Kun ikää tulee lisää

Mä luulisin, että jopa kasvaa..

Silloin kun lapset oli pieniä, vanhemmat oli ne, jotka säntäilivät katsomaaan jne.

Nyt kun vanhemmat....tai mulla vain enää äiti, on huonommassa kunnossa, pitää yhteyksiä pidellä ja seurailla, miten hän voi ja elämä sujuu. 🤔

Aloittaja on oikeassa jos ajattelee erilailla. On totta, että toooosi vanhoilla vanhemmillani on näkö heikentynyt, eli näkeminen vähentynyt.

Itsellänikin on jo huonoutunut. Onneksi en tarvitse laseja, kun puhelimeni on yhtä iso, kuin suurimmat televisiot ennen.

Muistan kun säästin silloisen puolison kanssa ja kävimme sitte leuhkana ostamassa valtavan 28" kuvaputkitöllön.

Isompia ei ollut olemassa ja se painoi varmaan tonnin. 🤣

>simiti<

Mulla se on vähentynyt, mutta siihen saattaa vaikuttaa se kun ne on kuollut.

Kyllä lisääntyy, nyt joutuu jo soittaan äitille joka päivä. Samoin isällä noin kymmennen vuotta sitten, ainahan se juoppo oli, mutta otti oikein kunnon loppukirin ja sattui kaikenlaista.

Mulla se in kyllä lisääntynyt, todella huomattavasti. Parikymppisenä näin vanhempiani muutaman kerran vuoteen ja nyt useamman kerran viikkoon.

Mä en näe enää muuta kuin valokuvissa ja joskus unissa, mutta mielessä on silti aina ja joskus odotan soittoa, mutta turhaan. Mietin usein, että minkälaista se olisi vielä kerran käydä keskustelua ja joskus puhun itsekseni ja vastaan kuin ajatelisin heidän vastaavan. Joskus on niin hätä kädessä, että toivoisi apua mutta eipä he sieltä tule pöydänpäästä kantamasn vaikka kuinka toivoisi. Ehkä henkisesti? Kahdesti kävi niin, että valot vilkkui kun ajattelin isää, mutta kaippa se vaan oli sähkökatko, who knows!?

Usein kyllä juu kun nääs lapsillakin on oma elämä omat perheet mu aina toisinaan lapsikin tarttii vanhempansa vanhempiensa apua ja rahallista tukeakin aina toisinaan ainakin

Tapauskohtaista täysin. Riippuu onko omaa perhettä, missä asutaan, missä vanhemmat asuu jne.

Joka tapauksessa kun niillä vanhemmilla alkaa olla ikää likelle satavuotta, näkeminen ja yhteydenpito usein kasvaa.

- Sheena

Juu, oli tarkoitus eilen käydä. Nyt on huono omatunto, kun en käynyt. Muistisairaan vanhemman luona kyläileminen on jollain tapaa surullinen kokemus.

Aina, kun näkee sen miten muisti kuoriutuu kuin omenaa kuorittaisiin, kerros kerrokselta. Hän muistaa jonkun käyneen luonaan ehkä 30 sekunnin ajan.