Te miehet, jotka olette fiksuja, huumorintajuisia ja _luotettavia sekä keskustelutaitoisia_. Mistä teidät voisi löytää?
Olen pienen elämäni aikana tavannut useita miehiä, mutta seurustelusuhteeseen löytänyt aina ilmeisen väärien kanssa. Saan hyvää palautetta ihmisiltä, että olen upea tyyppi ja saisin kenet vain. Mutta itsestä ei tunnu siltä, tuntuu että löytyy vain renttuja joiden kanssa suhde kärsimystä. Olen varmasti sitten liian kiltti ja sitoudun jo heti alussa henkisesti niin, etten tajuakaan jättää ajoissa vaikka toisesta alkaa löytyä epäilyttäviä merkkejä.
En tahdo tulla vuosien myötä koko ajan kyynisemmäksi, vaan tahtoisin löytää sen itselle sopivan ennen käymättä läpi vielä viittä stressitekijää ;)
Missä te pyöritte? Mistä teidät jyvät erottaa akanoista? :)
Olen pienen elämäni aikana tavannut useita miehiä, mutta seurustelusuhteeseen löytänyt aina ilmeisen väärien kanssa. Saan hyvää palautetta ihmisiltä, että olen upea tyyppi ja saisin kenet vain. Mutta itsestä ei tunnu siltä, tuntuu että löytyy vain renttuja joiden kanssa suhde kärsimystä. Olen varmasti sitten liian kiltti ja sitoudun jo heti alussa henkisesti niin, etten tajuakaan jättää ajoissa vaikka toisesta alkaa löytyä epäilyttäviä merkkejä.
En tahdo tulla vuosien myötä koko ajan kyynisemmäksi, vaan tahtoisin löytää sen itselle sopivan ennen käymättä läpi vielä viittä stressitekijää ;)
Missä te pyöritte? Mistä teidät jyvät erottaa akanoista? :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
keskittää sinne missä käytöstavat ja sivistys ovat arvossaan eli kunnon kahviloissa (ei mitään lippalakki paikkoja), kirjastoissa (filosofian ja kaunokirjallisuuden hyllyt), kirjakaupoissa jne.
Lähesty juuri niitä hyvin pukeutuneita ajatuksissaan olevia mieshenkilöitä, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi epävarmaksi ja levottomaksi. Kuten varmaan tiedät että miehet, jotka ovat sinulle helppoja ovat halpoja ja varma tie suruun ja murheeseen. Ota siis haaste vastaan ja varaudu siihen että se muuttaa elämäsi pysyvästi parempaan suuntaa, mutta se ei ole ilmaista. Miehet jotka ovat sivistyneitä ja älykkäitä, kohtelevat sinua ihmisenä ja ajattelevana olentona, oletko sen arvoinen ja kohteletko heitä samoin? Nämä henkilöt eivät pelaa mitään ihmissuhdepelejä eli älä etsi mitään nukkea tai sohvatyynyn korviketta heidän joukostaan tai saat näpeillesi pahemman kerran.
Kiitos neuvoista. Täytyypä tosiaan kahviloita enemmän kierrellä. Yleensä vain tuntunut, että niissä ihmiset käyvät tapaamassa jotain tiettyä kaveriaan ja keskittyvät juttelemaan hänen kanssaan, muita ei juuri vilkuilla. Tai ehkä olen vain itse tehnyt niin, pitää avata silmiä enemmän :)
Minulla on kokemusta kyllä yhdestä älykkömiehestäkin, suhde oli pitkä ja keskustelut todella antoisia, mutta hänen kohdallaan tilanne meni siihen, että tuomitsi huumorin olevan täysin turhaa(koska maailmassa järkeviäkin asioita joista puhua) ja mies itse masentui lopulta syvästi. Sikäli pelottaisi lähteä sinne filosiankirjojen pariin etsimään... Hurtilla huumorilla höystetty fiksu mies olisi aivan huippu! Toivottavasti joskus moiseen töymään. Onhan tässä aikaa etsiä.
