Huoh. Alkaa olla jo keskenään olemista ihan riittävästi takana. Tämän huomaa aina siitä että kun mietin millaisen ihmisen kanssa haluaisin olla ja seurustella niin kriteerit alkavat hiljalleen murenemaan. Kyllähän minä tuonkin asian kanssa pärjäisin, ja miksei tuokin juttu olisi ok, eihän se nyt maailmaa kaada.
Näinkä niitä epäonnisia suhteita rakennetaan sitten, keskenään kärvistellään kunnes on pehmennyt tarpeeksi, kelpuutetaan joku ja petytään valintaan myöhemmin.
Kun voisikin olla tyytyväinen pää pystyssä keskenään mutta ei tämä pitkän päälle hyvä ole näinkään.
Näinkä niitä epäonnisia suhteita rakennetaan sitten, keskenään kärvistellään kunnes on pehmennyt tarpeeksi, kelpuutetaan joku ja petytään valintaan myöhemmin.
Kun voisikin olla tyytyväinen pää pystyssä keskenään mutta ei tämä pitkän päälle hyvä ole näinkään.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Taso laskee iän mukana vääjäämättä Jos nirsoilee, jää pian kokonaan ilman, ja se on, niiku raumalaislaulussa sanotaan, 'dylkki ja totinem baikk'. Tai voi sen sanoo kreikaksikin, καταστροφή, katastrofḗ, katastrofi.
Höpsis. Lapset on jo saatu, kasvatettu ja eloa on tullut nähtyä paljon. Ei sillä ole väliä asuuko kenenkään kanssa samassa taloudessa.
Hyvät ystävät ovat mukavia olla olemassa. Se, että sisältyykö joihinkin ystävyyssuhteisiin seksiä, on sitten oma asiansa ja ihmisten välistä. Ei jonkun "löytyminen" , tai yhdessä asuminen ole mikään oikotie onnelliseen elämään. Se ei ole välttämättä edes mikään tavoiteltava tila.
>simiti<
Hauska :)
Tasonsa laskemiselta voi välttyä, kun ensin tavoittelee oman elämänsä pohjakosketusta ja sitten tekee määrätietoisesti töitä pysyäkseen sillä tasolla, koska aina on mahdollista päätyä ylemmälle tasolle, vahingossa tai tarkoituksellisesti.
Jos pariutumisen tarve on voimakkaampi kuin rakkaus itseä kohtaan, käy kuten edellä kuvailit. Suosittelisin mieluummin, että ihminen opettelee rakastamaan itseään niin paljon, ettei enää tunne tarvetta pariutua, silloin on vapaa kohtaamaan itselleen sopivimman saatavilla olevan toisen ihmisen, josta saattaa jopa löytyä kumppanikin.
Oksennusta ei kukaan halua syödä vaikka miten vanhenee ja vaikka miten ikää tulee lisää. Sitten pitää vaan oppia käsittämään, ettei haluamansa kaltaista kumppania ole olemassa ja elää elämänsä yksin. Niin olen itse tehnyt. Monin verroin parempi asia on se, kuin että teeskennellä hyvää parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa josta ei oikeasti välitä.
IkisinkkuerakkoM1977
Minä tiedän vastauksen:
Seura tekee kaltaisekseen.
Minut halusi elämäänsä mies, jonka kanssa koin vain juuri ja juuri olevani samalla tasolla. Aikaisemmat tuttavuuteni olivat olleet vähemmän tasokkaita.
Yhtäkkiä minua kohdeltiin kuin prinsessaa! 🤗💖☀️ Enkä ole nuori enää! (Terveisiä Kynikselle: ei kukaan minua nuorempana kohdellut näin ihanasti.)
Kyllä tässä yrittää itsensä pitää ihmisten tavoilla, ihan vain säilyttääkseen tuon ihanan olennon läsnäolon. 😍
🦄
Sinulla on ollut harvinaisen hyvä onni. Niin on ollut minullakin, sillä olen ihan ilman omaa ansiotani saanut maailman suloisimman tytön. Mutta useimmilla ei ole ollut näin.
Hyvä (luonnon)tieteellinen teoria ei selitä valtavirrasta poikkeavia havaintoja "onnella". 😁
🦄
'Onni' on arkikielen sana. Luonnontieteissä käytetään sanaa 'todennäköisyys'.
Yllättävää, että jokaisella näkyy käyvän hyvä "onni", kun oppivat aidosti arvostamaan ja rakastamaan itseään. En ole vielä tavannut ihmistä, jonka kohdalla noin ei olisi käynyt.
