Valittaminen ilman perusteltua syytä on kuvottavaa, koska periaatteessa kaikki on ihan hyvin. Yksi puolituttu kouluvuosilta sai joitain vuosia sitten rintasyövän. Pari vuotta meni ja syöpä uusiutui, mutta oli tällä kerralla levinnyt aivoihin. Ei mitään tehtävissä ja nyt odottaa kuolemaa. Nuori ihminen, 36 -vuotia ja saanut juuri esikoisensa. Hänellä on mielestäni oikeus valittaa, mutta kun ei edes valita, ainakaan julkisesti.
Sitten olen minä, ei mitään diagnosoitua tappavaa sairautta, periaatteessa kaikki ihan hyvin vaikka olenkin kokenut menetyksiä ja olen köyhä, yksinäinen, sinkku ja ätmi, mutta kuitenkin, noin niin kuin päälisin puolin kaikki on hyvin! Ja mitä vielä, yhtä suurta valitusvirttä, ihan jokainen asia pistää valituttamaan ja sillä samalla hetkellä, kun aloitan sen päänsisäisen valitusvirteni, ymmärrän, että kuinka paskaa se oikeastaan on. Jopa tämä kirjoitus on tylsyydestä kumpuaa valittamista siitä kun en voi oikeasti ja aidosti valittaa, vaikka valituttaa. Mietin joskus, että minkälaista valittamista se sitten on kun oikeasti on todellinen syy valitukselle? Vai käykö siinä sitten niin, että sisuuntuu ja valitus loppuu, kun ymmärtää elämän suuret kysymys ja tajuaa, kuinka pikkumaisten asioiden takia sitä on aikaisemmin vetänyt hernettä nenään? Luulen, että tämä on hyvinkin mahdollista ja silloin se turhaan valittaminen loppuu.
Yleensä pahimpia valittajia ovat ne, joilla ei ole elämänkokemusta. Elämä tuntuu näköalattomalta, jos ei ole nähnyt ja kuullut riittävästi, ja ihminen on ikään kuin sokea maailman ympäröivälle kauneudelle siihen saakka kunnes se kyky nähdä ja kokea häviävät. Esimerkiksi näin keväisin, kun vain malttaisi nähdä ja kuulla niin maailmassa olisi paljon sellaista sielunrauhaa tuovaa, jonka merkitystä ei hosuessaan ehdi ajatella. Lintujen laulua, sulavan lumen ääntä, kimaltelevia jääkiteitä, solisevaa veden lorinaa, keväisiä tuoksuja jne.
Miten elämästä löytäisi niiden itse rakentamiensa varjojen takaa sen valoisan ja positiivisen vireen, joka meiltä monilta on kadoksissa. Elämä kun on yllättävän lyhyt nuorallatanssi, joka vai katketa hyvinkin lyhyeen. Tämä hetki ja aika tulisikin käyttää jononkin muuhun kuin valitukseen tai siihen, että viettää tuntitolkulla Suomi24.fi:n sivustoilla työaikana, kun yhtä hyvin voi lähteä ulos ja keskittyä luonnon ihmeellisyyksiin, jotka ovat kuin ilmainen lahja masennuksen torjumiseen!
Onneksi tämän kirjoituksen myötä, voikin sulkea työkoneensa ja suunnata kaupan kautta kotiin ja käpertyä oman pierusohvansa uumeniin telkkarin ääreen. Joten, palatkaamme huomenna taas kello 08.00-14.30 niin keksitään taas jotakin kivaa täältä julkisen sektorin suojatyöpaikasta. Ystävällisin terkuin: Virkailija!
Sitten olen minä, ei mitään diagnosoitua tappavaa sairautta, periaatteessa kaikki ihan hyvin vaikka olenkin kokenut menetyksiä ja olen köyhä, yksinäinen, sinkku ja ätmi, mutta kuitenkin, noin niin kuin päälisin puolin kaikki on hyvin! Ja mitä vielä, yhtä suurta valitusvirttä, ihan jokainen asia pistää valituttamaan ja sillä samalla hetkellä, kun aloitan sen päänsisäisen valitusvirteni, ymmärrän, että kuinka paskaa se oikeastaan on. Jopa tämä kirjoitus on tylsyydestä kumpuaa valittamista siitä kun en voi oikeasti ja aidosti valittaa, vaikka valituttaa. Mietin joskus, että minkälaista valittamista se sitten on kun oikeasti on todellinen syy valitukselle? Vai käykö siinä sitten niin, että sisuuntuu ja valitus loppuu, kun ymmärtää elämän suuret kysymys ja tajuaa, kuinka pikkumaisten asioiden takia sitä on aikaisemmin vetänyt hernettä nenään? Luulen, että tämä on hyvinkin mahdollista ja silloin se turhaan valittaminen loppuu.
