Työttömänä ollessani naapurit aina tervehtivät minua, pysähtyivät juttelemaan ja kysyivät naama virneessä kuulumiset. Kohtalaisesti koulutettuna uskon myös olleeeni kiitollinen päivittelyn ja jutun aihe.
Nyt, kun olen ollut yhtäjaksoisesti työelämässä arvostetussa tehtävässä runsaat neljä vuotta, rakkaat naapurit eivät enään edes tervehdi.
Nyt, kun olen ollut yhtäjaksoisesti työelämässä arvostetussa tehtävässä runsaat neljä vuotta, rakkaat naapurit eivät enään edes tervehdi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
etteivät oleta sulle kihahtaneen nuppiin tuo arvostettu asema ja siksi karttavat?
Mulla ainakin on naapureiden kanssa aina samanlaiset välit olin töissä tai työttömänä.Aina kyräillään toisiamme puhumattomina.
VITSI VITSI!! Mulla on tosi hyviä naapureita.
Ei mitään eroa. Ei näkyvää leimaa otsassa.
Joo, kyllä ns. hyväosaisten työttömyys ja muut onnettomuudet kilvoittaa odottamattoman suureen vahingoniloon ja uteliaisuuteen. Se ilmenee mm. tervehtimisen aloittamisena ja tuttavallisena jutusteluna. Mitenkäs sitä muuten pysyisi tilanteen tasalla ja saisi ensikäden tietoa. Sitä tietoa on sitten mukava muunnella ja levittää edelleen.
Kun tämä poloinen silmätikku ja juoruilun kohde pääsee taas jaloilleen, niin tervehtiminen ja jutustelu on taas tarpeetonta. Eihän sitä toisen onnistumisessa ole mitään kerrotavaa. Vain muiden epäonni ilahduttaa mieltä.
Itse en ole pannut merkille moista. Tietenkin, jos olet töissä ollessasi leuhkinut tuloillasi tai tavaroillasi niin mahdollinen naapureittesi reagointi on mahdollista. Tai jos olet yrittänyt peitellä asiaa. Luonnehtiessasi nykyistä tehtävääsi arvostetuksi, veikkaan leuhkimisvaihtoehtoa.