Kokoomuksen laajakaistastrategian satoa

2000-luvun alussa, internetin jo hieman vakiinnuttua, oli esillä kansalaisten osallistumismahdollisuudet digitaaliseen yhteiskuntaan. Ruotsissa tehtiin päätös, että lähtökohtaisesti jokaiseen talouteen tuodaan tarjolle valokuitu, yhteiskunnan kustantamana.

Suomessa, Matti Vanhasen toisen hallituksen kokoomuspoliitikot, viestintäministeri Suvi Linden ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen linjasivat Suomen laajakaistapolitiikasta "markkinat hoitaa".

Miten kävi? Viestintäoligopoli DNA-Elisa-Telia on keskittynyt toimimattomien mobiilipohjaisten ratkaisujensa myyntiin. Valokuidun leviämistä muiden toimijoiden toimesta esti kansallisten runkoverkkojen hallinta, em. viestintäoligopolin toimesta. Vasta SDP-johtoinen Marinin hallitus sai 2020 aikaan säätelyn määräävän markkina-aseman purkamisesta, joka vapautti runkoverkot muillekin toimijoille. Tämän seurauksena valokuituverkkoja alkaa vasta nyt olla enenevästi tarjolla, miltei 20 vuotta myöhässä.

Ruotsissa, vastaavalta ministeriltä kysyttiin haastattelussa, miten yhteiskunnan tulisi suhtautua nykyisiin tarpeisiin, vetyinfrastruktuurin luomisessa? Vastaus oli: "Lähtökohtana on laajakaistastrategia. Se on ollut menestys, taaten alueiden tasa-arvon ja luoden maahan merkittävää digitaalista yritystoimintaa."

Suomessa todetaan nyt, että mm. työn tuottavuuden kehitys on jäänyt jälkeen Ruotsista. Disruptiivisia digitaalisia toimintamuotoja ei ole Suomeen kehittynyt Ruotsin tavoin. Seurauksena - leikataan - leikataan - leikataan...

Voi kysyä, missä määrin näivettymiskehitys on osaltaan Kokoomuksen "laajakaistatragedian" seurausta?