Olen tapaillut reilun kuukauden miestä, joka on eronnut. Itse olen naimisissa. Olemme siis samassa työpaikassa ja ihastuimme alunperin toisiimme jo syksyllä. Ratkaisevan askeleen otimme huhtikuun lopussa.
Samoihin aikoihin otimme aviomieheni kanssa pankista lainaa ja muutimme kerrostalosta omakotitaloon. Nyt en enää tiedä, mitä tekisin. Salarakas ottaisi minut mielellään luokseen asumaan. Ja rakastan tätä salarakasta todella paljon.
Oman aviomieheni kanssa ei seksi ole luistanut aikoihin. Ei mitään hellyyttä, eikä muutakaan läheisyyttä. Kun taas salarakkaan kanssa on kaikki tämä, mitä oma mieheni ei minulle pysty tarjoamaan.
Mitä helvettiä mä teen? Pitääkö mun jättää salarakas ja asua onnettomana aviomieheni kanssa omakotitalossa vai otanko eron? Entä laina? Onko kellään kokemuksia tällaisista tapauksista?
En tietenkään sitä tarkoita, että reilun kuukauden yhdessäolon jälkeen muuttaisin hänen luokseen asumaan, mutta täytyyhän tässä alkaa miettimään tosissaan näitä vaihtoehtoja.
Samoihin aikoihin otimme aviomieheni kanssa pankista lainaa ja muutimme kerrostalosta omakotitaloon. Nyt en enää tiedä, mitä tekisin. Salarakas ottaisi minut mielellään luokseen asumaan. Ja rakastan tätä salarakasta todella paljon.
Oman aviomieheni kanssa ei seksi ole luistanut aikoihin. Ei mitään hellyyttä, eikä muutakaan läheisyyttä. Kun taas salarakkaan kanssa on kaikki tämä, mitä oma mieheni ei minulle pysty tarjoamaan.
Mitä helvettiä mä teen? Pitääkö mun jättää salarakas ja asua onnettomana aviomieheni kanssa omakotitalossa vai otanko eron? Entä laina? Onko kellään kokemuksia tällaisista tapauksista?
En tietenkään sitä tarkoita, että reilun kuukauden yhdessäolon jälkeen muuttaisin hänen luokseen asumaan, mutta täytyyhän tässä alkaa miettimään tosissaan näitä vaihtoehtoja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
oksettaa jotenkin tuo "salaras" sanana, jotenkin se on naiviuden huipentuma. Samaten tuo sinun tunnetason sekoittama ajatusmalli. Lähde vaikka siitä että muistelet, onko miehesi kanssa aina ollut noin, vai oliko joskus muutakin? Koska tämän salakähmänkin kanssa tulee tunteet vielä arkipäivästymään. Ei kukaan ihminen pysty olemaan hullun tilassa (rakastunut) kuin vähän aikaa. Normaali elämä on kuitenkin sitä arkipäivää ja pyykinpesua, ja tunnetaso partneria kohtaan vaihtelee. Se on kuule rakastaminen tahdon asia, mikä vain suhde väljähtyy ajan kanssa. Varsinkaan jos sitä ei hoideta, aluksihan se menee juuri noin, vaan sitten tarttis tehrä jotakin. Jos sitä ei tajua, niin tekeminen on valitettavan usein juuri sitä sivusuhteen hakua.
Mutta salarakas ei niinkään okseta.
Eiköhän alunperinkin olisi ollut viisaampaa miettiä asiaa ennen pankin paperiin nimen laittoa?
Vai toivoitko että asia ratkeaa itsestään.
Nykymaailma on mennyt aivan kummalliseksi. Salarakkaita on siellä täällä, sitoudutaan, erotaan kun kyllästyttää.
Mikä tähän on syynä?
No, onko siinä ihmettelemistä, kun kipurasva mainoksetkin on vihjaavan kaksimielisiä:) kulta, olen löytänyt uuden:)
Mutta en kutsu miestäni kullaksi. Ehkä sanonkin vaan, että olen löytänyt uuden miehen? Hmm...
Tarkoitin sitä mainosta, missä se nainen sanoo kun tulee kotiin, että kulta olen löytänyt uuden. Se sopisi varmaan sullekin, nimittäin tämä uusi kiva kipurasva...hyvästi mobilat tää on paljon parempi:)
En mä osaa sinun asiaa oikeastaan auttaa, muuten kuin, päätöshän on omasi, jos tuntuu että vanha jää, on vain kerättävä rohkeus ja sanottava suoraan.
Ja siitä sainkin sen idean, mitä sanoisin, kun sitä vähän muokkaa. :)
Koska nyt tiedät rakastavasi arjenkin tullessa tätä salarakasta, et ole koskaan kokenut mitään näin ihanaa ja mieskin tuntee samoin, niin menkää yhteen. Villi arvaus on, että jommallakummalla on parin vuoden päästä salarakas.
Älä ole noin negatiivinen. :D
vitsi.vai mitä
Minähän kehoitin teitä muuttamaan yhteen, kyllä minä uskon, että te "rakastatte".
Se oli minun arvaus, ei siihen olisi tarvinnut reagoida. Jos olet niin epävarma, että pieni entä jos tai arvaus harmittaa, ei se ole rakkautta. Rakkaus on vahvaa, eikä silloin kysellä netissä, jäänkö taloon vai en.
Toivottavasti molemmat jättävät sinut. Hävettää naissukupuolen vuoksi. Ihastukset tulevat ja menevät, mitä lupasit miehellesi kun menit naimisiin, ainakin jos menit kirkossa?