Hyvä huomio!
Kynis: odotamme kommenttiasi.
Ainakaan minä en tosin välttämättä hyväksyisi seuraavia mahdollisia väitteitä:
a) Suurin osa ihmisistä ei osaisi arvostaa itseään.
b) Itsensä arvostaminen olisi harvinaista, poikkeustila, ja siten jollain tavalla tuhoisaa lajin lisääntymisen näkökulmasta.
c) Itsensä arvostaminen olisi nuorempana helpompaa kuin vanhemmalla iällä.
🦄
#Yllättävää, että jokaisella näkyy käyvän hyvä "onni", kun oppivat aidosti arvostamaan ja rakastamaan itseään. En ole vielä tavannut ihmistä, jonka kohdalla noin ei olisi käynyt.#
En vähääkään arvosta itseäni. Jos olisin voinut valita, en olisi koskaan syntynyt. Arkikielellä sanottuna minulle on käynyt hyvä 'onni', luonnontieteen kielellä ilmaistuna hyvin pieni 'todennäköisyys' realisoitui löytäessäni suloisen vaimoni.
Ja, ettet luulisi minun käyvän jotakin kielipeliä: EN TODELLAKAAN ARVOSTA ENKÄ RAKASTA ITSEÄNI.
#Kynis: odotamme kommenttiasi. Ainakaan minä en tosin välttämättä hyväksyisi seuraavia mahdollisia väitteitä:...#
Biologian teoriaan orientoitunut näkee ensi silmäyksellä, että esittämäsi hypoteettiset väitteet ovat evoluution vastaiset ja siten ehdottomasti väärät.
a) Ihminen saattaa tuntea voimakastakin alemmuudentuntoa, mutta silti hänen itseluottamuksensa on vielä runsaasti pöhöttyneen puolella. Realistisen kuvan omaavaa nimitetään masentuneeksi. Evoluutio karsii tehokkaasti meitä, jotka emme arvosta itseämme, ja meitä on vähän.
b) Lajin (Ernst Mayr) tai geenin (Richard Dawkins) säilymisen ja lisääntymisen kannalta pöhöttynyt itseluottamus on hyödyllinen, mutta tiedollisesti epätosi.
c) En tunne, mitä evolutiivisia seurauksia kussakin iässä on itsensä arvostamisen määrällä, joten en saata ottaa siihen varmaa kantaa.
Luulen, että ymmärrämme käsitteen "itsensä arvostaminen" hieman eri tavoin. En kuvailisi sitä sanoilla "pöhöttynyt itsetunto".
Luulen myös, ettei anonyymi klo 22:50 myöskään tarkoittanut itsensä arvostamisella ja rakastamisella pöhöttynyttä itsetuntoa.
🦄
Sanojen merkityksistä kiisteleminen on virvatulta. Jos haluaa, sitä voi harrastaa vaikka loputtomiin.
Ihmisiin on iskostunut kuvitelma, että kieli vaikuttaisi todellisuuteen. Siitä on syntynyt loputon uudissanojen veivaaminen, jolle ei loppua ole. Olen kuullut jo monta hienoa uudissanaa, jotka on ajan jälkeen hylätty pejoratiivisina.
Kielipeli on minulle täysin vierasta. Poistun keskustelusta.
Toisilla käy noin päin ja toisilla päinvastoin. Siinä suurin ero lienee se, että oppiiko arvostamaan ja rakastamaan itseään riittävästi. Jos oppii, niin ei laske tasoa, vaan korkeintaan nostaa sitä, jos se on aiemmin ollut turhan matalalla. Omasta kokemuksesta voin todeta, että tason nostaminen kannattaa. Silloin voi löytää jotain oikeasti kiinnipitämisen arvoista.
Puhut painavaa asiaa.
Jokainenhan voi nostaa omaa tasoaan. Siitä ei kuitenkaan ole mitään konkreettista hyötyä, ellei samalla nosta myös vaatimustasoaan.
Lisään tähän vielä sen, ettei liikaa kannata seurata muiden määrittelyitä tasoista. Etenkään ei kannata seurata niiden vinkkejä, jotka näkevät sosiaaliset rakenteet staattisina. Sellaisia vinkkejä jakavien kohdalla kysyn itseltäni aina, palveleeko kyseinen sosiaalinen rakenne tai sen ylläpitäminen kyseistä henkilöä henkilökohtaisella tasolla. Jos ei, epäilen henkilön loogista päättelykykyä.
