Oon niin ihastunut

Ok 🥱

Ehkä tämä aihe haukotuttaa kommentoijaa, mutta aloittajalle se on ehkä jotain ainutkertaista.
Kaipa se vähempikin kyllästyttää, jos roikkuu palstalla päivät pitkät ruokkiakseen jotakin, kuka mitäkin, tyhjää oloa.
Onhan se ihastuminen ihanaa, siitä ei pääse mihinkään.
Toivottavasti maailmassa riittää ihastumisenergiaa ja iloa itse kullekun säädylle vielä pitkäksi aikaa, eikä meitä kaikkia ole lääkitty zombeiksi. Jos innostuksen ja ilon ja ihastuksen tunteet katoaa ihmiskunnalta, meidät hukka perii. Sano mun sanoneen.

>>>Minulla on suuri ihailu ja kunnioitus häntä kohtaan, ihailen etäältä. >>>

Tuo on isoin virhe mitä voit ikinä tehdä. Älä ihaile kaukaa.
Mene sen lähelle, ota selvää siitä mikä se oikeasti on, mitä se oikeasti ajattelee. Kysele ystäviltä mitä se on tehnyt menneisyydessään jne. Ota selvää ensin, ihaile tai ihastu vasta sitten.

Mikset vaan voisi jutella sen kanssa aina kun näet sitä, onko se varattu tai jotain?
Jos sen haluat niin pyri lähelle, puhu, ole kiinnostunut siitä, hymyile, vitsaile, ole mukava..

Jep. Sama tilanne. Ja samoissa ikäluokissa. Mäen kestä kun luulin ettei mua eron jälkeen enää kuka kato millään lailla eikä enää tartte ihastua saati rakastua. Väärässä olin, ihan täysin tyhjästä sain elämääni tuttavuuden joka on ehkä ensimmäinen ikinä joka vaan katsoo ja katsoo ja katsoo mua tiukasti silmiin ja hymyilee.. Samaan aikaan puhuu jotain ihan mitä sattuu emmä tiedä mitä tää on mutta mut on saanut katseillaan ja hymyllään ihan koukkuun. En tunne yhtään sen paremmin mikä on miehiään kun ei kuulu aiempaan tuttavapiiriinkään tuttuja että olis keneltä kysellä. mutta nyt en tiedä mitenpäin olisin, miten osaisin osoittaa kiinnostuksen, uskallanko ja entäs jos onkin varattu (joskin kovin on pitkiä katseita jos olisi…) 🫠 että onnea hullaantumisesta 😍 samassa veneessä ollaan. Ihan ihanan kamalaa!

No, kun olis rohkeampi ihminen ja arvostanut itseään elämässä ja kaikissa aiemmissa suhteissa vähän korkeemmalle ja asiat olisivat menneet eri tavalla, voi olla että olis niin hyvä itsetunto että voisi vaan rohkeasti mennä juttelemaan ja flirttailemaan. En tiiiä, tää mies on ehkä hieman varautuneen olonen ja olen aika varma että varattukin, joten se siitä.
Miksi elämässä menee monesti niin että ihmiset ei saa toisiaan. Siis niitä joita todella haluaa. Ajoitus pielessä, tai elämäntilanne vaiheessa. Tai sitten ei vaan uskalla ottaa riskiä että sattuu, itseä tai muita läheisiä.
No, nämä on traumatisoituneen ja vähän yliempaattisen ihmisen ongelmia. Ei voi mitään.
Että omasta saamattomuudesta kärsii koko ruumis. Mut voihan sitä toivoa että joku muu, tai ehkä joskus hän, joka juuri nyt on sydämessä ja mielessä, näkee mut samalla tavalla kuin minä hänet tällä hetkellä.
En ole ihan vielä valmis luopumaan tästä etäältä ihastelusta, vaikka siitä ei mitään tuliskaan. On siitä se hyöty että tavallaan hänen olomassaolonsa innoittamana jaksaa paremmin käydä salilla ja muutenkin hoitaa itseään paremmin. Toki se pitäisi onnistua ensisijaisesti ihan oman terveyden kannalta, mutta antaahan tämä vähän lisäbuustia kuitenkin, se myönnettäköön.
ap.