olen ihan rikki. mieheni oli ennen maailman ihanin, oma sielunveljeni. mutta nyt... en tiedä mikä saa hänet käyttäytymään kännissä näin: hän suuttuu pienimmästäkin asiasta, on hakannut mut kerran, hajottanut minun huonekaluja ym. kun tulee riitaa, hän ei päästä minua kotiimme, haukkuu minua hulluksi ja sairaaksi. ja kun hän hakkasi minut, hän huusi, että ois jonku pitäny hakata mut jo aiemmin.
minä vain olen yrittänyt olla hänelle maailman ihanin ja upein avovaimo. hän on normaalisti aivan ihana, vain kännissä hän on "hullu"
hän suhtautuu itsekin aika vakavasti tähän ongelmaan, mutta kertokaa viisaammat, onko mahdollista että hän enää muuttuu "normaaliksi".
(kyseessä on kuitenkin ihan aikuinen mies)
minä vain olen yrittänyt olla hänelle maailman ihanin ja upein avovaimo. hän on normaalisti aivan ihana, vain kännissä hän on "hullu"
hän suhtautuu itsekin aika vakavasti tähän ongelmaan, mutta kertokaa viisaammat, onko mahdollista että hän enää muuttuu "normaaliksi".
(kyseessä on kuitenkin ihan aikuinen mies)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Valitan...en usko sitä, jos mies tuon ikäisenä humalassa hakkaa vaimoaan,en todellakaan usko hänen muuttuvan, muuttuu ajan myötä vielä pahemmaksi.
Ja jos on lapsia ,lapset saa nähdä kun isä hakkaa äitiä, se on hirveää....lasten katsoa.
Hakkaamista ei tarvitse ottaa vastaan, minä ainakin ottaisin jalat alleni mahdollismman pian ja jättäisin tuollaisen miehen,vaikka onkin normaalisti aivan ihana, mutta jos mies todella ymmärtäisi ongelmansa johtuvan viinasta, ja todella haluaisi muuttua, ainoa mahdollisuus on se että jättää alkoholin käytön kokonaan.
Mutta jos tähän ei suostu, sinuna jättäsin miehen.
Joo tohon ei ole mielestäni muuta uin hän lopettaa alkoholin käytön,on toisia ihmisiä kelle ei alkoholi sovi ollenkaan tai sopiiko se kellekkään mutta toisten ei pitäisi ottaa sitä ollenkaan ja tietysti on olemassa ammattiauttajia jos hän menisi sellaisen luokse.Mutta tosiasia on että sellainen mies joka lyö naista tulee tekemään sen uudestaan et toivon sinulle vaan kaikee hyvää ja yritä saada hänet lopettamaan sen viinan kanssa lotraamisen siinä olisi hyvä alku sille asialle:)
Jos kerran lyö, niin lyö toisenkin kerran. Eka kerta kun poikaystäväni mua löi, se suhde loppui siihen. toista mahdollisuutta en antanut vaikka rakastin häntä ja hän minua. Se oli todelllakin kerrasta poikki. Nykyinen poikaystäväni on kerran hakannut oman äitinsä sairaala kuntoon... Minua ei ole kertaakaan vielä hakannut, jo kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Jos hän lyö niin tietää sen tasan tarkkaan päättyvän siihen. Mutta koska ei ole minua kuitenkaan vielä lyönyt, ja vannoo ettei minua ikinä löisi, niin en häntä jätä. En jätä kuitenkaan ihmistä ilman syytä, vasta syy antaa aiheen jättämiseen, ja minusta sinulla on siihen tarpeeksi hyvä syy. Ehkä miehesi tajuaa eron jälkeen ettei alkoholi ole hänelle hyväksi.
Kesä terveisin: Hiippari
hakannut oman aitinsa sairaala kuntoon!!!!! Aiot siis odotella siihen asti kunnes heraat sairaalasta ja tajuat etta nyt olikin sit sun vuoro. Ala ole liian naiivi!
Hoitoon tollaset naisten hakkaajat, aivan kasittamattoman surkeita tapauksia kaikki!! Naiset ottakaa itseenne niskasta kiinni ansaitsette parempaa, ja miehiahan kylla riittaa, sellasia joilla viela kontrolli pelaa eika tartte ponkittaa miehista karismaansa naisia mukiloimalla.
Ei voi muuttua - ja todennäköisesti ei muutu ku lopettaessaan juomisen ja sitä saat kuule odottaa monta vuotta. Suosittelen oman terveytesi takia, että otatte yhteyttä johonkin neuvonta juttuun tai jätät miehen. Suosittelen jälkimmäistä se saa miehen miettimään mikä meni vikaan. Mutta ÄLÄ ikinä ota samaa miestä takas jos teet päätöksen jättää. Lyöminen on sairasta, koko suhde ei voi olla terve vaikka muuten onkin ihana ja pitää pelätä!