Yleensä pahimpia valittajia ovat ne, joilla ei ole elämänkokemusta. Elämä tuntuu näköalattomalta, jos ei ole nähnyt ja kuullut riittävästi, ja ihminen on ikään kuin sokea maailman ympäröivälle kauneudelle siihen saakka kunnes se kyky nähdä ja kokea häviävät. Esimerkiksi näin keväisin, kun vain malttaisi nähdä ja kuulla niin maailmassa olisi paljon sellaista sielunrauhaa tuovaa, jonka merkitystä ei hosuessaan ehdi ajatella. Lintujen laulua, sulavan lumen ääntä, kimaltelevia jääkiteitä, solisevaa veden lorinaa, keväisiä tuoksuja jne.
Miten elämästä löytäisi niiden itse rakentamiensa varjojen takaa sen valoisan ja positiivisen vireen, joka meiltä monilta on kadoksissa. Elämä kun on yllättävän lyhyt nuorallatanssi, joka vai katketa hyvinkin lyhyeen. Tämä hetki ja aika tulisikin käyttää jononkin muuhun kuin valitukseen tai siihen, että viettää tuntitolkulla Suomi24.fi:n sivustoilla työaikana, kun yhtä hyvin voi lähteä ulos ja keskittyä luonnon ihmeellisyyksiin, jotka ovat kuin ilmainen lahja masennuksen torjumiseen!
Onneksi tämän kirjoituksen myötä, voikin sulkea työkoneensa ja suunnata kaupan kautta kotiin ja käpertyä oman pierusohvansa uumeniin telkkarin ääreen. Joten, palatkaamme huomenna taas kello 08.00-14.30 niin keksitään taas jotakin kivaa täältä julkisen sektorin suojatyöpaikasta. Ystävällisin terkuin: Virkailija!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli siis mulla on oikeus ja syy valittaa koska on hautaan vievä sairaus. Kiitos!
Kyllä, enemän kuin mulla! Anna mennä vaan...
Onni ja onnellisuus on subjektiivinen määre. Mistä onni sitten tulee? Joku tuntee itsensä onnelliseksi kun alla on omakotitalon hintainen auto ja liksasta saa maksaa 60% veroa. Joku toinen taas on onnellinen palmujen alla ilman rahaa ja vähällä ravinnolla vaikka thaimaassa.
Oma onneni tulee hyvistä ihmissuhteista, rakkaudesta ja siitä, että kelpaa itse itselleen (itsensä rakastaminen ja armollisuus). Rakkaus saa onnelliseksi, oli se sitten yhtä, useampaa tai kaikkia laatuja: vanhemman ja lapsen välistä, ystävien ja läheisten välistä tai romanttista rakkautta. Ihmissuhteetkin, hyvät ja siedettävät, tuo onnea on ne sitten perheen sisäisiä, ystävyyssuhteita, rakkaussuhteita, työkaveruutta, vapaaehtoistyön tekemisestä tai harrastuksista. Toinen ja kolmas iso asia onnen takana on se, että kokee olevansa hyödyllinen tai tärkeä, tai kun aivoille on jotain mielekästä tekemistä (osa elämän merkitystä) ja se, että on turvallinen olo (elämän hallinta, tulee ainakin joten kuten toimeen, oma tai läheisten terveys ei aiheuta huolta). Isoja asioita, muttei kuitenkaan mahdottomia useimmille saavuttaa.
Valittamalla ja näkemällä aina mistä on vajaa, saa luotua helposti itselleen huonon elämän. Kun hymyilet, aivot tulkitsee sinut onnelliseksi ja palkitsee herkemmin hormoneilla/välittäjäaineilla. Tarttumalla johonkin asiaan, tekemällä töitä sen eteen ja saamalla siinä tuloksia, aivot pitää dopamiinibileet (jollei ole pilattu liialla peleillä, päihteillä, ylensyönnillä tai kärsi vaikka masennuksesta). Liikkumalla aivot palkitsee myös.
Ihminen paljon rakentaa itse onneaan ja elämäänsä. Toki on paljon asioita, johon ei voi vaikuttaa (perhe ja maa, mihin syntyy, geenit&lahjakkuus, monet vaikeudet ja vaikeat elämäntilanteet). Jos menet kouluun, opiskelet ahkerasti ja haet töihin, aloitat vaikka tarvittaessa pienemmällä palkalla ja huononmalla hommalla päästäksesi alkuun, yleensä pitkällä aika välillä se näkyy siinä mitä saat. Olemalla itse hyvä puoliso ja ystävä, saat todennäköisemmin itsekin sellaisen. Toki sekä huono että hyvä tuuri on tässäkin asiassa ihan peruselämää. Silti vaikka se meneekö itse ihmisten ilmoille, jutteleeko reippaasti vieraille ihmisille tutustumismielessä ja vaikka onko naama hymyilevä vai norsun v:lla vaikuttaa siihen miten helposti lähestyttävä ihminen on.
Siihen mitä olemme saaneet ilmaiseksi tai mitä kannamme ylimääräisenä lastina, emme voi vaikuttaa. Mutta se miten omat korttinsa pelaa on suuri vaikutus.
Kohtalosta käsin on varmalla vaikea lakkoilla.
😀😂🤣
Valittaminen kumpuaa tyytymättömyydestä vallitsevaan olotilaan. Tyytymättömyys kumpuaa halusta saada jotakin enemmän. Halu kumpuaa egosta.
Lopeta haluaminen. Unohda egosi.
Valitettavasti se parantumaton syöpäkään ei valittamalla parane.
Jotkut valittaa demokraattisesti valitusta hallituksestakin lakkoillen. Sekään ei auta ellei sitten palata neuvostoliitto tyyppiseen taantumustalouteen ilman, että kukaan ei omista mitään ja kaikki työ tehdän vain valtiolle.
Käytännössä valittaminen ja lakkoilu on turhaa.
Valittaminenhan perustuu aina kateuteen eli siihen, kun muilla on asiat paremmin kuin itsellä.
Ego. Ja elämän halun voima. On hyvin eri asioita. Jos lopettaa haluamisen. Sydän pysähtyy siihen. Se on olemattomuutta. Jokaisella on oikeus valittaa tai tuntea mitä ikinä haluaa. Kukaan muu ei voi määritellä, kenellä on tai ei ole suhteellisesti siihen oikeutta. Eikä kukaan tiedä tai voi niitä tasoja asettaa. Mielipiteitä on monia. Syitä niihin vielä useampia. Ei aina ole kyse egosta. Tai siitä, ettei saisi jotakin, mitä haluaa. Tai menetyksistäkään. Pettymyksestä. Tai itseensä käpertymisestä. Joku asia voi olla täysin mitätön toisen mittakaavassa. Ja toiselle omassaan kohtuuton. Joskus sekään ei ole itsestään selvää. Miten ne asiat on. Ne tietää jokainen itse. Ja muut voi vain kertoa mielipiteensä. En myöskään perusta ajatukselle. Että ne eniten elämää nähneet. Olisivat mitenkään oikeutetumpia valittamaan kun on " oikeasti" tilanne, josta valittaa.
Pienen lapsenkin tai eläimen valitus. On aivan yhtä validi ja pätevä. Periaatteessa kaikki on hyvin ajattelu. On myös täysi resistenssi illuusio. Joka on lopulta venytettävissä melkein minne tahansa asti. Se, mihin vetäisin omassa maussani rajan. On valituksen tunne puhtaus. Turhaa valittamista on. Se on perus paskan päivittelyä. Sekin vielä menee. Siinä ei liikaa eksytä aidosta tunteesta. Mutta sitten on sitäkin. Millä pyritään johonkin. Juurikin siihen egon nostattamiseen. Tai muuhun etuun hyödyntäen siihen valitusta. Siinä menee oman maun raja näissä.
Valittaminen on tunteista syntyvä toiminto, joka voi lievittää ahdistusta, stressiä ja hermostuneisuutta. Tai sitten ei, jos on kyse kroonisesta valittamisesta jopa sellaisista asioista joille ei itse voi tehdä mitään. Jos vain valittaa tiedostamatta mistä tuntee ahdistusta ja stressiä miksi on hermostunut, niin siihen pitää tarttua ja ryhtyä muutoksiin.
Jos jatkuvasti valittaa, vaikkei tee sitä edes toisille, vaan ainoastaan itselleen omassa päässään, se on kuluttavaa ja merkki siitä, että on tehtävä jotain erilaista, löydettävä eri näkökulmia asioihin, uusia ihmisiä, uutta tekemistä.
- Sheena
Takavuosina tytöillä oli sellane muistokirja, johon toisen annettiin liimata kiiltiksen kirjoittaa muistorimpsun. Nii oli myös piintyneellä valittajalla. Yks rietas räähkä liimas siihen kamaloitteellisen kiiltiksen ja kirjotti: "Kärsi, kun oot luotu kärsimään, kuole päästämättä ääntäkään."
x x x x
Yhen pariskunna rouva alvaria valitti ja valitti, vaik soli naimisissa erittäin hyvän insinöörismiehen kanssa. Mutku se rouva ei ollu ylioppilas, se valitti siitä aina. Kumme oltiin kerran saunassa, satuin vielä jäämään juttelulle rouvan kanssa. Sanoin, et kyl sen kelpaa, ku se on niin nättiki. Ja sehän oli oikeesti poikkeuksellisen nätti.
Mut se vastas: "Vai muka nätti, kunpa olisinkin!" Ja mää olin jo vuosia luullu, et kyl se itekin tietää nätteytensä, muttei vaatimattomuussyistä puhu siitä. Kyl alemmuudentunto on kamaloitteellinen vaiva. 🌹👀
Kumma kyllä, en ole syöpäsairaiden kuullut valittavan kuin kivuissaan. Heillä on enemminkin kunnioitus ja kiitollisuus pieniä asioita kohtaan. He taistelevat hengestään eikä energia riitä valittamiseen.