ero etäsuhteesta

Anonyymi-ap kirjoitti:

on rankkaa erota. en anään jaksanut niitä pakkaamisia , lähtöjä yms. ymmärsin että oma elämäni on jo valmis, en halunnut siihen muuttoa, muutosta vaikka mies suunnitteli jo kihlausta. ahdistaa kun ajattelen niitä eroja ja nyt tätä lopullista eroa. ystävänä haluasisin sinut pitää, mutta vielä on liian aikaista sellaiseen. kaiholla muistelen niitä kommelluksia mitä meille sattui. rakastit minua liikaa, tunsin ahdistuvani. olit minulle aivan liian tunteellinen persoona, itkit kuin lapsi toisinaan vaikka minä halusin olla se nainen ja halusin että olisit ollut enemmän mies. oli lupaava alku, mutta mönkään meni. toivottavasti löydät samanlaisen persoonan, minä en jatkavaan läheisyyden tarpeeseen pysty. ahdistaa kun aina piti halailla, en saanut rauhaa sinultta. miksi oletkaan noin hirveän läheisriippuvainen, en tottavie tajua, en sitten yhtään.olen helpottunut että pääsin eroon sinunlaisesta. aivan jotaki järkyttävää kun koko ajan piti lähennellä, en vain jaksanut sinua. sitten kyselit että mikä on. onko joku. ...haluan miehen, en lasta....vieläkin ahdistaa se sinun hyökkäävä käytös minua kohtaan. aivan jotaki hirviää....

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä