Valistusfilosofien vallanjako-oppi uudistettuna modernia demokratiaa varten

Wikipedia: Vallanjako-oppi on valtioteoria, jonka mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. Se on vaikuttanut useimpiin nykyaikaisiin valtiosääntöihin. Opin on kehittänyt ranskalainen Montesquieu.

Vallanjako-oppia kehittelivät muutkin valistusfilosofit kuin Montesquieu, mm John Locke. Valistusfilosofit katselivat aikaa taaksepäin. Siellä takanapäin oli tapahtumat Englannissa. 1600-luvun Englannissa vastakkain olivat lainsäädäntövalta ja toimeenpanobalta eli parlamentti ja kuningas. Vallasta taisteltiin verisesti. Parlamentti voitti sisällissodan ja kuninkaalta katkaistiin kaula. 1700-luvulla Englannissa tilanne oli jo rauhoittumaan päin eli oli siirrytty parustuslailliseen monarkiaan. Ranskassa samaan aikaan kasvoi vastustus itsevaltaista monarkiaa kohtaan. Valistusfilosofit olivat vastustuksen kärjessä. Lopulta vastareaktio itsevaltiudelle johti suureen vallankumoukseen, missä kuninkaalta katkaistiin kaula. Näinhän historia kertoo.

Vallanjako-oppi on siis peräisiin 1700-luvulta eli on aika vanha. Paljon on vettä virrannut Thamesissa ja Seinessä sen jälkeen. Maailma on muuttunut. On syntynyt moderni demokratia johon tuo muinainen vallan kolmijako ei sellaisenaan istu. Se pitäisi siis uudistaa. Tää on nyt meikänoomin omaa funtsimista, en ole tätä mistään lähteestä poiminut. mutta mielestäni vallan kolmijako pitäisi muuttaa vaikkapa vallan viisijaoksi sen perusteella miten moderni demokratia käytännössä toimii.

Modernissa parlamentarismissa toimeenpanovalta ja lainsäädäntövalta toimivat yhdessä joten niitä on turha erottaa toisistaan. Yhdessä parlamentti ja hallitus muodostavat hallintovallan jonka takana pitäisi olla kansanvalta. Kansanvalta toteutuu vapaissa vaaleissa. Käytännössä hallintovaltaa toteuttavat poliittiset puolueet. Tuomiovallan voi katsoa olevan edelleen olemassa ja sen pitäisi vallanjako-opin mukaisesti olla riippumaton hallintovallasta.

Modernissa demokratiassa on uusia elementtejä, uusia vallankäyttäjiä. Niitä on kolme. On informaatiovalta eli media ja on kaksi työmarkkinaosapuolta, rahavalta ja työntekijöiden järjestövalta (marxilaisittain pääoma ja työ). Näin syntyy modernin demokratian vallan viisijako: hallinto, oikeuslaitos, media, pääoman omistajat ja työntekijälärjestöt. Niillä kaikilla on oma tehtävänsä yhteiskunnassa. Koska hallintovalta edustaa kansanvaltaa niin sen pitäisi olla ylinnä. Hallintovalta kattaa koko yhteiskunnan, valtion ja kansalaiset. Muiden valtaa käyttävien instituutioiden valta rajoittuu kunkin tehtävään, mutta silti niiden pitäisi olla riippumattomia hallinnosta jos vallanjako-oppia noudatetaan. Oikeuslaitoksen pitää olla riippumaton hallintovallasta ja median pitää olla vapaa. Kun puhutaan rahavallasta niin riippumattomuus on vähän kinkkisempi juttu. Sen pitäisi toteutua molempiin suuntiin, mikä on jatkuva aatteellinen kiistanaihe modernissa demokratiassa. Jotta kansanvalta toteutuisi niin rahavalta ei saisi mielin määrin ohjailla hallintovaltaa, mitä rahavalta kovin mielellään tekisi. Jos nyt kuitenkin rahavaltaa tasapainottaa työntekijöiden järjestövalta niin se auttaa hallintovaltaa säilymään riippumattomana ja samalla myös kansanvaltaa eli demokratiaa toimimaan käytännössä.