Sotasyyllisyysoikeudenkäynnit menivät oikein ja väärin?

Välirauhan sopimuksessa vuodelta 1944 artiklassa 13 todetaan: "Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi."
--

Lainaten:

https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/1992/19920420

https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020/19470020_2

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiat&docid=he+54/1945

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/76215/22_2010_sotasyyllisyysoikeudenkaynti_102_s..pdf?sequence=1
--

Välirauhansopimuksen jälkeen lienee ollut vallalla käsitys, että 13 artiklassa tarkoitettiin perinteisiä sotarikoksia. Liittoutuneiden taholta oli kuitenkin vuoden 1943 lopulta alkaen lausuttu, että sotarikoksiin syyllistyneiksi oli luettava myös sotaan liittyviä poliittisia rikoksia tehneet. Poliittisluontoiseksi sotarikokseksi alettiin katsoa myös sodan aloittaminen. Liittoutuneiden piirissä vallitsi asiasta erilaisia näkemyksiä, joiden yhteen sovittaminen tapahtui kansainvälisen sotilastuomioistuimen perustamista koskeneen Lontoon sopimuksen liitepöytäkirjassa. Siinä yhtenä kolmesta suursotarikosten lajista mainittiin "rikokset rauhaa vastaan".

Teheranissa vuonna 1943 Churchill oli todennut: ”Tunsin myötätuntoa suomalaisia kohtaan, kun vuonna 1939 syttyi sota Suomen ja Neuvostoliiton välille. Englannissa olivat sympatiat suomalaisten puolella. Kuitenkin kaikki Englannissa kääntyivät Suomea vastaan, kun suomalaiset liittyivät Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Minusta se oli alhaista käytöstä suomalaisten taholta. ”
--

Varsinaisessa rauhansopimuksessa Suomen kanssa vuodelta 1947, joka on siis valtiosopimus, 9 artiklassa todetaan, että "Suomi ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että pidätetään ja luovutetaan tuomittaviksi henkilöt, joita syytetään sotarikosten sekä rauhaa ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten suorittamisesta, niihin käskemisestä tai niihin osallistumisesta."
--

Sotasyyllisyys­oikeuden­käynnillä tarkoitetaan Suomessa vuosina 1945 ja 1946 käytyä oikeuden­käyntiä, jossa tuomittiin Suomen jatkosodan aikaista poliittista johtoa. Termillä sotasyyllisyys viitataan NYKYISIN poliittiseen vastuuseen, vaikkapa hyökkäyssodan aloittamiseen, kun taas termit sotarikos ja sotarikollinen liittyvät sodan aikana tehtyihin rikoksiin ja sodan lakien sekä tapojen rikkomisiin.

Suomen perustuslaki ei tuntenut termiä sotasyyllisyys, vaikka se tunsi termin sotarikollisuus. Termien erottelu muotoutui vasta toisen maailmansodan jälkeisissä oikeudenkäynneissä. Sotasyyllisyysasiaa oli Suomessa ryhdyttävä käsittelemään erikoistuomioistuimessa, jota Suomen laki tai perustuslaki eivät myöskään tunteneet. Oikeusministeri Kekkosen laatima lakiesitys laiksi sotaan syyllisten rankaisemisesta (ns. sotasyyllisyyslaki) määritteli rikosnimikkeistön taannehtivasti ja esitti erityistuomioistuimen perustamista. (Hallituksen esitys nro 54/1945 vp)

Suomessa lopulliset tuomiot julistettiin jo helmikuussa 1946 eli huomattavasti ennen varsinaista rauhansopimusta vuodelta 1947.
--

Vain lakia tarkastellen onko objektiivisesti oikein sanoa, että

(1) olosuhteiden pakosta Suomessa lakia muokattiin taannehtivasti, joka ei sellaisenaan kuulu oikeusvaltioperiaatteisiin;

(2) sotasyyllisyysoikeus oli satunnaisten tuomioistuinten kiellon vastainen ja syytettävät valittiin osittain yhdenvertaisuusperiaatetta loukaten;

(3) oikeudenkäynnissä ei voitu noudattaa syyttömyysolettamaa ja syytettyjen mahdollisuuksia puolustautua rajoitettiin;

(4) Tuomioistuimeen kohdistui voimakas ulkopuolinen painostus ja osa tuomareista oli ilmeisen jäävejä?
--

Vain nykyistä moraalia sekä oikeuskäsitystä tarkastellen onko objektiivisesti oikein sanoa, että

(5) Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939, ja suuressa osassa tietoista maailmaa sympatiat olivat Suomen puolella. Tilanne kääntyi Suomea vastaan, kun suomalaiset liittyivät (liittolaisena) Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon, ja Suomi hyökkäyssodan myötä ylitti vanhat rajansa;

(6) Suomelle tarjottiin rauhanneuvotteluja sekä Yhdysvaltain että Brittien taholta, mutta Suomi (ja Mannerheim) kieltäytyi, joka voidaan tulkita rikokseksi rauhaa vastaan. Kohtaan voitaneen yhdistää termi poliittinen sijaiskärsijä;

(7) Suomi sekä puolustautui että hyökkäsi. Koska Suomi jatkosodan aikana myös hyökkäsi, nykyisen tulkinnan mukaisesti Suomi syyllistyi hyökkäyssotaan ja siten myös poliittisesti rangaistavaan tekoon.

(8) Neuvostoliitto aloitti sodan ja voitti sodan, ja Liittoutuneet kokonaisuutena voittivat sodan, ja rauhanehdot laatii aina voittaja. Olisi väärin sanoa, etteivät voittajat koskaan syyllistyisi vääryyksiin;

(9) Neuvostoliitto voittajana selvisi asiassa kuin koira veräjästä;

(10) Entinen venäläinen upseeri, marsalkka Mannerheim selvisi asiassa kuin koira veräjästä;

(11) Edellisten pohjalta de facto sotasyyllisyysoikeudenkäynnit noudattivat sitä oikeuskäsitystä, joka vallitsee nykyisin. Joku oli tuomittava.