Videopeliriippuvainen rakas

Hei! Onko kellään antaa apuja tai vertaistukea ongelmaani?

Mieheni 33 ja minä 28 olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, meillä on lapset molemmat alle 2v. Mies on aina pelannut runsaasti ja kun tapasimme tupakoi myös paljon. Kun alettiin ekaa lasta yrittämään lopetti kokonaan tupakoinnin ja lapsen synnyttyä vähensi pelaamista (lopetti lähes kokonaan pelit joita ei voi pausettaa). Nykyään koen että vaikka pelaaminen on vähentynyt niin silti jäädään jotenkin perheen kanssa usein kakkoseksi pienissä jokapäiväisissä asioissa ja tuntuu että oma pää ja pinna on kiristynyt kaikessa mikä liittyy pelaamiseen. Tietokone vetää häntä puoleensa kuin magneetti lähes jokaisessa välissä kun ei ole "pakko" tehdä muuta. Kun lapset katsoo Pikku kakkosta mies menee pelaamaan, kun lapset nukkuu hän käy pelaamassa, kun hän laittaa housuja jalkaan hän näppäilee samalla tietokonetta. Vessassa pelaa puhelimella mobiilipelejä, saattaa kesken saunan käydä näppäilemässä puhelimesta peliin liittyviä asioita jotka täytyy tehdä juuri sillä hetkellä koska peli on sellainen. Kun katsotaan telkkaria/ jutellaan/ ollaan kylässä/ leikkii lapsen kanssa pelaa puhelimella samalla silloin tällöin.

Kun otan asian puheeksi hän aloittaa samat virret: "tänäänkään en ole paljoa pelannut" (on tosi vaikea vastata konkreettisella aika määrällä koska hän pelaa läpi päivän pikku pätkiä ja puhelimella pelaaminen on kuulema eri asia koska sitä voi tehdä hänen mielestään samalla kun tekee muutakin)/ "ketä se haittaa" (kun vastaan että minua niin hän alkaa kyseenalaistaa että miksi pitäisi kaiken mennä minun mieleni mukaan) "sinäkin teet asioita mistä minä en tykkää" "ei ole minun syy että sulla ei itselläsi ole mitään harrastusta"

Olen koittanut ehdottaa että jatkuvan pikkupelaamisen sijaan pitäisi pelipäivät että pelaa useamman tunnin kerralla eikä tarvitsisi koko ajan pelailla joka päivä mutta tämä ei käy ja olen kontrolloiva kun edes ehdotan tällaista. Ei koe itse olevansa riippuvainen eikä pelaaminen ole hänestä ongelma muille kuin minulle. Olen linkittänyt myös paljon materiaalia vanhemman pelaamisen vaikutuksista lapsiin mutta hän ei ole lukenut näitä. Perhe neuvolassa häneltä kysyttiin miksei hän ole lukenut niitä, vastasi koska hänestä pelaaminen ei ole ongelma.

Hän on myös alkanut taas tupakoimaan ja siitäkin sanoi että ei hän ole riippuvainen, että voi olla hyvin polttamattakin jos haluaa mutta silti yllätin hänet tupakalta kun nuorin poikamme oli vaunuissa vieressä. Kun sanoin ettei ole minusta ok suuttui ja sanoi lopulta että "nyt hiljaa, en halua puhua tästä". Mikä häntä vaivaa ja voinko minä mitenkään omalla asenteellani tai käytökselläni muuttaa asioita? Tiedän ettei toista voi muuttaa mutta jotkin näistä asioista eivät koske pelkästään parisuhdettamme vaan myös yhteisiä lapsiamme.

Haluaisin ymmärtää miestäni ja haluaisin meille syvemmän suhteen joka ei joudu jatkuvasti tauolle pelien takia, mutten tiedä mitä tehdä kun miehellä on niin kovat defenssit päällä ja kaikki mitä sanon tuntuu vain saavan aikaan lujemman uskon hänessä että minä olen sekaisin ja konttollifriikki ja kaikki keskustelut aiheesta yleensä päättyvät siihen että hän käskee minua olemaan hiljaa tai vaihtoehtoisesti alkaa kaivelemaan esiin minussa olevia vikoja tai vanhoja riitoja. Olen neuvoton mikä olisi paras tapa jatkaa elämää yhdessä eteenpäin niin että lapset ja minun itsetunto ei tästä liikaa kärsisi.