Uusi ihana loskamoskainen päivä julkisen sektorin suojatyöpaikassa! 50 kilometriä hukka-ajoa samojen hissuttelijoiden perässä ja taas illalla uudestaan. Samat heipat ensimmäiseksi aamulla ja nyt sainkin tietsikan auki. Vielä noin vartti aikaa ja ensimmäinen yhdistetty kahvittelu ja palaveri kollegoiden kanssa. Lähinnä keskustelu etenee sitä rataa, että kukin kertaa vuorollaan, mitä edellisenä päivänä töiden jälkeen on tapahtunut. Tyypillisesti puhutaan siitä, mitä kenenkin penska on tehnyt päivähoidosta päästyään, kuinka pikku Petteri oli niin reippaana vääntänyt kakin pyttyyn ja miten Tiina-Lisa päivähoidossa oli tehnyt nätin kortin hoitajalle!
Tällaisessa akkavaltaisessa työpaikassa kotkotus on kuin jossain kymmenen tuhannen kanana kanalassa ja kun se vauhtiin pääsee niin sillehän ei ihan heti loppua tule...ja esimerkiksi pikkujouluja ette tässä porukassa haluaisi kokea. Luulisi, että tällaiselle sinkulle betamiehelle tämä olisi unelmaduuni, muta kuivaksi puristettujen ja byrokratian rattaissa möyhennettyjen sitruunoiden kanssa työskentely ei aina ole herkkua. Vähän tähän jotain sokeria kaipaisi!
Joskus kadehtien katson raavaita raksamiehiä hikisine ja rasvaisine työvaatteineen, että näennäisen fyysisestä työstään huolimatta, kyllä mahtavat silti kokea työssään paljoin enemmän onnistumisen tunteita kuin minä täällä papereita siirrellessäni ja akkojen kotkotuksia kuunnellessani. Tuskin tästä kuitenkaan irti pääsee, kun on paikkaansa juurtunut ja onhan täällä toki ne etunsakin. Mutta nyt tosiaan kello on jo 9.30 ja aika siirtyä kahvittelujen pariin. Ihkuin terkuin; virkailija
Tällaisessa akkavaltaisessa työpaikassa kotkotus on kuin jossain kymmenen tuhannen kanana kanalassa ja kun se vauhtiin pääsee niin sillehän ei ihan heti loppua tule...ja esimerkiksi pikkujouluja ette tässä porukassa haluaisi kokea. Luulisi, että tällaiselle sinkulle betamiehelle tämä olisi unelmaduuni, muta kuivaksi puristettujen ja byrokratian rattaissa möyhennettyjen sitruunoiden kanssa työskentely ei aina ole herkkua. Vähän tähän jotain sokeria kaipaisi!
Joskus kadehtien katson raavaita raksamiehiä hikisine ja rasvaisine työvaatteineen, että näennäisen fyysisestä työstään huolimatta, kyllä mahtavat silti kokea työssään paljoin enemmän onnistumisen tunteita kuin minä täällä papereita siirrellessäni ja akkojen kotkotuksia kuunnellessani. Tuskin tästä kuitenkaan irti pääsee, kun on paikkaansa juurtunut ja onhan täällä toki ne etunsakin. Mutta nyt tosiaan kello on jo 9.30 ja aika siirtyä kahvittelujen pariin. Ihkuin terkuin; virkailija
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.