Pelottaa omat ajatukset

Olen tavannut miehen muutamia kertoja ja tapaamiset ovat olleet nopeita. Tapaamisten välissä on ollut joitakin vuosia. Tämä mies kun astuu huoneeseen en uskalla edes katsoa häntä silmiin. Hänen läsnäolonsa saa vereni virtaamaan, korvissani soimaan ja ihoni lämpenemään. Kun kosketan häntä tuntoaistini vääristyy ja tunnen vain ihon lämmön. Hänen tapansa jutella ja olla siinä hetkessä, vielä hänen kommenttinsa ja se iloinen nauru ovat saaneet minut pois arjen radaltani. Emme kumpikaan ole mitään teinejä. Keski-ikäisiä ja siltin sydämeni hypähtää. Nyt ajattelen häntä lähes joka toinen tunti ja näin on mennyt kohta viikon. En tiedä tapaanko häntä enää vai huomenna. Mietin tunteeko hän lähelläni mitään? Ainakin hetkessä oli naurua ja hän oli käynyt pari päivää tapaamisemme jälkeen, mutta ei tavannut minua. Hän asuu eri paikkakunnalla, mutta ehkä työssä täällä. Voiko näin vahva tunne olla vain minussa? Onko se myös hänessä?
En tiedä mitä tehdä 🥲❤️ Uusi ja hämmentävä tilanne. Jos tunsit samoin niin ymmärrät että minä en voi nimeäsi käyttää edukseni ja ottaa yhteyttä, mutta sinä voit tulla ja kysyä nimeni jos sitä et tiedä. Tiedätkö?