🦄
Minä tarkoitinkin nimenomaan omaa tasoaan, sitä miten itse itseään katsoo ja määrittää, kuinka paljon ja korkealle itseään arvostaa. Miten sitä muka voisi odottaa muilta arvostusta, jos ei edes itse siihen kykene. Toisinaan onneksi törmää ihmisiin, jotka näkevät toisissa arvoa, enemmän kuin nämä itse. Iso osa ihmisistä ei kuitenkaan siihen kykene, vaan arvostavat juuri niin vähän kuin ihminen itse mahdollistaa. Se on aika hurja tunne, kun ihminen, jonka itse katsot olevan sinua valtavasti paljon korkeatasoisempi, yhtäkkiä katsookin sinua itsensä kanssa täysin samalle tasolle. Toivoisin, että jokainen saisi joskus kokea sen. 💖
"Toisinaan onneksi törmää ihmisiin, jotka näkevät toisissa arvoa, enemmän kuin nämä itse. Iso osa ihmisistä ei kuitenkaan siihen kykene, vaan arvostavat juuri niin vähän kuin ihminen itse mahdollistaa. "
Iso osa ihmisistä on järkeviä. Tilanne, jossa joku näkee toisessa ihmisessä huomattavasti paljon enemmän arvoa kuin tämä itse on pomminvarma tie sydämen särkymiseen. Ei siinä ole mitään tavoittelemisen arvoista.
Mutta ymmärrän toisenkin näkökulman. Minun on välillä pinnisteltävä pysyäkseni tasolla, jossa mieheni minun mielestäni on. En ole luonnostani niin epäitsekäs, huolehtiva, hyväntahtoinen ja viisas kuin hän, mutta haluaisin olla. Teen kaikkeni että pysyisin asemassa, johon hän on minut valinnut.
🦄
"Iso osa ihmisistä on järkeviä. Tilanne, jossa joku näkee toisessa ihmisessä huomattavasti paljon enemmän arvoa kuin tämä itse on pomminvarma tie sydämen särkymiseen. Ei siinä ole mitään tavoittelemisen arvoista."
Minä näen tuon tyystin toisin. Osa ihmisistä nimrnomaan on järkeviä ja näkee totuuden. En kösittääkseni väittänyt hetjeäkään, että he näkisivät kaikki ihmiset jotenkin todellisuutta parempina. Se nyt olisi kahelia. Osa ihmisistä kuitenkin näkee sen, että ihmisessä on enemmän arvoa kuin tämä itse tajuakaan, silloin kun noin on ja se on aivan valtavan upea kyky ja ominaisuus ihmisessä. Se on tyystin eri asia kuin typerä naiivius, josta sinä puhut.
En näe eroa noiden kahden välillä.
🦄
No,sille ei sitten mahda mitään. Eroa kuitenkin on, kuin yöllä ja päivällä.
Eroa ei ole. Molemmat ovat projektioita, joissa on sekä mahdollisuuksia että suuria riskejä. Mahdollisuuksien tai riskien suuruuden kautta eroa on turha tehdä (esim. naiivius).
Tasokkaat ihmiset eivät aiheuta muissa tarvetta projektioille. Heidän valintansa konkretisoituvat jatkuvasti siten, ettei projektioille ole tarvetta. Sen vuoksi on järkevintä tarkastella ihmisiä ilman projektioita. Jokaisella on ihmisarvo, mutta arvo sosiaalisissa suhteissa syntyy vain konkreettisten valintojen (=tekojen) kautta, jolloin projektiot ovat yleensä vain haitallisia.
🦄
Tuossa niille joita askurruttaa miten tasoa lasketaan, suora lainaus wikipediasta:
Taso on geometriassa kaksiulotteisen avaruuden yleisnimitys. Taso tarkoittaa tasaista kaksiulotteista pintaa, joka jatkuu rajoittamattomasti kaikkiin suuntiin.[1] Tasosta voidaan rajoittaa vain pieni osa. Intuitiivisesti sitä voidaan havainnollistaa esimerkiksi äärettömällä taululla tai paperilla.
Osana kolmiulotteista avaruutta (R3) taso on niiden pisteiden joukko, joiden etäisyys kahdesta annetusta vakiopisteestä A ja B on yhtä suuri. A ja B eivät saa olla sama piste. Taso leikkaa A:n ja B:n välisen janan puolivälistä.
Kolmen pisteen, jotka eivät ole samalla suoralla, kautta voidaan piirtää vain yksi taso.[1] Toisin sanoen mikä hyvänsä R3:een piirretty kolmio määrittää tason, vaikkakin se kattaa vain osan tasosta.