Mie kyllä löysin sen fiksun ja älykkään miehen ihan opiskelijapippaloista - silloin sillä oli suhteellisen kostea vaihe menossa...opiskelijaelämä vienyt mukanaan, mikä nyt ei ole mitenkään poikkeuksellista. Löytyy huumoria ja löytyy älyä ja sitä kirjaviisauttakin...yksi fiksuimmista koskaan tapaamistani ihmisistä.
Tarkoitukseni on sanoa, että ulkonäkö ja olemus voivat usein pettää. Siellä bileravintolassa voi olla joukossa todellisia älykkötyyppejä jotka nyt vain ovat päättäneet pitää hauskaa (ja jotka siis kykenevät suhtautumaan elämään myös huumorilla), kun taas sieltä filosofia-ja kaunokirjallisuushyllyltä voi löytyä vaikka minkälainen mukaälykäs tosikko. Ja vastaavasti tietysti myös toisin päin. Moni meistä kun ei kuitenkaan näytä sitä sisintään ihan jokaiselle vastaantulijalle, ainakaan heti...
Itselläni on outo taipumus tulla parhaiten toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joista yleinen mielipide sanoo että he ovat vaikeita ja omituisia. Liian ystävälliset ihmiset saavat vain niskakarvani pystyyn. Ja vastaavasti itse en päästä muita lähelle mitenkään helposti. Moni yllättyy iloisesti pidemmän tuttavuuden jälkeen. Vähän niinkuin itsekin sanot...ylisosiaalisista tyypeistä ei oikein meinaa jäädä käteen mitään (vaikka on heissäkin kyllä todella valloittavia persoonia..), kun taas johonkin "kynttilänsä vakan alle piilottaneeseen" tutustuminen voi olla hyvinkin antoisa kokemus. Todella fiksut eivät älyllään brassaile.
Niinpä. Yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista ihmissuhteista on ollut sellainen, jota oli todella vaikea syventää. Mies avautui pikkuhiljaa, mutta tiesin että kaikki mitä sanoi oli painavaa sanaa. Tästä ei kuitenkaan mitään seurustelusuhdetta tullut, mutta tärkeä ihmissuhde sillä hetkellä. Tällaista kuin löytäisi enemmän. Tuntuu vain tosiaan, ettei niitä etsimällä löydy, vaan niihin pitäisi jotenkin sattumalta osua kohdalle. Pitkään aikaan ei vain ole mitään tällaista tullut, ja siksi välillä tuntuu väsyttävältä odotella. Kaipaisin hirveästi henkistä läheisyyttä toisen kanssa. Haluaisin antaa toiselle paljon enemmän, kuin olen nyt viime aikaisissa suhteissa voinut täysillä antaa.
...että kuvailemasi miehet ovat yksiavioisia, sitoutuneita, uskollisia ja siksipä he ovat hyvin usein varattuja, eivätkä jahkaile "vaihtojen" perään, niin kuin eräät, vaan sitoutuvat rakentamaan kaikella tavalla sitä elämää, jossa elävät.
Missähän sitten on vapaat kuvailemasi miehet? Hyvä kysymys. Ainakin nuoresta polvesta kasvaa lisää uusia hyviä miehiä.
Nämä hyvät miehet eivät ole kovin herkkiä eroamaankaan, vaikka syhteessa olisi esim. vaimolle tullut hairahdus ja siksipä niitä taitaa olla vapailla markkinoilla kovin vähän.
Totta. Siltä minustakin tuntuu, että nämä hyvät miehet löytäneet jo hyvissä ajoin tiensä vakaviin suhteisiin. Harmi, vaikka ei tässä itselläkään vielä liikaa ikää ole. Toivottavasti heidän suhteissaan toiset osapuolet yhtä hyviä, jotteivät nämäkin miehet kyynistyisi pahojen kokemusten takia.
Jos seuraat esim. sinkkupalstaa vähän pidempään, huomaat että ne itseään ujoina / hiljaisina / fiksuina / huomaavaisina / luotettavina / whatever pitävät miehet valittavat siellä samaa settiä toiseen suuntaan; "miksi en löydä ketään", "onko kaikki hyvät naiset jo viety", jne jne.
Todennäköisintä on, että ympärilläsi pyörii hyviä miehiä pilvin pimein, et vain rekisteröi heitä millään tavalla. Eikä siinä mitään, tylsää seuraahan me ollaan.
