Olen alta kolkyt vuotias mies. Psyykkisesti terve, mutta sekä siskoni että isäni sairastavat skitsofreniaa, joista siskollani neuroottinen (pakkomielteinen) ja isälläni paranoidinen. Veljeni on terve.
Sisaruksiini on suhteellisen huomattava ikäero, olen heitä runsaasti nuorempi, n. 15 vuotta.
Lapsuudessani on paljon hyviä muistoja, mutta ikäviä muistoja alkoi yhteen vaiheeseen tupsahtelemaan mieleen vähän kerrallaan. Olin koulukiusattu koko ala-asteen ajan sen vuoksi, että olin sulkeutunut ja arka juuri perheeni sisällä olleiden seikkojen vuoksi.
Lapsuudenkokemuksistani olen puhunut yhdelle hyvälle ystävälleni mutta avovaimolleni puhuminen on yllättävän vaikeaa vaikka muuten puhumme asioista avoimemmin kuin varmasti suurin osa ihmisistä, ainakin siltä tuntuu. Hän kyllä tietää asioiden pääpiirteisyyden mutta jotenkin 'hävettää' menneisyyteni. Turha sitä on vastaan väittää, varmasti jokainen joka on vastaavaa kokenut, pitää tapahtumia arkaluontoisina ja hävettävinä eikä niistä mielellään puhu, vaikka järjellä ymmärtää ettei ne ole oma vika.
Lapsena en käsittänyt isäni käytöstä sillä pieni lapsi ei voi ymmärtää ihmisen käytöstä mielenterveysongelmaisena. Muistan lapsuudestani monta kertaa sen kun psykoosissa oleva isäni on haettu ambulanssilla poliisin antaessa virka-apua. Lapsena olen juossut faijaa karkuun ja saanut turpaan, itkenyt tunteja sen jälkeen. Kotona pelkäsin kouluun menemistä, koulussa kotiin menemistä. Lapsuus yhteen sanaan kiteytettynä; Pelko.
Parhaimpia jaksoja on ollut kun isäpappa on ollut lataamossa. Välillä useita kuukausiakin. Huonoina aikoina olemme äitini kanssa lähteneet evakkoon. Äitini on aina pitänyt huolta ja suojellut parhaansa mukaan. Silti vanhempana suututtaa se, että hän ei lähtenyt siitä suhteesta irti. Se olisi suojannut häntä ja minua monelta pahalta.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia skitsofrenisista ihmisistä? Huutavat psykoosissa kun luulevat että heidän ajatuksia ohjataan. Siirtelevät huonekaluja, ripustelevat alusvaatteita kattoon ja kusevat lattioille. On vaikea kertoa tietämättömälle. Lisäksi hullu ihminen on arvaamaton ja omat kokemukseni paranoidisesta skitsofreniasta on kaameita. Mustelmat, ruhjeet, jäljet on parantuneet ulkopuolelta - ei sisäpuolelta. Lisäksi olen jossain vaiheessa saanut käsityksen siitä että isäni ja siskoni, hänen lapsuudessaan, välille olisi liittynyt insesti.
Olisi ihan hauska jos joku haluaa jakaa ajatuksia samanlaisesta menneisyydestä tai kirjoittaa omaa tarinaa tänne.
Sisaruksiini on suhteellisen huomattava ikäero, olen heitä runsaasti nuorempi, n. 15 vuotta.
Lapsuudessani on paljon hyviä muistoja, mutta ikäviä muistoja alkoi yhteen vaiheeseen tupsahtelemaan mieleen vähän kerrallaan. Olin koulukiusattu koko ala-asteen ajan sen vuoksi, että olin sulkeutunut ja arka juuri perheeni sisällä olleiden seikkojen vuoksi.
Lapsuudenkokemuksistani olen puhunut yhdelle hyvälle ystävälleni mutta avovaimolleni puhuminen on yllättävän vaikeaa vaikka muuten puhumme asioista avoimemmin kuin varmasti suurin osa ihmisistä, ainakin siltä tuntuu. Hän kyllä tietää asioiden pääpiirteisyyden mutta jotenkin 'hävettää' menneisyyteni. Turha sitä on vastaan väittää, varmasti jokainen joka on vastaavaa kokenut, pitää tapahtumia arkaluontoisina ja hävettävinä eikä niistä mielellään puhu, vaikka järjellä ymmärtää ettei ne ole oma vika.
