukkuessa on ärryttänyt hermon. Tai kaikki tuo yhdessä. Lääkäreiltä saamani ohjeet ovat olleet huimia; "pidä kommandopipoa päässä myös kesäisin"(entäs naamioitumiskielto?), "älä mene kaupassa kylmähyllyjen väliin" (koirako sen maitopurkin sieltä hakee?), "poistata heti viisaudenhampaat" (leukakirurgin mukaan ehdoton ei koska toimivaa kivunlievitystä ei ole ja hermo voi riehaantua lisää), ja "kaikillahan meillä on joskus piuhat vähän sekaisin" ja kaiken tämän jälkeen kun reagoin hieman ärtyneesti määräsi hän minulle rauhoittavia kun olin "hieman vihamielinen". No nyt olen taas menossa kerran työpaikkalääkärin vastaanotolle yksityiselle lääkäriasemalle. Taas tulee lähete neurologille joka kauppaa karbamatsepiiniä ja ehkä toteaa kuten eräs kollegansa että "ei tässä neurokirurgi rupea kenenkään päätä poraamaan ennen kuin karbamatsepiini on kokeiltu" ihan kuin se olisi se mitä siellä olen vailla. Aina kun kertoo lääkärille tämän vaivan nimen ja ettei halua enää yhtään enempää nappeja jotka eivät kuitenkaan toimi vaan jotain suunnitelmaa kuinka tätä hoidettaisiin, näkee ilmeestä että lekuri huomaa ettei voi tehdä mitään hyväkseni, tyttöparka (olen 32v.) ja taas lähteissä on kädessäni uusi kipulääkeresepti.
      Toivottavasti jollekulle antaa toivoa ja jaksamista se, että sinulle voi käydä kuten minulle, särky voi olla pitkäänkin lähes poissa. Omani siis paheni taas äkkiä... siinä on sulattelemista ja pelottaa että jos tätä menoa taas jatkuu putkeen seuraava vuosi. Kuinka sen jaksaa? Jaksaako? Mutta onko sekään että ei jaksa mikään vaihtoehto? Onneksi minulla on ihana mies ja vanhemmat ja ystävät jotka eivät pidä sekopäänä ja työnantajakin on ollut ymmärtäväinen. Kyllä tämä talvi joskus loppuu ja ehkä kipukin sitten. Toivossa on elettävä! Hyvää jatkoa kaikille ja voimaa...

      Halusin vastata viestiisi koska olen kohtalontoverisi.Olen potennut tätä kolmoishermosärkyä jo yli 9vuotta minun Äitini sairasti tätä samaa sairautta varmaankin noin 20vuotta.Olen ajatellut, että onko tämä perinnöllistä mutta lääkärit ovat toista mieltä.Minulla tämä sairaus on alkanut ihan itsestään.Nyt minulla on kipujakso ollut päällä yli vuoden syön tegretolia 3 taplettia päivässä.tällä hetkellä kipu on sietämätöntä eli ei nuo lääkkeetkään aina auta.Minulla ne olisivat tehneet sen operoinnin, että olisivat menneet korvan takaa tuonne aivoihin ja siirtäneet verisuonta pois hermon päältä, koska se on jos oikein olen ymmärtänyt niin syy tähän kipuu.En ole ollut viellä valmis tähän operointiin, minun Äidilläni tehtiin toisenlainen toimenpide jos hänellä vioittui toinen silmä josta hän menetti melkein kokonaan näkönsä eikä sekään toimenpide tuonnut kivutonta elämää,koko loppuelämän hän sai kärsiä kivuista.Akupunktio on ollut minulle aika hyvä hoito tähän sairauteen niitten joitojaksojen aikana on ollut huomattavasti parempi olo. Nyt minulla on hyvä Neurologi jonka luonna olen käynnyt kun olen aivan uuvuksissa säryn vuoksi.Hän laittoi vähän yli kaksi vuotta sitten paperit vetämään osa-aikasairaseläkkeeseen ja nyt olen ollut noin kaksi vuotta tällä eläkkeellä, elikkä teen viikkossa 3päivää töitä ja 2 vapaata. Nyt ei ole tullut sairaslomia niin paljon kun jää pitempi aika viikossa lepoon.Minulla on ollut jo pitkän aikaa yöt aika vaikeita eli nukkuminen on huonoa ja tämä pitempi lepo auttaa siihen .Minulla on tämä kylmä aika ollut todella hankalaa, olen monta kertaa ajatellut, että voi kun pääsisi kokeilemaan vaikka 2 kuukauden oleskelua jossain lämpimässä.Tämä on sellainen kipu, että ei tätä ymmärrä jos ei itse sairasta.Minulla on kyllä kova tukijoukko täällä kotona en minä muuten jaksaisi tätä helvetinmoista kipua.Mutta aina pitää yrittää hakea tästä elämästä jotain positiivistakin nyt olen liittynyt tähän mtv3keventäjiin ja paino on pudonnut 17kg jonka myötä on myös verenpaine laskenut ja liikunta on tullut suureksi osaksi elämääni, se on myös yksi asia joka laittaa jaksamaan näitä kipukohtauksia.Olen yrittänyt ajatella, että on ihmisiä joilla on paljon vakavampia sairauksia kuin tämä minun.Toivotaan todella, että tämä talvi menisi nopeasti ohi ja tulisi lämmin kesä.Tsemppiä sinulle ja myös jaksamista kipujesi kanssa.


    • Nimetön kirjoitti:

      Halusin vastata viestiisi koska olen kohtalontoverisi.Olen potennut tätä kolmoishermosärkyä jo yli 9vuotta minun Äitini sairasti tätä samaa sairautta varmaankin noin 20vuotta.Olen ajatellut, että onko tämä perinnöllistä mutta lääkärit ovat toista mieltä.Minulla tämä sairaus on alkanut ihan itsestään.Nyt minulla on kipujakso ollut päällä yli vuoden syön tegretolia 3 taplettia päivässä.tällä hetkellä kipu on sietämätöntä eli ei nuo lääkkeetkään aina auta.Minulla ne olisivat tehneet sen operoinnin, että olisivat menneet korvan takaa tuonne aivoihin ja siirtäneet verisuonta pois hermon päältä, koska se on jos oikein olen ymmärtänyt niin syy tähän kipuu.En ole ollut viellä valmis tähän operointiin, minun Äidilläni tehtiin toisenlainen toimenpide jos hänellä vioittui toinen silmä josta hän menetti melkein kokonaan näkönsä eikä sekään toimenpide tuonnut kivutonta elämää,koko loppuelämän hän sai kärsiä kivuista.Akupunktio on ollut minulle aika hyvä hoito tähän sairauteen niitten joitojaksojen aikana on ollut huomattavasti parempi olo. Nyt minulla on hyvä Neurologi jonka luonna olen käynnyt kun olen aivan uuvuksissa säryn vuoksi.Hän laittoi vähän yli kaksi vuotta sitten paperit vetämään osa-aikasairaseläkkeeseen ja nyt olen ollut noin kaksi vuotta tällä eläkkeellä, elikkä teen viikkossa 3päivää töitä ja 2 vapaata. Nyt ei ole tullut sairaslomia niin paljon kun jää pitempi aika viikossa lepoon.Minulla on ollut jo pitkän aikaa yöt aika vaikeita eli nukkuminen on huonoa ja tämä pitempi lepo auttaa siihen .Minulla on tämä kylmä aika ollut todella hankalaa, olen monta kertaa ajatellut, että voi kun pääsisi kokeilemaan vaikka 2 kuukauden oleskelua jossain lämpimässä.Tämä on sellainen kipu, että ei tätä ymmärrä jos ei itse sairasta.Minulla on kyllä kova tukijoukko täällä kotona en minä muuten jaksaisi tätä helvetinmoista kipua.Mutta aina pitää yrittää hakea tästä elämästä jotain positiivistakin nyt olen liittynyt tähän mtv3keventäjiin ja paino on pudonnut 17kg jonka myötä on myös verenpaine laskenut ja liikunta on tullut suureksi osaksi elämääni, se on myös yksi asia joka laittaa jaksamaan näitä kipukohtauksia.Olen yrittänyt ajatella, että on ihmisiä joilla on paljon vakavampia sairauksia kuin tämä minun.Toivotaan todella, että tämä talvi menisi nopeasti ohi ja tulisi lämmin kesä.Tsemppiä sinulle ja myös jaksamista kipujesi kanssa.

      Minulla alkoi tämä kolmoishermosärky neljä ja puoli vuotta sitten. En ollut koskaan moisesta kuullut. Kaksi ja puoli vuotta sitten olin leikkauksessa, jossa juuri korvan takaa mentiin jonnekin hermoihin, mutta lääkäri sanoi että sieltä ei löytynyt sitä mitä he luulivat siellä olevan. Kuitenkin kipu oli poissa puolitoista vuotta kokonaan, viime keväänä se yritti tulla takaisin, mutta söin noin viikon ajan lääkkeitä (Gabapentin Pliva)ja kipu hävisi. Nyt se kuitenkin on taas alkanut, enkä töiden takia voi enkä uskalla syödä lääkkeitä kuin ottaa vain yötä vasten koska ne saavat aikaan näköhäiriöitä sekä sekavuutta ja väsymystä. Perhe alkaa jo oireilemaan eli äipälle ei oikein taas uskalla mitään sanoa.Pelottaa. Ei uskalla taas ajatella tulevaa kun ei tiedä miten pitkä helvetti on taas odotettavissa.On se vaan niin että ei sitä oikein kukaan ymmärrä, kotiväki on ainoa joka todella näkee sen kuinka karmeeta se kipu on, mutta töissä ei oikein ymmärretä sen kivun laatua ja määrää. Olen aina sanonut että sitä kipua en toivo kenellekään, mutta jos olen ihan rehellinen niin epäilijät voisivat saada kokea siitä pientä "esimakua". Mulla ei ole mitään väliä onko kuuma kesä vai kylmä talvi, kun se tulee niin se vaan tulee.Mikään ei siitä etukäteen varoita.


    • Äippä kirjoitti:

      Minulla alkoi tämä kolmoishermosärky neljä ja puoli vuotta sitten. En ollut koskaan moisesta kuullut. Kaksi ja puoli vuotta sitten olin leikkauksessa, jossa juuri korvan takaa mentiin jonnekin hermoihin, mutta lääkäri sanoi että sieltä ei löytynyt sitä mitä he luulivat siellä olevan. Kuitenkin kipu oli poissa puolitoista vuotta kokonaan, viime keväänä se yritti tulla takaisin, mutta söin noin viikon ajan lääkkeitä (Gabapentin Pliva)ja kipu hävisi. Nyt se kuitenkin on taas alkanut, enkä töiden takia voi enkä uskalla syödä lääkkeitä kuin ottaa vain yötä vasten koska ne saavat aikaan näköhäiriöitä sekä sekavuutta ja väsymystä. Perhe alkaa jo oireilemaan eli äipälle ei oikein taas uskalla mitään sanoa.Pelottaa. Ei uskalla taas ajatella tulevaa kun ei tiedä miten pitkä helvetti on taas odotettavissa.On se vaan niin että ei sitä oikein kukaan ymmärrä, kotiväki on ainoa joka todella näkee sen kuinka karmeeta se kipu on, mutta töissä ei oikein ymmärretä sen kivun laatua ja määrää. Olen aina sanonut että sitä kipua en toivo kenellekään, mutta jos olen ihan rehellinen niin epäilijät voisivat saada kokea siitä pientä "esimakua". Mulla ei ole mitään väliä onko kuuma kesä vai kylmä talvi, kun se tulee niin se vaan tulee.Mikään ei siitä etukäteen varoita.

      Hei Äippä oletko kokeillut akupuktiota siihen tuskaan se nimittäin ainakin minulla on välillä auttanut.Minun neulahoitaja antaa sitä hoitoa tulineuloilla ja se on kuulema tehokkaampaa.Olen ollut monta vuotta hänen potilaanaan, hänellä on pitkä koulutus ja kokemus tähän työhön.Oletko koskaan ajatellut, että jäisit osa-aika sairaseläkkeelle, minulle tämä järjestely on ollut todella hyvä asia,mulla on viikossa torstai ja perjantai vapaat silloin voin levätä ja tuntuu että sen viikonlopunkin jaksaa perheen kanssa paremmin.Tressihän on yksi asia joka pahentaa tätä hermosärkyä niin olen ainakin itse huomannut.Minulla on työpaikalla vähän hankaluutta koska minun esimieheni ei oikein tahdo ymmärtää nytkin kun jäin osa-aika sairaseläkkeelle niin hän sanoi, että on vähän kateellinen minulle kun minulla on useampi vapaapäivä viikossa, mutta näistä kommenteista ei kannata välittää ja pahoittaa mieltään se lisää vaan kipua.Se on totta että ei toinen jolla tätä sairautta ei ole niin se ei voi ymmärtää mikä tuska meillä on. Minä toivon sinulle ja perheellesi jaksamista tämän sairauden kanssa.


    • Nimetön kirjoitti:

      Hei Äippä oletko kokeillut akupuktiota siihen tuskaan se nimittäin ainakin minulla on välillä auttanut.Minun neulahoitaja antaa sitä hoitoa tulineuloilla ja se on kuulema tehokkaampaa.Olen ollut monta vuotta hänen potilaanaan, hänellä on pitkä koulutus ja kokemus tähän työhön.Oletko koskaan ajatellut, että jäisit osa-aika sairaseläkkeelle, minulle tämä järjestely on ollut todella hyvä asia,mulla on viikossa torstai ja perjantai vapaat silloin voin levätä ja tuntuu että sen viikonlopunkin jaksaa perheen kanssa paremmin.Tressihän on yksi asia joka pahentaa tätä hermosärkyä niin olen ainakin itse huomannut.Minulla on työpaikalla vähän hankaluutta koska minun esimieheni ei oikein tahdo ymmärtää nytkin kun jäin osa-aika sairaseläkkeelle niin hän sanoi, että on vähän kateellinen minulle kun minulla on useampi vapaapäivä viikossa, mutta näistä kommenteista ei kannata välittää ja pahoittaa mieltään se lisää vaan kipua.Se on totta että ei toinen jolla tätä sairautta ei ole niin se ei voi ymmärtää mikä tuska meillä on. Minä toivon sinulle ja perheellesi jaksamista tämän sairauden kanssa.

      Mulla alkoi eilen aamulla nää helvetilliset kolmoishermosäryn oireet. "Kohtauksia" tuli n.10. Kävin tk:n lääkärillä. Katsoi korviin, soitti neurologille ja laitto kotiin Panadol 1g reseptin kanssa.

      Yöllä heräsin taas siihen helvettiin, ja lähdin heti Ensiapuun. Lääkäri kertoi sen, mitä itse hoitajana ja taudin tuntien olin pelännyt. Kolmoishermosärky. Kirjoitti reseptit Tegretol 100 mg estoon ja Tramal 50 mg kipuun. Pitäisi mennä vielä verikokeisiin ja magneettikuvaukseen.

      Pääsin jatkamaan kotiin yötä. Sain mukaan tenoxin, että saisi paremmin nukuttua. Puoli tuntia nukuttuani heräsin taas kipuun, joka oli aivan yhtä kovaa kun ennenkin, vaikka sain osastolla Tramalin kipuun.Sohvalla nukuin pari tuntia ja herätessä ei meinannut pystyssä pysyä. En siis taida tramalia hakea apteekista kun ei auttanut..

      En ole ikänäni syönyt kuin Buranaa ja silloin tällöin antibiootti yms. kuureja. Pelottaa lääkkeiden väsyttävät sivuvaikutukset. Ja kaikki muukin.. Elämä on!


    • kissu86 kirjoitti:

      Mulla alkoi eilen aamulla nää helvetilliset kolmoishermosäryn oireet. "Kohtauksia" tuli n.10. Kävin tk:n lääkärillä. Katsoi korviin, soitti neurologille ja laitto kotiin Panadol 1g reseptin kanssa.

      Yöllä heräsin taas siihen helvettiin, ja lähdin heti Ensiapuun. Lääkäri kertoi sen, mitä itse hoitajana ja taudin tuntien olin pelännyt. Kolmoishermosärky. Kirjoitti reseptit Tegretol 100 mg estoon ja Tramal 50 mg kipuun. Pitäisi mennä vielä verikokeisiin ja magneettikuvaukseen.

      Pääsin jatkamaan kotiin yötä. Sain mukaan tenoxin, että saisi paremmin nukuttua. Puoli tuntia nukuttuani heräsin taas kipuun, joka oli aivan yhtä kovaa kun ennenkin, vaikka sain osastolla Tramalin kipuun.Sohvalla nukuin pari tuntia ja herätessä ei meinannut pystyssä pysyä. En siis taida tramalia hakea apteekista kun ei auttanut..

      En ole ikänäni syönyt kuin Buranaa ja silloin tällöin antibiootti yms. kuureja. Pelottaa lääkkeiden väsyttävät sivuvaikutukset. Ja kaikki muukin.. Elämä on!

      Olen lukennut näitä viestejä ja minulla on tullut sellainen ajatus, että olisi tosi kiva järjestää yhteinen tapahtuma meille jotka sairastamme tätä kolmoishermosairautta, en oikein tiedä kuinka lähtisin tätä ajatusta toteuttamaan olisi kiva jos tähän tapahtumaan saisi vaikka joitain asiantuntijoita kertomaan tästä sairaudesta vaikka minusta tuntuu, että tästä sairaudesta on aika vähän tietoa.Laittakaa viestiä jos on halukkaita minun kanssani yhdessä suunnittelemaan ja jossain vaiheessa vaikka toteuttamaankin tätä ajatusta.


    • Päärynä5 kirjoitti:

      Olen lukennut näitä viestejä ja minulla on tullut sellainen ajatus, että olisi tosi kiva järjestää yhteinen tapahtuma meille jotka sairastamme tätä kolmoishermosairautta, en oikein tiedä kuinka lähtisin tätä ajatusta toteuttamaan olisi kiva jos tähän tapahtumaan saisi vaikka joitain asiantuntijoita kertomaan tästä sairaudesta vaikka minusta tuntuu, että tästä sairaudesta on aika vähän tietoa.Laittakaa viestiä jos on halukkaita minun kanssani yhdessä suunnittelemaan ja jossain vaiheessa vaikka toteuttamaankin tätä ajatusta.

      Kävin eilen lääkärin luonna joka hoitaa hivenaineilla ja vitamiineillä nyt pitää käydä verikokeissa joka näyttää mitä elimistöstä puuttuu.Lääkäri sanoi, että suurin syys kolmoishermosärkyyn on hammasoperoinnit.Nyt tilasin ajan biohammaslääkärille joka poistaa kaikki amalgamipaikat ne kuulema on myös yksi syys aiheuttamaan kaikenlaisia vaivoja.Lääkäri sanoi,että kun nämä paikat saadaan pois ja vitamiini ja hivenaine hommat kohdalleen niin pitäisi kolmoishermosairaudekin rauhoittua.Toivotaan, että tästä olisi apua.


    • Nimetön kirjoitti:

      Halusin vastata viestiisi koska olen kohtalontoverisi.Olen potennut tätä kolmoishermosärkyä jo yli 9vuotta minun Äitini sairasti tätä samaa sairautta varmaankin noin 20vuotta.Olen ajatellut, että onko tämä perinnöllistä mutta lääkärit ovat toista mieltä.Minulla tämä sairaus on alkanut ihan itsestään.Nyt minulla on kipujakso ollut päällä yli vuoden syön tegretolia 3 taplettia päivässä.tällä hetkellä kipu on sietämätöntä eli ei nuo lääkkeetkään aina auta.Minulla ne olisivat tehneet sen operoinnin, että olisivat menneet korvan takaa tuonne aivoihin ja siirtäneet verisuonta pois hermon päältä, koska se on jos oikein olen ymmärtänyt niin syy tähän kipuu.En ole ollut viellä valmis tähän operointiin, minun Äidilläni tehtiin toisenlainen toimenpide jos hänellä vioittui toinen silmä josta hän menetti melkein kokonaan näkönsä eikä sekään toimenpide tuonnut kivutonta elämää,koko loppuelämän hän sai kärsiä kivuista.Akupunktio on ollut minulle aika hyvä hoito tähän sairauteen niitten joitojaksojen aikana on ollut huomattavasti parempi olo. Nyt minulla on hyvä Neurologi jonka luonna olen käynnyt kun olen aivan uuvuksissa säryn vuoksi.Hän laittoi vähän yli kaksi vuotta sitten paperit vetämään osa-aikasairaseläkkeeseen ja nyt olen ollut noin kaksi vuotta tällä eläkkeellä, elikkä teen viikkossa 3päivää töitä ja 2 vapaata. Nyt ei ole tullut sairaslomia niin paljon kun jää pitempi aika viikossa lepoon.Minulla on ollut jo pitkän aikaa yöt aika vaikeita eli nukkuminen on huonoa ja tämä pitempi lepo auttaa siihen .Minulla on tämä kylmä aika ollut todella hankalaa, olen monta kertaa ajatellut, että voi kun pääsisi kokeilemaan vaikka 2 kuukauden oleskelua jossain lämpimässä.Tämä on sellainen kipu, että ei tätä ymmärrä jos ei itse sairasta.Minulla on kyllä kova tukijoukko täällä kotona en minä muuten jaksaisi tätä helvetinmoista kipua.Mutta aina pitää yrittää hakea tästä elämästä jotain positiivistakin nyt olen liittynyt tähän mtv3keventäjiin ja paino on pudonnut 17kg jonka myötä on myös verenpaine laskenut ja liikunta on tullut suureksi osaksi elämääni, se on myös yksi asia joka laittaa jaksamaan näitä kipukohtauksia.Olen yrittänyt ajatella, että on ihmisiä joilla on paljon vakavampia sairauksia kuin tämä minun.Toivotaan todella, että tämä talvi menisi nopeasti ohi ja tulisi lämmin kesä.Tsemppiä sinulle ja myös jaksamista kipujesi kanssa.

      Tervepä terve!!
      Viimeksi kirjoittaessani olin kipuvaiheen kourissa ja menossa työterveysläälärille aika vähäisin toivein että mitään lievitystä olisi saatavilla. Lääkäri kuitenkin määräsi minulle uutta koksibien ryhmään kuuluvaa lääkettä nimeltä Arcoxia joka on kehitetty mm. kihdin ja nivelrikon hoitoon. Kyseessä on siis tulehduskipulääke. Jostain syystä jota ei täysin tiedetä se auttaa myös osalla potilaista kolmoishermosärkyyn. Otin suurin epäilyksin ensimmäisen pillerin ja seuraavana päivän kipu oli poissa. Pystyn syömään mitä vaan ja liikkumaan ulkona pää pystyssä ilman että tarttee piilotella huppujen ja huivien alla vaikka tuulisi kuinka! Lääkkeellä on ainakin minun kohdallani joitain sivuvaikutuksia: huonovointisuutta, uneliaisuutta, metallin makua suussa ja voimattomuuden tunnetta, mutta ne menevät tunnissa yleensä ohi. Ja jos nyt totta puhutaan niin lähes mitä vaan kunhan tämä kipu on poissa... eikö? Ensin aloitettiin maksimiannostuksella 120 mg/päivä, nyt se laskettiin 90 mg/vrk ja sivuvaikutukset hieman lievenivät. Lääkäri kuitenkin varoitti että teho tulee luultavasti loppumaan jossain vaiheessa, mutta toivottavasti silloin on jo kesä ja kylmyys yhtenä aiheuttajana poissa pelistä. Koksibeja ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön mm kohonneen sydänkohtaus- ja aivohalvausriskin takia mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ainakin ensiavuksi jos ei mikään tunnu auttavan. Minulla se toimii loistavasti ja on niin ihanaa olla taas ainakin hetken kivuton. Kysykää ja pyytäkää lääkäriltänne, tätä voi määrätä kuka lääkäri vain, ei tarvitse mitään erikoislupia keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin tms. Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista joulua huolimatta tästä maailman helvetillisimmästä vaivasta.


    • Blondito kirjoitti:

      Tervepä terve!!
      Viimeksi kirjoittaessani olin kipuvaiheen kourissa ja menossa työterveysläälärille aika vähäisin toivein että mitään lievitystä olisi saatavilla. Lääkäri kuitenkin määräsi minulle uutta koksibien ryhmään kuuluvaa lääkettä nimeltä Arcoxia joka on kehitetty mm. kihdin ja nivelrikon hoitoon. Kyseessä on siis tulehduskipulääke. Jostain syystä jota ei täysin tiedetä se auttaa myös osalla potilaista kolmoishermosärkyyn. Otin suurin epäilyksin ensimmäisen pillerin ja seuraavana päivän kipu oli poissa. Pystyn syömään mitä vaan ja liikkumaan ulkona pää pystyssä ilman että tarttee piilotella huppujen ja huivien alla vaikka tuulisi kuinka! Lääkkeellä on ainakin minun kohdallani joitain sivuvaikutuksia: huonovointisuutta, uneliaisuutta, metallin makua suussa ja voimattomuuden tunnetta, mutta ne menevät tunnissa yleensä ohi. Ja jos nyt totta puhutaan niin lähes mitä vaan kunhan tämä kipu on poissa... eikö? Ensin aloitettiin maksimiannostuksella 120 mg/päivä, nyt se laskettiin 90 mg/vrk ja sivuvaikutukset hieman lievenivät. Lääkäri kuitenkin varoitti että teho tulee luultavasti loppumaan jossain vaiheessa, mutta toivottavasti silloin on jo kesä ja kylmyys yhtenä aiheuttajana poissa pelistä. Koksibeja ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön mm kohonneen sydänkohtaus- ja aivohalvausriskin takia mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ainakin ensiavuksi jos ei mikään tunnu auttavan. Minulla se toimii loistavasti ja on niin ihanaa olla taas ainakin hetken kivuton. Kysykää ja pyytäkää lääkäriltänne, tätä voi määrätä kuka lääkäri vain, ei tarvitse mitään erikoislupia keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin tms. Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista joulua huolimatta tästä maailman helvetillisimmästä vaivasta.