:) En usko että olette tylsiä, tämä vain ei osaa löytää teitä :)
Mietin omaa käytöstäni tässä kovasti, ja kyllä se niin on, että olen baarissa tosi iloinen ja sosiaalinen(vaikka olisin selvin päin) mutta tuolla arjessa talloessa saatan vaikuttaa tosi poissaolevalta enkä katsele kauheasti sivuille. Sitten valitan kun ketään ei löydy. Ehkä mä automaattisesti ajattelen, ettei kaupan kassalla tai torin nurkalla ole kukaan kiinnostunut tekemään tuttavuutta, ja sen takia keskitänkin ajatukset ihan muuhun kuin ihmisten katseluun. Vaikka sitten mietin itsekseni, että tahtoisin löytää seuraa jostain muualta kuin baarista. Tässä on mulla itselläni tosiaan skarpattavaa jatkossa.
Koitetaan kaikki olla avoimia kesän aikana...
Ehkäpä homman on lähdettävä sinusta liikkeelle. Mieti minkätyyppisiin miehiin kiinnität huomiota ja kiinnitä seuraavan kerran huomio siihen kaveriin, jota et ensimmäisenä olisi katsonut. Sinua varmaankin vetää renttumiehet puoleensa.
Varmaan näin. Ehkä mulla on joku kiltteys-syndrooma, ja haen niitä renttuja joista koitan jotain kunnollista sitten tehdä. Vaikka tietoisesti en tätä ole tehnyt(ei varmasti kukaan teekään), vaan viime suhteen alussa pidin juuri todella tärkeänä niitä kun mies puhui halusta saada perheen, sitoutumisesta ja muutenkin tuntui että keskustelut loksahtivat noilta osin todella yksiin. Mutta sieltä se renttu sitten paljastui takaa, sitä oli vaikea vain uskoa kun toinen osasi kuitenkin puhua ihan muuta.. Nämä pettymykset ovat jättäneet pelkoja minuun, vieneet kai itseluottamustakin että eikö mussa olekaan sitä ihmistuntemusta jota aiemmin luulin omaavani. Olenko näin helposti kusetettavissa, ja mistä se sitten johtuu.
Ehkä nyt kesäaikaan helpompi tehdä vaikka rannalla tai jätskikojun luona johonkin mukavaan, kunnollisen oloiseen mieheen tuttavuutta! Kai mullekin tässä vain ujous nousee esiin, niitä suulaita on helppo mennä jututtamaan, mutta hiljaisemmat saattavat vaikuttaa sellaisilta, ettei uskalla lähestyä kun tuntuu etteivät ehkä seuraa halua. Epäilen, että varmaan nainen kotona eivätkä siksi vilkuile muita ja nolaan itseni jos menen puhelemaan ;)
Kyllä niitä hiljaisempiakin miehiä kannattaa lähestyä, niitä jotka ovat vaatimattomampia. Usein heillä on hyvä sydän ja kiltti luonne. Usein varatut katselee naisia enemmän baarissa kuin vapaat, tai toisella tavoin ehkä. Itse löysin ihanan miehen tyypistä, jota ei muiden naisten iskuyritykset hetkauttaneet (näin hetkeä ennenkuin menin juttusille toisen naisen yrittävän pokata tätä tulevaa kultaani). Tilanne oli sellainen, että nainen oli kaunis ja itsevarman oloinen. Miehen elekielestä jo näki, ettei tämä halunnut naista lähelle. Minä menin hyvin varovaisena ja söpösti, mies vietti lopulta koko illan kanssani ja halusi nähdä uudestaan. Nyt ollaan oltu kolmatta vuotta yhdessä, siitä asuttu yhdessä yli vuosi. Kultaisempaa tyyppiä saisi etsiä. Hän on kivan näköinen, mutta hyvin huumorintajuinen, vaatimaton ja kiltti mies! Ja perhejuttuja ei kannata heti alkuunsa alkaakaan jutella, tutustuu muutoin ja ihastuu...perheenperustamishaluista kysellään sitten tuonnempana. Mies tarvitsee aikaa tuollaisissa asioissa. Onnea matkaan;)
Siis niiltä lihamarkkinoilta, joilla ensivaikutelma tehdään muunkin kuin vain ulkokuoren avulla. Eli treffipalstalla on minunkin ilmoitukseni, jossa kerron itsestäni melko avoimesti. Kuin myös siitä, mitä olen etsimässä.
Etsi ilmoitusten joukosta se kiinnostava, sinulle sopiva _ja sinusta kertova_, ja ota yhteyttä avoimella mielellä. Älä odota että parhaat vaihtoehdot ottavat sinuun yhteyttä, koska he ovat jo ehtineet pettyä omien toiveiden ja tarjonnan epäsuhtaan. Ilmoita olevasi poikkeus ja anna sen näkyä kommunikoinnissasi.
Voit sinä meitä iltalenkilläkin yrittää pysäyttää, mutta silloin pitää toimia nopeasti. Baarista et meitä löydä, koska meillä on paljon muutakin tähdellisempää tekemistä.
minä törmään aina silloin tällöin erään miehen kanssa lenkillä mutta se on sekuntin sadasosa vilahdus kun toinen on jo porhaltanut ohi..miten siinä muka tutustutaan :D
sellaisen mr. Täydellisen, mutta hän ei ole kiinnostunut minusta. Pikkuisenkos harmittaa! :(
Häneen tutustuin koulussa...
Kyllä meitä kunnollisia ja tavallisia juuri tavallisen näköisten kilttien naisten vierelle haluavia raittiita ja toisen huomioon ottavia miehiä on vaikka kuinka paljon.
Me emme ole välttämättä komeita, aivan urheilijavartaloisia pitkiä atleetteja, eikä meillä ole 12m huviveneitä eikä 250 neliön huviloita merenrannalla.
Meillä sen sijaan on sitä mitä kirjoittajakin hakee. Mutta juuri me jäämme rannalle. Miksi?
mistä teitä löytää?!
No esim. minä kuljen päivittäin töihin julkisilla kulkuneuvoilla, käyn kaupoissa matkalla ja joskus käyn ajan kuluksi vaikkapa ravintolassa syömässä. En siis piiloudu mihinkään vaan naama iloisena vaellan matkaani kadulla. Mutta kun ei? Olenko sitten liian lihava tai liian lyhyt tai liian vanha? Ne kai ovat ne perussyyt sille ettei ihmissuhdetta synny? Niin ja tietenkin joskus käyn netissä kuten tästäkin ilmi käy. Mutta sellaista se on.
Annatko sä "merkkejä" siitä että voisit haluta naisten lähestyvän sua? Mä en ainakaan uskalla tuosta noin vain tulla jonkun ohikulkijan luokse juttelemaan, toisen pitää vähintäänkin katsoa ja vähän hymyillä mulle. Vai menetkö sä naisten luo?
Et tietenkään voi ihmetellä miksei sun luokse tulla, jos et itse tee mitään sen eteen. Ei se tutustumisen aloittaminen ole meille tavallisille naisillekaan niin helppoa!
Kyllä toki mutta sanos muuta: se suora kysyminen on vaikeata. Kerran heittelin läppää monet kerrat samalla bussilla kulkevan pikku kaunottaren kanssa ja lopulta kerran tein sen, että kirjoitin yhteystietoni paperille ja annoin lappuseni Hänelle ja toivoin ihan sanomalla, että jos vaikka jatkaisimme ajatustenvaihtoa esim. sähköpostitse...siihen loppui se matkarupattelukin ja nyt nolottaa joka kerta kun näen tuon sievän punapään.
Toisaalta olen itse saanut työelämässä jokusen kerran epäsuoria ja jopa ihan suoria pyyntöjä lähteä ulos mutta kun kysyjissä ei taas mun mielestäni ole ollut sellaista minuun vaikuttavaa tekijää.
Niin että en kai sitten ihan kauhea ole itsekään. Mutta samaa mieltä olen, helppoa se aloittaminen ei ole!
Mene hyvä nainen sinne missä ei ole kilpailua, lappiin! Siellä naista pidetään arvossa! Se oikea lappi alkaa vasta Kaamasen jälkeen ;o) tai Inarista pohjoiseen!