Kai jotain pitäisi liikkua yläpäässäkin!
Itse olin 6 vuotta miehen kanssa jota en enää viimeisenä vuonna enää rakastanut. Vaikka hän jollain tasolla tuntui oikealta, niin vaisto sanoi että mulle on luvassa jotain parempaa, ja vaisto oli oikeassa (kuten se yleensä on), sukulaiset kehuivat tätä (nyt jo) ex-miestäni kuinka hyvä on, parempaa en kuulemma voi saada. Olihan hän ihan hyvä; ei ryypännyt, polttanut, lyönyt, ahkera, hyvä käytöksinen ja korkeasti koulutettu. Mutta jokin vain hannasi vastaan. Pari vuotta sitten tapasin baarissa ihanan miehen, hän oli jollain tapaa samanlainen kuin exäni mutta muuten täysin erilainen, hänkin kiltti, vakityössä, rehellinen, luotettava jne..Rakastuin häneen täysin päättömästi!
Aloin suhteeseen hänen kanssaan vaikka tiesinkin tekeväni väärin.Se oli vaan niin vastustamatonta. Pian minun oli pakko kertoa myös miehelleni suhteestani koska aloin jo olla melkein öitä poissa kotoa. Suhteemme ex-mieheni kanssa oli vakaa, olimme menneet naimisiin vuotta aikasemmin ja ostaneet auton ja vaihtaneet paikkakuntaakin.
Aloin luottamaan tähän uuteen niin paljon ja väsymään kiukuttelevaan exääni (ja hänen äitiinsä) että muutin uuden mieheni luokse.Vaistoni sanoi että hän on se oikea. Vuosi sitten menimme kihloihin ja viime joulukuussa naimisiin, pari kuukautta sitten muutimme uuteen, yhdessä ostamaamme asuntoon. Olen todella onnellinen enkä päivääkään ole katunut.
Kokeile rohkeasti asua uuden miehen kanssa yhdessä! Jos sinusta tuntuu ettei nykyinen ole se oikea, niin luota vaistoihisi! Omakotitalon myyminen on pienempi juttu kuin elää väärän miehen kanssa lopun elämäänsä. Sinulla on oikeus onneen,kunhan vain otat sen!
Näyttää oman elämän kontrolli olevan aivan omaa luokkaa. Että vaistot sanoo, ja ihan vuosi on hyvin mennyt. Anteeksi kyynisyyteni, tuntuu vain että Tuppurainen neuvoo Tappuraista.
Ehkä vääryyden hehkua vielä on; saippuakuplaonnellisuutta, mutta vielä tulee hinnan maksu, enemmin tai myöhemmin. Etkös tehnyt entisen miehesi kanssa aviovalan, lupasit rakastaa ja osoittaa sitoutumusta sekä hyvinä että huonoina päivinä? Olitko umohtanut??? Mutta sit ITSEKKYYS vei voiton! "Nauti tyttö nauti nyt vielä hetki", mut jonain päivänä tulee tämä itsekkyyden teko itseäsi vastaan....
Odota 0,5 vuotta. Salarakas ei ehkä tunnukkaan sitten enää niin hyvältä. Ja jokatapuksessa hän tulee näkemään sinut loppujen lopuksi vain huorana, jota oli kiva joskus hönäyttää. Tunne ei hänen puoleltaan jatku. Kuka kunnon mies vikittelee naimisissa olevaa naista? Joko mies ei vapaita saa tai sitten haluaa jakaa naisensa toisen miehen kanssa. No, sinunkin jälkeesi tulee vielä monta aviovaimoa. Ja itse jäät kun nalli kalliolle ilman omakotitaloa, eronneena ja hävistynä. Hyppää pois tuon miehen matkasta.
Herran jestas nykyaikaa. MINULLA on oikeus onneen ja minä otan sen, muista ei väliä. MINÄ MINÄ ja vielä kerran MINÄ. Onneksi alkuperäisen sotkussa ei ole mukana lapsia ja toinen osapuoli sentään on vapaa (jos on päässyt kunnolla eroon ex-vaimostaan ja eron jälkeisestä juoksuajasta). Toivottavasti ratkaisu tuntuu oikealta vielä silloinkin kun aivot palaavat yläpäähän.
jotka vastasivat avaukseeni. Nyt olen ratkaisuni jo tehnyt. Ja tiedän, mitä haluan. :)
touhuilu. Ensin hän seurusteli yhden työkaverini kanssa ja siinä samassa kokeili niin eksiä kuin tuleviakin, sitten hän jätti tämän löysi uuden jonka kanssa ostettiin heti asunto, no kuukausi oli mennyt asunnonostosta kun "rakastui" toiseen työkaveriin, mutta tälläpä olikin oma pää eikä suostunut pyöriteltäväksi, no tuli kolmannen työkaverimiehen vuoro, tämän kanssa on vielä kun hän on "lepsu ja kiltti" mutta naamanilmeistä kyllä taasen huomaa, että eksiä ja uusia on kuvioissa.
Suhde-elämä menee niin, että molempien täytyy kantaa yrityksensä siihen, ei riitä jos toinen ei jaksa enää yksin yrittää... mikä tahansa suhde kuolee toisen itsekkyyteen. Sen jälkeen hetken uusi suhde tuntuu mahtavalta, mutta jos vielä tässäkään ei tajuta omaa osuutta suhteen ylläpidossa, niin se vain jatkuu tämä kierre on se sitten kumman tahansa laiskuudesta aiheutunut tai molempien.