Miten elämänhalun saa takaisin?

eli pettäminen joka oli jatkunut kauan. Minä jatkoin mieheni kanssa mutta kokoajan tunnen olevani huonompi. Nyt se toinen on joku haavekuva jota voi salaa palvoa.
Et ole ainoa ja pettämiseenkin suurin syy oli luultavasti aika. Tulit vain liian tutuksi.
En tiedä miten näistä katkerista ajatuksista pääsee eroon, itsekkään en ole päässyt kokonaan mutta pikkuhiljaa on parempi olla, kumma kyllä aika parantaa mutta se etenee aaltoliikkeenä. Ole kärsivällinen.

Ensiksi samanlainen tarpeettomuuden tunne tulee vaikkapa työttömälle. Silloin joutuu taistelemaan sen puolesta, että yhteiskunta ei tarjoa kaikille elämän tarkoitusta, vaan se pitää löytää itse. Siitä huolimatta kannattaa hakea työtäkin. Samoin on pettämisessä: toisen varaan ei voi kaikkea elämässä laittaa. Ei ole mitään syytä, mikset itse huolehtisi itsestäsi, vaikka oletkin menettänyt toiselta tulleen rakkauden tunteen. Opettele nyt viimeistään tämä itsestä huolehtimisen taito - sitä on hyötyä koko loppuelämän. Miksi et rakastaisi itseäsi, vaikka olet kokenut, että kumppanisi petti yhteisen onnenne. Älä myöskään rupea kieriskelämään vain tässä ongelmassa. Myöskin kirkolla voi olla sanoma sinulle. Sitäkin kannattaa käydä kuuntelemassa.

elämäsi on juuri sellainen kuin teet siitä, jos ryvet "itsesäälissä" tai muussa negatiivisessa tunteessa sinulla on huono olo. Mutta jos aloitat aamusi hyvillämielin ja kuuntelet vaikkapa linnunlaulua lisäät positiivista ajatusta omaan elämääsi. Tee ihmeessä päätös jatkaa elämääsi, sano kaunis sana jollekin läheiselle, hän voi sanoa jotain mukavaa takaisin... kasvata itsetuntoasi uskomalla, että olet sen arvoinen. Jos vaimosi teki väärin, miksi rankaiset sillä itseäsi?

Ei tuossa tilanteessa ole oikein muuta keinoa, kuin koittaa löytää pieniä ilon aiheita, joista sitten koittaa nauttia. Niiden ei tarvitse olla kovinkaan kummoisia juttuja, ainakin itselläni ne olivat todella pieniä ja arkipäiväisiä asioita, joista ensin oli opeteltava nauttimaan ja joita aloin arvostaa uudella tavalla.

Miehen pettämisestä on aikaa yli puolitoista vuotta, suhde oli jatkunut koko ajan, kun odotin lastamme, mutta paljastui vasta muutaman kuukauden kuluttua lapsen syntymästä. Koko ajan epäilin, mutta mitään todisteita ei ollut, eikä mies myöntänyt mitään. Lopulta kun totuus selvisi, se oli helpotus jo siinäkin mielessä, että silloin oli todallakin oikeus kaikkiin niihin tunteisiin, joita asia herätti ja herättää vieläkin.

Välillä koin juuri niin kuin sinäkin, ettei minulla ole mitään arvoa. On ollut todella rankkaa miettiä kaikki asiat uudelleen ja kuten itsekkin toteat, niin nekin asiat, jotka ennen olivat hyviä ja kauniita, ovat menettäneet merkityksensä. Jostain vaan tarvitsee löytää se voima, miten siitä tilanteesta pääsee eteenpäin.

Älä syytä itseäsi tapahtuneesta, vain vaimosi on voinut tehdä sen päätöksen, että pettää. Vaikka suhteessa olisi millaisia ongelmia, se ei anna kenellekkään lupaa kohdella toista noin, ikävää on, että sitä tapahtuu kuitenkin kaiken aikaa.

Anna itsellesi aikaa tuntea myös se tuska, vihaa vaimoasi ihan rauhassa. Sinulla on oikeus kaikkiin niihin tunteisiin ja ne pyrkivät pintaan varmasti vielä pitkään. Koita silti löytää jotain mielekästä tekemistä, lähde vaikka metsään kävelemään ja kuuntele rauhassa niitä metsän ääniä. Älä jää kotiin, se tekee hulluksi.

Itse vihaan välillä miestäni todella paljon, välillä saatan vieläkin olla kyyneleet silmissä, eikä siihen tarvita kuin vaikka radiosta työmatkalla jokin pieni kommentti, joka nostaa kaikki tunteet pintaan. Kuitenkin olen jo oppinut, että juuri täällä kotona ollessa asiat pyörivät liikaa mielessä, ystävät ja heidän seuransa on ehkä parasta terapiaa;)

Anna itsellesi aikaa, älä syytä itseäsi ja arvosta itseäsi. Tärkeintä on juuri se, että ymmärrät olevasi arvokas riippumatta vaimosi teoista!

Niin on tapahtunut. Mies petti puolen vuoden ajan, takana hyvä 32:n vuoden avioliitto. Itse hain terapia-apua, mieheni vain kerran.Yhteiselämä kuitenkin jatkuu, on liian paljon menetettävää, jos tästä lähtisi. Tiedän että en olisi yhtään onnellisempi yksinkään muistojeni kanssa. Oikeastaan yhteiselo sujuu tosi hyvin, vaikka itse en pääse asiasta koskaan täysin yli. Haavat umpeutuvat, mutta arvet jäävät. Nämä kaikenmailman nettipalstat ovat aikamoisia houkuttimia. Siellä vilisee seksipartnerin hakijoita ja niin sitä vain ajaudutaan seireenien houkutuksiin.Tässä iässä kuitenkin miettii erilaisia sairauksia ja muita ikäviä asioita, joita itselle ja läheisille voi sattua. Vaakakupissa painavat siis monenlaiset asiat.
Toivon sinulle voimia, aika parantaa. Tehdäänhän elämässä kaikenlaisia virheitä.Anteeksiantamuskin on hyvä muistaa.

Tuossa tilanteessa parasta olisi eroaminen. Miksi petturin kanssa pitäisi elää?

Tiedän tunteen, vaimo jäi kiinni kolme kuukautta sitten - heidän suhde ei kauaa ollut tosin kestänyt mutta päätyi selvinpäin sänkyyn. Olemme sopineet yrittävämme vielä yhdessä mutta välillä mulla on sellainen möykky rinnassa että en tiedä miten päin olisin. Pahimmalta tuntuu olla hänen lähellään. Rakastan vaimoani paljon mutta en tiedä onko minusta antamaan lopulta anteeksi. Odotamme päivän kerrallaan. Nyt oloani parantaa pienet lapset ja kaikkinainen keskittymistä vaativa tekeminen. Motivaatio on tosin nollassa kun yhteistä kotia rakennetaan enkä tiedä kauanko se enää on yhteinen.

Voimia sinulle! Muista että et ole yksin.