      Tegretol, eli karbamatsepiini on se lääke jota yleensä pitäisi ensinnä kokeilla. Se on epilepsialääke ja pitkässä käytössä vähemmän vaarallinen kuin Arcomix kihti- ja nivelrikkolääke esim. Kaikille se ei auta ja kaikille se ei sovi vaan aiheuttaa muutoksia verenkuvassa.Minulle se sopii nyt hyvin. Kivut ovat kokonaan elämästäni olleet poissa taas viimeisen 1,5 vuotta.

      Olen kauan sairastaneilta kuullut (tämä tautihan ei lääketieteellisessä mielessä parane!) että jos yrittää lopettaa lääkitysta tai vähentää niin kivut eivät enää reagoikaan samoihin lääkemääriin kuin ennen vähennystä. Näin kävi itselleni. Oltuani pari vuotta oireeton Tegretol-lääkityksen ansiosta, luulin voivani vähentää 600mg annostusta. Pääsin jo 200 mg kun kivut yllättäin alkoivat rajuina uudelleen. Paluu 600mg annostukseen ei enää tehonnutkaan vaan annos oli nostettava 1200mg /vrk. Sitten olin täysin nukuksissa ja toistaitoinen mutta en silti saanut sairaslomaa. Yleislääkäreiden on mahdoton ymmärtää tämän taudin luonnetta vaan vertaavat mm hammassärkyyn. Olisi hyvä jos saisi oman kunnallisen neurologin, jonka kanssa voi aina keskustella tilanteesta. Mitä sitten tällainen 1200mg lääkeannos tekee minulle, nainen 46v, pitkällä ajalla, voin vain arvailla. Siihen ei kukaan ole vastannut.
      Onnellinen kivuton


    • Blondito kirjoitti:

      Tervehdys kohtalotoverit. Tässä minun tarinani. Eräänä aamuna 2,5 vuotta sitten heräsin karmaisevaan tuskaan jota luulin hammassäryksi. Kipin kapin vastaanotolle. Hampaista ei löytynyt mitään vikaa, ja lääkäri pisti kolme piikkiä lidokaiinia poskeen kun melkein itkin tuolissa. Ei mitään vaikutusta. Hän ehdotti heti neurologia. Ei löytynyt vikaa korvasta, poskiontelosta, ei murtumaa kasvoluista eikä aivokasvainta. Diagnoosi oli ensin yleislääkärillä ja heti perään neurologilla kolmoishermosärky. Ensimmäisen vuoden sanoinkuvaamaton kipu oikealla puolella oli jatkuvaa (aivan kuin olisi ketunraudat naamassa ja kaikki hampaat murskana) ja siihen päälle vielä ne kunnon kohtaukset jotka uskomatonta kyllä olivat vieläkin pahemmat. Teki mieli tehdä itselle eutanasia miehen työaseella. Sain kaikki mahdolliset kovat kipulääkkeet, Tramadol, Panacod, Vioxx, Clotamin, Pronaxen, Miranax... mikään ei kipua poista mutta Tramadol ja Panacod tajun kylläkin eli helpotushan sekin on. Ei kuitenkaan sovellu töissä otettavaksi, työni vaatii tarkkuutta ja nopeaa reagointia. Myös karbamatsepiiniä on tyrkytetty useasti, en ole suostunut osittain juuri koska pelkään etten kykene suoriutumaan töistäni. Kipua aiheuttaa kaikki perinteinen; kylmä ja kuuma ja kova ruoka, kaikki syöminen ylipäätään, kolaus kasvoihin, tuuli, kipeä puoli tyynyä vasten nukkuminen jne. Ensimmäisen vuoden kestäneen alituisen kivun jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa kunnes tätä hetkeä edeltävät noin 8 kuukautta (joista puoli vuotta vietin lämpimässä maassa) olivat oikein hyvät; vain yksi aivan sairas kipukohtaus (taas heräsin yöllä) ja muuten piti välttää esim auton ilmastoinnin pitämistä päällä oikealle puolelle kasvoja. Palasin takaisin Suomeen 4 viikkoa sitten. Heti kun tulivat kylmänkosteat viimat iski särky takaisin ja huolella. Nyt syöminen on mahdotonta, onneksi kaupasta saa nestemäisiä laihdutusaterioita jotka voi pistää mikroon hetkeksi ( tosi ihanaa...) ja juoda pillillä. Niillä pysyy hengissä. Ajatuskin syömisestä nostaa kylmän hien pintaan kun tietää minkä tuskan sillä saa aikaiseksi.
      No kuinka tämä alkoi ja millaisia kokemuksia minulla on lääkäreistä? Uskon että hammaslääkärin johtopuudutus meni reisille ja piikki osui hermoon. Tai sitten tapani purra hampaita yhteen nukkuessa on ärryttänyt hermon. Tai kaikki tuo yhdessä. Lääkäreiltä saamani ohjeet ovat olleet huimia; "pidä kommandopipoa päässä myös kesäisin"(entäs naamioitumiskielto?), "älä mene kaupassa kylmähyllyjen väliin" (koirako sen maitopurkin sieltä hakee?), "poistata heti viisaudenhampaat" (leukakirurgin mukaan ehdoton ei koska toimivaa kivunlievitystä ei ole ja hermo voi riehaantua lisää), ja "kaikillahan meillä on joskus piuhat vähän sekaisin" ja kaiken tämän jälkeen kun reagoin hieman ärtyneesti määräsi hän minulle rauhoittavia kun olin "hieman vihamielinen". No nyt olen taas menossa kerran työpaikkalääkärin vastaanotolle yksityiselle lääkäriasemalle. Taas tulee lähete neurologille joka kauppaa karbamatsepiiniä ja ehkä toteaa kuten eräs kollegansa että "ei tässä neurokirurgi rupea kenenkään päätä poraamaan ennen kuin karbamatsepiini on kokeiltu" ihan kuin se olisi se mitä siellä olen vailla. Aina kun kertoo lääkärille tämän vaivan nimen ja ettei halua enää yhtään enempää nappeja jotka eivät kuitenkaan toimi vaan jotain suunnitelmaa kuinka tätä hoidettaisiin, näkee ilmeestä että lekuri huomaa ettei voi tehdä mitään hyväkseni, tyttöparka (olen 32v.) ja taas lähteissä on kädessäni uusi kipulääkeresepti.
      Toivottavasti jollekulle antaa toivoa ja jaksamista se, että sinulle voi käydä kuten minulle, särky voi olla pitkäänkin lähes poissa. Omani siis paheni taas äkkiä... siinä on sulattelemista ja pelottaa että jos tätä menoa taas jatkuu putkeen seuraava vuosi. Kuinka sen jaksaa? Jaksaako? Mutta onko sekään että ei jaksa mikään vaihtoehto? Onneksi minulla on ihana mies ja vanhemmat ja ystävät jotka eivät pidä sekopäänä ja työnantajakin on ollut ymmärtäväinen. Kyllä tämä talvi joskus loppuu ja ehkä kipukin sitten. Toivossa on elettävä! Hyvää jatkoa kaikille ja voimaa...

      Luulisi, ettet ole vielä kolmosihermon helvetissä käynytkään kun sinulla on varaa kieltäytyä jonkin lääkkeen - kuten yleisimmin siihen tehoavan karbamatsepiinin eli epilepsialääkkeen kuten Tegretolin - kokeilusta. Tulee varmasti se sähkökohtaus ja se kestää ja kestää jonka jälkeen olet valmis syömään vaikka myrkkyä jos se auttaisi.

      Itselläni auttaa karbamatsepiini. Tegretolin tuotemerkillä. Söin aluksi 600mg/pv. Olin oireeton 1,5 vuotta ja menin hölmö tiputtamaan annostusta 200mg:aan /vrk. sitten se taas alkoi - entistä hirveämpänä. Sille altistuminen pahenee ja koko keho riutuu jokaisesta uudesta kerrasta enemmän.

      Sitten ei 600mg enää tehonnutkaan vaan piti nostaa 1200mg:aan mutta siihen meni useita kuukausia ennen kuin lääke auttoi. Kuljin liina pään yli naamioituneena lähes jatkuvan tuskan kanssa ainoastaan sisätiloissa. Naapurin lapset pelkäsivät minua koska näytin ja vaikutin ihan hirviöltä tuskaisen ilmeeni, ihon läpi tunkevan hien ja rasvan ja sen vuoksi,etten kärsinyt pestä tai kammata kasvoja tai tukkaa. Jos olisi pyssy ollut seinällä en olisi enää tässä.

      Karbamatsepiini ei auta hetkessä vaan vasta sitten kun oikea lääketaso veressä saavutettu siksi ei kannata ihan äkkiä vetää johtopäätöksiä.

      Nyt kaikki kipu on poissa. Söin kiltisti karbamatsepiinia 2 vuotta isolla annoksella - en uskaltanut koskeakaan annosmäärään. Nyt olen puolikas tabletti kerrallaan tiputtanut ja syön enää vain sen saman 600mg mikä tehosi alunperinkin.

      Tiedän karbamatsepiinin sivuvaikutukset ja joillekin se ei käy verimuutosten vuoksi, tai maksa-arvojen. Minulle se käy. Olen ikionnellinen, että saan olla oireeton ja syön sitä iloiten. Suuret annokset tekevät aluksi erittäin uneliaaksi mutta sekin helpottaa vähitellen. Työkyky kyllä vähän laskee samoin elämisentarmo kun illalla klo 22 on pakko painaa pää tyynyyn. Mutta silti, mitä elämä olisi ilman Tegretolia- en voisi kuvitellakaan. Ehkä leikkaus tulisi silloin kyseeseen. Siinäkin on riskinsä kun se tapahtuu kallon sisässä.

      Joten kokeile hyvä ihminen karbamatsepiinia kun seuraava vaikea vaiheesi alkaa. Tästä ei parane kuin ihmeen avulla. Oireiden tuloa voi vähentää pysymällä täysin rentona, etenkin niska- ja hartialihakset. Myös henkinen stressittömyys ja hermoilemattomuus on tosi tärkeää. Osteopatia, akupunktio, vyöhyketerapia, hermoratahieronta, aromaterapia,jooga, liikunta, henkiset harjoitukset mielen tyyneyden saavuttamiseksi auttavat.

      Toivon sinulle rohkeutta ja kehotan kokeilemaan karbamatsepiinia pikimiten. Tautisi ei varmastikaan siitä pahene etkä sinäkään. Hyvät yöunetkin saat kaupan päälle.

      T: kohtalotoverisi


    • Blondito kirjoitti:

      Tervepä terve!!
      Viimeksi kirjoittaessani olin kipuvaiheen kourissa ja menossa työterveysläälärille aika vähäisin toivein että mitään lievitystä olisi saatavilla. Lääkäri kuitenkin määräsi minulle uutta koksibien ryhmään kuuluvaa lääkettä nimeltä Arcoxia joka on kehitetty mm. kihdin ja nivelrikon hoitoon. Kyseessä on siis tulehduskipulääke. Jostain syystä jota ei täysin tiedetä se auttaa myös osalla potilaista kolmoishermosärkyyn. Otin suurin epäilyksin ensimmäisen pillerin ja seuraavana päivän kipu oli poissa. Pystyn syömään mitä vaan ja liikkumaan ulkona pää pystyssä ilman että tarttee piilotella huppujen ja huivien alla vaikka tuulisi kuinka! Lääkkeellä on ainakin minun kohdallani joitain sivuvaikutuksia: huonovointisuutta, uneliaisuutta, metallin makua suussa ja voimattomuuden tunnetta, mutta ne menevät tunnissa yleensä ohi. Ja jos nyt totta puhutaan niin lähes mitä vaan kunhan tämä kipu on poissa... eikö? Ensin aloitettiin maksimiannostuksella 120 mg/päivä, nyt se laskettiin 90 mg/vrk ja sivuvaikutukset hieman lievenivät. Lääkäri kuitenkin varoitti että teho tulee luultavasti loppumaan jossain vaiheessa, mutta toivottavasti silloin on jo kesä ja kylmyys yhtenä aiheuttajana poissa pelistä. Koksibeja ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön mm kohonneen sydänkohtaus- ja aivohalvausriskin takia mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ainakin ensiavuksi jos ei mikään tunnu auttavan. Minulla se toimii loistavasti ja on niin ihanaa olla taas ainakin hetken kivuton. Kysykää ja pyytäkää lääkäriltänne, tätä voi määrätä kuka lääkäri vain, ei tarvitse mitään erikoislupia keskushermostoon vaikuttaviin lääkkeisiin tms. Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista joulua huolimatta tästä maailman helvetillisimmästä vaivasta.

      Terve, itsellä tämä vasta alussa. Lopullista diagnoosia vielä odottelen. mutta arcoxia toiminut itsellä parhaiten. Saanut lääkettä aikoinaan polvivaivoihin. Tosin mitään kovia mömöjä en ole vielä syönyt. Panadol, burana, arcoxia ollut vasta käytössä.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Terve, itsellä tämä vasta alussa. Lopullista diagnoosia vielä odottelen. mutta arcoxia toiminut itsellä parhaiten. Saanut lääkettä aikoinaan polvivaivoihin. Tosin mitään kovia mömöjä en ole vielä syönyt. Panadol, burana, arcoxia ollut vasta käytössä.

      Moi. Tämä sinun kommentti varsin tuore, ajattelin vastata siihen.
      Itselläni huomenna ensimmäinen tapaaminen neurologin kanssa. Yleislääkäri epäili näiden kasvo-oireiden syyksi kolmoishermoa joku aika sitten. Omat vaivat tähän mennessä erittäin vaatimattomia kun lukee teidän muiden elämästä. Muistatteko kuinka teillä alkoi tämä sairaus? Hiljaa hiipimällä särystä ja siitä kipu koventuen?


  • Itse olen 35-vuotias, ja ensimmäinen kohtaukseni oli 2.5 vuotta sitten. Meni ohi parissa päivässä. Nyt viidettä päivää kipujen kourissa. Neurotolit eivät auttaneetkaan enää, mutta Lyrica on helpottanut niin, että pystyn jo syömään jotain "juoksevaa" kuten jugurttia. Nukkunutkin nyt olen.

    Olo on kuitenkin vielä turta. Oikea puoli on kuin turpaansa saanut ja hampaat ovat ihan hellänä. Mietin tässä, miten ihminen oikeasti voi kestää tollaset tuskat.

    56 tuhtia ilman unta ja ruokaa helvetillisissä tuskissa pisti taas asiat tärkeysjärjestykseen. Enää ei vituta, vaikka ulkona sataa ja tukka ei olekkaan aina hyvin.

    Ei voi mitään, itkettää ihan kamalasti.

    • Hei, nyt on minullakin menossa kamala vaihe. Tauti asettui tässä taannoin aloilleen ja lopetin Neurotolin vähitellen n. 5 kk sitten. Aina silloin tällöin kipu on ollut läsnä, mutta nyt on tunne sellainen, että jotain tarttis tehdä. Kipuni on siirtynyt sekä kolmos-että kakkosalueelle ja haittaa jo mielestäni näkemistä, kun silmää tarvitsee siristää. Poskipää on todella kipeä ja kipu säteilee silmään ja korvaan, leukaperät ovat todella kosketusarat. Täytynee varmaankin aloittaa Neurotal uudelleen, sillä ei tätä kipua kukaan kestä. Kurjaa, kun menee ihan toimintakyvyttömäksi. Taas kun aloitan lääkkeet, en jaksa tehdä mitään muuta kuin maata töiden jälkeen sohvalla, sen verran ne lääkkeet vievät voimat minulta. Onko kohtalotovereita?


    • mombasa kirjoitti:

      Hei, nyt on minullakin menossa kamala vaihe. Tauti asettui tässä taannoin aloilleen ja lopetin Neurotolin vähitellen n. 5 kk sitten. Aina silloin tällöin kipu on ollut läsnä, mutta nyt on tunne sellainen, että jotain tarttis tehdä. Kipuni on siirtynyt sekä kolmos-että kakkosalueelle ja haittaa jo mielestäni näkemistä, kun silmää tarvitsee siristää. Poskipää on todella kipeä ja kipu säteilee silmään ja korvaan, leukaperät ovat todella kosketusarat. Täytynee varmaankin aloittaa Neurotal uudelleen, sillä ei tätä kipua kukaan kestä. Kurjaa, kun menee ihan toimintakyvyttömäksi. Taas kun aloitan lääkkeet, en jaksa tehdä mitään muuta kuin maata töiden jälkeen sohvalla, sen verran ne lääkkeet vievät voimat minulta. Onko kohtalotovereita?

      Itselläni alkoi tämä kamala sairaus n. marraskuun alussa. Ensin luulin että vasemalla puolella alahanmapaassa on tulehtunut juuri. Kun tuli aivan kamalat säryt koko vasemmalle puolelle naamaa joka ulottui korvan taakse ja poskeen. Hammaslääkäri otti kuvat ja sanoi ettei hampaassa tai hampaissa ole mitään vikaa ja totesi että taitaa olla kyseessä kolmoishermosärky. Joten lekuriin ja lääkkeeksi Neurotin. Sillä kohtaukset helpottui, mutta ei aivan kokonaan lähteneet. Nyt syönnyt yhteensä jo 2 kk. Tällä viikolla tiistaina alkoi tulla taas leukaan ja yläposkeen impulssimaisia sykäyksiä, joten oletan taas että kipu alkaa paheta lääkkeistä huolimatta. Mikä lie taas laukassut oireet. Tää on yksi kauheimmista säryistä mitä voi ihminen kokea. En edes ollut kuullut koko sairaudesta ennenkuin se todettiin itselläni. Toivon koko sydämmestäni että kivut eivät alkaisi paheta mutta huonolta näyttää. Itselläni on elämänlaatu huonontunut sairauden myötä.


    • Päivi 65 kirjoitti:

      Itselläni alkoi tämä kamala sairaus n. marraskuun alussa. Ensin luulin että vasemalla puolella alahanmapaassa on tulehtunut juuri. Kun tuli aivan kamalat säryt koko vasemmalle puolelle naamaa joka ulottui korvan taakse ja poskeen. Hammaslääkäri otti kuvat ja sanoi ettei hampaassa tai hampaissa ole mitään vikaa ja totesi että taitaa olla kyseessä kolmoishermosärky. Joten lekuriin ja lääkkeeksi Neurotin. Sillä kohtaukset helpottui, mutta ei aivan kokonaan lähteneet. Nyt syönnyt yhteensä jo 2 kk. Tällä viikolla tiistaina alkoi tulla taas leukaan ja yläposkeen impulssimaisia sykäyksiä, joten oletan taas että kipu alkaa paheta lääkkeistä huolimatta. Mikä lie taas laukassut oireet. Tää on yksi kauheimmista säryistä mitä voi ihminen kokea. En edes ollut kuullut koko sairaudesta ennenkuin se todettiin itselläni. Toivon koko sydämmestäni että kivut eivät alkaisi paheta mutta huonolta näyttää. Itselläni on elämänlaatu huonontunut sairauden myötä.

      oli mielenkiintoista lukea uusista, mahdollisesti auttavista lääkkeistä. itse olen kärsinyt noin 7,5 vuotta kolmoishermosärystä. välillä ei tule mistään mitään ja välillä mennään kirjaimellisesti hammasta purren.

      muutamia vinkkejä teille, jotka kauhun sekaisin tuntein kuvailette ensimmäisiä tuskianne. ensinnäkin neurologeissa ja neurokirurgeissa on eroja. vaatikaa kunnon vastauksia ja asiantuntemusta. neurotol ei ole ainoa apukeino maailmassa. toiseksi, tämänkin taudin kanssa vain jotenkin oppii elämään. itku, ketkeruus, välillä jopa itsensä vahingoittaminen tulee tai saattaa tulla mieleen, mutta välillä taas on aurinkoisempiakin hetkiä. KOSKAAN, KOSKAAN emme saa menettää toivoa.

      jos jotenkin pystytte rentoutumaan särkyjen kesekellä, se auttaa yleensä. akupunktio, lämmin suihku, nukkuminen, musiikin kuuntelu, raju liikunta... jotkut näistä saattavat aluksi tuoda sietämättömän tuskan, mutta voivat muuttaa kivun luonnetta päivän aikana monta kertaa ja välillä huomattavasti parempaan suuntaan.

      vielä yksi juttu, jonka halusin kertoa... te, jotka puhutte vieraita kieliä suosittelen tutustumaan mm. saksalaisiin ja englantilaisiin nettisivuihin. saksassa on viime aikoina yleistynyt nk. gamma-veitsi kolmoishermosäryn hoidossa. tällaiset operaatiot ovat mahdollisia kaikille. samoin ulkomaalaiset ovat tervetulleita. tämän hoidon täydellisistä tuloksista en voi vielä teille raportoida, koska kyseessä on verraten uusi hoitomuoto. operaatio sinänsä on yksinkertainen ja pieni. yleensä samana päivänä pystyy palaamaan 'normaaliin' elämään.

      huomatkaa, etten ole neurologi, enkä muuten asiantuntija. olen vain tutkinut erinäisiä leikkaushoitoja, joita maailmalla tarjotaan tähän sairauteen. itse mennen pian leikkaukseen, sillä lääkkeet eivät ainakaan toistaiseksi ole auttaneet.

      palataan näihin asioihin...

      ja muistakaa: hammasta purren eteenpäin ! periksi EI anneta !


    • kotikirurgi... kirjoitti:

      oli mielenkiintoista lukea uusista, mahdollisesti auttavista lääkkeistä. itse olen kärsinyt noin 7,5 vuotta kolmoishermosärystä. välillä ei tule mistään mitään ja välillä mennään kirjaimellisesti hammasta purren.

      muutamia vinkkejä teille, jotka kauhun sekaisin tuntein kuvailette ensimmäisiä tuskianne. ensinnäkin neurologeissa ja neurokirurgeissa on eroja. vaatikaa kunnon vastauksia ja asiantuntemusta. neurotol ei ole ainoa apukeino maailmassa. toiseksi, tämänkin taudin kanssa vain jotenkin oppii elämään. itku, ketkeruus, välillä jopa itsensä vahingoittaminen tulee tai saattaa tulla mieleen, mutta välillä taas on aurinkoisempiakin hetkiä. KOSKAAN, KOSKAAN emme saa menettää toivoa.

      jos jotenkin pystytte rentoutumaan särkyjen kesekellä, se auttaa yleensä. akupunktio, lämmin suihku, nukkuminen, musiikin kuuntelu, raju liikunta... jotkut näistä saattavat aluksi tuoda sietämättömän tuskan, mutta voivat muuttaa kivun luonnetta päivän aikana monta kertaa ja välillä huomattavasti parempaan suuntaan.

      vielä yksi juttu, jonka halusin kertoa... te, jotka puhutte vieraita kieliä suosittelen tutustumaan mm. saksalaisiin ja englantilaisiin nettisivuihin. saksassa on viime aikoina yleistynyt nk. gamma-veitsi kolmoishermosäryn hoidossa. tällaiset operaatiot ovat mahdollisia kaikille. samoin ulkomaalaiset ovat tervetulleita. tämän hoidon täydellisistä tuloksista en voi vielä teille raportoida, koska kyseessä on verraten uusi hoitomuoto. operaatio sinänsä on yksinkertainen ja pieni. yleensä samana päivänä pystyy palaamaan 'normaaliin' elämään.

      huomatkaa, etten ole neurologi, enkä muuten asiantuntija. olen vain tutkinut erinäisiä leikkaushoitoja, joita maailmalla tarjotaan tähän sairauteen. itse mennen pian leikkaukseen, sillä lääkkeet eivät ainakaan toistaiseksi ole auttaneet.

      palataan näihin asioihin...

      ja muistakaa: hammasta purren eteenpäin ! periksi EI anneta !

      mokomakin kolmoishermosärky.Aivan hirveää, tuntuu ettei lopu ja katkea koskaan. Olen ollut kolme päivää kiputipassa sairaalassa, eikä vieläkään auta. Mikä minun oikein on? Mulle määrättiin niin kauheita lääkkeitä, ettei ole tosikaan Neurotol ja Hydantin yhdessä-melkoinen coctail. On muuten pääkin ihan sekaisin ja kokoajan juovuksissa niistä lääkkeistä. Huomenna neurologi ja katsotaan, mitä sitten. Vaikeaa on tällä hetkellä, ollut jo kovaa kipua 7 päivää. Tulen kohta hulluksi. Onko kohtalotovereita? Neuvokaa, mitä pitää tehdä, olen aivan onneton. Kädet vapisee ja on pakkoliikkeitä lääkkeistä.


    • kotikirurgi... kirjoitti:

      oli mielenkiintoista lukea uusista, mahdollisesti auttavista lääkkeistä. itse olen kärsinyt noin 7,5 vuotta kolmoishermosärystä. välillä ei tule mistään mitään ja välillä mennään kirjaimellisesti hammasta purren.

      muutamia vinkkejä teille, jotka kauhun sekaisin tuntein kuvailette ensimmäisiä tuskianne. ensinnäkin neurologeissa ja neurokirurgeissa on eroja. vaatikaa kunnon vastauksia ja asiantuntemusta. neurotol ei ole ainoa apukeino maailmassa. toiseksi, tämänkin taudin kanssa vain jotenkin oppii elämään. itku, ketkeruus, välillä jopa itsensä vahingoittaminen tulee tai saattaa tulla mieleen, mutta välillä taas on aurinkoisempiakin hetkiä. KOSKAAN, KOSKAAN emme saa menettää toivoa.

      jos jotenkin pystytte rentoutumaan särkyjen kesekellä, se auttaa yleensä. akupunktio, lämmin suihku, nukkuminen, musiikin kuuntelu, raju liikunta... jotkut näistä saattavat aluksi tuoda sietämättömän tuskan, mutta voivat muuttaa kivun luonnetta päivän aikana monta kertaa ja välillä huomattavasti parempaan suuntaan.

      vielä yksi juttu, jonka halusin kertoa... te, jotka puhutte vieraita kieliä suosittelen tutustumaan mm. saksalaisiin ja englantilaisiin nettisivuihin. saksassa on viime aikoina yleistynyt nk. gamma-veitsi kolmoishermosäryn hoidossa. tällaiset operaatiot ovat mahdollisia kaikille. samoin ulkomaalaiset ovat tervetulleita. tämän hoidon täydellisistä tuloksista en voi vielä teille raportoida, koska kyseessä on verraten uusi hoitomuoto. operaatio sinänsä on yksinkertainen ja pieni. yleensä samana päivänä pystyy palaamaan 'normaaliin' elämään.

      huomatkaa, etten ole neurologi, enkä muuten asiantuntija. olen vain tutkinut erinäisiä leikkaushoitoja, joita maailmalla tarjotaan tähän sairauteen. itse mennen pian leikkaukseen, sillä lääkkeet eivät ainakaan toistaiseksi ole auttaneet.

      palataan näihin asioihin...

      ja muistakaa: hammasta purren eteenpäin ! periksi EI anneta !

      Aivan kamalaa, taas se uusiutui. Toukokuussa olin edellisen kerran ensiavussa kiputipassa, sillä kipu ei hellittänyt ollenkaan. Kamalaa. Tänään kävin terveyskeskuksessa kipupiikillä ja jo viikko sitten aloitin uudelleen pienen tauon jälkeen Neurotolin. No, se auttaa kohta, tiedän sen. Minulla on aivan kummallinen tämä särky, se vaihtaa puolta, joka toinen kerta se on toisella puolella ja päinvastoin. Taidan olla ihan omituinen tapaus. Juuri tänään kävin jälleen kerran hammaslääkärillä ja hän tutki lausunnon hampaiden panoraamakuvista, ei mitään vikaa taaskaan hampaissa. Hammaslääkärini sanoi, että kyllä se kuule on sitä kolmoishermosärkyä, koska oireet ovat erilaisia kuin hammassäryissä ja kuvat ovat ok. Työt alkavat loman jälkeen taas perjantaina ja toivottavasti olen silloin kunnossa. Mielestäni minulla on särkyä tällä hetkellä kaikilla kolmella alueella ja nenän pää on ihan tuntoherkkä. Tuntuu ihan omituiselta, kuin olisi juovuksissa ja pää ihan sekaisin, viimeksi kivun johdosta verenpaineeni nousi 120/80 aina 155/95, oli todella huono olo. Minulla oli todella huono kohtelu ensiavun neurologilta, sillä hän epäili ettei minulla mitään kolmoishermosärkyä olekaan. Laittoi hammaskuviin, olin niin kipeä, ettei hän oikein uskonut sen johtuvan kolmoishermosärystä vaan epäili sen olevan joku paha tulehdus hampaissa.
      Onko sinulla tai kenelläkään tätä lukevilla neuvoja minulle, miten tästä toimitaan eteenpäin ja voiko tästä koskaan parantua tai voiko tämä särky laimeta. En haluaisi syödä noita vahvoja lääkkeitä koko loppuikääni. Minulla tosiaankin on menossa paha vaihe, sillä särky on ollut vain kuukauden poissa ja palasi sitten uudelleen jälleen kerran. Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne ja siitä, onko teillä tullut nielemisvaikeuksia tai kurkkukipua kolmoishermosäryn yhteydesssä. Minulla on ja sen lisäksi kovaa korvasärkyä. Toki tässä on positiivinenkin puoli, laihtuu, kun ei pysty kunnolla syömään. Kirjoitelkaa ja neuvokaa.


    • mombasa kirjoitti:

      Aivan kamalaa, taas se uusiutui. Toukokuussa olin edellisen kerran ensiavussa kiputipassa, sillä kipu ei hellittänyt ollenkaan. Kamalaa. Tänään kävin terveyskeskuksessa kipupiikillä ja jo viikko sitten aloitin uudelleen pienen tauon jälkeen Neurotolin. No, se auttaa kohta, tiedän sen. Minulla on aivan kummallinen tämä särky, se vaihtaa puolta, joka toinen kerta se on toisella puolella ja päinvastoin. Taidan olla ihan omituinen tapaus. Juuri tänään kävin jälleen kerran hammaslääkärillä ja hän tutki lausunnon hampaiden panoraamakuvista, ei mitään vikaa taaskaan hampaissa. Hammaslääkärini sanoi, että kyllä se kuule on sitä kolmoishermosärkyä, koska oireet ovat erilaisia kuin hammassäryissä ja kuvat ovat ok. Työt alkavat loman jälkeen taas perjantaina ja toivottavasti olen silloin kunnossa. Mielestäni minulla on särkyä tällä hetkellä kaikilla kolmella alueella ja nenän pää on ihan tuntoherkkä. Tuntuu ihan omituiselta, kuin olisi juovuksissa ja pää ihan sekaisin, viimeksi kivun johdosta verenpaineeni nousi 120/80 aina 155/95, oli todella huono olo. Minulla oli todella huono kohtelu ensiavun neurologilta, sillä hän epäili ettei minulla mitään kolmoishermosärkyä olekaan. Laittoi hammaskuviin, olin niin kipeä, ettei hän oikein uskonut sen johtuvan kolmoishermosärystä vaan epäili sen olevan joku paha tulehdus hampaissa.
      Onko sinulla tai kenelläkään tätä lukevilla neuvoja minulle, miten tästä toimitaan eteenpäin ja voiko tästä koskaan parantua tai voiko tämä särky laimeta. En haluaisi syödä noita vahvoja lääkkeitä koko loppuikääni. Minulla tosiaankin on menossa paha vaihe, sillä särky on ollut vain kuukauden poissa ja palasi sitten uudelleen jälleen kerran. Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne ja siitä, onko teillä tullut nielemisvaikeuksia tai kurkkukipua kolmoishermosäryn yhteydesssä. Minulla on ja sen lisäksi kovaa korvasärkyä. Toki tässä on positiivinenkin puoli, laihtuu, kun ei pysty kunnolla syömään. Kirjoitelkaa ja neuvokaa.

      Hei, katselin tauon jälkeen näitä sivuja ja ihmettelin onko kukaan kirjoittanut tänne vuonna 2008?

      Onko Mombasan kivut helpottaneet?

      Onko kukaan kokeillut leikkaushoitoja Suomessa?

      Onkohan muilla yhdistelmää kolmoishermosärky ja toistuvat kasvohermohalvaukset? Itselläni hermosärky alkoi ensimmäisen halvauksen yhteydessä reilut 15 vuotta sitten. Mutta eipä sitä otettu huomioon Taysissa ja sain kärvistellä kovissa kivuissa kuukausi kaupalla. Päänahkakin oli niin kipeä, etten voinut hiuksia kammata jne.
      Monesti hermosärkyni alkoi kaulalta flunssan yhteydessä ja vähän ajan päästä iski kasvohermohalvaus.
      Oliskos ollut 3. tai 4. halvaus, kun neurologi keksi mikä särky on (halvauksessahan ei pitäisi tuntua kipua) Sain lääkkeeksi Neurotolin, josta pää meni aivan sekaisin ja slow-muunnos sopii paremmin.

      Estolääkityksenä en sitä syö, otan tarpeen tullen. Ja huomasin, että ko.lääke PALAUTTI alkavan halvauksen parissa tunnissa.

      Vuoden verran uusin sairauteni on ollut akuutissa kipuiluvaiheessa ja jotenkin olen pystynyt unohtamaan tuikkaukset korvissa, kaulalla jne.

      Näin vanha akka porkuttaa vaan.


    • Aranxa kirjoitti:

      Hei, katselin tauon jälkeen näitä sivuja ja ihmettelin onko kukaan kirjoittanut tänne vuonna 2008?

      Onko Mombasan kivut helpottaneet?

      Onko kukaan kokeillut leikkaushoitoja Suomessa?

      Onkohan muilla yhdistelmää kolmoishermosärky ja toistuvat kasvohermohalvaukset? Itselläni hermosärky alkoi ensimmäisen halvauksen yhteydessä reilut 15 vuotta sitten. Mutta eipä sitä otettu huomioon Taysissa ja sain kärvistellä kovissa kivuissa kuukausi kaupalla. Päänahkakin oli niin kipeä, etten voinut hiuksia kammata jne.
      Monesti hermosärkyni alkoi kaulalta flunssan yhteydessä ja vähän ajan päästä iski kasvohermohalvaus.
      Oliskos ollut 3. tai 4. halvaus, kun neurologi keksi mikä särky on (halvauksessahan ei pitäisi tuntua kipua) Sain lääkkeeksi Neurotolin, josta pää meni aivan sekaisin ja slow-muunnos sopii paremmin.

      Estolääkityksenä en sitä syö, otan tarpeen tullen. Ja huomasin, että ko.lääke PALAUTTI alkavan halvauksen parissa tunnissa.

      Vuoden verran uusin sairauteni on ollut akuutissa kipuiluvaiheessa ja jotenkin olen pystynyt unohtamaan tuikkaukset korvissa, kaulalla jne.

      Näin vanha akka porkuttaa vaan.

      ..kiitos kysymästä..sama peli vaan edelleen jatkuu. Olen syönyt Neurotol slowta jo joulukuusta asti( tosin pienen annoksin) ja nyt sitä on lisätty kipukohtausten vuoksi 1000 mg ja vierelle Baklofen lääke..hitaasti nostaen. En tiedä..miten pärjäisinkään ilman lääkkeitä..kipukohtauksia ja tuikkauksia tulee edelleen, mutta vaimeampina.Mitenkähän tilanne olisi jos olisin niitä ilman?? Kerroin aiemmin, että verenpaineeni nousivat taysiin mennessä korkeiksi, mutta nyt tilanne vaan jatkuu ja korkeimmilla arvoilla 160/96, koko ajan todella kova päänsärky ( verenpainetta mitataan viikoittain ja onnekseni se on jo hieman laskenut158/90) ja pitäisi tässä töissä käydä ja jaksaa opettaa oppilaita. Tosin olen todella hyvällä huumorilla varustettu henkilö ja käännän asian leikiksi, muuten en jaksaisi. Joskus silti tekee todella tiukkaa, ei oikein naurata. Sanon vaan, että lääkkeitä on nyt todella paljon ja kuljen kuin unessa. Välillä autoa ajaessa mietin, että onko oikein, sillä olen ihan selvästi yhtä vaaraksi liikenteelle ,kuin joku rattijuoppo, tällä lääkemäärällä. Huh huh. Juttelin neurologin kanssa puhelimitse ja hän lisää lääkkeitä pikkuhiljaa, kuitenkin niin ettei Neurotol slow ylitä 1200mg päiväannosta. Kertokaa ihmeessä..miksi tämä ei jo helpota..olo on aivan kamala ja ihan totta nesteitä kertyy elimistöön lääkityksen seurauksena aivan mahdottomasti. Käyn lenkillä joka päivä, joten liikkumattomuudesta tai ylensyönnistä se ei ainakaan johdu. Onko muilla samanlaisia kokemuksia nesteen kertymisestä kehoon?? Epilepsialääkityshän aiheuttaa turvotusta vai olenko väärässä? Oikaiskaa kuvitelmani.
      Toivoisin kanssakärsijöiltäni kommentteja!! Lomaa tässä odotellessa, nautitaan kaikki kauniista aurinkoisista päivistä kaikesta kivusta huolimatta.


    • mombasa kirjoitti:

      ..kiitos kysymästä..sama peli vaan edelleen jatkuu. Olen syönyt Neurotol slowta jo joulukuusta asti( tosin pienen annoksin) ja nyt sitä on lisätty kipukohtausten vuoksi 1000 mg ja vierelle Baklofen lääke..hitaasti nostaen. En tiedä..miten pärjäisinkään ilman lääkkeitä..kipukohtauksia ja tuikkauksia tulee edelleen, mutta vaimeampina.Mitenkähän tilanne olisi jos olisin niitä ilman?? Kerroin aiemmin, että verenpaineeni nousivat taysiin mennessä korkeiksi, mutta nyt tilanne vaan jatkuu ja korkeimmilla arvoilla 160/96, koko ajan todella kova päänsärky ( verenpainetta mitataan viikoittain ja onnekseni se on jo hieman laskenut158/90) ja pitäisi tässä töissä käydä ja jaksaa opettaa oppilaita. Tosin olen todella hyvällä huumorilla varustettu henkilö ja käännän asian leikiksi, muuten en jaksaisi. Joskus silti tekee todella tiukkaa, ei oikein naurata. Sanon vaan, että lääkkeitä on nyt todella paljon ja kuljen kuin unessa. Välillä autoa ajaessa mietin, että onko oikein, sillä olen ihan selvästi yhtä vaaraksi liikenteelle ,kuin joku rattijuoppo, tällä lääkemäärällä. Huh huh. Juttelin neurologin kanssa puhelimitse ja hän lisää lääkkeitä pikkuhiljaa, kuitenkin niin ettei Neurotol slow ylitä 1200mg päiväannosta. Kertokaa ihmeessä..miksi tämä ei jo helpota..olo on aivan kamala ja ihan totta nesteitä kertyy elimistöön lääkityksen seurauksena aivan mahdottomasti. Käyn lenkillä joka päivä, joten liikkumattomuudesta tai ylensyönnistä se ei ainakaan johdu. Onko muilla samanlaisia kokemuksia nesteen kertymisestä kehoon?? Epilepsialääkityshän aiheuttaa turvotusta vai olenko väärässä? Oikaiskaa kuvitelmani.
      Toivoisin kanssakärsijöiltäni kommentteja!! Lomaa tässä odotellessa, nautitaan kaikki kauniista aurinkoisista päivistä kaikesta kivusta huolimatta.

      Käytän itse Trileptal lääkitystä 1125mg vuorokaudessa ja olen huomannut, että paino nousee vaikka mitä tekisi, sekä väsymys on valtavaa. Nyt olen ollut eläkkeellä tämän vuoden alusta. Sairaus on ollut minulla 11vuotta. Tämä eläkkeelle jääminen on ollut suuri helpotus koska se tressi mikä aiheutui ainaisesta kiireestä on jäännyt pois ja kun lääkkeet väsyttää niin voi päivällä ottaa vaikka pienet nokoset. Kipu on kyllä edelleen seurana mutta välillä on helpompaa ja silloin tulee kerättyä voimia seuraavaan kipu jaksoon. Kannattaa keskustella lääkärin kanssa, että mitä mieltä hän on tästä eläkehommasta, vaikka minusta välillä tuntuu tämä kotona olo vaikealta 36työvuoden jälkeen niin kyllähän tämä silti on se parempi vaihtoehto kuin tehdä sairaana töitä. Voimia sinulle


    • Aranxa kirjoitti:

      Hei, katselin tauon jälkeen näitä sivuja ja ihmettelin onko kukaan kirjoittanut tänne vuonna 2008?

      Onko Mombasan kivut helpottaneet?

      Onko kukaan kokeillut leikkaushoitoja Suomessa?

      Onkohan muilla yhdistelmää kolmoishermosärky ja toistuvat kasvohermohalvaukset? Itselläni hermosärky alkoi ensimmäisen halvauksen yhteydessä reilut 15 vuotta sitten. Mutta eipä sitä otettu huomioon Taysissa ja sain kärvistellä kovissa kivuissa kuukausi kaupalla. Päänahkakin oli niin kipeä, etten voinut hiuksia kammata jne.
      Monesti hermosärkyni alkoi kaulalta flunssan yhteydessä ja vähän ajan päästä iski kasvohermohalvaus.
      Oliskos ollut 3. tai 4. halvaus, kun neurologi keksi mikä särky on (halvauksessahan ei pitäisi tuntua kipua) Sain lääkkeeksi Neurotolin, josta pää meni aivan sekaisin ja slow-muunnos sopii paremmin.

      Estolääkityksenä en sitä syö, otan tarpeen tullen. Ja huomasin, että ko.lääke PALAUTTI alkavan halvauksen parissa tunnissa.

      Vuoden verran uusin sairauteni on ollut akuutissa kipuiluvaiheessa ja jotenkin olen pystynyt unohtamaan tuikkaukset korvissa, kaulalla jne.

      Näin vanha akka porkuttaa vaan.

      Kävin viikko sitten pään magneettikuvauksissa ja huomenna menen kuulemaan tulokset. Sitä odotellessa ja hermoillessa etsin netistä tietoa kolmois- ja kasvohermosärystä ja päädyin tähän keskusteluun.

      Noin 2 vuotta oon kärsinyt kivuista oik. silmän ja leuan seudulla, kestäen 2pv kerrallaan. Pystyn syömään ja puhumaan, mutta kipu on silti kova. Ja jatkuvaa! Neurologi mietti kasvo- tai kolmoishermosärkyä, tosin säryssä on piirteitä myös migreenistä?? Mikään lääkitys ei kipuun auta, nyt syön Triptyliä ilman vaikutusta.

      Kummallista on myös se, että kivut on vuoden ajan tulleet suht' säännöllisesti 3-4 viikon välein ja siinä välissä lievä ja lyhyt kohtaus vas. puolella päätä. Aivan kuin menkat. (Joita mulla ei ole kun on hormonikierukka kolmatta vuotta.) Onko kellään kokemusta tästä, että hormonikierto vaikuttaisi kohtauksiin?

      Mutta kuten sanottu, mitään ei ole vielä diagnosoitu. Välillä tuntuu et on ihan sama johtuuko kivut kasvaimesta, hermoista vai "korvien välistä", kun vaan sais toimivat lääkkeet ja kivun pois! Mikä ei kovin lupaavalta vaikuta näitä juttuja luettuani...


    • mombasa kirjoitti:

      mokomakin kolmoishermosärky.Aivan hirveää, tuntuu ettei lopu ja katkea koskaan. Olen ollut kolme päivää kiputipassa sairaalassa, eikä vieläkään auta. Mikä minun oikein on? Mulle määrättiin niin kauheita lääkkeitä, ettei ole tosikaan Neurotol ja Hydantin yhdessä-melkoinen coctail. On muuten pääkin ihan sekaisin ja kokoajan juovuksissa niistä lääkkeistä. Huomenna neurologi ja katsotaan, mitä sitten. Vaikeaa on tällä hetkellä, ollut jo kovaa kipua 7 päivää. Tulen kohta hulluksi. Onko kohtalotovereita? Neuvokaa, mitä pitää tehdä, olen aivan onneton. Kädet vapisee ja on pakkoliikkeitä lääkkeistä.

      Minulla alkoi kipu oikeanpulen kasvoilla kuukausi sitten, hampaat kuvattiin ja poskiontelot, olivat kunnossa. Kipu alkoi aina alaleuasta ja jatkuu korvaan ja älytön päänsärky oikealla puolela. Tätä on jatkunu nyt kuukauden päivät joka aamu ja iltapäivälä toinen kohtaus. Sanoin lääkärille kivun olevan niin kova että luulen tajun menevän, Kolmoshermosärky ilmeisesti hän totesi ja tilasi ajan jatkotutkimuksiin.Soitin tutulle homeopatille ja kerroin asiani. Hän antoi hypericum d 12 pillereitä, Olin ottanut niitä kaksi kpl, kun kipu alkoi mutta kipu jäi alle puolen siitä mitä aikaisemmin oli ollut ja kesti vaaan vartin verran, kun ennen kesti tunnin. Nyt ootan miten aamula oikei pelottaa mennä nukkumaan jos ne pillerit ei auta huomena, Varaan kuitenkin sängyn viereen pillerit ja heti pari kpl suuhun kun herään.


  • Olen itse kärsinyt kolmoishermosärystä tasan viikon ja 4 ensimmäistä päivää oli tyhtä maanpäällistä helvettiä. Minulle tuli niitä tajuttomia kipukohtauksia parhaimmillaan 10 minuutin välein. Kipu oli kauhee ja pitelin jatkuvasti kiinni leukaperistäni. Yksi työkaverini sanoi, että ei kai sulla ole kolmoishermosärkyä. En ollut sanaa ikinä ennen kuullutkaan, menin nettiin ja huomasin lukevani omaa potilaskertomustani. Lähdin liikkeelle eli hakeuduin lääkärille, joka otatti verikokeita ja ne olivat kaikki ok. Tulimme oireiden perusteella siihen tulokseen, että minulla on kolmoishermosärkyä ja aloitettiin lääkitys Lyrica; epilepsialääkitys ja Panacod lisäksi. Täytyy sanoa, että nyt elämä hieman hymyilee. Pahimmat kohtaukset ovat ohi, mutta välillä niitä vielä tulee. Menen vielä lääkäriin, jatketaan tutkimuksia. Varmaan joudun käymään vielä neurologillakin jne. Hampaatkin kuvautin hammaslääkärillä ja niissä ei ollut mitään vikaa. On todella lohduttavaa lukea, että me kolmioishermo-potilaat emme ole yksin. Minulle ainakin on ollut tosi tärkeää vertailla erilaisia kokemuksia. Tuntuu oireet olevan kaikilla samanlaisia, tuskaa, tuskaa...Lääkitys on saanut pääni vähän sekaiseksi;olen syönyt vasta 4 päivää, täytyy katsoa miten työt sujuu. Kaikesta tuskasta huolimatta, olen onnelinen että tämä ei ole syöpää tms. Onneksi tähän ei kuole vaikka siltä hetkittäin tuntuukin. Välillä tässä on ajatellut mitä pahaa olen tehnyt, että tämän taudin sain, välillä olen itkenyt niin silmäni ovat muurautuneet umpeen. Elän toivossa, että kohtaukset loppuvat joskus kohdallani ja näkisin päivän jolloin kipuja ei ole. Tsemppiä kaikille kohtalontovereille, koitetaan jaksaa, haetaan apua, kokeillaan erilaisia vaihto-ehtoja...

    • Perhanan perhana...
      Olen 38 vuotias äijä ja en pienistä hetkahda. Ja saakuri että joku voi sattua.

      Mulla alkoi oikean yläleuan kipu silleen, että ajelin veneellä ja kun tuuli osu sopivasti, niin silloin tuli sähköiskumaisia pulsseja hampaisiin ja leukaan niin ettei pystynyt ajamaan enää.
      Kiputilat rajoittui alussa oikeastaan tuommoisiin tilanteisiin. Oletin että legoissa on reikä ja menin hammaslekuriin aikanani. Jotain paikattiinkin ja hetkellinen helpoitus, varsinkin jos ei ollut vesillä.
      Noo, reilu vuosi sitten kohtaukset tiheni ja alkoi tulla joka paikassa. Pahimmillaan minuuttien välein. Puhuminen, nieleminen ja syöminen oli tuskaa. Ja lekuriin taas. Multa revittiin vialliset ja ehjät hampaat. Apu oli aina hetkellinen, kunnes puudutusaine lakkasi vaikuttamasta ja ralli alkoi taas. Pettymyksen tunne oli aika mojova aina kun se alkoi taas. Eikö se oikea hammas vieläkään korjaantunut.
      Vasta nyt, kun kipu on (myöskin) tuolla kulmahampaan ikenessä, mistä yksi ehjä, kivitalon kokoinen ja 2 sentin juurilla, hammas poistettiin alkoi lekurit epäillä kolmoishermosärkyä.
      Nykyään jos särkee, niin tuolla takana sen vielä sietää hammasta purren, mutta kun se siirtyy tuohon etuhampaan kohdalle, nenän juureen ja silmän alle, niin kyllä isolla miehelläkin tippaa tulee silmästä.
      Nykyään syöminen on ihan tuskaa, toisella kädellä silmäkulmia pyyhkien ja täydellä tuskalla voi jotain nopeasti syödä. Tosin joskus se puutuu kesken syömisen ja sitten pystyy jo ihan ruoasta nauttimaankin. Duunissa joudun puhumaan paljon ja olen pienellä yksityisyrittäjällä töissä. Hän ymmärtää oikein hyvin ja käskee pysymään poissa, mutta on vain asioita jota joudun hoitamaan, että me kaikki saataisiin palkkaa. Mutta kun ei pysty, jos on huono päivä. Puhuminen sattuu nii-iin uitusti.

