Ihastuminen toisiin ilman järjellistä syytä

Tämä on vain ajatusten/tajunnanvirran purkua, koska ei ole ketään kenelle voisin tästä puhua.

On lapsia ja ihan "perushyvä" suhde. Ei erityisesti läheisyyttä eikä seksiä, pääasiassa siksi että minua ei kiinnosta seksi lainkaan enkä pidä läheisyydestä (olen herkkä ihmisen tuottamille äänille yms, eli esim toisen hengitysäänet ärsyttää).
Mies tekee osansa kotitöistä ja on kaikinpuolin hyvä mies. Suhdetta vois luonnehtia kämppäkaveruudeksi, jossa vain on pari huollettavaa mukana.

Olen nyt jatkuvasti ihastunut toiseen/toisiin. En haaveile fyysisestä pettämisestä, mutta henkisesti koen olevani ihastunut. Flirttailen ja teen tikusta asiaa toiselle. Ensin kohteena yksi itseäni selvästi vanhempi yhteistyökumppani, seuraavaksi itseäni mainittavasti nuorempi yhteisten harrastusten kautta oleva tuttavuus.

En ole tehnyt kummankaan kanssa asialle mitään, en sanallisesti vihjannut mihinkään suuntaan. Kuitenkin koko ajan toivon, puhelimen soidessa tai viestin tullessa, että olisiko tämä nyt sellainen, josta voisi ajatella vastapuolenkin keksivän tikusta asiaa ja voisin liidellä pilvilinnoihini kuvittelemaan kaikenlaista.

En myöskään aio tehdä asialle mitään, jos suinkin kestän tekemättä. Vanhempi ihastus on onnellisesti naimisissa, nuorempi taas haaveilee löytävänsä puolison ja perustavansa ehkä perheenkin. En koe, että voin sanoa kummallekaan mitään. Etenkin nuoremman kohdalla, jos tähdet olisivat kohdallaan ja hänkin sattuisi olemaan kiinnostunut minusta, on kuitenkin tällä hetkellä mielestäni poissuljettua, että lisääntyisin enää ikinä. Nykyiset teinit (pian jo aikuiset) riittävät enkä olisi valmis enää pikkulapsiruljanssiin, se oli riittävän hirveää ensimmäisellä kerralla.

Olisikohan jossain anonyymit ihmissuhdeongelmaiset-ryhmää tms 😆
En taida hakea tällä kirjoituksella mitään tiettyä asiaa, mutta on jo pitkään tuntunut siltä että johonkin tämä täytyy saada purettua. Kiitos ja anteeksi.