Nainen kumpi oli ja on tärkeämpi

En osaa sanoa oikein ketään, kenen kanssa en olisi lopulta jotenkin tullut toimeen. 🤔 Asioilla on taipumus järjestyä. 🙂

Kumpikin vanhemmista oli minulle tärkeitä, samoin isoveli.
Äiti kyllä sanoi, että olin isän tyttö. Ja aikuisena näenkin, että isäni jalanjäljissä olen pitkälti kulkenutkin. - Äiti opetti esimerkillään minut halaamaan, olemaan kaikille ystävällinen ja pitämään läheisistä huolta.

Työelämässä olen tehnyt töitä sekä osastoilla, missä on pelkästään naisia tai sitten molempia sukupuolia. Johtuu tietenkin paremminkin työtehtävästä ja esimiehestäni, mutta juuri nyt voin sanoa, että kun työskentelen tiimissä, missä on 5 jäsentä ja olen ainoa nainen (vaikkakin äijä 😉), niin tämä on paras tiimi tähänastisista.

Minulle ei ole niin väliä mitä sukupuolta kollegat tai toimittajien edustajat ovat ja kommunikointi heidän kanssaan on erilaista, riippuen yksilöistä, ei sukupuolesta. - Etenkin naisista toki huomaa, että henkilö, joka työskentelee miesvaltaisessa työympäristössä kommunikoi sillä tavalla suoremmin kuin mitä miehillä on tapana ja taas naiset, jotka työskentelevät naisvaltaisessa ympäristössä kommunikoivat... eri tavalla. 🙂 Siinä täytyy vähän tarkemmin kuunnella sanoja, äänensävyä ja vivahteita, ennen kuin muodostaa käsityksensä siitä, mistä puhutaan ja mitä pitää tehdä.

Isäni kanssa. Äitini nyt ei ollut kiinnostunut muksujen kanssa touhuamaan. Hän teki lapsia, koska isäni halusi, ei siksi että olisi itse halunnut.

Sukulaisistani naisten. Sukulaismiehistäni valtaosa ettei heillä mitään sanottavaa ole, eikä heidän kanssa voinut mitään tehdä. Sellaisia vähän sosiaalisesti epämukavia ihmisiä.

Näin aikuisena mulle on ihan sama mitä sukupuolta ihmiset ovat. Mä suhtaudun miehiin ja naisiin samalla tavalla, sukupuoli on yhdentekevä. En oikeastaan edes huomaa sukupuolta tavallisessa kanssakäymisessä. Siis tietenkin tietenkin tiedostan ihmisen sukupuolen, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta käytökseeni, ellen ole siinä mielessä kiinnostunut ja niin taas on äärimmäisen harvojen kohdalla.

Oletko tyhmä? Kaikki on tyhmyyttä. Oletko? Oletko? Oletko? Toistoa äärettömiin...

Naisten kanssa on paljon helpompi miehen tulla toimeen, koska monet tabut ovat nurin, eikä tarvitse kilpailla. Avoimuutta, jota toisen miehen kanssa ei voi saavuttaa.

Äitini oli toistaitoinen kärsijä, helsinkiläisen teologian professorin tytär, isärovasti pahoinpitelevä julma hirviö. Kumpikin saanut rauhan ja levon jo vuosikymmeniä sitten. R.I.P.

Tulin toimeen vanhempien ja sukulaisten kanssa. Äitini kanssa riitelin enemmän, olin hänen kanssaan läheisempi.

Tulin toimeen molempien vanhempien kanssa. Äiti on lempeä, hyväntahtoinen ja peruspositiivinen. Isä oli voimakastahtoinen, kova neuvomaan ja laittoi enemmän rajoja. Olen aina pystynyt keskustelemaan asioista heidän kanssaan, vaikka isälle piti esittää asiat hieman nöyremmällä asenteella. Hän ei sietänyt (meiltä lapsilta) koppavaa ja ylimielistä käytöstä. Se oli opettavaista aikaa. 😇😁

Tulen suvun naisten kanssa paremmin toimeen. Ehkä johtuu siitä, että olen pienestä pitäen pyörinyt heidän mukanaan touhuamassa.

Sukulaismiehillä on aina ne äijien jutut ja jaaritukset. Niihin kyllästyy nopeasti. Asioita pohditaan liian kauan ja monimutkaisesti. Menee välillä hermo. 😖

Pieninä kaipasin paljon iskää kun oli muualla töissä. Äiti hoisi viikot 3 lasta yksin. Eikä sillä lailla jaksanut meidän kanssa touhuta. Tietenkin välillä. Nukuin sitte isän vieressä kun tuli kotiin. Olin paljon mummon ja ukin kanssa jotka asuivat samassa pihapiirissä. Mummo veikin metsäretkelle ja ukin kanssa käytiin kalassa, heinönteossa jne. Nykyään soittelen äidille mut yleensä olen kaiuttimessa ja molemmat juttelee. Molemmat kyllä yhtä tärkeitä.