Dear Angel.
Mikään ei anna syytä tehdä mitä tämä mies teki sinulle. Humala on aina huono tekosyy asioille. Ja jos fiksu mies tietää humalassa olevansa tällainen, hän ei joisi.
Kysy itseltäsi, haluaisitko tällaisen miehen lapsesi isäksi? Haluatko tällaisen miehen aveciksesi firmasi edustustilaisuuksiin?
Ihmiset eivät muutu. He voivat muuttua, mutta eivät tee sitä. Se vaatii heidän omaa tahtoaan, mutta sitä on harvoilla. Vain muutamat muuttuvat paremmaksi. Parhaat.
Turhaa kitkutat suhteessa jossa mies ei arvosta sinua. Maailmassa on paljon parempia miehiä ja heistäkin osa sinkkuja. Vähän niinkuin minä. Sellainen joka on ollut aina hyvä, mutta muuttunut paremmaksi. Jonakin päivänä löydän jonkun jolle olen paras.
Greg
"Totuuden kuulet lapsen ja känniläisen suusta."
ja heti tollanen luuseri.
Itselläni on toistakymmenen vuoden kokemus ihanasta suhteesta, hyvästä miehestä, joka katui kovasti kun joskus humalassa löi. Väkivaltaisuus saattoi olla todella harvinaista yli 3 v. väliä pisimmillään. Mutta toistui.. ja paheni. Menimme jopa ammattiauttajille.. lyöminen loppui, mutta henkinen väkivalta ja pelottelu alkoi. Muistuttaminen millainen hän on joskus ollut..
Säästät itsesi kokemuksilta, joita ei todellakaan kenenkään pitäisi kokea, kun jätä hänet.
Itse olin varma, että ellen jätä miestäni perheestämme kirjoitetaan sanomalehdessä: Mies tappoi perheen ja lopuksi itsensä.
Ero oli todella vaikea, mutta se oli paras mahdollinen ratkaisu sekä lasten että kaikkien kannalta.
Voimia Sinulle, sitä tarvitset valitsetpa minkä tien hyvänsä.
Jeps.. samanlainen kokemus minulla. Selvänä mies oli mitä ihanin.. mutta kännissä juuri samanlainen kuin sinun "miehesi". Monet kerrat lähdin öisin miestä pakoon neljän koirani kanssa, kun hän riehui kotona. Kerran hänkin heitti minut ohuessa yöpaidassa ulos, eikä päästänyt sisään.. Kävi käsiksi.. rikkoi tavaroita. Potkaisi silmäteräni (yhden koiristani) alas rappusia.. jne, se oli ns. viimeinen pisara. Minä muutin pois. En niinkään pelännyt itseni takia, mutta koirat ovat minulle tärkeitä ja niitä ei saa satuttaa turhanpäiten tuolla tavalla. Nyt asun yksin, koirieni kanssa, nukun yöt hyvin.. ei ole kukaan mekkaloimassa kännissä ja repimässä hiuksia. Ei ole mustelmia ympäri kehoa aamusella herätessä.. Ei tarvitse itkeä öitä peloissaan...
Minun on hyvä olla :).
Siitä voiko mies muuttua.. heh, mietein samaa tuossa taannoin. Menimme samoihin juhliin tämän entisen kihlattuni kanssa.. ajattelin, että koska muutostani oli kulunut jo jokunen kuukausi, voisimme hyvin pitää hauskaa porukassa ihan sovussa.. heh, toisin kävi ja oikein hyvä olikin, että hän muistutti minulle millainen hän on kännätessään. Tiedänpähän ainakin olla haikailematta takaisin hänen luokseen..
...mulla väkivaltaisesta avomiehestä. Tuntui niin tutulta tuo kirjoituksesi, se on hirveän ristiriitaista kun rakastaa miestä ja sitten hän alkaakin käyttäytyä väkivaltaisesti.
Pahoinpidelty helposti syyllistää itseään, mutta muistathan että mies on yksin vastuussa väkivaltaisesta käytöksestään. Ei siihen vaikuta se, kuinka ihana ja huomaavainen sinä olet tai et ole. Mä olen ainakin itse myöhemmin tajunnut että yritin tavallaan miellyttää miestäni riitojen jälkeen, osin siitä pelosta että hän ei vaan taas suuttuisi, osin omasta hämmennyksestäni, kun en täysin voinut itsekään uskoa että hän kohtelee minua niin.