Lapsena en käsittänyt isäni käytöstä sillä pieni lapsi ei voi ymmärtää ihmisen käytöstä mielenterveysongelmaisena. Muistan lapsuudestani monta kertaa sen kun psykoosissa oleva isäni on haettu ambulanssilla poliisin antaessa virka-apua. Lapsena olen juossut faijaa karkuun ja saanut turpaan, itkenyt tunteja sen jälkeen. Kotona pelkäsin kouluun menemistä, koulussa kotiin menemistä. Lapsuus yhteen sanaan kiteytettynä; Pelko.
Parhaimpia jaksoja on ollut kun isäpappa on ollut lataamossa. Välillä useita kuukausiakin. Huonoina aikoina olemme äitini kanssa lähteneet evakkoon. Äitini on aina pitänyt huolta ja suojellut parhaansa mukaan. Silti vanhempana suututtaa se, että hän ei lähtenyt siitä suhteesta irti. Se olisi suojannut häntä ja minua monelta pahalta.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia skitsofrenisista ihmisistä? Huutavat psykoosissa kun luulevat että heidän ajatuksia ohjataan. Siirtelevät huonekaluja, ripustelevat alusvaatteita kattoon ja kusevat lattioille. On vaikea kertoa tietämättömälle. Lisäksi hullu ihminen on arvaamaton ja omat kokemukseni paranoidisesta skitsofreniasta on kaameita. Mustelmat, ruhjeet, jäljet on parantuneet ulkopuolelta - ei sisäpuolelta. Lisäksi olen jossain vaiheessa saanut käsityksen siitä että isäni ja siskoni, hänen lapsuudessaan, välille olisi liittynyt insesti.
Olisi ihan hauska jos joku haluaa jakaa ajatuksia samanlaisesta menneisyydestä tai kirjoittaa omaa tarinaa tänne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi,
Tunsin kuin olisit kirjoittanut elämästäni.
Olen perheen nuorin, meillä oli ikäeroa 12 -13
sisaruksiini. Nyt olen 33V nainen.
Isä oli paranoidinen skitso ja uskonnollinen. Selkään tuli harva se päivä ja pelkäsin mennä kotiin koulusta. Isällä oli pahoja harhoja. Niin meillä ei käytetty viinaa ollenkaan. Isää haettiin myös poliisen voimin sairaalaan, kun hän oli hakannut meitä... ja koulussa sitten kiusattiin asiasta... Naapurit katsoivat pitkään... :-( Lapsena luulin että se oli meidän vika.... Isän käyttäytymiseen ei ollut järkevää syytä.. selkään tuli ihan mistä vaan....
Tiedän mitä häpeä on. Olen kertonut "jotain" omalle siipalle, mutta en ole kehdannut kertoa läheskään kaikkea, koska häpeän niin paljon. Häpeän takia muutin toiseen kaupunkiin ettei kukaan tunne minua ja taustaani. Se helpotti hetken.
Me sisarukset olemme ns. terveitä. Itseäni harmittaa myös, ettei äiti ( joka on psyk. alalla töissä ) jättänyt isääni, koska se olisi ollut meille kaikille pelastus.... Uskonlahko kiristi jäämään sanomalla "jos jätät miehesi, niin jumala ei siunaa lapsiasi". Tästä profetiasta ollaan maksettu kova hinta.
Itse olen käynyt psykoterapiassa juttelemassa asioista kahden vuoden ajan. Paranemisprosessi on vielä kesken. Sisarusten kanssa ei voi keksustella asiasta, heillä on niin vahva kieltoreakstio päällä. Olen ainut joka on hakenut apua tähän traumaan. Terapiassa olen voinut kertoa kaiken ja terapeutti ihmetteli etten ole aikaisemmin hakenut apua... niin me olemme aika sitkeitä lapsia....häpeä saa salaamaan paljon kipeitä asioita.
Toivon sinulle hyvää kesää ja toipumista raskaasta lapsuudesta. Toivottavasti puolisosi osaa tukea sinua kaiken keskellä.
MISS KNEE
Saman tyylinen lapsuus minullakin, noin tunne puolella. Äidillä skitsofrenia, isä alkoholisti. En tahdo avautua tänne asiasta, mutta se mikä ei tapa vahvistaa. Voimia sinulle.
täällä 37-vuotias nainen. yksinhuoltajaäitini oli masentunut ja hänellä oli lukuisia vaihtuvia miessuhteita koko lapsuuteni ajan. olin runsaasti hoidossa skitsofreniaa sairastavan mummoni luona. isä on alkoholisti.
muutaman vuosi sitten löysin AAL-ryhmät. Alkoholistien aikuisten lasten ryhmät ovat nimettömiä ja toimivat samaan tapaan kuin AA-ryhmät. Kaikin tavoin häiriintyneiden perheiden aikuiset lapset 0vat ryhmiin tervetulleita. Infoa löytyy netistäkin, eikun etsintäretkelle !