Olen tälläkin hetkellä yksin... Olemme olleet mieheni kanssa puolitoista vuotta kihloissa. Alku ajat olimme paljon kahdestaan niin kuin monet vasta rakastuneet. myöhemmin kun muutimme yhteen huomasimme että mukavinta meillä oli kotona yhdessä tehden,oli se sitten kotiaskareita tms. Olemme molemmat parikymppisiä. Minä olen seurustellut aiemminkin mutta mieheni ei. minä en ole ollut ikinä mikään kissanristiäisissä ja baareissa juoksia,mutta hän on ja viina on maistunut. Meillä menee muuten loistavasti,mutten vaan enää kestä yhtään yksinäistä iltaa.
Se alkaa aina näin...ollaan sovittu että tehdään jotain yhdessä,mies tulee töistä ja kertoo kaverin pyydelleen yhdelle tai varpajaisiin tai polttareihin tai karaokeen yms. Hän sanoo ettei tiedä lähtisikö,minä kerron mielipiteeni:että olen odottanut että saataisiin olla kahdestaan ja etä olisi mukava tietää näistä menoista aiemmin,jotta voisin keksiä itselleni seuraa ja lähtisin myös jonnekin. Sitten siitä tulee riitaa kun mies on kuitenkin puheistaan huolimatta lähdössä,itken ja pyydän jäämään. Lopulta pyydän anteeksi ja hän lähtee. Olen yksin illan,yön ja valvon. Tätä tapahtuu n.7 kertaa vuodessa. Riudun enkä tiedä kuinka saisin voimia olla yksinäni ja luottaa yhä vaan niihin seuraaviin lupauksiin että tehdään jotain yhdessä. Näiden lähtöjen jälkeen kun puhutaan asiasta hän väittää olevansa meistä se joka on tossun alla..Minun mielestä se olen minä joka vain odotan kotona osaani tyytyen ja jaksan uskoa parempaan huomiseen vaikka kaikki tapahtuu samanlailla taas muutaman viikon päästä. Kertokaa olenko hullu?
Se alkaa aina näin...ollaan sovittu että tehdään jotain yhdessä,mies tulee töistä ja kertoo kaverin pyydelleen yhdelle tai varpajaisiin tai polttareihin tai karaokeen yms. Hän sanoo ettei tiedä lähtisikö,minä kerron mielipiteeni:että olen odottanut että saataisiin olla kahdestaan ja etä olisi mukava tietää näistä menoista aiemmin,jotta voisin keksiä itselleni seuraa ja lähtisin myös jonnekin. Sitten siitä tulee riitaa kun mies on kuitenkin puheistaan huolimatta lähdössä,itken ja pyydän jäämään. Lopulta pyydän anteeksi ja hän lähtee. Olen yksin illan,yön ja valvon. Tätä tapahtuu n.7 kertaa vuodessa. Riudun enkä tiedä kuinka saisin voimia olla yksinäni ja luottaa yhä vaan niihin seuraaviin lupauksiin että tehdään jotain yhdessä. Näiden lähtöjen jälkeen kun puhutaan asiasta hän väittää olevansa meistä se joka on tossun alla..Minun mielestä se olen minä joka vain odotan kotona osaani tyytyen ja jaksan uskoa parempaan huomiseen vaikka kaikki tapahtuu samanlailla taas muutaman viikon päästä. Kertokaa olenko hullu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
mielestäni sinun tulisi kertoa miehellesi selvästi mitä mieltä olet hänen lähdöistään. jos hän senkin jälkeen jatkaa samaa, eikä pyydä käytöstään anteeksi... no, ehkä sinun pitäisi tehdä sama hänelle. tiedän että kostaminen ei ole reilua... mutta se laittaa miehet miettimään ;)
Kiitos vastauksestasi. Ajattelin tänään kostaa ottamalla häneltä pankkikortin pois ennen lähtöä olisin onnistunut siinä mutta tunnustin tekoni ja vastaus tähän oli että se olisi ollu viimeinen liike minkä olisit tehny. Uhkailee siis lähdöllää.
olisit heittäny ;) syyttäny vaan suomi24 josta sait virikkeen. mutta jos oikeasti on noin paha tilanne, joko kannattaa hakea apua tai muuttoauto...
siinä että jos ollaan sovittu jotain yhteistä niin silti menee kavereiden kanssa.Usko pois,tätä vääntöä oon käynyt minä ja moni muukin joskus.Sano miehelle että ota tai jätä,yhteisistä asioista on pidettävä kiinni koska se syö yleistä luottamusta.
MUTTA,on tärkeää että ette aina olisi kuin paita ja peppu.Omia harrastuksia pitää olla molemmilla.Vaikka aluksi onkin kiinni toisessa,tulee jossain vaiheessa aika itsenäistyä,kiinnostua taas myös omista ystävistä.Se ei tarkoita ettettekö te enää rakastaisi toisianne vaan suhde saa vain vähän ilmaa!