Toivottavasti sulla on joku luotettava ihminen, jonka kanssa voisit puhua tästä, ja joka ei suhtautuisi ymmärtämättömyyttään tuomitsevasti sinuun. Se keventää omaa taakkaa, kun tietää, että edes joku muukin tietää, ja on tukena. Tekisi varmaan hyvää ottaa välimatkaa mieheesi, puhua jonkun toisen kanssa ja kuunnella itseään. Sinua on loukattu, ja sinulla on oikeus olla siitä vihainen, surullinen, tai mitä sitten tunnetkin. Keskity itseesi, mitä tunnet, mitä haluat elämältäsi.
Kysymykseesi voiko mies muuttua, sanoisin että ei voi, ei ainakaan ilman ammattiapua. Muuttumisen olisi sitä paitsi lähdettävä miehestä itsestään. Sinä et voi häntä muuttaa. Syyt väkivaltaisuuteen voivat olla miehessä niin syvällä, että hän ei itsekään sitä pysty tiedostamaan.
Minun suhteeni on viimein loppu. Toisaalta ero sattuu, mutta toisaalta se helpottaa. Anteeksi voi antaa ajan myötä, mutta se ei tarkoita että voisin olla enää hänen kanssaan.
Kaikkea hyvää sulle, usko itseesi!
Valitettavasti arvasin, että täällä on muitakin saman kokeneita. Kysymykseesi luotettavasta ystävästä voin vastata, että yksi löytyy. Yksi tosiystävä, joka on aina tukemassa minua, olen minä tehnyt mitä vain. Toisin kuin kaikista pisinaikaisin ystäväni -hän syyttää minua kaikesta tapahtuneesta (sen jälkeen kun kuuli asiasta monen kuukauden salailun jälkeen). No, tiedänpähän ainakin ettei häneen ole luottamista.
Vielä en ole saanut irrotettua itseäni, sisäinen minäni kamppailee asian kanssa. Olen lähdössä hetkeksi pois kotoa, hakemaan etäisyyttä ja aikaa kuunnella itseäni.
Olen valtavan pahoillani teidän kaikkien puolesta, vaikka toisaalta se tieto helpottaa etten ole yksin, että saan kommunikoida ja kertoa sisäisen tuskani ja joku vieläpä ymmärtää minua. Kiitos siitä teille!
ei tiedä vastausta kukaan tällä palstalla. Kukaan heistä ei tunne SINUN miestäsi. Minä en missään tapauksessa menisi uskomaan mitä joku on kirjoittanut nettiin ohjeeksi.
Käytä omaa päätäsi.
Ei täällä kukaan mitään "ohjeita" anna.. jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee omat päätöksensä. Joskus on vaan kiva kuulla muiden kommentteja ja mielipiteitä.. kokemuksista ja sillälailla. Kasva aikuiseksi ja koe elämää.. ehkä sitten sinäkin ymmärrät.. joskus..
Sulle joka kerroit et sun mies oli ennen maailman ihanin mut sit se olikin väkivaltanen. Oon kokenu elämässäni jotain saman tapaista. Mä hölmö vaan ehdin mennä myös naimisiin. Siis ihana ihastuminen ja vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. No jo kihlauksen loppuvaiheessa se ravisteli parikertaa mut aattelin et se on vaan stessaantuntu ja kyl se siitä. Mut naimisiin menon jälkeen alko sellanen aviohelvetti et en muista siitä vuodesta muuta kun et olipa pimeetä, No menin turvakotiin ja haettiin apua ja nyt se ei oo vuoteen lyöny mua.Mut jotain on menny mun sisällä lopullisesti rikki! Ja en tiedä eroaisinko vai mitä tekisin koska nyt näyttää siltÄ et se lupaa kaikkee haluu olla ihana, mut mä oon vaan jotenkin niin lukossa et en voi ottaa sitä vastaan. Ja lisäksi oon ihastunu toiseen, ihan vast ikään, haluaisin vaan alottaa uuden elämän mut mun mies on ihan toisissa sfääreissä.
Kaikki sukulaiset paitsi mun vanhemmat on sitÄ mieltä et ei saa erota missään olosuhteissa. Pitää vaan antaa anteeksi. Mut kun en halua sitä ees seksuaalisestikaan. No oon luvannu vielä kerran yrittää vaikka ei tunnu siltä, tuntuu vaan et olis pitäny lähtee heti alussa, mitä pitempään sitÄ pysyy sen vaikeempaa lähteminen on. Toivon et oot viisas ja lähdet kun vielä voit sillä, se ihminen vahingoittaa sua hyvin syvästi.Ja oon itekin tajunnu traumojeni laajuuden, kun sydän ei toimi, niin kuin se terveellä ihmisellä toimii..eli ei pysty elää täysillä suhteessa ihmisen kanssa jonka kaa on naimisissa,oon ollu jo melkein neljä vuotta.