Puolisoni ei osaa tehdä päätöksiä. En yritä muuttaa häntä väkisin, mutta jos jotenkin voisin auttaa niin luulen, että hänen oma elämänsäkin helpottuisi. Miten saan häneen "ryhtiä" päätösten edessä? Puoliso odottaa kaiken tapahtuvan aikanaan, itsestään. Voi olla osittain sitä, että silloin kun ei ole päättänyt, tulos ei ole hänen vikansa: hän ei ole tehnyt väärää päätöstä.
Edellinen seurustelukumppani petti häntä lukuisia kertoja, mutta hän ei osannut päättää jatkaako suhdetta vai eikö, möllötti vain paikoillaan eikä kuitenkaan ollut antanut anteeksi. Lopulta seurustelukumppani kyllästyi tilanteeseen ja jätti. Huono esimerkki, mutta kuitenkin...
Puoliskoni ei ole valtavasta tyytymättömyydestään ja uusista työtarjouksistaan huolimatta saanut päätettyä, lähteäkö nykyisestä firmastaan vai ei. Hän ei saa tehdä siellä sitä työtä mistä nauttisi, ja sellaistakin työtä olisi hänelle tarjolla, mutta häntä ahdistaa päättää. Hän todella sanoo inhoavansa nykyistä hommaansa, mutta pysyy siellä silti...
Kesäloman ajankohtaakaan hän ei päätä itse. Vaikka minun lomani on paljon pidempi, ja hän voisi minusta nähden itse valita mihin sijoittaisi oman parin viikon lomansa, hän inttää vastausta minulta niin kauan että minä päätän. Hän ei halua päättää lomamatkoista, matkakohteesta, matkan ajankohdasta.
Puhumattakaan suhdettamme koskevista päätöksistä: Yhteen muutimme vasta kun olin luuhannut hänen nurkissaan vakituisesti jo kuukausi tolkulla, ja sanoin, että joko vietän yöni omalla asunnollani tai sitten luovumme siitä. Puolisko totesi että "no kai se sitten kannattaa luopua siitä asunnosta, mutta sinähän sen päätät".
Päätökset avioliitosta tai lapsista tuskin koskaan tulevat syntymään hänen puoleltaan. Ehkä sitten elämme avoliitossa ja emme saa lapsia paitsi jos vahinko käy, koska tuollaisia asioita en aio päättää hänen puolestaan.
Tällaisen ilmiönhän saa aikaan sillä tavalla, kun päättää kaiken toisen puolesta. Minä olen kuitenkin viimeiseen asti yrittäyt välttää sitä, houkutella hänestä ulos mielipiteitä ja niin edelleen. Ehkäpä heillä kotona oli päätökset tehty muiden puolesta, en tiedä...
Mitä voin tehdä? Paitsi sopeutua? Voinko edes yrittää muuttaa tilannetta?
Edellinen seurustelukumppani petti häntä lukuisia kertoja, mutta hän ei osannut päättää jatkaako suhdetta vai eikö, möllötti vain paikoillaan eikä kuitenkaan ollut antanut anteeksi. Lopulta seurustelukumppani kyllästyi tilanteeseen ja jätti. Huono esimerkki, mutta kuitenkin...
Puoliskoni ei ole valtavasta tyytymättömyydestään ja uusista työtarjouksistaan huolimatta saanut päätettyä, lähteäkö nykyisestä firmastaan vai ei. Hän ei saa tehdä siellä sitä työtä mistä nauttisi, ja sellaistakin työtä olisi hänelle tarjolla, mutta häntä ahdistaa päättää. Hän todella sanoo inhoavansa nykyistä hommaansa, mutta pysyy siellä silti...
Kesäloman ajankohtaakaan hän ei päätä itse. Vaikka minun lomani on paljon pidempi, ja hän voisi minusta nähden itse valita mihin sijoittaisi oman parin viikon lomansa, hän inttää vastausta minulta niin kauan että minä päätän. Hän ei halua päättää lomamatkoista, matkakohteesta, matkan ajankohdasta.
Puhumattakaan suhdettamme koskevista päätöksistä: Yhteen muutimme vasta kun olin luuhannut hänen nurkissaan vakituisesti jo kuukausi tolkulla, ja sanoin, että joko vietän yöni omalla asunnollani tai sitten luovumme siitä. Puolisko totesi että "no kai se sitten kannattaa luopua siitä asunnosta, mutta sinähän sen päätät".
Päätökset avioliitosta tai lapsista tuskin koskaan tulevat syntymään hänen puoleltaan. Ehkä sitten elämme avoliitossa ja emme saa lapsia paitsi jos vahinko käy, koska tuollaisia asioita en aio päättää hänen puolestaan.
Tällaisen ilmiönhän saa aikaan sillä tavalla, kun päättää kaiken toisen puolesta. Minä olen kuitenkin viimeiseen asti yrittäyt välttää sitä, houkutella hänestä ulos mielipiteitä ja niin edelleen. Ehkäpä heillä kotona oli päätökset tehty muiden puolesta, en tiedä...
Mitä voin tehdä? Paitsi sopeutua? Voinko edes yrittää muuttaa tilannetta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutulta kuulosti. Oma mieheni samanlainen, itse olen joutunut tekemään kaikki päätökset kesäloman suunnittelusta lähtien.
Meillä homma päättyi siten, että 6 vuoden avoliitto päättyi lopulta eroon tästä samasta syystä. En jaksanut enää yksin hoitaa parisuhdetta.
Haluan MIEHEN rinnalleni.
anna puoliskosi lukea tuo viestisi ja anna reipas ja rehellinen,kunnon potku persauksiin. kyllä se siitä lähtee. =D
apaattisuus voi olla joillekin selvitymiskeino kun maailma potkii päähän vähän liian lujaa.auta!
Moi!
Mun sisko on aina ollut vähän samantapainen. Kaikki piti aina miettiä tosi tarkkaan, niin pienet ruokaostokset kun just suhteen päättäminen vaikka toisella oli jo uusi...
No, nyt hän on naimisissa ja pienen pojan äiti. Huomattavaa muutosta on tapahtunut kun lapsen kanssa ei enää voi kaikkea miettiä niin tarkkaan. Toki hänessä näitä piirteitä vielä on, mutta vähentyneessä määrin.
Hih, eli lasta vääntämään ;) mutta oikeasti, ehkä se ajan myötä tai viimeistään lasten tullessa vähenee.
Ehkä se tosiaan siitä ajan myötä vähän helpottuu. Kiitos rohkaisusta!