Mies on aloittanut sen sortin reissutyöt, että ehkäpä noin puolet vuodesta(pienemmissä, muutaman kuukauden tms jaksoissa) on reissunpäällä milloin missäkin maassa. Minusta tämä on äärimmäisen raskasta. Toista ei voi oikeastaan edes odotella kotiin, koska saattaa samantien ollakin lähdössä seuraavaan paikkaan. Mukaan on hankala mennä, mulla oma työ täällä ja nuo lähdetkin niin lyhyellä varoajalla.
Tämä on ikuista toisen odottamista ja yksinäisyyttä. Vaikka on ystävät, niin se ei korvaa sitä omaa rakasta. Sitä yhdessäoloa toisen kainalossa rankan päivän jälkeen tms.
Paljon tästä on puhuttu, mies tietää kielteisen kantani ja itse taas nauttii uusista mahdollisuuksista. Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tuntuu että käytännössähän en nytkään sitä voi tehdä. Yksinhän mä olen melkein jatkuvasti. Kun hän on kotona, se on melkein toipumista edellisestä reissusta ja seuraavaan valmistautumista. On ikävä katsella koko ajan matkalaukkuja ja pakkaamista, tuleva ero mielessä kaiken aikaa. Miestä taas suututtaa, miksi mun pitää ajatella tulevaa eroa enkä voi nauttia tästä hetkestä kun hän on luonani. Mulla se ei vain onnistu ihan niin..
Jaksaisitteko muut? Mitä tekisitte? Tokihan voin keksiä aina lisää harrastuksia jne. mutta kaipaisin juuri seurustelusuhdetta, jota voisi syventää ja suunnitella tulevaisuuttakin.
Tämä on ikuista toisen odottamista ja yksinäisyyttä. Vaikka on ystävät, niin se ei korvaa sitä omaa rakasta. Sitä yhdessäoloa toisen kainalossa rankan päivän jälkeen tms.
Paljon tästä on puhuttu, mies tietää kielteisen kantani ja itse taas nauttii uusista mahdollisuuksista. Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta tuntuu että käytännössähän en nytkään sitä voi tehdä. Yksinhän mä olen melkein jatkuvasti. Kun hän on kotona, se on melkein toipumista edellisestä reissusta ja seuraavaan valmistautumista. On ikävä katsella koko ajan matkalaukkuja ja pakkaamista, tuleva ero mielessä kaiken aikaa. Miestä taas suututtaa, miksi mun pitää ajatella tulevaa eroa enkä voi nauttia tästä hetkestä kun hän on luonani. Mulla se ei vain onnistu ihan niin..
Jaksaisitteko muut? Mitä tekisitte? Tokihan voin keksiä aina lisää harrastuksia jne. mutta kaipaisin juuri seurustelusuhdetta, jota voisi syventää ja suunnitella tulevaisuuttakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me ollaan 94% vuodesta "erossa" eli fyysisesti kaukana toisistamme. Mutta puhelimet toimii... :)
Mäkin uskon että tämä koko ajan lisääntymään päin. Joskus saattaa tulla esim. 4 kuukauden yhtäjaksoinen ero.
Miten olette asian puhuneet? Miten jaksat yksinäisyyden? Entä miten luotatte toisiinne, että molemmat jaksavat jatkuvaa selibaattia jne?
Meillä mies usein vielä sellaisissa paikoissa, että soittaminen järjettömissä hinnoissa joten tekstiviestit melkein ainoa yhteydenpitokeino =(
Olisko parempaa??
Nähdään viikko 2 voudessa.
Mulla ei oo vaihtoehtoa.