Askarruttaa miksi niin upeat melodian lahjat saaneen säveltäjän, kuin Jack Mattssonin suurempia kuoro-ja orkesteriteoksia ei kuule missään ja kaikki mistä hänet levytysten perusteella tunnetaan ovat jotkin harvat soolourkukappaleet sekä kevyempi mozart tyylinen cavatina ja vivace huilulle ja uruille, sekä merkittävä Musiikkiteatteri tai musikaali Katrina, jotka on sentään levytetty, mutta säveltäjästä näiden teosten perusteella muodostuva kuva on kovin yksipuolinen, sillä tuotantoon kuuluu myös mm. neljänkymmenen minuutin mittainen "oratorio" ahvenanmaalainen sielunmessukin ym. ja säveltäjän tuntien uskoisin sen sisältävän erittäin vaikuttavaa, kaunista ja tyyliltään ennen kaikkea melodista musiikkia, joka nykymusiikissa on todella havinaista, mutta kieltämättä myös anakronistista. Requiemia hallitsee kirkkain keveys ja vaimea äänimaisema, kuten eräs kriitikko kirjoitti, kutsuen sitä suureksi läpimurtoteokseksi. Jo Beethoven sanoi, että requiemin tulee olla levollista musiikkia eikä vainajien muisteluun tarvita mitään pauhua.
Jack Mattssonin ahvenanmaalainen Requiem
Anonyymi-ap
6645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haluaisin vielä kertoa sen, että olen ateisti ja tiedän, että musiikki on äärettömästi uskontoja suurempi voima, mutta teosta voi kuunnella sen uskonnollisesta sisällöstä huolimatta puhtaana säveltaiteena.
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21
🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞
No ei hän nyt niin suuri säveltäjä ollut. Tunsin hänet erittäin hyvin juuri Kartrinan sävellyksen aikoihin. Hän soitti sitä minulle sitä mukaan kun sävelsi ja pidin kyllä todella paljon. Silloin ajattelin että hänestä olisi vaikka mihin. Luulen että ei sitä ennen eikä sen jälkeen tullut sen kummempaa.
Ja vielä lisään äskeiseen, ettei Jack mikään uskovainen ollut. Hän piti paljon urkumusiikista ja ylipäätänsä kauniista musiikista. Mutta Beatles-fani oli henkeen ja vereen:)
Åländskt Requiem ei suinkaan ole kauttaaltaan äänimaailmaltaan hillitty, vaikka alkaa orkesterin laajalla ja lavealla, melodiikaltaan kauniilla johdannolla englannintorvi-ja huilusooloineen johtaen avausosassa tehokkaaseen dramaattiseen huipennukseen ja purkaukseen ja seuraavassa osassa jyskyttävät jousi-,vaski- ja patarumpurytmit luovat hetkeksi apokalyptisen tunnelman, jota keskijakson hillitymmät kuoro-ja baritoniosuudet lieventävät ja osa päättyy kauniiseen sopraanosooloon, seuraavan osan ollessa jo selvästi valoisampaa musiikkia puhallinkudoksessaan ja tanssillisissa rytmeissään naiskuoron laulamana, viimeisen osan alkaessa vaskifanfaarein jne.
Avausosa on ehyin ja vaikuttavin mainitussa teoksessa.