Linkki kaavoihin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taso
Itse kaipaisin ehdotusta siitä, miten omasta mielestäni laadulliset erot yksilöiden tasojen välillä olisi onnistuttu sosiologiassa/biologiassa muuttamaan numeerisiksi. Kynis usein puhuu tästä faktorien pisteyttämisestä.
Jos ihan tarkkoja ollaan, eniten pisteitä tulisi antaa yksilöille, jotka onnistuvat tuottamaan eniten lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä. Koska tällaisessa logiikassa mennään vahvasti systemaattisen moniavioisuuden puolelle ja koska mukaan tulee usein ei-suostumuksellisia pariutumiskäytänteitä, en henkilökohtaisesti ymmärrä tällaista biologian mukaista pisteytystä.
Jos ihan loogisia ollaan, naisista korkeimmalle pisteytyisi yksilö, joka vain synnyttäisi ja synnyttäisi koko hedelmällisen ikänsä ajan. Lasten ei tietystikään tarvitsisi olla saman miehen siittämiä, eikä naisen olisi tarvinnut suostua seksiin.
Näistä perin kummallisista johtopäätöksistä johtuen olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, millä kriteereillä biologian määrittämä "taso" on muutettu numeeriseen muotoon.
Suoraan sanoen tuollaisessa "logiikassa" haiskahtaa kirkko, patriarkaatti, ihmiskauppa ja sotatalouteen nojaava yhteiskunta.
🦄
No minä olen ihan väärä taho vastaamaan pisteytyksiin ja faktoreihin tai siihen miten ne syntyvät, mun logiikkani ei yksinkertaisesti taivu sellaiseen. Taidan olla se kolikon toinen puoli 🤔 pleoseenikaudelta olevineni mielipiteineni 🙂
Ei haittaa. Sinun kommenttisi kautta aloin tarkemmin miettiä Kyniksen väitettä siitä, että yksilöiden tasot voitaisiin pisteyttää numeerisesti.
Kynis kirjoittaa usein, että yksilön tason numeerinen arvo koostuu eri faktoreista, joiden yhteispistemäärä ratkaisee tason.
Väite on hieman absurdi länsimaisen ihmisen korvaan, mikäli tason määrittämisen lähtökohtana on mahdollisimman runsas lisääntyminen. Käytännössä silloin parisuhteilla voisi pyyhkiä pöytiä ja tasokkaita olisivat vain ihmiset, jotka sekstailisivat ympäriinsä sen minkä ehtisivät.
Kuitenkaan evoluutio ei ole tuottanut meille tuollaista yhteiskuntarakennetta, vaikka sillä tavalla käyttäytyviä yksilöitä tietysti on olemassa.
Jokin muu kuin lisääntymisten määrä on siis faktorina myös tärkeä, mutta koska Kynis ei koskaan näitä faktoreitaan tarkemmin avaa, hänen väitteensä jää nyt minun kohdallani, minun harkintakykyni nojalla väitteen tasolle.
🦄
kyniksen väitteet ovat VÄITTEITÄ, löytyy niistä tosin myös sisältöäkin 🤔
Niin, mutta hän sanoo myös, että hänen väitteensä on kiistatta tiedeyhteisössä hyväksytty ja jo kauan sitten todeksi osoitettu.
Me palstalaiset emme vain jostain evoluution näkökulmasta järkevästä syystä (kuten pöhöttynyt itsetunto) usko häntä.
Emme poloiset myöskään ymmärrä faktorien pisteytystä ilman, että se meille selitetään ja konkretisoidaan, mitä hän ei kuitenkaan missään nimessä suostu tekemään.
🦄
Kyllää minulle on taso noussut vanhemmiten siten kenen kanssa jutut kohtaa, aiemmin ei ollut mitään merkitystä olisin ottanut ihan kenen tahansa kuin otinkin joka hyväksyi minut.🥰
En edes tiedä mitä taso tässä yhteydessä tarkoittaa ja hyvä niin. Ei kaikkea tarvitse tietää.
Ihan sama. Viihdyn yksin. En koe vetoa keneenkään.
Näin vanhemmiten on käynyt selväksi, että on junalauta pakko nostaa tasoa. Yksi mies petti mua taloudellisesti, toinen henkisesti ja fyysisesti. Että mitä sitä fiksu nainen siis miehellä tai parisuhteella ylipäätään tekee, ei niin yhtään mitään. Tasoni on noussut ja pysyy erittäin korkealla hautaan asti.