      En tykkää lääkkeistä enkä varsinkaan niiden tuomasta tokkurasta. Harmittaa isolla V:llä, jos joutuu jotain pökerryslääkkeitä syömään tulevaisuudessa. Toivottavasti mun ongelma olisi joku verisuonijuttu... Leikkauksella selviäisi ja samalla ne voisi vaihtaa purut pääkopan sisällä. Ne on niin vettyneet jo keltaisesta nesteestä...

      Vaikka tänäänkin on joutunut/joutuu imee 3 800mg buranaa ja siiken vielä parit paramax-codit kyytipojaksi. Kipua ne ei silleen lievitä, mutta hiukan sen kipu-kohtauksen lähtökynnys nousee ja hiukan sitä kautta helpottaa. Mutta kun se sieltä päättää tulla, niin makuulle vaan painamaan jollain naamaan...


    • painfeelssuchgood kirjoitti:

      Perhanan perhana...
      Olen 38 vuotias äijä ja en pienistä hetkahda. Ja saakuri että joku voi sattua.

      Mulla alkoi oikean yläleuan kipu silleen, että ajelin veneellä ja kun tuuli osu sopivasti, niin silloin tuli sähköiskumaisia pulsseja hampaisiin ja leukaan niin ettei pystynyt ajamaan enää.
      Kiputilat rajoittui alussa oikeastaan tuommoisiin tilanteisiin. Oletin että legoissa on reikä ja menin hammaslekuriin aikanani. Jotain paikattiinkin ja hetkellinen helpoitus, varsinkin jos ei ollut vesillä.
      Noo, reilu vuosi sitten kohtaukset tiheni ja alkoi tulla joka paikassa. Pahimmillaan minuuttien välein. Puhuminen, nieleminen ja syöminen oli tuskaa. Ja lekuriin taas. Multa revittiin vialliset ja ehjät hampaat. Apu oli aina hetkellinen, kunnes puudutusaine lakkasi vaikuttamasta ja ralli alkoi taas. Pettymyksen tunne oli aika mojova aina kun se alkoi taas. Eikö se oikea hammas vieläkään korjaantunut.
      Vasta nyt, kun kipu on (myöskin) tuolla kulmahampaan ikenessä, mistä yksi ehjä, kivitalon kokoinen ja 2 sentin juurilla, hammas poistettiin alkoi lekurit epäillä kolmoishermosärkyä.
      Nykyään jos särkee, niin tuolla takana sen vielä sietää hammasta purren, mutta kun se siirtyy tuohon etuhampaan kohdalle, nenän juureen ja silmän alle, niin kyllä isolla miehelläkin tippaa tulee silmästä.
      Nykyään syöminen on ihan tuskaa, toisella kädellä silmäkulmia pyyhkien ja täydellä tuskalla voi jotain nopeasti syödä. Tosin joskus se puutuu kesken syömisen ja sitten pystyy jo ihan ruoasta nauttimaankin. Duunissa joudun puhumaan paljon ja olen pienellä yksityisyrittäjällä töissä. Hän ymmärtää oikein hyvin ja käskee pysymään poissa, mutta on vain asioita jota joudun hoitamaan, että me kaikki saataisiin palkkaa. Mutta kun ei pysty, jos on huono päivä. Puhuminen sattuu nii-iin uitusti.

      En tykkää lääkkeistä enkä varsinkaan niiden tuomasta tokkurasta. Harmittaa isolla V:llä, jos joutuu jotain pökerryslääkkeitä syömään tulevaisuudessa. Toivottavasti mun ongelma olisi joku verisuonijuttu... Leikkauksella selviäisi ja samalla ne voisi vaihtaa purut pääkopan sisällä. Ne on niin vettyneet jo keltaisesta nesteestä...

      Vaikka tänäänkin on joutunut/joutuu imee 3 800mg buranaa ja siiken vielä parit paramax-codit kyytipojaksi. Kipua ne ei silleen lievitä, mutta hiukan sen kipu-kohtauksen lähtökynnys nousee ja hiukan sitä kautta helpottaa. Mutta kun se sieltä päättää tulla, niin makuulle vaan painamaan jollain naamaan...

      Sellaista se on elo kolmoishermosäryn kanssa, itselläni se todettiin noin 10 vuotta sitten ja nyt se on krooninen ja lopun elämää kestävä...Harmi sinänsä, sillä kipu on koko ajan läsnä ja lääkemäärät huikeat. Ei tähän mitkään panacodit auta vaan pitää olla lääkärin mielestä kunnon mömmöt. No niitä nyt sitten syönkin ja olo on voit vaan kuvitella millainen...jökissä ja pökissä olen. Tosin särky on läsnä joka päivä, hiukan vaan vaimeampana kuin ennen vahvempaa lääkitystä. Tätä tämä on, elämä kivun kanssa. Kokeile kylmää, minulle auttaa hetkeksi kylmä vesi.Itse olen puhetyöläinen ja minun on myös vaikea puhua ja joskus puhun myös väärin, melko noloa..mut näin se vaan on.Pitää vaan ajatella huumorilla, ettei ole sen pahempaa sentään. Iloisia päiviä sinulle!


    • voimia kirjoitti:

      Sellaista se on elo kolmoishermosäryn kanssa, itselläni se todettiin noin 10 vuotta sitten ja nyt se on krooninen ja lopun elämää kestävä...Harmi sinänsä, sillä kipu on koko ajan läsnä ja lääkemäärät huikeat. Ei tähän mitkään panacodit auta vaan pitää olla lääkärin mielestä kunnon mömmöt. No niitä nyt sitten syönkin ja olo on voit vaan kuvitella millainen...jökissä ja pökissä olen. Tosin särky on läsnä joka päivä, hiukan vaan vaimeampana kuin ennen vahvempaa lääkitystä. Tätä tämä on, elämä kivun kanssa. Kokeile kylmää, minulle auttaa hetkeksi kylmä vesi.Itse olen puhetyöläinen ja minun on myös vaikea puhua ja joskus puhun myös väärin, melko noloa..mut näin se vaan on.Pitää vaan ajatella huumorilla, ettei ole sen pahempaa sentään. Iloisia päiviä sinulle!

      Moi

      Ja kiitos kannustuksesta.

      Ilman huumoria oltaisiin jo narun jatkona, mutta se on liian helppoa. Tää kasvattaa sopivasti, heh.
      Lääkäri kysyi, että millä asteikolla tää särky oli pahimmillaan asteikolla 1-10. Vastasin että 9. Se sit kysyi että kuinkas noin, niin vastasin sille että pitää olla optimisti, heheheh

      No, jouduin kuitenkin Neurotol kuurille. 300mg menee ilman ongelmia. Yritin 500mg, mutta pyörrytti niin perkuleesti, joten kärsin tällä hetkellä noh, särystä joka ei ole ihan kauhea, mutta ei se pois ole mennyt.

      Jäde kanssa on jeesaanut hiukan, kiitos kylmä neuvosta.

      Iloisia päiviä sinnekkin, pidä lippu korkealla.


    • painfeelssuchgood kirjoitti:

      Perhanan perhana...
      Olen 38 vuotias äijä ja en pienistä hetkahda. Ja saakuri että joku voi sattua.

      Mulla alkoi oikean yläleuan kipu silleen, että ajelin veneellä ja kun tuuli osu sopivasti, niin silloin tuli sähköiskumaisia pulsseja hampaisiin ja leukaan niin ettei pystynyt ajamaan enää.
      Kiputilat rajoittui alussa oikeastaan tuommoisiin tilanteisiin. Oletin että legoissa on reikä ja menin hammaslekuriin aikanani. Jotain paikattiinkin ja hetkellinen helpoitus, varsinkin jos ei ollut vesillä.
      Noo, reilu vuosi sitten kohtaukset tiheni ja alkoi tulla joka paikassa. Pahimmillaan minuuttien välein. Puhuminen, nieleminen ja syöminen oli tuskaa. Ja lekuriin taas. Multa revittiin vialliset ja ehjät hampaat. Apu oli aina hetkellinen, kunnes puudutusaine lakkasi vaikuttamasta ja ralli alkoi taas. Pettymyksen tunne oli aika mojova aina kun se alkoi taas. Eikö se oikea hammas vieläkään korjaantunut.
      Vasta nyt, kun kipu on (myöskin) tuolla kulmahampaan ikenessä, mistä yksi ehjä, kivitalon kokoinen ja 2 sentin juurilla, hammas poistettiin alkoi lekurit epäillä kolmoishermosärkyä.
      Nykyään jos särkee, niin tuolla takana sen vielä sietää hammasta purren, mutta kun se siirtyy tuohon etuhampaan kohdalle, nenän juureen ja silmän alle, niin kyllä isolla miehelläkin tippaa tulee silmästä.
      Nykyään syöminen on ihan tuskaa, toisella kädellä silmäkulmia pyyhkien ja täydellä tuskalla voi jotain nopeasti syödä. Tosin joskus se puutuu kesken syömisen ja sitten pystyy jo ihan ruoasta nauttimaankin. Duunissa joudun puhumaan paljon ja olen pienellä yksityisyrittäjällä töissä. Hän ymmärtää oikein hyvin ja käskee pysymään poissa, mutta on vain asioita jota joudun hoitamaan, että me kaikki saataisiin palkkaa. Mutta kun ei pysty, jos on huono päivä. Puhuminen sattuu nii-iin uitusti.

      En tykkää lääkkeistä enkä varsinkaan niiden tuomasta tokkurasta. Harmittaa isolla V:llä, jos joutuu jotain pökerryslääkkeitä syömään tulevaisuudessa. Toivottavasti mun ongelma olisi joku verisuonijuttu... Leikkauksella selviäisi ja samalla ne voisi vaihtaa purut pääkopan sisällä. Ne on niin vettyneet jo keltaisesta nesteestä...

      Vaikka tänäänkin on joutunut/joutuu imee 3 800mg buranaa ja siiken vielä parit paramax-codit kyytipojaksi. Kipua ne ei silleen lievitä, mutta hiukan sen kipu-kohtauksen lähtökynnys nousee ja hiukan sitä kautta helpottaa. Mutta kun se sieltä päättää tulla, niin makuulle vaan painamaan jollain naamaan...

      Moro älä tee samaa virhettä kuin minä ,popsin
      800-buranaa siinä 2-vuotta ja silloin rupes munuaiset tykkää kyttyrää,nyt ei edes sitä kuuluisaa viikonloppu pulloa voi ottaa ! sillä sai ainakin semmoisen 1.h-nousu mukavan,jälkioireet oli titenki sen mukaset....


  • Olen kärsinyt komoishermosärystä nyt 5-vuotta kaikki keinot on käytetty esim hyks.-kipuklinikka .ym.... Tämä on sellainen paska että oksat pois se on tehnyt minusta(ammatti-jalkapalloiijasta) täydellisen invalidin . Mitään apua ei löydy , tuntuu joskus siltä että olisi helpompi lopettaa koko ukko

    • Hei KEb3 luin viestistäsi, että kaikki keinot on käytetty, älä anna periksi minä ole sairastanut kolmoishermosärkyä yli 11 vuotta ja yksi tosi hyväksi havaittu keino on kokeilla akupunktiota, itse olen saannut siintä apua, mutta se tarkoitaa sitä, että ensin pitää käydä useamman kerran että paraneminen lähtee käyntiin, luin artikkelin netistä jossa kerrottiin akupunktion vieneen kovat kolmoishermokivut kokonaan pois, kannataa kokeilla. Toivon sinulle voimia kipusi kanssa ja ajatellaan, että aina on toivoa paremmasta elikkä älä anna periksi niinkuin tossa sinulle jo aluksi kirjoitin.


    • Päärynä5 kirjoitti:

      Hei KEb3 luin viestistäsi, että kaikki keinot on käytetty, älä anna periksi minä ole sairastanut kolmoishermosärkyä yli 11 vuotta ja yksi tosi hyväksi havaittu keino on kokeilla akupunktiota, itse olen saannut siintä apua, mutta se tarkoitaa sitä, että ensin pitää käydä useamman kerran että paraneminen lähtee käyntiin, luin artikkelin netistä jossa kerrottiin akupunktion vieneen kovat kolmoishermokivut kokonaan pois, kannataa kokeilla. Toivon sinulle voimia kipusi kanssa ja ajatellaan, että aina on toivoa paremmasta elikkä älä anna periksi niinkuin tossa sinulle jo aluksi kirjoitin.

      Kiitos vastauksestasi ,on "kiva" kuulla ettei ole yksin, asian kanssa.Olisi kiva kuulla, onko kellään mitään tietoa, sopivast akupunktiolääkäristä tai vastaavasta!Tsemppiä yritetään nauttia elämästä, niin kauan kun täällä olaan.


    • keb3 kirjoitti:

      Kiitos vastauksestasi ,on "kiva" kuulla ettei ole yksin, asian kanssa.Olisi kiva kuulla, onko kellään mitään tietoa, sopivast akupunktiolääkäristä tai vastaavasta!Tsemppiä yritetään nauttia elämästä, niin kauan kun täällä olaan.

      Tässä olisi yksi osoite mistä voisit katsoa elikkä www.finnacu.fi Kiinalaisen lääketieteen yhdistys Ry , sitten yksi mistä voisi kysellä on yksityiset lääkärikeskukset,asun vantaalla ja minulla on tosi hyvä akupunktiohoitaja joka ottaa vastaan Eiran sairaalassa,minä todella luotan hänen taitoihinsa, koska näissäkin asioissa saa olla varuillaan yrittäjiä on joka lähtöön. Kysyin kerran yhdeltä lääkäriltä voisiko hän antaa akupunktiota mutta vastaus oli, että hän ei tähän sairauteen osaa auttaa mutta on varmaan paljonkin lääkäreitä jotka antavat neulahoitoa myö kolmoishermosärkyyn, sen takia olisi hyvä otattaa hoito lääkäriltä koska siintä kela korvaa jonkin verran.


    • Päärynä5 kirjoitti:

      Tässä olisi yksi osoite mistä voisit katsoa elikkä www.finnacu.fi Kiinalaisen lääketieteen yhdistys Ry , sitten yksi mistä voisi kysellä on yksityiset lääkärikeskukset,asun vantaalla ja minulla on tosi hyvä akupunktiohoitaja joka ottaa vastaan Eiran sairaalassa,minä todella luotan hänen taitoihinsa, koska näissäkin asioissa saa olla varuillaan yrittäjiä on joka lähtöön. Kysyin kerran yhdeltä lääkäriltä voisiko hän antaa akupunktiota mutta vastaus oli, että hän ei tähän sairauteen osaa auttaa mutta on varmaan paljonkin lääkäreitä jotka antavat neulahoitoa myö kolmoishermosärkyyn, sen takia olisi hyvä otattaa hoito lääkäriltä koska siintä kela korvaa jonkin verran.

      Kiios paljon ,lupaan kertoa edistymiset.Olisi kiva tavata kolmoishermosta kärsiviä,tuntuu jotenkin ettei kaikki oikein "ymmärrä" mitä tämä on ,joten eikun pystyyn" kolmen kopla" kerho


    • keb3 kirjoitti:

      Kiios paljon ,lupaan kertoa edistymiset.Olisi kiva tavata kolmoishermosta kärsiviä,tuntuu jotenkin ettei kaikki oikein "ymmärrä" mitä tämä on ,joten eikun pystyyn" kolmen kopla" kerho

      Minusta olisi tosi kiva jos saataisiin kokoon jonkunlainen " kopla" henkilöitä jotka sairastamme kolmoishermosairautta, olen lähetellyt viestejä kahdelle henkilölle jolla on tämä sama sairaus yhden heistä olen tavannut ja oli tosi kiva istua kasvot vastakkain ja huomata, että siinnä on ihminen joka todella ymmärtää miltä minusta tuntuu ja voi vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia sekä toisella voi olla vinkkejä millä pystyy kipua vähän lievittämää, sellaisia joita itse ei ole tiennyt kokeilla, tämä todella on sellainen kipu jota ei voi ymmärtää henkilö jolla itsellä ei ole. Kerran minulle yksi lääkäri sanoi, että jokaisen ihmisen pitäisi kerran elämässä kokea tuo kipu niin silloin ymmärtäisi mitä se on, se oli minusta aika hyvin sanottu. Minä tiedän tästä kivusta ehkä hiukkasen, koska minun Äitini sairasti tätä samaa sairautta yli kaksikymmentä vuotta ja ennen omaa sairastumistani tiesin jo jonkun verran koska näin mitä äitini joutui kokemaan, hän aina sanoikin, että toivottavasti minä en sitä koskaan saisi ja kun hän sitten kuuli, että minulla myös todettiin tämä sairaus niin hän oli siintä tosi surullinen mutta niin se vaan on, emme voi itse tähän vaikuttaa, muuta kuin yrittää pitää vaan tosi positiivinen mieli, vaikka se ei aina onnistukkaan. Olisiko jotain hyviä ehdotuksia millä saisimme porukkaa kokoon olisin tosi iloinen jos pystyisimme porukalla tavata koska olen tätä aikaisemmin yrittänyt mutta en ole saannut ihmisiä innostumaa tästä asiasta.


    • Päärynä5 kirjoitti:

      Minusta olisi tosi kiva jos saataisiin kokoon jonkunlainen " kopla" henkilöitä jotka sairastamme kolmoishermosairautta, olen lähetellyt viestejä kahdelle henkilölle jolla on tämä sama sairaus yhden heistä olen tavannut ja oli tosi kiva istua kasvot vastakkain ja huomata, että siinnä on ihminen joka todella ymmärtää miltä minusta tuntuu ja voi vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia sekä toisella voi olla vinkkejä millä pystyy kipua vähän lievittämää, sellaisia joita itse ei ole tiennyt kokeilla, tämä todella on sellainen kipu jota ei voi ymmärtää henkilö jolla itsellä ei ole. Kerran minulle yksi lääkäri sanoi, että jokaisen ihmisen pitäisi kerran elämässä kokea tuo kipu niin silloin ymmärtäisi mitä se on, se oli minusta aika hyvin sanottu. Minä tiedän tästä kivusta ehkä hiukkasen, koska minun Äitini sairasti tätä samaa sairautta yli kaksikymmentä vuotta ja ennen omaa sairastumistani tiesin jo jonkun verran koska näin mitä äitini joutui kokemaan, hän aina sanoikin, että toivottavasti minä en sitä koskaan saisi ja kun hän sitten kuuli, että minulla myös todettiin tämä sairaus niin hän oli siintä tosi surullinen mutta niin se vaan on, emme voi itse tähän vaikuttaa, muuta kuin yrittää pitää vaan tosi positiivinen mieli, vaikka se ei aina onnistukkaan. Olisiko jotain hyviä ehdotuksia millä saisimme porukkaa kokoon olisin tosi iloinen jos pystyisimme porukalla tavata koska olen tätä aikaisemmin yrittänyt mutta en ole saannut ihmisiä innostumaa tästä asiasta.

      Morjens olisi kiva tavata eli ei muuta kuin ehdotuksia


    • keb3 kirjoitti:

      Morjens olisi kiva tavata eli ei muuta kuin ehdotuksia

      Moikka Missä päin suomea itse asut, meitä on minun lisäkseni kolme henkilöä jotka tiedän , itse asun Vantaalla yksi Jyväskylässä ja yksi Lapualla.Jyväskylässä asuvan henkilön olenkin tavannut, täytyisi miettiä miten saataisiin vaikka enemmäkin porukkaa kasaan ja keksiä joku keskeinen paikka jossa tavattaisiin. Toivottavasti tätä viestiä lukisi mahdollisimman moni ja ottaisivat yhteyttä voin laittaa tähän vaikka oman sähköpostiosoitteeni kol67@kolumbus.fi


    • Päärynä5 kirjoitti:

      Moikka Missä päin suomea itse asut, meitä on minun lisäkseni kolme henkilöä jotka tiedän , itse asun Vantaalla yksi Jyväskylässä ja yksi Lapualla.Jyväskylässä asuvan henkilön olenkin tavannut, täytyisi miettiä miten saataisiin vaikka enemmäkin porukkaa kasaan ja keksiä joku keskeinen paikka jossa tavattaisiin. Toivottavasti tätä viestiä lukisi mahdollisimman moni ja ottaisivat yhteyttä voin laittaa tähän vaikka oman sähköpostiosoitteeni kol67@kolumbus.fi

      älkää menettäkö toivoanne.Siskoni kärsi kolmoishermosärkyä 22v ja ajatteli mennä junan alle päästäkseen kivuistaan.Ottakaa yhteyttä tays..sin neurokirurgiin TERHOON YHTEYTTÄ.Hän paransi siskoni elämään JANETTAN LEIKKAUS nimellä kulkevan hoidon avulla.


    • pikkelsi kirjoitti:

      älkää menettäkö toivoanne.Siskoni kärsi kolmoishermosärkyä 22v ja ajatteli mennä junan alle päästäkseen kivuistaan.Ottakaa yhteyttä tays..sin neurokirurgiin TERHOON YHTEYTTÄ.Hän paransi siskoni elämään JANETTAN LEIKKAUS nimellä kulkevan hoidon avulla.

      Olen kärsinyt kolmoishermosärystä jo kahdeksan vuotta alaleuassa vasemmalla puolella. Särkyni on koko ajan pahentunut. Olen saanut monenlaisia lääkkeitä, mutta tällä hetkellä syön Lyrica 150 mg 2 tablettia 3 kertaa päivässä ja lisäksi Noritren10 mg 3 tablettia iltaisin. Ei tunnu enää auttavan nekään lääkkeet, mutta poiskaan ei uskalla niitä jättää. Minulle on tehty monenlaisia toimenpiteitä, joista olen saanut kyllä apua. Viimeksi sain avun jopa neljäksi kuukaudeksi, mutta sitten kipu jälleen paheni!! Olen tällä hetkellä sairaslomalla ja nytkin kipeä. Olen välillä aika masentunut ja olen pikku hiljaa erakoitunut, ei pysty lähteä mihinkään kipeänä eikä jaksakaan. Mikä on tämä JANETTAN LEIKKAUS hoito??? Minulle on tehty nyt kuukauden sisällä kaksi kivunhoito-toimenpidettä, mutta en ole vielä ainakaan kivuton. Välillä tuntuu, että olen koekaniinina... Onko kukaan kärsinyt kivusta näin kauan?


    • jäytävä kirjoitti:

      Olen kärsinyt kolmoishermosärystä jo kahdeksan vuotta alaleuassa vasemmalla puolella. Särkyni on koko ajan pahentunut. Olen saanut monenlaisia lääkkeitä, mutta tällä hetkellä syön Lyrica 150 mg 2 tablettia 3 kertaa päivässä ja lisäksi Noritren10 mg 3 tablettia iltaisin. Ei tunnu enää auttavan nekään lääkkeet, mutta poiskaan ei uskalla niitä jättää. Minulle on tehty monenlaisia toimenpiteitä, joista olen saanut kyllä apua. Viimeksi sain avun jopa neljäksi kuukaudeksi, mutta sitten kipu jälleen paheni!! Olen tällä hetkellä sairaslomalla ja nytkin kipeä. Olen välillä aika masentunut ja olen pikku hiljaa erakoitunut, ei pysty lähteä mihinkään kipeänä eikä jaksakaan. Mikä on tämä JANETTAN LEIKKAUS hoito??? Minulle on tehty nyt kuukauden sisällä kaksi kivunhoito-toimenpidettä, mutta en ole vielä ainakaan kivuton. Välillä tuntuu, että olen koekaniinina... Onko kukaan kärsinyt kivusta näin kauan?

      Kysyit mikä on tämä Janetta leikkaus. Minä sairastin 14 vuotta kolmoishermosairautta ja 10.7.2009 tehtiin tämä kyseinen leikkaus, kivut on poissa ja suuret lääkemäärät joita jouduin syömään on kokonaan alasajettu joten elämä hymyilee tuskaisen 14 vuoden jälkeen. Jos haluat tietää lisää kyseisestä leikkauksesta ota yhteyttä tiedän mitä kolmoishermosärky voi pahimmillaan olla mutta aina on toivoa paremmasta, itse pelkäsin tosi paljon mennä tuohon leikkaukseen mutta nyt olen todella onnellinen lopputulokseen, kaikkea voi syödä juoda, hampaita ja kasvoja voi pestä kovaa kipua pelkäämättä ja muutenkin elämänlaatu on parantunut.


    • Päärynä5 kirjoitti:

      Tässä olisi yksi osoite mistä voisit katsoa elikkä www.finnacu.fi Kiinalaisen lääketieteen yhdistys Ry , sitten yksi mistä voisi kysellä on yksityiset lääkärikeskukset,asun vantaalla ja minulla on tosi hyvä akupunktiohoitaja joka ottaa vastaan Eiran sairaalassa,minä todella luotan hänen taitoihinsa, koska näissäkin asioissa saa olla varuillaan yrittäjiä on joka lähtöön. Kysyin kerran yhdeltä lääkäriltä voisiko hän antaa akupunktiota mutta vastaus oli, että hän ei tähän sairauteen osaa auttaa mutta on varmaan paljonkin lääkäreitä jotka antavat neulahoitoa myö kolmoishermosärkyyn, sen takia olisi hyvä otattaa hoito lääkäriltä koska siintä kela korvaa jonkin verran.

      selailin koko viestiketjun ja aina jossakin kohdin akupunktio pistää päätään ja sitä on jokunen teistä kokeillutkin. www.finnacu.fi sivuilta löytyy niitä asiantuntijoita joilla pitäisi olla myös kolmoishermosäryn hoidosta kokemusta. Kokeilkaa ihmeessä - tulee varmasti taloudellisesti halvemmaksi sekä myös henkisesti ja fyysisesti parempi olo kuin mielettömästi myrkkyjen syönnistä ja niihin
      myrkkyihin voi aina palata jos akupunktio ei auta. Lahdesta löytyy taitavia tekijöitä ainakin
      Niina Haavisto ja Timo Aro (akupunktio.net). Finacun sivuilta löytyy myös ne muissa kaupungeissa asuvat taitajat joilla on paljon pidempi ja vankempi koulutus akupunktioon kuin lääkäreillä joilla monella on vain lyhyt viikonloppukoulutus ja suosittavat 10 kerran hoitosarjaa jonka jälkeen vasta näkee auttaako. Nämä linkkien asiantuntijat hanskaavat homman paremmin ja tietävät jo muutaman kerran jälkeen, saatko akupunktiosta kolmoishermosärkyyn avun vai et.


