Noniin. Olen 25-vuotias, hyvän ja kunnollisen perheen tyttö. Minulla on hyvä työpaikka, asunto ja muutenkin taloudellisesti kaikki kunnossa. Ja saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta olen vielä ihan hyvännäköinenkin.
Ongelmani vain on seuraavanlainen. Olen korviani myöten rakastunut erääseen mieheen, joka kuitenkin on täydellinen playeri, renttu, ketku...Eli siis mies, joka kohtelee naisia niin kuin huvittaa. Tiedän, että mies pitää minuakin leikkikalunaan, mutta en silti osaa olla ajattelematta häntä. Tämä mies osaa kuitenkin myös olla ihana ja vielä kun hän on niin poikamaisen hurjaluonteinen, niin olen aivan myyty. Olen kokenutkin hänen kanssaan paljon ihania ja romanttisia hetkiä, mutta valitettavasti tiedän että pelimiehemme jakaa "rakkauttaan" myös lukuisille muillekkin naisille.
Olemme kaksi täysin erilaista ihmistä, minä menestyvä ja onnellisen lapsuuden kokenut, hän taas tyhjätasku-luuseri ja orpokodin kasvatti. Rakastan sitä miestä, mutta tiedän että suhde hänen kanssaan vain satuttaisi minua, eikä siinä olisi mitään järkeä. Auttakaa siis minua, mitä teen?
Ongelmani vain on seuraavanlainen. Olen korviani myöten rakastunut erääseen mieheen, joka kuitenkin on täydellinen playeri, renttu, ketku...Eli siis mies, joka kohtelee naisia niin kuin huvittaa. Tiedän, että mies pitää minuakin leikkikalunaan, mutta en silti osaa olla ajattelematta häntä. Tämä mies osaa kuitenkin myös olla ihana ja vielä kun hän on niin poikamaisen hurjaluonteinen, niin olen aivan myyty. Olen kokenutkin hänen kanssaan paljon ihania ja romanttisia hetkiä, mutta valitettavasti tiedän että pelimiehemme jakaa "rakkauttaan" myös lukuisille muillekkin naisille.
Olemme kaksi täysin erilaista ihmistä, minä menestyvä ja onnellisen lapsuuden kokenut, hän taas tyhjätasku-luuseri ja orpokodin kasvatti. Rakastan sitä miestä, mutta tiedän että suhde hänen kanssaan vain satuttaisi minua, eikä siinä olisi mitään järkeä. Auttakaa siis minua, mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos kirjoituksesi ei ole provo, niin et kyllä miltään älyn jättiläiseltä vaikuta, onnea valitsemallasi tiellä!
Mitä sä odotat.. ? Että joku alkaisi pitää sulle saarnaa miten sun kannattaisi etsiä joku muu, kun kuitenkin tuossa käy loppujen lopuksi niin, että sulla on muutama lähes isätön tenava hoidettavanasi, ja pohdit erotako vai ei. Sä viime voimillasikin tulet vetoamaan rakastavasi häntä;sen nimissä kun saa mikä tahansa siunauksen.
Ei sua voi neuvoa tai ohjata järjellä,sä olet jo hormoniesi vietävänä. Anna palaa vaan,ei tuosta taudista muuten pääse.
Hetki kovaa ja korkealla on parempi kuin iäisyys maanraossa.
Yks-kaks-tulta !
Jätä se retku ennen kuin on liian myöhäistä, mulle nimittäin kävi niin, että tuli hetki jolloin oli jo myöhäistä: tulin raskaaksi ja olin lopullisesti loukussa. Nyt sitten 20 vuoden päästä olen yksin lapsineni. Minun oli kuitenkin lopulta erottava, mutta sitä ennen kärsin pitkään ja lapset myös. Mutta näitä virheitäni silloin 20 vuotta sitten olen katunut paljon. Okei, onhan mulla lapset, mutta olisin toivonut lapsilleni paremman, välittävämmän isän, pojalle malliksi. Hän on tosi eksyksissä elämässsään ja minulla vaikea kasvatustehtävä.