Nykyisin työeläke alkaa karttumaan ensimmäisestä työpäivästä alkaen.
Toista se oli meidän vanhempien ihmisten nuoruudessa jolloin eläke alkoi kertyä 22 vuoden ikäisenä.
Kun Suomi alkoi toipua viiden vuoden sodasta vuonna 1946 monet sotilaat jotka joutuivat rintamalle jopa 16 vuotiaana ja säilyivät hengissä, mutta eläkettä ei tuosta ajasta kartuttanut.
Näiden miesten ja naisten työhistoria on pitkä ja raskas. Kun sota päättyi he joutuivat vielä rakentamaan osan Suomeakin uudestaan ilman eläke-etuisuuksia.
Nykyisin työläiset nauttivat kaikenlaisia etuisuuksia ja ahneus lisääntyy. Lakkoillaan viikkotolkulla ja sossu huoltaa jos ei itse pysty.
Nyt nämä vanhukset jotka ovat aikoinaan nostaneet Suomen sodan raunioista ovat pelinappuloina.
Veteraanitalot on lakkautettu ja se pienenpieni veteraanieläkekin on jo historiaa.
Monet vanhukset makaavat kotona sairauksien runtelemana, kun nykyinen meininki on keksinyt kotihoidon.
Sairaaloita lakkautetaan ja vanhainkoteihin pitkät jonot.
Tämäkö on 2000 luvun politiikkaa.
Toista se oli meidän vanhempien ihmisten nuoruudessa jolloin eläke alkoi kertyä 22 vuoden ikäisenä.
Kun Suomi alkoi toipua viiden vuoden sodasta vuonna 1946 monet sotilaat jotka joutuivat rintamalle jopa 16 vuotiaana ja säilyivät hengissä, mutta eläkettä ei tuosta ajasta kartuttanut.
Näiden miesten ja naisten työhistoria on pitkä ja raskas. Kun sota päättyi he joutuivat vielä rakentamaan osan Suomeakin uudestaan ilman eläke-etuisuuksia.
Nykyisin työläiset nauttivat kaikenlaisia etuisuuksia ja ahneus lisääntyy. Lakkoillaan viikkotolkulla ja sossu huoltaa jos ei itse pysty.
Nyt nämä vanhukset jotka ovat aikoinaan nostaneet Suomen sodan raunioista ovat pelinappuloina.
Veteraanitalot on lakkautettu ja se pienenpieni veteraanieläkekin on jo historiaa.
Monet vanhukset makaavat kotona sairauksien runtelemana, kun nykyinen meininki on keksinyt kotihoidon.
Sairaaloita lakkautetaan ja vanhainkoteihin pitkät jonot.
Tämäkö on 2000 luvun politiikkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ennen piti lähteä heti töihin, kun kynnelle kykeni. Ei ollut lapsille päivähoitopaikkoja. Olen joutunut olemaan lapsena kotiapulaisena ja hankkimaan rahaa. Oli vastenmielistä lähteä jonkun kotia ja lapsia hoitamaan. Ei ollut vaihtoehtoja se oli pakko. Eläkettä alkoi kertymään vasta 22-ikävuoden täyttyessä. On tullut monia vuosia tehtyä töitä ennen varsinaista eläkekertymäikää. Nykyajan lapsilla on liian helppoa. Työnteko on myrkkyä. On tosi väärin, että vanhuksia ei nykyään pidetä minkään arvoisena ja heille ei löydy viimeisinä elinvuosinaan hoitopaikkoja. He, jos mitkään ovat sen ansainneet kovalla työnteolla. Eivät ole saaneet syödä laiskanleipää. On väärin sanoa, että Suomi on onnellisten maa ainakaan vanhoille ja sairaille. Tässä lyhyesti sanottuna.
Niinhän se on, että maailma muuttuu ja ihminen sen mukana.
Nuoret vaikkapa -60 luvulla tekivät työtä heti koulun päätyttyä.
Kotiapulainen oli tyttöjen mahdollisuus tienata kenkärahat.
Pojat haravoivat kiviä maanteiltä, kun ei ollut vielä keksitty sellaisia koneita ja monet pojat olivat isän mukana uitossa.
Uitto työllisti toukokuusta alkaen. Jopa keskikesällä Kemijoki oli tukkeja täynnä ja loppukesä niitä eroteltiin Kemissä.
Rahaa ei näistä töistä tullut säästöön asti, mutta uudet vaatteet olivat tuolloinkin tarpeen.
Maailma kehittyi hurjaa vauhtia ja koneistus lisääntyi. Radiokin oli joissakin perheissä harvinaisuus televisiosta puhumattakaan.
Nykyisin pitää ottaa velkaa, että voi hankkia kaiken mitä tarjolla on.
Ennen lompsassa oli rahaa nykyisin luottokortti.