  • Oletko jo saanut apua........siskoni kärsi kolmoishermosärkyä22v.ja me sukulaiset samalla ...Siskoni on tällähetetkellä terve.Parantui siis kolmoishermosäryn kourista 22v.jälkeen.

  • sain avun samanlaiseen tuskaan epilepsia lääkkeestä mene lääkärille ja pyytä tätä lääkettä söin kuukauten lopetin vähitellen ja aina kun alkaa kipu syön lääkettä kuukauten .kipu väli voi olla nytten useita kuukausia,että loppuukohan kokonaan?

  • Pahimmassa tapauksessa yli 20v eikä lääkkeet auta. Vaimolla oli 24v ennen kuin saatiin vaivaan apua Tampereen keskussairaalasta.
    Tälläinen kuvaus paljasti kipu kohdan
    Pyytäkää MRI-kuvaus. Neurologi Markku Terho tutki kuvat ja löysi verisuonen joka painoi hermoa.

    • Särkyä viidettä päivää, eilen lääkkeet ... vahvoja kipulääkkeitä. Lääkäri diagnisoi sen heti. Taisi olla tuttu juttu ja minulla tyypillin kolmoishermosärky. Kehutaan epilepsia lääkkeitä, mutta kun syön niitä jo valmiiksi epilepsiaan. Kuinkahan kovat säryt sitten olisivatkaan? Mulla myös runsaasti lääkeallergioita, joten mahdolliset lääkkeet ovat aika rajoitetut. Niin kuin ei tämä riittäisi.

      Lääkkeiden lisäksi sain vinkkejä, että pidä niska lämpimänä ja anna joskus sille kuumaa ilmaa, esim. puhaltamalla hiustenkuivaajalla. Valitin myös sitä kun ei saa nukuttua, niin lääkäri sanoi, että se makuu asento on niitä pahempia. Ei kun tyynyjä korkeesti viime yönä ja Panacodi kitusiin niin sain nukuttua edes.

      Takahampaita, väliin edestäkin, vihloo tällä hetkellä ja ajattelin mennä hammaslääkäriin, onkohan sitenkään tarpeen? Täytyy pohtia sitä tarkemmin kun hampaat on juuri hoidettu.


    • Olen kärsinyt kovasta kolmoishermosärystä vasemman alaleuan alueella jo 8 v. Kipu on koko ajan pahentunut ja viimeksi olen ollut 4 kk sairaslomalla. Lääkkeenä käytän tällä hetkellä Lyriga 150mg *6 /vrk, Noritren 25 mg*2 /vrk sekä Lamictal 25 mg*2/vrk. Nyt alkaa jo muisti pätkiä, joten luultavasti joudun jostakin lääkkeestä luopumaan. Olen tällä hetkellä kivuton ja aloitin taas työtkin. Työnantaja on muka ymmärtänyt tilanteeni, mutta olipa tylyä kerrottavaa juuri ennen työn alkamista: Työni ulkoistetaan ja irtisanomisaikani on 6 kk !!

      Minulle tehtiin lokakuussa aivojen magneettitutkimus ja sieltä löytyi sitten todennäköinen syy: verisuoni painaa hermoa. Tähän on leikkaus nimeltä Janettan leikkaus. Lääkärini ei kuitenkaan vielä suositellut sitä, mutta mikäli tämänhetkinen hoito ei auta, on leikkaus edessä. Onko kenelläkään tietoa tästä leikkauksesta? Ei kai tässä muukaan auta kuin suostua leikkaukseen, koska uuden työn saanti on vaikeaa tässä tilanteessa. Toivon, että kipu nyt pysyisi poissa, eikä leikkaukseen tarvitsisi mennä.


    • työttömäksi jäänyt kirjoitti:

      Olen kärsinyt kovasta kolmoishermosärystä vasemman alaleuan alueella jo 8 v. Kipu on koko ajan pahentunut ja viimeksi olen ollut 4 kk sairaslomalla. Lääkkeenä käytän tällä hetkellä Lyriga 150mg *6 /vrk, Noritren 25 mg*2 /vrk sekä Lamictal 25 mg*2/vrk. Nyt alkaa jo muisti pätkiä, joten luultavasti joudun jostakin lääkkeestä luopumaan. Olen tällä hetkellä kivuton ja aloitin taas työtkin. Työnantaja on muka ymmärtänyt tilanteeni, mutta olipa tylyä kerrottavaa juuri ennen työn alkamista: Työni ulkoistetaan ja irtisanomisaikani on 6 kk !!

      Minulle tehtiin lokakuussa aivojen magneettitutkimus ja sieltä löytyi sitten todennäköinen syy: verisuoni painaa hermoa. Tähän on leikkaus nimeltä Janettan leikkaus. Lääkärini ei kuitenkaan vielä suositellut sitä, mutta mikäli tämänhetkinen hoito ei auta, on leikkaus edessä. Onko kenelläkään tietoa tästä leikkauksesta? Ei kai tässä muukaan auta kuin suostua leikkaukseen, koska uuden työn saanti on vaikeaa tässä tilanteessa. Toivon, että kipu nyt pysyisi poissa, eikä leikkaukseen tarvitsisi mennä.

      itse olen kärsinyt glossopharyngeus neuralgiasta 5 vuotta joka on vastaava kuin kolmoishermosärky mutta hieman eri alueella. Joka vuosi minulla on tullut loppu kesästä, tai viimeistään syksyllä paha kipu jakso joka on kestänyt pahimmillaan yli puoli vuotta. Apua olen hakenut tähän lukuisia kertoa eri lääkäreiltä. Valitettavasti olen saanut tipottain apua sairauteeni.

      Viimeinkin lokakuussa 2009 työpaikka lääkärin neurologi suositteli käymään juttelemassa neurokirurgian erikoislääkärin kanssa, joka laittoi samantien minulle kiirreellisen lähetteen leikkaukseen. Tällöin söin 13 epilepsia lääkettä päivässä, ja silti kivun määrä oli suunnaton. Hän kertoi että leikkaus suoritettaisiin samoin tavoin kuin kolmoishermosäryssä, minullakin siis painoi verisuonet hermoa. Hermon ja verisuonten vääliin asetettiin teflon pala. Suosittelen että käyt juttelemassa asiasta vielä. Itselläni ei ole ollut nyt kipuja, ja toivotaan että pysyisivätkin lopullisesti poissa. Koskaan ei tiedä, mutta toiveikas olen.

      Toivottavasti tästä olisi hieman apua sinulle, ja mielelläni vastaan jos tulee vielä kysyttävää. Tiedän suoraansanoen tämän helvetin. Mikäli asut Helsingissä, voisin suositella lääkäriä.


    • hermokipu kirjoitti:

      itse olen kärsinyt glossopharyngeus neuralgiasta 5 vuotta joka on vastaava kuin kolmoishermosärky mutta hieman eri alueella. Joka vuosi minulla on tullut loppu kesästä, tai viimeistään syksyllä paha kipu jakso joka on kestänyt pahimmillaan yli puoli vuotta. Apua olen hakenut tähän lukuisia kertoa eri lääkäreiltä. Valitettavasti olen saanut tipottain apua sairauteeni.

      Viimeinkin lokakuussa 2009 työpaikka lääkärin neurologi suositteli käymään juttelemassa neurokirurgian erikoislääkärin kanssa, joka laittoi samantien minulle kiirreellisen lähetteen leikkaukseen. Tällöin söin 13 epilepsia lääkettä päivässä, ja silti kivun määrä oli suunnaton. Hän kertoi että leikkaus suoritettaisiin samoin tavoin kuin kolmoishermosäryssä, minullakin siis painoi verisuonet hermoa. Hermon ja verisuonten vääliin asetettiin teflon pala. Suosittelen että käyt juttelemassa asiasta vielä. Itselläni ei ole ollut nyt kipuja, ja toivotaan että pysyisivätkin lopullisesti poissa. Koskaan ei tiedä, mutta toiveikas olen.

      Toivottavasti tästä olisi hieman apua sinulle, ja mielelläni vastaan jos tulee vielä kysyttävää. Tiedän suoraansanoen tämän helvetin. Mikäli asut Helsingissä, voisin suositella lääkäriä.

      Kiitos paljon tiedoista! Olen tällä hetkellä töissä, mutta kipu on jälleen palaillut. Nyt se vaihtelee päivittäin, välillä luulee, että se jo lähti, mutta ei... Nyt minulla ei oikeastaan ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin mennä tuohon Janetta leikkaukseen. Odotan nyt lääkärini yhteydenottoa, että asia lähtisi etenemään. Olen nyt aikamoisessa umpikujassa, kun työpaikkakin menee alta. On tosi vaikea saada töitä, kun on tällainen vaiva. Ei kehtaa paljon itseään tarjotakaan töihin, kun kipu voi iskeä milloin vaan. Vielä en haluaisi jäädä millekään sairaseläkkeelle (52 v), mutta tuo osa-aikainen sairaseläke (joku kertoi siitä) kyllä kuulosti ihan hyvältä ratkaisulta. Pääsitkö nopeasti tuohon leikkaukseen, vai pitikö odotella kuukausia? Entä sairasloman pituus? Minulle tuo leikkaus tehtäisiin Tampereella, joten en tiedä miten pitkät jonot siella on. Jaksamista kaikille kohtalotovereille!


    • työttömäksi jäänyt kirjoitti:

      Kiitos paljon tiedoista! Olen tällä hetkellä töissä, mutta kipu on jälleen palaillut. Nyt se vaihtelee päivittäin, välillä luulee, että se jo lähti, mutta ei... Nyt minulla ei oikeastaan ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin mennä tuohon Janetta leikkaukseen. Odotan nyt lääkärini yhteydenottoa, että asia lähtisi etenemään. Olen nyt aikamoisessa umpikujassa, kun työpaikkakin menee alta. On tosi vaikea saada töitä, kun on tällainen vaiva. Ei kehtaa paljon itseään tarjotakaan töihin, kun kipu voi iskeä milloin vaan. Vielä en haluaisi jäädä millekään sairaseläkkeelle (52 v), mutta tuo osa-aikainen sairaseläke (joku kertoi siitä) kyllä kuulosti ihan hyvältä ratkaisulta. Pääsitkö nopeasti tuohon leikkaukseen, vai pitikö odotella kuukausia? Entä sairasloman pituus? Minulle tuo leikkaus tehtäisiin Tampereella, joten en tiedä miten pitkät jonot siella on. Jaksamista kaikille kohtalotovereille!

      leikkaukseen pääsin tosiaan kiireellisenä tapauksena, siinä meni 2 vkoa. Tiedän tunteesi, itse aloitin työt uudessa työpaikassa ja koeajan aikana alkoi puolen vuoden helvetti. Valitsin leikkauksen kun sain asiantuntevalta leikkaavalta lääkäriltä tietoa, ja ratkaisuni oli sillä selvä. Suosittelen leikkausta, jos särky lamauttaa täysin elämän. Varmaan sairausloman pituus vaihtelee, itse olin n. kuukauden leikkauksen jälkeen, koska olin ennestään jo ennen leikkausta heikossa kunnossa koska en pystynyt n. 3kk aikana tekemään mitään:( nopeasti se toipuminen alkaa kun pääsee sairaalasta kotiin. Voimia, kerrohan myöhemmin mihin päädyit.


  • Hei, minulla on myös tuo vaiva ja olen parhaillaankin sen kanssa kotona. En voi puhua enkä syödä, vaan olla mahdollisimman paikallani, ettei se alkaisi uudestaan. Mun piti mennä hammasimplanttileikkaukseen, mutta kun hampaat tuosta yläleuasta poistettiin , siis kaksi kappaletta, niin tämä kipu alkoi, enkä sitten kuvitellutkaan meneväni mihinkään implanntilaittoon. saan tähän Neurotol nimistä lääkettä ja aluksi se auttoikin mutta tänään taas ei tehoa mikään. Hirveetä

    • Kävin viime vuoden elokuussa hammaslääkärissä ylätakahampaan takia ja hampaaseen tehtiin juurihoito. menin seuraavana päivänä takaisin, sillä hoito ei auttanut ja tuntui että hoito tehtiin viereiseen hampaaseen kuin missä kipu oli. No, sitten päätettiin tehdä hoito isoon viereiseen hampaaseen. Puudutuksesta vapauduttuani kipu oli järkyttävä. Seuraavaksi päiväksi uusi aika ja juureta auki ja juurihoitoa tulehduksen pelossa. Parin viikon aikana tämä tehtiin muistaakseni ainakin neljä kertaa. Joka kerran jälkeen kipu oli kovempi, eikä tulehdusta tai mätää sun muuta näkynyt millään kerralla = eli hommat tehtiin turhaan.

      "Hammassärky" tai hermosärky jatkui järkyttävänä ja tauotta elokuusta toukokuulle, jolloin kipu muuttui. Sekunteja kestävät sähköiskut tulivat päivittäin, mutta harvoin oli koko päivän särkyä. Nyt tätä tilaa on jatkunut vuosi ja 5 kk. En uskalla mennä hammaslääkäriin poistamaan väliaikaista paikkaa juurihoidetusta hampaasta, sillä tiedän mitä ronkkiminen voi pahimmillaan aiheuttaa. Olen pattitilanteessa, sillä nykyisen kivun kestän, mutta en kestä toista kertaa jatkuvaa kipua, tiedän etten kestä. Paikka on kulunut ja pelkään koko ajan että se irtoaa kokonaan.

      Aloin käyttää vanhaa purukiskoa toukokuussa, joka saattoi olla yksi kivun helpottumiseen vaikuttanut tekijä. Erikoishammaslääkäri katsoi hammasta kerran ja sanoi, että hammas vaan pois. Mitä siitä seuraa, onko kokemuksia? Ehkä tuskaisempi kipu?

      En ole voinut saunoa suu auki ja alussa en ollenkaan. Kuuman kahvin juominen on mahdotonta. Aluksi lämmin ruokakaan ei toiminut. Nyt syön pehmeää ruokaa, sillä hammas tai sen kohta on arka kovalle leivälle yms. Kasvissyöjänä tuoreet kasvikset olisi hyvä juttu, mutta en voi niitä aina syödä. usein kipu tulee ihan milloin sattuu.

      Miksiköhän minua ei passitettu täällä Lohjan julkisessa hammashoitolassa eteenpäin esim. neurologille. Erikoishammaslääkäri kyllä mainitsi yhdeksi mahdolliseksi syyksi kolmoishermosäryn, muttei ohjannut eteenpäin tai antanut toimintaohjeita.

      Liekkö tämä nyt sitä sitten?

      Kiitos mahdollisesta vastauksesta!


    • Ex-Herkkusuu kirjoitti:

      Kävin viime vuoden elokuussa hammaslääkärissä ylätakahampaan takia ja hampaaseen tehtiin juurihoito. menin seuraavana päivänä takaisin, sillä hoito ei auttanut ja tuntui että hoito tehtiin viereiseen hampaaseen kuin missä kipu oli. No, sitten päätettiin tehdä hoito isoon viereiseen hampaaseen. Puudutuksesta vapauduttuani kipu oli järkyttävä. Seuraavaksi päiväksi uusi aika ja juureta auki ja juurihoitoa tulehduksen pelossa. Parin viikon aikana tämä tehtiin muistaakseni ainakin neljä kertaa. Joka kerran jälkeen kipu oli kovempi, eikä tulehdusta tai mätää sun muuta näkynyt millään kerralla = eli hommat tehtiin turhaan.

      "Hammassärky" tai hermosärky jatkui järkyttävänä ja tauotta elokuusta toukokuulle, jolloin kipu muuttui. Sekunteja kestävät sähköiskut tulivat päivittäin, mutta harvoin oli koko päivän särkyä. Nyt tätä tilaa on jatkunut vuosi ja 5 kk. En uskalla mennä hammaslääkäriin poistamaan väliaikaista paikkaa juurihoidetusta hampaasta, sillä tiedän mitä ronkkiminen voi pahimmillaan aiheuttaa. Olen pattitilanteessa, sillä nykyisen kivun kestän, mutta en kestä toista kertaa jatkuvaa kipua, tiedän etten kestä. Paikka on kulunut ja pelkään koko ajan että se irtoaa kokonaan.

      Aloin käyttää vanhaa purukiskoa toukokuussa, joka saattoi olla yksi kivun helpottumiseen vaikuttanut tekijä. Erikoishammaslääkäri katsoi hammasta kerran ja sanoi, että hammas vaan pois. Mitä siitä seuraa, onko kokemuksia? Ehkä tuskaisempi kipu?

      En ole voinut saunoa suu auki ja alussa en ollenkaan. Kuuman kahvin juominen on mahdotonta. Aluksi lämmin ruokakaan ei toiminut. Nyt syön pehmeää ruokaa, sillä hammas tai sen kohta on arka kovalle leivälle yms. Kasvissyöjänä tuoreet kasvikset olisi hyvä juttu, mutta en voi niitä aina syödä. usein kipu tulee ihan milloin sattuu.

      Miksiköhän minua ei passitettu täällä Lohjan julkisessa hammashoitolassa eteenpäin esim. neurologille. Erikoishammaslääkäri kyllä mainitsi yhdeksi mahdolliseksi syyksi kolmoishermosäryn, muttei ohjannut eteenpäin tai antanut toimintaohjeita.

      Liekkö tämä nyt sitä sitten?

      Kiitos mahdollisesta vastauksesta!

      Hei!

      Mulla on aika samantyyppistä kipua. Puolitoista vuotta sitten alkoi korvakipuna. Silloin tällöin vasempaan korvaan sattui. Lääkäri ei nähnyt korvassa mitään mutta söin antibioottia silti. Samoihin aikoihin vasemmalla puolella hampaan vihlonta. Kävin hampaan kanssa lääkärisää, joka kuvasi sen ja totesi ettei siellä mitään ole. Kipuilu jatkui silloin tällöin ja kävin vuorotellen hammas- ja korvalääkärissä. Hammaslääkärit syyttivät korvaa ja korvalääkärit hampaita.

      Viime keväänä menin tuskastuneena akupunktioon. En osaa sanoa auttoiko se, ei ainakaan vienyt kipua kokonaan pois. Kevään myötä kipu kuitenkin poistui, mutta tuli syksyllä takaisin kahta kauheampana. Välillä kipu korvassa lamauttaa niin etten pysty puhumaan tai liikkumaan tai edes ajattelemaan selkeästi. Kipu saattaa alkaa lievänä ja voimistua ja kestää jopa 30 minuuttia. Yleensä kipukohtaus on muutamasta minuutista kahteenkymmeneen. Kipukohtauksen aikana tuntuu siltä että haluaisi vain kuolla, eikä voi nähdä kivun loppuvan vaikka järjellisesti tietää että on se loppunut ennenkin.

      Kipukohtaukset tihentyvät nykyisin yleensä iltaa kohden. Nykyään pelkästään syöminen ei niitä laukaise tai se saattaa jopa olla laukaisematta. Kipu vaan tulee omia aikojaan. Saunan jälkeen kipu tulee aina, samoin nukkumaan mennessä. Silloin se on melkein ikävintä, sillä kivun kanssa täytyy taistella vakavissaan, jotta pääsee uneen. Olen huomannut kylmän veden auttavan. Lilluttelen vettä vasemmalla puolella suutani ennen nielaisua.

      Tänä syksynä kuvittelin kivun sitten johtuvan niskoista ja hieronnassa käytyäni kipu levisi myös vasempaan alaleukaan. Lääkäri lähetti fysiatrille, joka epäili alkavaa kolmihermosärkyä, mutta lähetti silti omt-fysioterapeutille. Fysio oli sitä mieltä että kipu johtuu pääni väärästä asennosta. Fysioterapia ei kuitenkaan vienyt kipua pois.

      Tunnistaakohan joku itsensä tästä. Onko muilla alkanut kolmihermosärky näin? Itse olen ainakin oppinut sen, että hoitoa täytyy vaatimalla vaatia. Muuten sitä ei saa, eikä lähetteitä. Omaa kipua ei saa kaunistella, vaan se täytyy kertoa kaikessa brutaaaliudessaan.

      Nyt olen raskaana ja lääkäri totesi, ettei neurologille kannata mennä, sillä epilepsialääkkeitä ei pitäisi raskauden aikana syödä. Täytyy toivoa, että tulisi taas oireeton kausi.


    • kipuliini kirjoitti:

      Hei!

      Mulla on aika samantyyppistä kipua. Puolitoista vuotta sitten alkoi korvakipuna. Silloin tällöin vasempaan korvaan sattui. Lääkäri ei nähnyt korvassa mitään mutta söin antibioottia silti. Samoihin aikoihin vasemmalla puolella hampaan vihlonta. Kävin hampaan kanssa lääkärisää, joka kuvasi sen ja totesi ettei siellä mitään ole. Kipuilu jatkui silloin tällöin ja kävin vuorotellen hammas- ja korvalääkärissä. Hammaslääkärit syyttivät korvaa ja korvalääkärit hampaita.

      Viime keväänä menin tuskastuneena akupunktioon. En osaa sanoa auttoiko se, ei ainakaan vienyt kipua kokonaan pois. Kevään myötä kipu kuitenkin poistui, mutta tuli syksyllä takaisin kahta kauheampana. Välillä kipu korvassa lamauttaa niin etten pysty puhumaan tai liikkumaan tai edes ajattelemaan selkeästi. Kipu saattaa alkaa lievänä ja voimistua ja kestää jopa 30 minuuttia. Yleensä kipukohtaus on muutamasta minuutista kahteenkymmeneen. Kipukohtauksen aikana tuntuu siltä että haluaisi vain kuolla, eikä voi nähdä kivun loppuvan vaikka järjellisesti tietää että on se loppunut ennenkin.

      Kipukohtaukset tihentyvät nykyisin yleensä iltaa kohden. Nykyään pelkästään syöminen ei niitä laukaise tai se saattaa jopa olla laukaisematta. Kipu vaan tulee omia aikojaan. Saunan jälkeen kipu tulee aina, samoin nukkumaan mennessä. Silloin se on melkein ikävintä, sillä kivun kanssa täytyy taistella vakavissaan, jotta pääsee uneen. Olen huomannut kylmän veden auttavan. Lilluttelen vettä vasemmalla puolella suutani ennen nielaisua.

      Tänä syksynä kuvittelin kivun sitten johtuvan niskoista ja hieronnassa käytyäni kipu levisi myös vasempaan alaleukaan. Lääkäri lähetti fysiatrille, joka epäili alkavaa kolmihermosärkyä, mutta lähetti silti omt-fysioterapeutille. Fysio oli sitä mieltä että kipu johtuu pääni väärästä asennosta. Fysioterapia ei kuitenkaan vienyt kipua pois.

      Tunnistaakohan joku itsensä tästä. Onko muilla alkanut kolmihermosärky näin? Itse olen ainakin oppinut sen, että hoitoa täytyy vaatimalla vaatia. Muuten sitä ei saa, eikä lähetteitä. Omaa kipua ei saa kaunistella, vaan se täytyy kertoa kaikessa brutaaaliudessaan.

      Nyt olen raskaana ja lääkäri totesi, ettei neurologille kannata mennä, sillä epilepsialääkkeitä ei pitäisi raskauden aikana syödä. Täytyy toivoa, että tulisi taas oireeton kausi.

      Olen kärsinyt kolmoihermosärystä n. 5 vuotta. Ja olen syöny monia lääkkeitä joista ei kuitenkaan apua ollut minulle. Nyt olisi leikkaus edessä Kuopiossa. Onko kellään tarkempaa tietoa miten leikkaus tehdään ja haluaisin myös kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka on leikattu.

      Voimia kaikille!


    • Camilla84 kirjoitti:

      Olen kärsinyt kolmoihermosärystä n. 5 vuotta. Ja olen syöny monia lääkkeitä joista ei kuitenkaan apua ollut minulle. Nyt olisi leikkaus edessä Kuopiossa. Onko kellään tarkempaa tietoa miten leikkaus tehdään ja haluaisin myös kuulla kokemuksia ihmisiltä jotka on leikattu.

      Voimia kaikille!

      Hei!

      Minulle on tehty Janetta (hermonvapautus) leikkaus Kuopiossa elokuussa 2008. Olen tällä hetkellä 24-vuotias ja kärsinyt kolmoishermon oikuttelusta vuoden 2007 alusta.