Nyt olisi myös tärkeää,että kävisitte tosiaan yhdessä vaikka syömässä,keilaamassa tai siellä elokuvissa.
Naisena tiedän,että tytöt sopii menoista aiemmin kuin samana päivänä,ukot on niin "itsekkäitä"että ne ei sovi mitään vaan elävät tätä hetkeä.Se pitää lähes kaikkien miesten kohdalla paikkansa.
Koita nyt vaan jutella tästä lupausten pitämisestä mutta muista myös itse joustaa joskus.Ei se elämä kaadu siihen ja jos extempore lähtö tulee miehellä niin hae se leffa,mitä et voisi miehesi kanssa katsoa(kun on niin lässy)ja osta vaikka vähän jotain hyvää ja nauti yksinäisyydestä. ;o) JAKSAMISTA!
Vastauksestasi... Molemmilla on omat urh.harrastukset sekä meillä on paljon yhteisiä ystäviä joiden kanssa käydään välillä baareissa. Meillä on mm. tietokone jolla hän tykkää pelata vähän liiankin lailla mutta en siitä niin välitä...onhan hän silloin minun kanssa samojen seinien sisällä... Ehkä tähän kaikkeen vaikuttaa myös se että työ aikamme menee ikävästi ristiin ja sillä yhteisiä hetkiä joutuu sovittelemaan arjen keskelle jotta niille todella olisi aikaa.
meillä myös on samanlaisia kokemuksia... molemmat tekee töitä eri vuoroissa... kun toinen tulee töistä niin toinen lähtee töihin. Illalla, kun molemmat on kotona, niin sitten ei enää jaksa tehdä mitään muuta kun mennä nukkumaan. Todella vähissä on meilläkin yhteinen laatuaika. Silti on pakko jaksaa. Välillä tulee riitoja ja hermot on kireellä, mutta jos ei molemmat jousta ja ymmärrä toisiaan niin ei suhteesta tule mitään. Stemppiä ja jaksamista sulle! :)
Älä huoli. Miehesi käyttäytyy kuten moni parikymppinen. Seitsemän kertaa vuodessa ei ole paljoa. Paitsi jos todella olette sopineet kyseisiksi illoiksi jotain, silloinhan kysymys on siitä että mies rikkoo sopimuksen ja asettaa omat halunsa yhteisen laatuaikanne edelle. Epäkypsää, itsekästä, mutta silti melko normaalia käytöstä.
Yritä hyväksyä miehesi menot sopivassa määrin. Älä koskaan päästä miestä menemään vihoissasi, vaan muista aina toivottaa hänelle hyvää iltaa, vaikka sisimmissäsi et menoa hyväksyisikään.
Vuodessa on 52 viikonloppua, ja näistä miehesi on seitsemänä kavereidensa kanssa. Eipä ole minusta kovin kohtuutonta.
Minun mieheni menee noin 52 kertaa vuodessa.
Minun mieheni lähtee myös n.52 kertaa vuodessa ystäviensä kanssa "ulos".Joka viikonloppu!!!Eli seitsemän kertaa vuodessa on TODELLA VÄHÄN!!!!!
kyllä meilläkin se on ainakin se 50kertaa vuodessa,ku avomies lähtee kavereittenkaa.Eipä silti,itse en oikein jaksa baareissa istua.Vaikka kyllähän tästä aiheesta riitoja tulee vieläkin välillä,kun olis kiva tehä jotain yhessä.Mut viikonlopussakin ehtii.
omiin menoihin, mutta en ymmärrä miksi sinun pitää silloin olla kotona yksin. Mene omien ystäviesi kanssa, äläkä vahdi sekunttikellon kanssa kotona. Miesten ei pidä kuvitella, että elät yksin häntä varten. Sehän sille kyllä sopii.
Näyttää siltä, että poikakaverisi on jäänyt siihen mihin monet miehet jää (itseni mukaanlukien) eli jossain vaiheessa on miellytettävä kavereita niin, että parisuhde kärsii. Pelko siitä, että putoaa porukasta jos ei lähde mukaan on miehellesi niin suuri, että kuvittelee saavansa sekä sinut, että kaverit pidettyä itsellään.
Mielestäni et ole hullu. Haluat normaaleja asioita, joita miehesi ei osaa vielä arvostaa.
Jos olette nuoria, ja miehesi ei voi tehdä valintaa kavereittensa ja sinun välillä (mikä jo kuulostaakin julmalta) on paras tapa tutustua miehesi kavereihin, ja kulkea yhdessä ulkona. Jos sinua ei hyväksytä porukkaan, tulee miehesi olemaan ennemmin kanssasi, tai sitten hän ei ole sinulle se oikea.
Sun täytyy ottaa mitä haluat, tai jäät vaan kotiin odottamaan. Loppuelämäksi.