Jack Mattssonin ahvenanmaalainen Requiem

Askarruttaa miksi niin upeat melodian lahjat saaneen säveltäjän, kuin Jack Mattssonin suurempia kuoro-ja orkesteriteoksia ei kuule missään ja kaikki mistä hänet levytysten perusteella tunnetaan ovat jotkin harvat soolourkukappaleet sekä kevyempi mozart tyylinen cavatina ja vivace huilulle ja uruille, sekä merkittävä Musiikkiteatteri tai musikaali Katrina, jotka on sentään levytetty, mutta säveltäjästä näiden teosten perusteella muodostuva kuva on kovin yksipuolinen, sillä tuotantoon kuuluu myös mm. neljänkymmenen minuutin mittainen "oratorio" ahvenanmaalainen sielunmessukin ym. ja säveltäjän tuntien uskoisin sen sisältävän erittäin vaikuttavaa, kaunista ja tyyliltään ennen kaikkea melodista musiikkia, joka nykymusiikissa on todella havinaista, mutta kieltämättä myös anakronistista. Requiemia hallitsee kirkkain keveys ja vaimea äänimaisema, kuten eräs kriitikko kirjoitti, kutsuen sitä suureksi läpimurtoteokseksi. Jo Beethoven sanoi, että requiemin tulee olla levollista musiikkia eikä vainajien muisteluun tarvita mitään pauhua.