      Leikkaukseen menoa en kadu yhtään. Kivut olivat jo todella kovat eikä lääkkeistäkään ollut enää apua, pään turruttivat sen verran että jotenkin jaksoi päivästä toiseen, mutta kivut tulivat eriasteisina koko ajan läpi. Kipukohtaukseni pahimmassa tapauksessa kestivät tunnin verran kivun aaltoillessa ja vieden puhekyvyn sekä liikkumisen muutenkin ilman tukea. Leikkaus tehdään siten, että korvan taakse tehdään viilto (n.10cm) josta mennään avauksen jälkeen kuulohermon ohitse hermon juurelle. Hermon lähistölle tehdään verisuonista vapaa tila, johon laitetaan keinokudosta eli täten estetään paineen kasaantuminen hermoon. Leikkauksen jälkeen olet teholla noin päivän ja omasta kokemukseta ainakin Kuopiossa on teholla tosi ihana henkilökunta, joka auttaa ihan kaikessa. Oman tyynyn suosittelen ottamaan mukaan, koska leikkaushaava on sellaisessa kohdassa, että niskasi tulee olemaan melkoisen jumissa ja sairaalan tyynyt ovat melko epämiellyttäviä. Kun pääset takaisin osastolle sinua tullaan vointisi katsastettua, hoputtamaan heti kävelemään jne. Sokereita tarkkaillaan, koska jos neurokirurgi päätyy ratkaisuun käyttää kortisonipiikkejä, tullaan niitä antamaan muutamia ennen leikkausta eri lihaksiin (se saattaa nostaa sokeriarvoja). Lääkitys ainakin itselläni puolitettiin heti leikkauksen jälkeen kerralla.

      Leikkauksissa on riskinsä aina, tottakai. Itselläni oli täysin kivutonta aikaa puoli vuotta, jonka aikana hakeuduin opiskelemaan, vaihdoin paikkakuntaa sekä aloitin uudessa työpaikassa. Maaliskuussa 08 alkoi olla pientä kipua vasemmalla puolella kasvoja ohimon ja posken seutuvilla. Tähän määrättiin pienin annos Neurotol Slowta 200mg. Kesän ja pitkälle syksyyn pärjäsin täysin ilman lääkkeitä,mutta marraskuussa kivut pahenivat kylmien ilmojen (?) takia. Siltikään tämänhetkinen kipu ei ole mitään verrattuna ennen leikkausta olleeseen kipuun. Lisäksi minulta on migreenikohtaukset jääneet kokonaan pois, nyt migreenioireita tulee kipujen yhteydessä.

      Kerroin tuon sinulle, jotta tiedät että täyttä paranemista ei voi taata. Mutta olen itse sitä mieltä, että olen edelleen tyytyväinen, että pääsin leikkaukseen. Tunnen myös muita jotka ovat päässeet leikkaukseen ja ovat tulokseen tyytyväisiä, vaikka eivät täysin ole kivuttomia.

      Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kivuttomia päiviä!


    • Riitu86 kirjoitti:

      Hei!

      Minulle on tehty Janetta (hermonvapautus) leikkaus Kuopiossa elokuussa 2008. Olen tällä hetkellä 24-vuotias ja kärsinyt kolmoishermon oikuttelusta vuoden 2007 alusta.

      Leikkaukseen menoa en kadu yhtään. Kivut olivat jo todella kovat eikä lääkkeistäkään ollut enää apua, pään turruttivat sen verran että jotenkin jaksoi päivästä toiseen, mutta kivut tulivat eriasteisina koko ajan läpi. Kipukohtaukseni pahimmassa tapauksessa kestivät tunnin verran kivun aaltoillessa ja vieden puhekyvyn sekä liikkumisen muutenkin ilman tukea. Leikkaus tehdään siten, että korvan taakse tehdään viilto (n.10cm) josta mennään avauksen jälkeen kuulohermon ohitse hermon juurelle. Hermon lähistölle tehdään verisuonista vapaa tila, johon laitetaan keinokudosta eli täten estetään paineen kasaantuminen hermoon. Leikkauksen jälkeen olet teholla noin päivän ja omasta kokemukseta ainakin Kuopiossa on teholla tosi ihana henkilökunta, joka auttaa ihan kaikessa. Oman tyynyn suosittelen ottamaan mukaan, koska leikkaushaava on sellaisessa kohdassa, että niskasi tulee olemaan melkoisen jumissa ja sairaalan tyynyt ovat melko epämiellyttäviä. Kun pääset takaisin osastolle sinua tullaan vointisi katsastettua, hoputtamaan heti kävelemään jne. Sokereita tarkkaillaan, koska jos neurokirurgi päätyy ratkaisuun käyttää kortisonipiikkejä, tullaan niitä antamaan muutamia ennen leikkausta eri lihaksiin (se saattaa nostaa sokeriarvoja). Lääkitys ainakin itselläni puolitettiin heti leikkauksen jälkeen kerralla.

      Leikkauksissa on riskinsä aina, tottakai. Itselläni oli täysin kivutonta aikaa puoli vuotta, jonka aikana hakeuduin opiskelemaan, vaihdoin paikkakuntaa sekä aloitin uudessa työpaikassa. Maaliskuussa 08 alkoi olla pientä kipua vasemmalla puolella kasvoja ohimon ja posken seutuvilla. Tähän määrättiin pienin annos Neurotol Slowta 200mg. Kesän ja pitkälle syksyyn pärjäsin täysin ilman lääkkeitä,mutta marraskuussa kivut pahenivat kylmien ilmojen (?) takia. Siltikään tämänhetkinen kipu ei ole mitään verrattuna ennen leikkausta olleeseen kipuun. Lisäksi minulta on migreenikohtaukset jääneet kokonaan pois, nyt migreenioireita tulee kipujen yhteydessä.

      Kerroin tuon sinulle, jotta tiedät että täyttä paranemista ei voi taata. Mutta olen itse sitä mieltä, että olen edelleen tyytyväinen, että pääsin leikkaukseen. Tunnen myös muita jotka ovat päässeet leikkaukseen ja ovat tulokseen tyytyväisiä, vaikka eivät täysin ole kivuttomia.

      Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kivuttomia päiviä!

      toi leikkaus menee. Itse kävin leikkauksen läpi n.3 kk sitten (kts. viesti hermokipu 2.1.2010) ja onneksi kivut eivät ole palanneet:) Tänään oli itseasiassa jälkitarkastus.

      Haluisin kuulla sinulta kun sanoit että valitettavasti kivut osittain palasivat ja pahenivat myöhemmin, niin minkä vahvuinen lääkeannos sitten enimmillään oli? Pystyitkö ns. normaaliin elämään?

      Itse kiitän jokaisesta kivuttomasta päivästä, mutta tietty pieni jännitys siitä oliko tämä nyt tässä.


    • kipuliini kirjoitti:

      Hei!

      Mulla on aika samantyyppistä kipua. Puolitoista vuotta sitten alkoi korvakipuna. Silloin tällöin vasempaan korvaan sattui. Lääkäri ei nähnyt korvassa mitään mutta söin antibioottia silti. Samoihin aikoihin vasemmalla puolella hampaan vihlonta. Kävin hampaan kanssa lääkärisää, joka kuvasi sen ja totesi ettei siellä mitään ole. Kipuilu jatkui silloin tällöin ja kävin vuorotellen hammas- ja korvalääkärissä. Hammaslääkärit syyttivät korvaa ja korvalääkärit hampaita.

      Viime keväänä menin tuskastuneena akupunktioon. En osaa sanoa auttoiko se, ei ainakaan vienyt kipua kokonaan pois. Kevään myötä kipu kuitenkin poistui, mutta tuli syksyllä takaisin kahta kauheampana. Välillä kipu korvassa lamauttaa niin etten pysty puhumaan tai liikkumaan tai edes ajattelemaan selkeästi. Kipu saattaa alkaa lievänä ja voimistua ja kestää jopa 30 minuuttia. Yleensä kipukohtaus on muutamasta minuutista kahteenkymmeneen. Kipukohtauksen aikana tuntuu siltä että haluaisi vain kuolla, eikä voi nähdä kivun loppuvan vaikka järjellisesti tietää että on se loppunut ennenkin.

      Kipukohtaukset tihentyvät nykyisin yleensä iltaa kohden. Nykyään pelkästään syöminen ei niitä laukaise tai se saattaa jopa olla laukaisematta. Kipu vaan tulee omia aikojaan. Saunan jälkeen kipu tulee aina, samoin nukkumaan mennessä. Silloin se on melkein ikävintä, sillä kivun kanssa täytyy taistella vakavissaan, jotta pääsee uneen. Olen huomannut kylmän veden auttavan. Lilluttelen vettä vasemmalla puolella suutani ennen nielaisua.

      Tänä syksynä kuvittelin kivun sitten johtuvan niskoista ja hieronnassa käytyäni kipu levisi myös vasempaan alaleukaan. Lääkäri lähetti fysiatrille, joka epäili alkavaa kolmihermosärkyä, mutta lähetti silti omt-fysioterapeutille. Fysio oli sitä mieltä että kipu johtuu pääni väärästä asennosta. Fysioterapia ei kuitenkaan vienyt kipua pois.

      Tunnistaakohan joku itsensä tästä. Onko muilla alkanut kolmihermosärky näin? Itse olen ainakin oppinut sen, että hoitoa täytyy vaatimalla vaatia. Muuten sitä ei saa, eikä lähetteitä. Omaa kipua ei saa kaunistella, vaan se täytyy kertoa kaikessa brutaaaliudessaan.

      Nyt olen raskaana ja lääkäri totesi, ettei neurologille kannata mennä, sillä epilepsialääkkeitä ei pitäisi raskauden aikana syödä. Täytyy toivoa, että tulisi taas oireeton kausi.

      särky. Hammaslääkärikäyntejä/röntgenkuvia ja monta korvalääkärikäyntiä, ei mitään vikaa (paitsi Korvaklinikan korvalääkärin mielestä korvien välissä..). Tosin tällä hetkellä tutkitaan mahdollinen borrelioosi, mutta olen ymmärtänyt, että on vaikeasti todettavissa luotettavasti. Kipulääke käytössä, nukuttua saan sen avulla, kipua ei poista, höntti olo koko päivän, sellainen epätodellinen. Jatkosta en vielä tiedä, mutta ei tällaisia lääkkeitä voi pitkään käyttää, taitavat olla juurikin epilepsiaan alunperin tarkoitetut lääkkeet.
      Mitään toimenpiteitä ei minulle ole tehty ennen säryn alkamista, hampaisiin tms., vaan kipu alkoi kaulan ja korvan kipuna kuumeen ja kovan yskän/keuhkoputkentulehdus (?) jälkeen. En tosin tiedä, onko siis kolmoishermosärkyä, olisi kuulema pitänyt nuo lääkkeet auttaa, jos olisi.


    • unettomat yöt kirjoitti:

      särky. Hammaslääkärikäyntejä/röntgenkuvia ja monta korvalääkärikäyntiä, ei mitään vikaa (paitsi Korvaklinikan korvalääkärin mielestä korvien välissä..). Tosin tällä hetkellä tutkitaan mahdollinen borrelioosi, mutta olen ymmärtänyt, että on vaikeasti todettavissa luotettavasti. Kipulääke käytössä, nukuttua saan sen avulla, kipua ei poista, höntti olo koko päivän, sellainen epätodellinen. Jatkosta en vielä tiedä, mutta ei tällaisia lääkkeitä voi pitkään käyttää, taitavat olla juurikin epilepsiaan alunperin tarkoitetut lääkkeet.
      Mitään toimenpiteitä ei minulle ole tehty ennen säryn alkamista, hampaisiin tms., vaan kipu alkoi kaulan ja korvan kipuna kuumeen ja kovan yskän/keuhkoputkentulehdus (?) jälkeen. En tosin tiedä, onko siis kolmoishermosärkyä, olisi kuulema pitänyt nuo lääkkeet auttaa, jos olisi.

      sanon nyt suoraan että älä luovuta:) tämmöisien kinkkisten kipujen kanssa joutuu valitettavasti usein taistelemaan avusta. Hyvä että sinua nyt tutkitaan, se että jos sinulla eivät ole auttaneet lääkkeet eivät pois sulje sitä että sinulla ei olisi hermosärkyä. Voi olla että tutkimuksien jälkeen he alkavatkin tutkimaan sitä mahdollisena hermosärkynä ja pääsisit mangneettikuvauksiin jossa näkyisi kenties jotain.


    • Ex-Herkkusuu kirjoitti:

      Kävin viime vuoden elokuussa hammaslääkärissä ylätakahampaan takia ja hampaaseen tehtiin juurihoito. menin seuraavana päivänä takaisin, sillä hoito ei auttanut ja tuntui että hoito tehtiin viereiseen hampaaseen kuin missä kipu oli. No, sitten päätettiin tehdä hoito isoon viereiseen hampaaseen. Puudutuksesta vapauduttuani kipu oli järkyttävä. Seuraavaksi päiväksi uusi aika ja juureta auki ja juurihoitoa tulehduksen pelossa. Parin viikon aikana tämä tehtiin muistaakseni ainakin neljä kertaa. Joka kerran jälkeen kipu oli kovempi, eikä tulehdusta tai mätää sun muuta näkynyt millään kerralla = eli hommat tehtiin turhaan.

      "Hammassärky" tai hermosärky jatkui järkyttävänä ja tauotta elokuusta toukokuulle, jolloin kipu muuttui. Sekunteja kestävät sähköiskut tulivat päivittäin, mutta harvoin oli koko päivän särkyä. Nyt tätä tilaa on jatkunut vuosi ja 5 kk. En uskalla mennä hammaslääkäriin poistamaan väliaikaista paikkaa juurihoidetusta hampaasta, sillä tiedän mitä ronkkiminen voi pahimmillaan aiheuttaa. Olen pattitilanteessa, sillä nykyisen kivun kestän, mutta en kestä toista kertaa jatkuvaa kipua, tiedän etten kestä. Paikka on kulunut ja pelkään koko ajan että se irtoaa kokonaan.

      Aloin käyttää vanhaa purukiskoa toukokuussa, joka saattoi olla yksi kivun helpottumiseen vaikuttanut tekijä. Erikoishammaslääkäri katsoi hammasta kerran ja sanoi, että hammas vaan pois. Mitä siitä seuraa, onko kokemuksia? Ehkä tuskaisempi kipu?

      En ole voinut saunoa suu auki ja alussa en ollenkaan. Kuuman kahvin juominen on mahdotonta. Aluksi lämmin ruokakaan ei toiminut. Nyt syön pehmeää ruokaa, sillä hammas tai sen kohta on arka kovalle leivälle yms. Kasvissyöjänä tuoreet kasvikset olisi hyvä juttu, mutta en voi niitä aina syödä. usein kipu tulee ihan milloin sattuu.

      Miksiköhän minua ei passitettu täällä Lohjan julkisessa hammashoitolassa eteenpäin esim. neurologille. Erikoishammaslääkäri kyllä mainitsi yhdeksi mahdolliseksi syyksi kolmoishermosäryn, muttei ohjannut eteenpäin tai antanut toimintaohjeita.

      Liekkö tämä nyt sitä sitten?

      Kiitos mahdollisesta vastauksesta!

      Mulla n 2 kk sitten alkoi vihlasut vas leuan ja silmän nurkilla kasvoja koskiessa. Sitte parani ja nyt alkanut taas mutta siirtynyt otsaan samalle puolelle. Edes vettä ei voi suihkussa laskea suoraan siihen kohtaan. Vihlaisut ovat uskomattomia säväreitä. Mulla ollut aiemmin kihti jaloissa ja tämä vihlonta on samanlaista. Varpaiden iho ei sietänyt edes lakanaa. Nyt olenki miettinyt että onko kihti kihahtanut päähän vai olisiko tää kolmosta. Mitään särkyä ei ole. Vielä? Nyt kiinnostaisi tietää miten muilla säryt alkaneet. Laakista vai hiljalleen voimistuen. Olen viiskutonen hemmo. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Kaikille hyvää syksyä.


    • hermokipu kirjoitti:

      toi leikkaus menee. Itse kävin leikkauksen läpi n.3 kk sitten (kts. viesti hermokipu 2.1.2010) ja onneksi kivut eivät ole palanneet:) Tänään oli itseasiassa jälkitarkastus.

      Haluisin kuulla sinulta kun sanoit että valitettavasti kivut osittain palasivat ja pahenivat myöhemmin, niin minkä vahvuinen lääkeannos sitten enimmillään oli? Pystyitkö ns. normaaliin elämään?

      Itse kiitän jokaisesta kivuttomasta päivästä, mutta tietty pieni jännitys siitä oliko tämä nyt tässä.

      Hei, minulle tehtiin v. 2000 kaksi leikkausta. Ensin MVD leikkaus, josta apua ei ollut ja sitten perään tuo Janetta leikkaus. Olin täysin kivuton 15 upeaa vuotta. Nyt jouduin taas operaation kaularangan tyrän vuoksi 11/2015 ja tammikuussa heräsi trige taas pitkän tauon jälkeen. Pelottaa, että kivut nousevat samoihin sfääreihin kuin aikoinaan. Neurologille on lähete lähtenyt. Nyt popsin Lyricaa 300mg/vrk ja ei tuo auta. Määrää en voi nostaakaan kun töissäkin pitäisi käydä.

      Tsemppiä kaikille.


    • Riitu86 kirjoitti:

      Hei!

      Minulle on tehty Janetta (hermonvapautus) leikkaus Kuopiossa elokuussa 2008. Olen tällä hetkellä 24-vuotias ja kärsinyt kolmoishermon oikuttelusta vuoden 2007 alusta.

      Leikkaukseen menoa en kadu yhtään. Kivut olivat jo todella kovat eikä lääkkeistäkään ollut enää apua, pään turruttivat sen verran että jotenkin jaksoi päivästä toiseen, mutta kivut tulivat eriasteisina koko ajan läpi. Kipukohtaukseni pahimmassa tapauksessa kestivät tunnin verran kivun aaltoillessa ja vieden puhekyvyn sekä liikkumisen muutenkin ilman tukea. Leikkaus tehdään siten, että korvan taakse tehdään viilto (n.10cm) josta mennään avauksen jälkeen kuulohermon ohitse hermon juurelle. Hermon lähistölle tehdään verisuonista vapaa tila, johon laitetaan keinokudosta eli täten estetään paineen kasaantuminen hermoon. Leikkauksen jälkeen olet teholla noin päivän ja omasta kokemukseta ainakin Kuopiossa on teholla tosi ihana henkilökunta, joka auttaa ihan kaikessa. Oman tyynyn suosittelen ottamaan mukaan, koska leikkaushaava on sellaisessa kohdassa, että niskasi tulee olemaan melkoisen jumissa ja sairaalan tyynyt ovat melko epämiellyttäviä. Kun pääset takaisin osastolle sinua tullaan vointisi katsastettua, hoputtamaan heti kävelemään jne. Sokereita tarkkaillaan, koska jos neurokirurgi päätyy ratkaisuun käyttää kortisonipiikkejä, tullaan niitä antamaan muutamia ennen leikkausta eri lihaksiin (se saattaa nostaa sokeriarvoja). Lääkitys ainakin itselläni puolitettiin heti leikkauksen jälkeen kerralla.

      Leikkauksissa on riskinsä aina, tottakai. Itselläni oli täysin kivutonta aikaa puoli vuotta, jonka aikana hakeuduin opiskelemaan, vaihdoin paikkakuntaa sekä aloitin uudessa työpaikassa. Maaliskuussa 08 alkoi olla pientä kipua vasemmalla puolella kasvoja ohimon ja posken seutuvilla. Tähän määrättiin pienin annos Neurotol Slowta 200mg. Kesän ja pitkälle syksyyn pärjäsin täysin ilman lääkkeitä,mutta marraskuussa kivut pahenivat kylmien ilmojen (?) takia. Siltikään tämänhetkinen kipu ei ole mitään verrattuna ennen leikkausta olleeseen kipuun. Lisäksi minulta on migreenikohtaukset jääneet kokonaan pois, nyt migreenioireita tulee kipujen yhteydessä.

      Kerroin tuon sinulle, jotta tiedät että täyttä paranemista ei voi taata. Mutta olen itse sitä mieltä, että olen edelleen tyytyväinen, että pääsin leikkaukseen. Tunnen myös muita jotka ovat päässeet leikkaukseen ja ovat tulokseen tyytyväisiä, vaikka eivät täysin ole kivuttomia.

      Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kivuttomia päiviä!

      hei, minulle tehtiin leikkaus kaksi kuukautta sitten ja valitettavasti kipu alkoi uudelleen tosin lievempänä.


    • hermokipu kirjoitti:

      toi leikkaus menee. Itse kävin leikkauksen läpi n.3 kk sitten (kts. viesti hermokipu 2.1.2010) ja onneksi kivut eivät ole palanneet:) Tänään oli itseasiassa jälkitarkastus.

      Haluisin kuulla sinulta kun sanoit että valitettavasti kivut osittain palasivat ja pahenivat myöhemmin, niin minkä vahvuinen lääkeannos sitten enimmillään oli? Pystyitkö ns. normaaliin elämään?

      Itse kiitän jokaisesta kivuttomasta päivästä, mutta tietty pieni jännitys siitä oliko tämä nyt tässä.

      Hei kaikki! olin leikkaushoidossa huhtikuussa.Reilun kuukauden päästä kivut pikkuhiljaa palasivat, tosin ei niin voimakkaina. Nyt olen kiireellisenä jonossa lämpökäsittelyyn. Mitä voitte kertoa tästä toimenpiteestä, kokemuksia. Kiitos!


  • Vaimollani epäillään kolmihermosärkyä. Hänellä on neurologin lähete. Nyt pitäisi vain löytää hyvä neurologi pääkaupunkiseudulla. Onko ideoita?

    • jos teillä on teillä lähete, ette käsittäkseni voi valita neurologia. Voin olla väärässä. Mutta hyvä onni että olette saaneet neurologille lähetteen. Ja kolmoishermosärky on sen verran yleinen että luulisi että saisitte apua kun prosessi on lähtenyt käyntiin. Aluksi varmasti lääkkeistä ja jos ei lääkkeistä ole apua niin itse suosittelen käymään juttusilla neurokirurgi Juha Pohjolan luona Mehiläisessä. Hän avulla pääsin itse heti leikkaukseen. Oletteko käyneet jo magneettikuvauksissa?


    • hermosärky kirjoitti:

      jos teillä on teillä lähete, ette käsittäkseni voi valita neurologia. Voin olla väärässä. Mutta hyvä onni että olette saaneet neurologille lähetteen. Ja kolmoishermosärky on sen verran yleinen että luulisi että saisitte apua kun prosessi on lähtenyt käyntiin. Aluksi varmasti lääkkeistä ja jos ei lääkkeistä ole apua niin itse suosittelen käymään juttusilla neurokirurgi Juha Pohjolan luona Mehiläisessä. Hän avulla pääsin itse heti leikkaukseen. Oletteko käyneet jo magneettikuvauksissa?

      on hyvä jos pääsisit aina mukaan vastaanotoille. Mitä monempi korva kuuntelemassa, ei tieto mene sitten ohi. Samalla voit kysyä teitä askarruttavista asioista. Itse en olisi pärjännyt ilman miestäni, kun en pystynyt pyhumaan kivuiltani. Itse viimeisen kerran ennen leikkausta kävin alppikadun (kallion) Diacorissa Myllymäen Antin luona, hänelle kiitos siitä että hän ohjasi minut keskustelemaan leikkauksesta neurokirurgin kanssa.


  • TRAMAL. Mutta sitten pidät itte huolen siitä, että lopetat näiden ottamisen kun se särky on pois. On morffiinin johdannainen ja heikko hermoiset jää koukkuun. Mutta onhan ihmisiä jotka ottaa lääkkeitä vain kipuun ja sitten kun on kivut pois, niin loppuu lääkkeidenkin syonti. Itellä kyllä tekee mieli syödä noita vaikka ei olekkaan enään ollu särky tai kipu kohtauksia. Mutta mietinkin mitä myrkkyjä ne sitten tarjoo jos nää ei enään tunnukkaan missään. Joten en ole ottanut viimekertasen särkykohtauksen jälkeen yhtään ja aikaa on kulunut jo vajaa vuosi. Silloin jo toivoin että joku löisi tajun kankaalle ennen kuin noi pillerit alkoivaikuttaan Neurotol slow on kans yks lääke joka otettuna ennalta ehkäsee kipu kohtauksia.

  • Hei. Itse olen kärsinyt kivuista nyt jo 20-vuotta. Miinus kolmen vuoden täysin kivuton kausi. Joka oli muuten aivan upeaa aikaa. Miksikä olen kärsinyt näin pitkään? No nelisen vuotta saiarastettuani sain diagnoosin jossa minua kuvattiin harhaiseksi. Tiesin kuitenkin itse kipujen olevan täyttä totta ja aloin sairastaa hiljaa. Sillä seurauksella, että minusta tuli todella epäsosiaalinen ja ärtyisä. Nyt kivut palasivat tuossa muutama vuosi takaperin, tällä kertaa hiukan eri oireisina. Sulkeuduin taas kuoreeni enkä uskaltanut puhua asiasta edes lapsieni äidille, vaimolleni, joka jättikin minut tänä kesänä. Nyt kuitenkin olen paremmassa paikassa henkisesti, sillä vaiva on todettu hammaslääkärissä ja hoito voidaan aloittaa. Nyt minua uskotaan ja syyni tiuskimiselle ja ärtymiselleni helposti ovat poissa. En ole enää turhautunut. Sääli vain että kipu rikkoi jotain tärkeää elämässäni, jotain mitä en voi enää takaisin saada. Voimia kaikille vaivasta kärsiville. :)

    • Kirjoittelinkin tuossa joku vuosi sitten...

      Nykyinen lääkitys on Neurotol slow 1200mg ja baklofen 25mg. Eikä muuta haittavaikutusta kuin levoton kieli. Nukkumaan mennessä se nykii ja sytkyy, mutta loppuu aikanaan.

      Hyviäkään puolia ei ole. Särky kiusaa edelleen koko ajan. Nyt on 7 päivää oltu liki syömättä. Päivän ateriana on ollut kahvia ja joku päivä joku Ruuneperi, joku päivä jugurttia ja joku päivä vähän makaronia. Painoa on pudonnut paljon, mutta alkaa kunto jo pettää ja väsy iskeä. Onneksi pystyy makuulten olemaan jotenkin, istuminen ja seisominen on veri nou nou. Puhumistakaan ei tartte tehdä, en paljoa vastaile enää puhelimeen. Lähetän vaan vastaus-viestin, että ei jaksa puhua, sattuu.
      Onneksi saa nukuttua kohtuullisesti parin tunnin erissä.

      Säryn ollessa pahimmillaan kävin sairaalassa yön infuusio hoidossa. Aivan turhaan. Pään siellä sai sekaisin ja juttelinkin tovin Jimi Hendrixin ja Jim Morrisonin kanssa sateenkaarimetsässä, mutta kipu oli heti paikalla, kun nousi punkasta seisomaan. Sitten niiltä loppui konstit ja kotiuduin neuvolla mennä uudestaan kun kipu on sietämätön. Miksi, kysyn vaan. Makoilla voin kotonakin ja paras lääke onkin ottaa katti rinnan päälle ja rapsutella sitä.

      Tuon Baklofenin ansiosta kipu ei ole ihan niin terävä ja lamauttava, kuin pelkällä Neurotolilla, mutta ihan riittävän kova.

      Sain sentään kiireisesn lähetteen Neurolle, taas. Jos se on taas sitä koputtelua ja kyselyä sekä lääkehoidon jatkamista, niin pitää miettiä koko homma uusiksi.

      Joku sanoi jossain, että hyvä puoli tässä säryssä on se, ettei siihen kuole. Onko se hyvä puoli?


  • Naaman puutumiseen , josko kasvojen lihasten uudelleen harjoittamisesta olisi apua.Jos kuntoa on, voisi lukea, tietenkin monipuolista ja kirjavaa iloista tekstiä, ääneenkin niin saisi sitten lihaksistolle paljon harjoittelua.

    Kolmoishermosärystä, - kivusta luin että se voisi olla ohentavien lääkeaineiden kanssa lieventävä , jos esim suoni painaa hermotusta.

    Kipulääkkeet kuuluvat varmasti asiaasi.

    Otata tulehdusarvot, jos kuumotus on alkanut tms. polttelemaan .

    Vitamiinit ovatkin loistava asia yleiskunnolle. Terveellistä ruokavaliota unohtamatta. Erityisruokavaliota kannattaa noudattaa,jos sellainen on tarpeen. Jos on tuntemuksia, mitä vatsan seutu ei aivan kuvasta rehellisesti,eli koet kipua ulostaessa, tai muualla kehossa ,syödystä allergeenistä tulee ottaa selvää ja sitä pitää vältellä. Seuraa poistuuko oireet.

    Jos jollekkin tavallisesta poikkavalle olisi altistunut, on sellaisen saaminen evättävä ja saatava puhdistamiseen mahdollisuus.

    Mieti ajatustapaasi, kokeile erilaisia ajatteluja ja ratkaisutapoja asian suhteen.

    • Leuan kannattaa varmaan ,jos olet sen satuttanut, ollut onnettomuudessa, leuka on vaurioitunut..

      Anna leualle aikaa parantua. Hoidata sitä oikeasti, älä siirrä asiaa.Anna itsellesi ja leuallesi aikaa parantua. Älä edes oleta, että paranisit nopeasti, jos et ole ammattiauttajiin yhteydessä.

      Kela haluaa lääkärinlausunnon kaikista vammoista, eikä sinnikkyys ja urheus ole aina itselle reilua, vaikka uskookin selviävänsä reseptittä ja lääkärittä.

      Leuan murtumiin, venähädyksiin , tärähdyksiin on aika kattavasti apuselitteitä internetissä.


    • risa781 kirjoitti:

      Leuan kannattaa varmaan ,jos olet sen satuttanut, ollut onnettomuudessa, leuka on vaurioitunut..

      Anna leualle aikaa parantua. Hoidata sitä oikeasti, älä siirrä asiaa.Anna itsellesi ja leuallesi aikaa parantua. Älä edes oleta, että paranisit nopeasti, jos et ole ammattiauttajiin yhteydessä.

      Kela haluaa lääkärinlausunnon kaikista vammoista, eikä sinnikkyys ja urheus ole aina itselle reilua, vaikka uskookin selviävänsä reseptittä ja lääkärittä.

      Leuan murtumiin, venähädyksiin , tärähdyksiin on aika kattavasti apuselitteitä internetissä.

      Monista vasta-aineista olisi varmasti iloa, atropiini ,hydrocortison jne. On niin monenlaisia lemmikkejä,joille voi arjen rutiineissa altistua, ja jopa eksoottisia ruokalajeja, että jopa haenta aihealueelle ja suuri tietous vasta-aineista olis suotavaa ostaessa täsmällisesti suojaa unohdetulle saastumistilanteelle, joten muistamaan millaiseen mönkijään törmäsi ja istten ostamaan vastalääkettä:)


  • minulla todettiin aito kolmoishermosärky 8 v sitten. Lääkkeinä ollut alussa lyrica,neurontin ,baclofen (allergia) ja joitakin muita.
    Kivun tullessa elämää haittaavaksi käytin vuosia tegretolia 1200 /päivä ja tästä ei kyllä pää pidä ja sen lisäksi leikkaava kirurgi ilmoitti ettei leikattavaa ole.Muut neurologit sanoivat lääkkeiden tie on loppuun käytetty MUTTA tuli uusi neurologi joka lisäsi lamictalin annokseen ja vähensi sen jälkeen tegretolia.

    Seuraus: ei kipua ja elimistö toipuu tegretolin haittaoireista.Kannattaa uskoa parempaan

  • Hei, sain juuri tänään 2.8.2011 tietää että kärsin kolmoishermosärystä. Olen taistellut vaivani kanssa about 2 vuotta, kukaan (lääkäri) ei ole kuunnellut oireitani. Luulin jo että minulla on aivoissa kasvain ja hyvästi. En voi pitää puhelinta oikealla korvalla...vihloo korvakäytävään ..silmiin ja alaleukaan..joskus tuntuu että olen tulossa " hulluksi" kun syön kipu tulee ja syöminen pitää lopettaa. Eiköhän kokoonnuta yhteen kaikki ME laita postia Jakke.Makela@fmi.fi minä henk.koht. haluaisin tavata ihmisiä joilla on tämä niin ärsyttävä ??? ehkä voimme keksiä yhdessä miten meitä tulisi hoitaa.

    • Heips.

      Facebookissa on verkostotukiryhmä kolmoishermosärkyä sairastaville.Jos olet siellä niin laita hakuun TRIGET,liittymällä pääset keskustelemaan muiden kolmoishermosärkyä sairastavien kanssa.


  • Hei!

    Olen kärsinyt kovista kivuista lähes viisi vuotta. Sen verran on jo todettu että hermoissa on vikaa. Koko oikea käsi korvaan asti on todella huonossa kunnossa. Hermo kipuun ei ole auttanut juuri mitkään lääkkeet, hetkellisesti vähentäneet kipua. Olen ollut nyt töistä poissa 4 kk. ( kelan sairaspäivärahalla) Kaularangasta otettu magneetti sekä röntgen, mitään ei löytynyt. Nyt sain lähetteen hermoratatutkimukseen josta toivottavasti jotain selviää.
    On todella raskasta elää tällaisen kivun kanssa joka niin suuresti vaikeuttaa elämää. Minulta kielletty lähes kaikki oikealla kädellä tekeminen, joten parisuhdettakin koetellaan. Mies käy töissä ja hoitaa myös kodin koska en juuri mitään pysty tekemään.

    Millä lääkärit ovat todenneet kolmoishermosäryn?

    Fysioterapeutti sitä on epäillyt, mutta lääkärit tuntuvat vain heittelevän toisilleen. Jossain vaiheessa jo aloin miettiä että kuvittelenko nämä kivut, mutta aika nopeasti totesin että en todellakaan.
    Ystäviä en juurikaan halua nähdä, koska elämässäni ei juuri muuta ole kuin kivut. Uni on todella katkonaista ja olen luovuttanutkin rytmin niin, että nukun pätkissä etten luo itselle liian suuria paineita nukkumisesta.

  • Hemmetti sentään, voimia sinne kaikille. Itse en kärsi mutta isälläni tuntuu olevan ollut tuo nyt jo toista vuotta luumädän (osteomyeliitti) / huonojen hammashoitojen takia. Kun vain sitä voisi jotenkin jakaa kipua ettei yhden ihmisen tarvitsisi sitä kärsiä.

    Onko kukaan kokeillut noita Janette-hoitoja mitä ylempänä Tampereen neurologialla mainostettiin?
    Entä vaikuttaako kannabis oikeasti ja pahoihinkin kohtauksiin?
    Tietääkö kukaan gamma-veitsihoidoista lisää?

    On sentään hienoa että netissä pystyy vertaistukea ja neuvoja saamaan.
    Pitäkää terveellinen ruokavalio ja huumori yllä.

  • Hei! Sain kolmoishermovaivan aivotärähdyksen jälkeen, neurotol 600 on kokeiltu, samoin trileptal 750, silti pieniä tuikkauksia pitkin päivää. nyt Meikun neurologi yhdistää Triptylin trileptaliin, sanoi tietävänsä, mistä minun tapauksessani on kyse. Väsyttää tää homma.

    • Hei, minulla tätä tautia hoidettiin otsalohkon poskiontelotulehduksena lähes 12 vuotta= 4-6 antibioottia /vuosi. Ei mitään apua.
      Kun vielä kuvauksissa selvisi ettei minulla edes ole vasemman puoleista otsa onteloa edes kehittynyt. Nykyinen oma lääkärini epäili että olisiko sittenkin kyse erittäin harvinaisesta otsolahkon hermosairaudesta joka on yhteydessä kolmoishermosairauteen ja määräsi NeuroSol Slow 200mg max 3kpl päivässä ja jo parissa päivässä kivut on jäänyt pois. nyt käytän vain yhden pillerin päivässä ja elämä menee jotenkin hyvin, alkoholin käyttöä en voi suositella tämän lääkkeen kanssa koska silloin nuppi menee erittäin herkästi sekaisin (1 olut vastaa 5 olutta)
      Samaten sain myös Primaspan 100mg lääkkeet parantamaan verenkiertoa.
      Em. kipu esiintyi noin 3-4 ketaa vuodessa vasemmassa otsan ja silmän välisessä kohdassa erittäin pienellä alueella.
      Nyt 12 vuoden jälkeen elämä tuntuu edes siedettävältä. :)


  • Syö raakaa sipulia kun kohtaus tulee se auttaa.

    • Mä olen työni kautta myös törmännyt tähän kolmoishermosärkyyn paras lääke siihen valitettavasti on lyrica, mutta todennut myös neurotol slow:n auttavan.


  • No nyt se kipu alkaa jälleen hiipimään, niskassa pieni piste kipiä ja päivällä oli huimaava olo eli huomenna alkaa kolmoishermokipu, prkle!!!
    Saihan tässä jo ollakin melkein kaksi vuorokautta ilman mainittavia kipuja mutta saas nähä koska tämä lyö kunnolla läpi, viikon sisällä grande finale, huh huh.

    Minulla ei Lyrica vaikuta mitenkään ja syön kumminkin kohtalaisen annoksen päivässä, 300 mg/pv.
    Neurotol Slow 200 mg auttaa ja jos oikein pikaseen pitää saada kipua edes siedettävälle tasolle niin sitten Neurotol 200 mg, se on rapid muotoa mutta ei vaikuta niin kauaa, välillä niitäkin saa ottaa kipukohtauksen aikana 3-4 ja pahoinvointi alkaa mutta mielummin pahoinvointia kuin kolmoishermokipua.

    Olen vuosien mittaan oppinut niin hyvin tunnistamaan pienistä merkeistä milloin kolmoishermokipu on jälleen palannut, että aivan pelottaa etukäteen ja alan stressaamaan asiaa, mitähän tällekin asialle vois tehä?

    TK lääkäreille vaikea puhua asiasta kun eivät kumminkaan tajua asiasta tuon taivaallista mutta jotenkin siellä neurologillakin pitäs päästä käymään, se kuuluisa lähete saada ja sitten ootella kiltisti kuukausi tolkulla, heh

  • Hei , olen 56- vuotias mies ja kärsinyt kolmoishermosärystä vuodesta -96 alkaen. Kaikki
    mahdolliset pillerit oli kyllä käyty ns. läpi. Viimeisimpänä Topimax ja Triptyl . Minut
    leikattiin ( Janetta leikkaus) 4.9.2012 Töölön neurologisella osastolla.
    11kk vuodesta minulla oli särky päällä viimeisinä vuosina. Särky tuntui oikealla
    otsassa ja lisäksi poski sekä nenän seutu olivat särky pisteitä. Lääkkeet kyllä auttoivat
    minua vähän aikaa ,mutta särky palasi aina.
    Leikkauksen jälkeen päätä särki 13 päivää, aivan kun olisi ollut kova krapula .Sain
    onneksi Panacod lääkityksen ja kestin tämän.
    Ei ole kolmoishermosärkyä tuntunut eikä muutakaan särkyä enään, nyt noin 1 kk
    leikkauksesta. Lopputarkastus on minulla joulukuussa. Toivottavasti eivät koskaan
    palaa nuo viheliäiset säryt.

    • olen 63 v nainen suhtkoht terve MUTTA tämä helvetin kolmoishermosärky..kuukausi sitten olin neurologisella osastolla viikon.kivut olivat suussa ja nenän pielessä niin rajut etten pystynyt syömään enkä puhumaan.lähettivät Kuopioon kiireellisesti lähetteen . Edessä todennäköisesti tuo Janettan leikkaus. Oliko se kivulias toimenpide.nukutettiinko vai puudutettiinko. kerrohan vähän siitä. toivottavasti siitä on apua.


  • Huomenna aion aloittaa TRILEPTAL 150mg lääkityksen. Ensimmäistä kertaa - vaikka vaiva on ollut enemmän ja vähemmän päällä 5 vuotta. Oli melkein vuoden kivuton jaksokin välillä. Nyt menee niin kauheaksi tää elämä. Kauppaankin pitää olla saattaja, jos se sattuu iskemään. Mörkö joka elää omaa elämäänsä mun yläleuassa.
    Tiedän, että lääkitys on lievä, mutta silti jännittää.
    En tunne ketään muuta, jolla on tämä kipu. Tuttaville olen siitä kertonut, etteivät ihmettele, jos alan käyttäytyä kummallisesti. Puhua kun ei silloin voi.
    Pyrin TRIGET facebook ryhmään. Jos se vielä toimii. Etten tuntisi olevani ainoa uhri

  • Otin laseria kolmoishermosärkyyn. Auttoi. Nyt on kasvokipuja. Täytyy ottaa uudestaan.

  • yxope
    Hei kärsijät, minulla todettiin kolmoishermosärky n. 7 v.sitten, sain lääkityksen ja tarvitsin sitä n. vuoden, mutta naama "turpos" ja oli jotenkin huonoa oloa. Kun kipuja ei enää ollut ja lääkitys lopetettiin. Jostain keksin ruveta syömään magnesium-tabletteja ja kivut ovat olleet poissa lähes tähän päivää saakka. HUOM. kun unohdan esim. viikoksi ottaa magnesiumia niin kivut on palanneet. KOKEILE MAGNESIUMIA, syö ainakin yksi tai kaksi tablettia päivässä. Apteekista saa hiukan eri vahvuisina.

  • Onko kellään korvanhuminaa silloin ku se helpottaa kovan pirullisen kivun jälkeen?

  • Kovin on vanha tämä keskustelu alkujaan, mutta erittäin mielenkiintoinen kun epäillään kolmoishermosärkyä. Itselläni kiputuntemus on leuassa, posken seutuvilla ja ohimolla. Sulkisin keskustelujen pohjalta pois kolmoishermosäryn, koska kipuuni auttaa Burana...Pidän aika radikaalina ratkaisuna Neurotol Slowin aloittamisen epäilyvaiheessa sivuvaikutusten vuoksi ja tokihan tuo annoskin tulisi olemaan aika lailla suuri.
    Onko kolmoishermosärky juuri niin sietämätön, kuin se näissä keskusteluissa käy ilmi, vai esiintyykö sitä lievemmissä muodoissa? Siksi tuo lääkityksen aloittaminen tuntuu myös aika rankalta, kun tätä kiputuntemusta ei esiinny kovin usein.

    • Jos sulla auttaa Burana niin asiasi saattavat olla niinkin onnellisella mallilla että kyseessä ei ole kolmoishermosärky, johon eivät mitkään särkylääkkeet pure.


  • Moi.mulla kyllä lähti kolmihermo särky tramaleilla.pilaksen sairaalassa sain niitä.kun menin apteekista hakemaan sen lääkkeen niin söin kyllä kymmenen heti lähtöön niin kipu oli tipotiessään.kylmä hiki vaan tuli jälkeenpäin.että kyllä tramslit auttaa kun syö tarpeeks paljon.

  • Minulla oli muutaman viikon ajan kovaa sähköshokkimaista kipuilua leuassa. Aina samaan kohtaan tärskäytti niin että tuntui kuin salama olisi iskenyt sisältä päin tai joku viiltänyt puukolla leukaan. Enpä ole ikinä pahempaa kipua tuntenut kuin silloin. Kiputuntemus tuli n. 1-3 kertaa päivässä, välillä katosi kokonaan muutamaksi viikoksi, mutta vain alkaakseen taas uudestaan myöhemmin yhtä kauheana kuin ennenkin. Foorumeita selatessani huomasin että moni oli kehunut b-vitamiinin auttavan. Hain apteekista vahvinta b-vitamiinia, eli Trineurinia (sisältää b12-b6-b1 vitamiinit), ja hullua kyllä mutta kipu oli ensimmäisen pillerin jälkeen poissa eikä ole takaisin tullut. Söin varmuuden vuoksi itsehoitona trineurinia 2kk kuurin ja sen jälkeen lopetin niidenkin syönnin kokonaan. Luulen että tarkemmin juuri b12-vitamiini oli se mikä minulla auttoi vaivaan. Nappaan edelleenkin silloin tällöin 1000mg b12 pillerin ravintolisänä. Luin että kuulemma toiminut tämän tyyppisiin kipuihin myös se että b12 vitamiinia on laitettu lääkärin toimesta piikillä. B-vitamiinin auttaminen tarkoittaa kuitenkin ilmeisesti sitä että kyseessä ei ole tavanomainen kolmoishermosärky.

  • Tervehdys. Itselläni ollut nyt 7 viikkoa hortonin migreeni, ja nyt siihen lisäksi kolmoishermo särky. Hortoniin estolääkkeeksi kortsonia 3vko, ei auttanut. Lääkäri määräsi hermo särkyyn lyrikaa, ei ole auttanut 6 vrk: n jälkeen, on vaan niin sekaisin lääkkeestä, ettei uskalla ajaa autoa. Nyt kun joudun syömään panacodia, imigrania ja vielä lyrikaa , niin alkaa olla kroppa ja henkinen puoli lopussa. Tiistaina aika neurolgilla, jos ei pian saa tuota helvetillistä kipua pois, niin alan avata asekaappia ja poistaa kivut " luonnollisella" tavalla. Tsemppiä ja parantumisia kaikille!!! Koittakaa jaksaa!!!

  • Sain sairauden oireet tehostetusta, väärin mitoitettuna 8 kuukautta olleesta asunnon ilmastointilaitteesta. Nuohoojamestari myönsi virheensä, nyt yritän käräjäoikeuden käsittelyyn. Altistuminen asunnon sisävedolle laukaisee kiputilan. Sitä ei ilmennyt ennen aiheutettua. Sisällä asunnossa tuntuva veto laukaisee kivut. Elän reseptivapaiden kipulääkkeiden varassa.Terveisin Vuonna 2012 terve

  • Minulle annettiin kolmoishermosärky JA epilepsia-diagnoosi 3kk sisään. 2011 syksystä nautittu tästä herkusta. Mietityttää vain että omasta mielestäni oireeni ovat hieman erinlaiset kun muilla kolmoishermosärystä kärsivillä.. Siksi olen alkanut epäilemään diagnoosia-

    Kohtaus voi tulla milloin vain mutta se ei ole sähköiskumainen. Enemmänkin sykähdysmäinen pumppaaminen sydämmen tahdissa(siis se kipu). Kohtauksen aikana sylkirauhaset villiintyy täysin ja puskee suullisen verran sylkeä. Suu on ihan turrana, semmosta sössötystä puhuminen. Kohtaus kestää 3-15sec ja niitä tulee päivittäin 10-50 kappaletta.

    Epilepsia diagnoosin sain tajuttomuus/kouristuskohtauksista (Jotka alkoivat öisin suoraan erittäin voimakkaasta kolmoishermosärky-kohtauksesta) Lääkkeitä syön nykyään lepsiaan absenor 300mg 1 2 ja khs:ään neurotol slow 300mg 1 illalla. Ei vaikutusta, eikä lääkäreillä tunnu mikään kiirekkään olevan kun ikää kertyi tarpeeksi..

  • Hei! Kyllä on kokemusta kärsimästäsi vaivasta. Siihen luultavasti ei ole mitään lääkettä, koska minun vaivani hoiti neurokirurgi. Vaivani olivat vuosi 2006 ja toinen 2008. Tosin aikaa on kulunut joten voi olla, että uusia lääkkeitä on nykyään.
    Neurokirurgi hoiti minut kummallakin kerralla punkteeraamalla eli
    elektrokoagulaatio. Minulla oli lääkkeenä Neurontin 400mg joka ei kuitenkaan
    auttanut. Nyt alkanut taas oireilu, ja edelleen vasen puoli. Pitää hakeutua taas
    lääkärin vastaanotolle ja selvittää tilanne.
    Voin todeta samaa, että kivut ovat kamalia.

  • Olen myös kärsinyt kolmoishermosta nyt vasta vähän yli 3v ja voin todeta että
    kyllä on todella... todella P...!! Siinä kun päätä särkee niin mitään ei voi tehdä.
    Töissä olen parhaani mukaan ja tyky keskuteluissa ravannut pomojen kanssa.
    Ja tuntuu että ne eivät vain ymmärrä kolmoishermopään särkyä.
    Soitat että nyt ei pääse töihin päätä taas särkee.
    Ota buranaa sanoo esimies...
    No mutta kuitenkin. Alkuun söin tramal 6x50mg ja paratabs 3x1g päivässä
    noin 6kk ennen kuin lääkäri tajusi että hei.. kolmoishermo!
    No sen jälkeen ruvennut syömään tegretol toimiva ollut.
    Huomasin että täällä ei muut sitä ole saaneet??
    Ensin sitä syötiin kipujen mukaan.
    Ja nykyään sitä syödään 400mg päivässä! Joten turvallista ajelle töihin matka kestää n.40min suuntaa. Ja joudun erilaisten koneiden kanssa työskentelemään.
    Ja välillä on pää niin puuroa täynnä ettei meinaa uskaltaa tehdä mitään.
    Sitten on nämä äkilliset nukahtamis ongelmat. En tiedä mistä nämä ovat tulleet?

    • Kyllä Tegretolia syö aika moni trigeminus-potilas. Itse syön pahimpiin oireisiin 1200 mg/ vrk. Kannattaa jakaa lääke vaikka 2 x 200 mg. Ei vaikuta yli 12 tuntia. Nukahtamisongelmasi lienee yksi lääkkeen monista sivuvaikutuksista. Älä jätä Tegretolia ottamatta ilman juttutuokiota lääkärin kanssa.


  • Mulla loppu hermosärky siihen ku huomasivat sen poskiontelontulehdukseksi,kesti 3,5 kuukautta.Amoxin kuuri ja loppu viikonpäästä pääsärky.Kannattaa tutkituttaa poskiontelot!

    • Takaan ja alleviivaan että kolmoishermosäryn oireet erottaa poskiontelontulehduksen oireista.


  • Helvetti alkoi viime viikon keskiviikkona. Aluksi kipu tuntui otsalla, josta se levisi silmän taakse, korvan viereen ja leukaperään, oireilu painotetusti oikealla puolella päätä. Kipu on joko tasaista jomotusta tai tuikkaavaa. Kipu on tuikatessaan sietämättömän voimakas ja saa minut itkemään.

    Sunnuntai-iltana yksityislääkärille. Olin katsonut jo aiemmin netistä kolmoishermosäryn oirekuvaa, ja yritin tälle lääkärille kertoa kuinka hyvin oireeni sopivat em. vaivaan. Lääkäri sanoi tuomionsa: tensiopäänsärky. Hoidoksi Panacodia. Päästessäni kotiin otin Panacodia klo 22-04 välillä x 5 tablettia. Lääkkeellä ei vastetta.

    Maanantaiaamuna klo 5 hereillä kivun kanssa. Taksi alle ja pääkaupungin päivystyspolille. Sairaanhoitaja haastatteli, kerroin jälleen tarkasti oirekuvan. Otti vitaalit, soitti päivystävälle lääkärille ja sai luvan lääkitä minut uneen, eli Diapam-liuosta, Buranaa, Primperania (jota ihmettelin). Nukahdinhan minä, huonosti nukkuneena.
    Lääkäri tuli herättämään noin tunnin päästä, kokeili hartioita (ei neurostatustutkimusta) ja kertoi määräävänsä Tramalia. Kerroin lääkärille jälleen kerran tarkasti oirekuvan - ei vaikutusta. Lääkäri sanoi ettei hän tiedä mikä minua vaivaa. Kotiin päin siis, tokkuraisena ja pää kipeänä, apteekin avaamista odottelemaan.

    Univelka oli tosiasia. Otin ensimmäisen Tramal 50 mg x 1 aamulla kotiin päästessäni ja nukuin hienosti useamman tunnin. Heräsin päänsärkyyn. Välillä otin Buranaa, 400 mg x 2. Toisen Tramalin otin alkuillasta, soitin päivystyspolille ja kysyin mitä tehdään, koska toisen Tramalin ottamisella ei ole mitään vaikutusta. Sairaanhoitaja kehotti ottamaan Buranaa vielä 1600 mg, "koska eihän toi 800 mg mitään auta, täydet pitää ottaa". I see. Otin äskettäin Buranaa 400 mg x 2. En huomaa helpotusta. Ikään kuin silmä pullahtaisi pian kuopastaan paineen vuoksi, korvan seudussa tuikkaava kipu.

    Kukahan tästä kivusta ottaa vastuun? Miten kauan menee, ennen kuin pääsen neurologille?

    • Yksityiselle neurologille heti. Jos vaivasi on kolmoishermo, on lääkityksesi väärä. Saatuasi oikeat lääkkeet voit varata ajan terkkarin kautta neurologille.


  • Ota tramalia kerralla 6x 50mg, ei mene vielä vuorokausirajojen ylitse. Jää vielä 100mg reserviin mikäli tarvii. 300mg akuutissa kiputilanteessa. Sillä selviää!

  • MOI AP! Täällä tuore kolmoishermosärkyilijä..Mulla säryt alkoivat vaimeasti jo ennen viisurin poistoa..Mulla oli aivan älyttömästi mitä mystisimpiä oireita, millon mitäkin, leuat jäykät, niskat jäykät, päässä ei kiertänyt veri jnejne..sähköiskumaisia tuntemuksia tuli jo paljon ennen ku viisuri alko kipeytyy kunnolla..MUTTA..pari yötä sitten heitin purentakiskojen käytön pois..tadaa- leukani eivät enää ole jäykät aamuisin..tärisin aamuisin kun joku hullu krapulainen, joka raaja tärisi ja olin jäykkä kuin rautakanki..tänä aamuna kun heräsin niin olo oli kuin ois lentoon voinu lähtee..

    KOKEILE YKSINKERTAISTA KIKKAA: Älä pure mitään sillä puolella hampaistoa, mistä viisuri poistettiin..itse olen kokenut tämän kikan parin päivän aikana enemmän kuin toimivaksi..jopa eilen illalla ihmettelin että missä ne viheliäiset sähköiskut viipyy..EN myöskään PURE etuhampailla mitään, mulla tuo särky ulottui nimittäin alaetuhampaaseen asti..eli kaikki mitä syön, laitan suuhuni terveelle puolelle purukalustoa ja puren sen takaosassa..yritän välttää kovia pureskeltavia kuten leipää ym. rieskaa ja muuta pehmeää leipää voin syödä, mutta eilen esimerkiksi pitsaa syödessä pilkoin palat niin ettei tarvinnut haukata etuhampailla..

    • Oho, tämähän olikin jo VANHA KETJU! :D Näin viiden aikaan aamulla ei vielä hoksottimet toimi kunnolla, mutta tässäpä kuitenkin tuoreille särkyilijöille vinkki ;)


  • HUOM: Onhan hermosärkyihin erikoistunut neurologi antanut diagnoosin kolmoishermosärystä?

    Sillä: kolmoishermosärkyyn auttaa neuralgia eli klassisessa muodossa useimmiten (ei siis aina) epilepsialääke(-lääkkeet) ja epätyypillisessä muodossa ei (välttämättä) mikään.

    Jos klassiseen kolmoishermosärkyyn auttaa kikat, särkylääkkeet, opiaatit, on kyse diagnoosivirheestä!

    On hyvä muistaa, että hampaissa voi olla esim. purennan takia hermosärkyä. Mutta se on eri asia.

    Itselläni tehoaa klassiseen kolmoishermosärkyyn epilepsialääke Trileptal 1600-2400 mg, epätyypillistä kipua lievittää Norspan (morfiinin johdannainen). Kipukouristukset ovat katkaissee hampaita ja näin purentakisko auttaa hampaiden hermosärkyä - vaikka kipuluokka on vähän kuin hyttysen purema jalan ambutointiin verrattuna...

  • Nimimerkki TN, TN ja vielä TN jatkaa...

    Tuli pieni virhe edelliseen viestiin... Eli atyyppiseen kolmoishermosärkyyn kyllä voi auttaa vahva opiaatti. Usein vain yleislääkärit määräävät Panacodia tai Tramalia, jotka ovat lieviä opiaatteja.

    Purentakipuun auttaa pidemmän päälle parhaiten purennan hoito...:)

  • En nyt tiedä onko minun sairaskertomuksesta apua kellekään mutta kerronpa kumminkin. Mulla on ollut kolmoishermosärkyä vuodesta 2010. Meillä kulkee tämä myös suvussa, mutta epäilisin että teininä leikattu viisuri rikkoi myös hermoa, leikkauksen aikana laitettiin 3 piikkiä lisää puudutusta eikä tehonnut. Mulla oli erikoisesti "ysihampaat" eli kaksi viisuria molemmalla puolella alaleuassa, joista vasemmalla puolella toinen oli kai hermoa vasten ja leikatessa sitten ärsytti hermoa sen verran että puhkesi myöhemmin hermosärkynä.

    Ennen viime kevättä/kesää mulla on ollut muutama n. viikon mittainen kipujakso, joka alun sietämättömän, lähes jatkuvan kivun jälkeen on rauhoittunut itsestään kun en ole syönyt, pessyt hampaita tms. Lääkkeitä en noihin muutamiin kipujaksoihin vielä tarvinnut vaan henkisesti hammasta purren on selvitty. Tosin aika tehokkaita laihdutuskuureja nuo ovat olleet kun ei melkein vettäkään ole voinut juoda. Pahinta tilanteessa on ollut se, että joka kerta nuo kivut ovat kuitenkin olleet voimakkaammat.

    Viime keväänä muutin väliaikaisesti ulkomaille ja ilmeisesti stressi uudesta elämäntilanteesta laukaisi hermosäryt kunnolla uudestaan. Paikallisessa lääkärissä sain Panacodia vastaavia tabuja särkyyn juuri ennen viikonloppureissua Suomeen. Panacodeilla kipu turtui vähän n. tunniksi kerrallaan ja vetelinkin innoissani maksimiannoksia että edes hetken sain olla ilman jatkuvaa kipua. En tiennyt tässä vaiheessa vielä että kroppani ei tykkää tuosta lääkeaineesta. joten matka meni oksennellessa lentokoneessa, bussissa ja lentokentällä. Suomeen päästyäni huomasin sitten ihmeekseni että saunalla kivut lähti n. 4-5 tunniksi kokonaan (aika euforinen tunne n. 3 päivän jatkuvien kipujen jälkeen).

    Myöhemmin tilanne kuitenkin paheni sen verran että aloitin Suomesta neurologilta hankitut Tegretolit. Kesän/syksyn mittaan kivut ei hävinneet minnekään vaan syyskuussa Suomeen palattuani jouduin nostamaan Tegretol annostuksen sinne maksimiin 1200mg päivässä. Tässä vaiheessa sain myös Lyricat avuksi kun kivut eivät enää Tegretolilla pysyneet kurissa. Samaan aikaan päätin kokeilla vaihtoehtoisia hoitoja koska Lyricoista olin pöllyissä jatkuvasti ja kivut oli siinä pisteessä ettei ollut enää mitään hävittävää. Lokakuun alussa kävin sähköimpulssi/laserhoidossa kauneushoitolassa kun muualta ei Pohjois-Karjalasta moista laitteistusta löytynyt. Ihmeekseni tuo laser tai sähkö vei kivut joksikin aikaa kokonaan ja nyt olen aika lailla kivuton (silloin tällöin naamakosketuksesta tuntuu pieni vihlaisu), Tegretolin annostus tiputettu puoleen ja naamaa/hampaita pestessä ei pelota ihan niin perkeleesti että milloin tuikkaa.

    Jos tänne asti jaksoit siis lukea, niin rohkeasti vaan kokeilemaan muitakin hoitokeinoja, itselleni siis tuo laser/sähkö oli toimiva ratkaisu (hoidon jälkeen meni yksi päivä ennen kuin alkoi vaikuttaa). Akupunktiosta en aiemmin itse ole saanut apua, sen toimivuus onkin vissiin vähän henkimaailman hommia ja omasta uskosta kiinni. Eipä mulla sitten muuta kun kiitos kuuntelemisesta ja kaikille voimia säryn kestämiseen, päivä kerrallaan etiäpäin...

    • Trigeminus löytyy täältäkin, ja toivon, että pääsisin lääkkeestä eroon mahdollisimman pian. Montakohan kuukautta tätä sekoittavaa lääkettä täytyy syödä? Mitä tapahtuu, jos vain yksinkertaisesti vähennän vähitellen? Ja tulevatko kohtaukset heti takaisin? En haluaisi soittaa terveyskeskukseen vastauksen saamiseksi, koska joutuu odottamaan puhelimessa tolkuttoman kauan, että saa minkäänlaista vastausta....


  • Kolmoishermosärky eli trigeminus neuralgia on harvinainen ja erittäin kivulias neurologinen sairaus. Sairastuin itse siihen yli 10 vuotta sitten. Olen huomannut vuosien varrella, että tästä sairaudesta on tarjolla kovin vähän tietoa. Haaveilin, että jonain päivänä tekisin itse kyselyn siitä, mitä kuuluu mahdollisimman monelle suomalaiselle kolmoishermosärkyä sairastavalle henkilölle. Halusin saada tietoa sairastuneiden diagnostisoinnista, lääkityksistä, toimenpiteistä ja monista muista asioista.

    Nyt kyselyni on valmis!
    Siitä tuli kansainvälinen, koska kolmoishermosärkyä sairastavat ystäväni mm. Yhdysvalloissa halusivat sen englanninkielisenä. Kysely on epätieteellinen, eikä tarkoituksenakaan ole ollut tehdä tutkimusta. Vastaukset ovat ANONYHMEJÄ, jotka kuitenkin analysoidaan huolellisesti ja niistä kerrotaan julkisuuteen käytettäväksi esim. vertaistukitoiminnassa.
    Kiitän koko sydämestäni kyselyn tekemisessä saamastani avusta Anua ja Laria.

    Mikäli sairastat kolmoishermosärkyä, pyydän sinua vastaamaan kyselyyn, johon pääset tästä
    http://survey.tnfinland.fi/index.php/437967/lang-fi

    Outi Elo

    • Kiitos Outi Elo sinulle paljon, sain paljon uutta tietoa kun tuon kyselyn olin tehnyt, minulla on se klassinen kolmoishermosärky, mutta aivan siinä hermon tuntumassa magneettikuvissa paljastui jotain muutakin, ja lääkärit eivät ole vielä päässeet jyvälle mikä se on, ja pelottaa vietävästi tulevaisuuteni, ja se etten tiedä onko se joku kasvain tai muu vastaava. Sain tuon tiedon muutamaa päivää ennen joulua sairaalasta, jossa kertoivat jotta kuvani ja tietoni on lähetetty tampereelle asti ja siitä lähtien elämä muuttui arvoitukseksi, kaikin puolin ahdistavaksi. Koska sairastan myös migreeniä ja päänsärkyä, sivujenne avulla tulin liittyneeksi myös Suomen migreeni yhdistykseenkin. Toivon että vertaistuki auttaisi hieman minua eteenpäin. Suosittelen muitakin kolmoishermo potilaita tekemään kyseisen kyselyn, sillä myös monet lääkärit, lukevat varmasti tämän tyyppisiä tiedotteita. Yhdessä voimme vaatia parempaa hoitoa sairauteemme. Yhdistäähän meitä kaikkia yksi yhteinen asia kipu.


  • Hei! Huomasin juttusi tänään.Onko tilanteesi helpottunut? Minulla alkoi tämä helvetillinen kolmoishermosärkyn.15v.sitten.On yritetty hoitaa elektrokuakulaatiolla, joka meni neurokirurgilta pieleen,mutta ei ole tietenkään hoitovirhe.Tämän jälkeen jatkui taas kovien kipulääkkeiden kanssa,jotka eivät auta.2kk sitten minulle asennettiin magneettistimulaatio systeemi, joka repii oik.puol.kasvojani pirusti, ei ainakaan vielä apua.Aluksi jo piti kertoa, että olemassa oleva kipu paheni, kun minulle porattiin ne helvetilliset implattien juuret yläleukaan.Kipuu on oikean yläleuan ns.hampaiden kohdalla sekä silmässä.Tuntuu etten jaksa enää tätä helvettiä.Tämä kipu invalidisoi minut niin, että jouduin jäämään sairaseläkkeelle. Marja

    • Hei Marja! ikävä kuulla tilanteestasi. Minun kohdallani ei kivut ole helpottuneet, ne vain jatkuvat ja jatkuvat. En pysty edes paitaa päälle laittamaan niin jottei viiltoja tulisi. Marja jos olet facebookissa? Siellä on triget ryhmä johon voisit liittyä, siellä on paljon muitakin jotka kokevat tuon sanoinkuvaamattoman säryn. Käyhän sivustolla http://tnfinland.fi/ sieltä löydät paljon tietoa kolmoishermosärystä. Sekä suomen migreeniyhdistys ajaa myös kolmoihermosärkyä sairastavien asioita. Muista Marja että toivoa on aina. Ja vertaistukiryhmässä saat purkaa ajatuksiasi, muiden samankaltaisten seurassa. Tsemppiä Marja sinulle


  • Hei, pakko kirjoittaa täällä mistä sain itse helpotuksen kolmoishemosärkyihin. Itselläni ne alkoivat 3 vuotta sitten ihan yhtäkkiä, ja ovat tulleet jaksottain. Yleensä aina syksyisin. Kipuja ei tosin voi sanoinkuvailla, ja sen vain ymmärtää toinen saman kokenut!
    Kahdelta neurologilta sain epilepsialääkitykseen reseptin, kuitenkaan niiden hurjien sivuvaikutusten vuoksi en halunnut aloittaa niitä. (mulla oli silloin vauva jota en olisi niillä mömmöillä pystynyt hoitamaan!)
    ja onneksi en lääkitystä aloittanut. Kävin 2 kertaa parhaalla vyöhyketerapialla, ja kolmoishermosärkypiste kävi jumalattoman kipeää, mutta oireet pysyivät VUODEN poissa!!! no, nyt taas oireet alkoivat ja toista lasta odottelen joten vyöhyketerapialle ei ollut asiaa.
    Sain kuulla että KIROPRAKTIKKO hoitaa näitä vaivoja. Kävin naisella, joka oli itse saman kolmoishermosäryn läpi käynyt. Hän laittoi leuat paikoilleen, siis sanoi heti että joku "osa" on painanut hermoa. Ja kertoi että tämä on tyypillistä kolmoishermosärkypotilailla. Nyt kiropraktikolla käynnistä on kulunut 2,5 viikkoa eikä yhtenäkään päivänä särkyä ole tullut! kokeilkaa siis ihmeessä!
    kerkesin teetttää myös purentakiskot, kun ajattelin että jos narskuttelu aiheuttaa särkyä. no nyt on päinvastoin, kun käytän kiskoa niin särky ihan pikkusen ilmoittelee itsestään mutta kohtaukset eivät tule päälle, näin en siis uskalla enää kiskoa käyttää. kiropraktikko oli myös sitä mieltä, että mieti 10 kertaa ennenkuin laitat kiskot suuhun, kaikki ylimääräinen suussa on haitaksi.

  • Kolmoishermosärkyni poistui välittömästi epilepsialääkkeen aloittamisen jälkeen, kestettyään sitä ennen parisen viikkoa. Kipukohtauksia oli muutama päivässä, onneksi ei nukkuessa. Mikään särkylääke ei auttanut ja vikaa ei löytynyt hammaslääkärillä eikä korva-nenä-kurkkulääkärillä. Onneksi kuulin tutulta miten oli saanut avun epilepsialääkkeestä samaan kipuun ja osasin pyytää sitä lääkäriltä. Ihme juttu miten eivät lääkärit tunnu uskovan kovan kivun olemassaoloon. Itsellä kipu ajoi ravaamaan edestakaisin kotona. Nyt ei ole toistunut vuosiin vaikka lääkäri sanoi sen joskus uusiutuvan.

  • Homeopaattiaine hypercum d12 puolitti kivun minulta. Imeskelen niitä eli annan liueta suussa. Alan ottamaan heti kun kipu on tulossa, otan noin viisi kpl. vartin sisällä. Kannattaa kokeilla, Tuntuu kuin elämä hymyilisi kuukauden kivun jälkeen.

  • Onkohan mulla kolmoishermosärkyä? Tuntuu ihan viiltävää kipua nenän keskellä, ikään kuin rustossa. Kipu tuntuu vain koskiessa ja saattaa kestää useita tunteja mutta se ei tunnu lainkaan ellei nenää paina tietyssä kulmassa. Tällöin kipu on todella kova ja jää hetkeksi vihlomaan mutta katoaa sitten. Mulle on tullut näitä samanlaisia kohtauksia pari kertaa nyt kuukauden aikana ja aina samaan kohtaan nenässä.

  • Hei

    Pojallani on ollut päänsärkyä, migreeniä ja silmäsärkyä
    noin 16 vuotta. Hän seuraa mitkä ruuat aiheuttavat
    näitä oireita. Päänsärkyä oli pari kertaa viikossa ja
    silloin hän vain lepäsi kivut pois.

    Itse kyllästyin limuihin ja aloin ostamaan kivennäisvettä.
    Poikani juo myös nykyisin kivennäisvettä, noin 1,5 litraa
    päivässä ja päänsäryt katosivat. Pari vuotta ollaan ihmetelty
    tätä helppoa ratkaisua ja näyttää tehoavan. Ei varmaan toimi kuin
    särkylääkkeet, mutta kivennäis puutteen, elämäntapana.
    Kannattaa kokeilla, vaihtaa juomaksi kivennäis, mineraaliveden.

  • Vuonna 2009 käsittämättömästä syystä sairastuin kolmoishermosärkyyn, joka myöhemmin tarkennettiin vieläkin harvinaisemmaksi eli vitoshermoon glossopharyngealis Neurologia. Nämä vuodet tähän asti olen kärsinyt kivuista ja kohtauksia, joiden kivun määrää ei voi kuvailla. 3.12.2015 menin Kuopioon stereotaktiseen sädetykseen eli CyberKnifehoitoon. APU löytyi, kivut poissa ja neurotolia syön enää aamulla ja illlalla. Haluan, että tämä tulisi kaikille tiedoksi ja jatkaisitte sanaa muillekin.

  • On kärsitty kolmoishermo kivuista. Haluan jakaa tietoni ja kokemukseni kanssasi ko. Kivusta. Olen itse toiminut hammashoitajana joten tunnen alaa jonkin verran. Kysyisin heti, että onko sinulle tehty juurihoitoja ja jos on niin voin melkein voi arvata että ne ovat usein syynä ko. Kipuihin. Jos Juurikanavaa ei hoideta tarkasti ja asianmukaisesti, sinne pääsee bakteereja ja jos vielä juurikanavaa ärsytetään poraamalla sen seinämiä liian voimakkaasti ja sen lisäksi sinne työnnetään täyte. Esimerkiksi juuritäytteet jotka aiheuttavat tulehdusta kaiken muun ohella. Jos sinulle on tehty juurihoitoja, niin hae sellainen hammaslääkäri jolla on juurihoidot ja hammastäytteet erikoisalana. Juurten hoito on vaativaa ja tarkkaa hoitoa ja vaatii korkeaa hygeniatasoa. Ole kiinnostunut kaikesta mitä suuhusi tehdään. Pyydä katsoa röngtenkuvasi ja seuraa aktiivisesti mitä suussa tapahtuu. Tietenkin hyvä harjaaminen, hammasvälien puhdistus eli hyvä suuhygienia parantavat ja pitävät yllä terveyttä. Lykkyä tykö. Kipukaveri.

  • Olen sairastanut trigeä jo 10 vuotta. Jollain lailla nämä vuodet olen selvinnyt isommitta traumoitta, vaikka kipu onkin ollut päivittäistä. Nyt ollut hammaslääkrikäyntejä, jossa tehty vaativia hoitoja, nämä käynnit lisänneet trigekipuja ihan hirveesti. Nyt on lääkityksenä ollut neurotol slow, ei vielä toivottua tulosta. Ensi viikolla puhelinsoittoaika hoitavalle neurologille. Toivon jotain lisälääkitystä neuroton slowin kanssa. Onko se baclofen vai jokin muu, pääasia on että riittävän lääkityksen saisin. Olisi mukavaa tietää, että onko jollain ollut neurotol slow ja baclofen käytössä ja millainen hyöty ollut.....

  • Olisin kiinnostunut kuulemaan ,että onko kukaan oulusta käynyt Kuopiossa Stereo taktinen sädetys eli cyber knife hoidossa kolmoihermosäryn vuoksi.

    • kipumies haluaisi tietää miten sais yhteyttä Merikarvian henkilöön


    • Merikarvia vastaa mieluusti 0447246381


  • Suosittelen kokeilemaan Take Ten hoitoa se on kehitetty nimenomaan kasvohalvauksen hoitoon (kolmoishermo) kasvohalvauksia ja myös kolmoishermosärkyä on hoidettu hyvin tuloksin Suomessakin noin 20 v. www.taketen.fi

  • Kälyni sairasti Kolmoishermo särkyä 4 vuotta, hän oli Epileptia lääkityksellä,8 taplettia päivässä
    lääkärin mukaan enempää ei voi antaa. Ne aiheutti pahoja sivu oireita, huimausta ja kömpelyyttä
    kompasteli pienempiinkin esteisiin. Löysin internetistä Firman joka on kehittänyt Ultra ääni laitteen, nimeltä PAIN SHIELD . Hänen tytär tilasi tämän laitteen ja noin viikon käytön jälkeen
    kipu kohtaus oli hyvin lievä, sitten hän alkoi vähentää lääkitystä puoli taplettia kerrallaan ja kuukauden kuluttua hän on ilman kipuja ja ilman lääkitystä.
    Jos haluatte lisää tietoa tästä laitteesta niin heidän osoite on www.nanovibronix.com
    Siellä on myöskin tietoa ihmisten kokemuksista tämän laitteen käytöstä.
    Teksti on Englannin kielellä.

  • voisko saada yhteyttä nimim.pate,kysyttäis tuosta PAIN SHIELD laitteesta

  • Minulle alkoi 2003 v. Ei edes tiedetty mitään? Muka migreeni paskan latvat. 2011 v taas. Ja nyt nyt taas kestänyt n.2kk. Porataan silmää oikealta silmältä heti kun on päässyt uneen .En halua mitään vitun estolääkkeitä tai mitään mikä ei auta.

  • Tämän helvetillisen tuskan sain itse parannettua. 050 54 33 668

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Hieman säälittää suomalaisen duunarin sinisilmäisyys

    Ennen vanhaan ei käynyt pienessä mielessäkään, että tehtäisiin töitä ilman liittoon kuulumista. Se oli itsestäänselvyys. Suomen taloudella meni todell
    Maailman menoa
    159
    4346
  2. Erika ja viisuvalinta

    Cicciolina todella reipas ja mukaansatempaava esitys. Toivottavasti Erika pääsee kisoihin mukaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
    Maailman menoa
    143
    4137
  3. Hengityssuoja, viruksia vastaan. Ihan pelleilyäkö?

    Kuulemma hengityssuojaimet ovat loppuneet niin apteekeista kuin tukkureiltakin, kertoo Hesari. "Hengityssuojaimet loppuivat tukkureilta ja monista ap
    Maailman menoa
    106
    3912
  4. Coronavirus-hysteria

    Mihinkähän mittakaavoihin tuo hysteria pääsee? Luuletteko, että kohta vaikkapa bussilastillinen tyhjenee jonkun yskäistyä seuraavassa etapissa? Entä m
    Maailman menoa
    101
    2894
  5. Seinäjoella jälleen kuolonkolari

    Kyllä eikö näitä teitä saada sellaiseen kuntoon, että ihmiset (jotka on pakotettu käymään töissä) voisivat taittaa taivaltaan ilman järjetöntä kuolema
    Seinäjoki
    30
    1200